Mysteerirakennus Espoossa - paljastiko Remes turvallisuussalaisuuden?

Espoon Nihtisillassa, kun ajetaan Turun moottoritieltä Kauniaisiin, oikealle puolelle jää mystinen rakennus. Mystinen se on siksi, ettei isossa valkoisessa rakennuksessa ole mitään logoja eikä nimiä, ei ole koskaan ollut. Ikkunat näyttävät aina peitetyiltä ja tontin ympäri kulkee aita. 

Edessä Nihtisillan ABC, taustalla valkoinen mysteerirakennus.

Ilkka Remeksen Horna-kirjan sivulla 90 lukee seuraavaa:

"Marko laski KRP:N esitutkinta-aineistonipun pöydälle ja kuunteli kuinka Turunväylä kohisi ikkunan takana. Hän istui Puolustusvoimien tiedustelulaitoksen toimistossa Espoon Nihtisillassa. Samassa persoonattomassa toimistotalossa Kutojankulmassa toimi myös puolustusvoimien tietotekniikkalaitos."

Ilmeisesti talon arvoitus on ratkennut. Muistelen, että vuosia sitten talon lähellä oli jopa dronen lentokieltoalue - varma merkki siitä, että paikassa on jotain salattua. Kielto on sittemmin poistunut.

Onko kyseessä tosiaan PV:n tiedustelulaitos? Niidenhän pitäisi olla salaisia. Remes tuskin paljastaisi tietoa vahingossa, sen verran suhteita hänellä on PV:n tiedusteluväkeen. Kirjasta ei ole tietääkseni tehty tutkintapyyntöä, vaikka HS-toimittajien saaman tuomion valossa kyseessä voisi olla turvallisuussalaisuuden paljastaminen.

En ole missään nähnyt virallista mainintaa talon käyttötarkoituksesta, joten ilmeisesti tietoa ei ole tarkoitettu julkiseksi. Uskallan kuitenkin mainita asiasta, koska myös Remes on niin tehnyt.

Horna-kirjan alussa on kuvausta Luonetjärvellä Tikkakoskella sijaitsevasta Viestikoelaitoksesta. Toisen luvun alussa kuvataan myös Casa C-295 tiedustelukonetta ja sen Lockheed Martinilta ostettua Dragon Shield signaalitiedustelujärjestelmää. "Yli 110 miljoonaa euroa maksanut huippusalainen laitteisto oli Suomen varjelluinta teknologiaa, jonka salaisuuksiin oli vihitty vain tiedustelulaitoksen eliittiä" (s. 13).

Horna ilmestyi vuonna 2014, kolme vuotta ennen Helsingin Sanomien tuomioon johtanutta juttua.

Miten tunnistan romanssihuijauksen?

Jokin aika sitten minuun otti yhteyttä ilmeisen romanssihuijauksen uhri. Hän toivoi, että varmistaisin huijarin lähettämien kuvien aitouden tai katsoisin, löytyvätkö ne netistä jollain muulla nimellä. Uhri kertoi, että viestittely oli jatkunut jo pitkään ja osapuolten välille oli syntynyt tunnetta. 

Jo ennen kuvien katsomista aavistin pahaa. Tarina kuulosti tyypilliseltä romanssihuijaukselta, jossa mies on tutustunut suomalaiseen uhriin sosiaalisessa mediassa, viestitellyt pitkään ja suunnittelee nyt Suomeen muuttamista. Ennen pitkää tarvitaan rahaa matkajärjestelyihin ja muihin hyviin tarkoituksiin.

Ilmeisesti huijareilla on valmis käsikirjoitus, sillä tarina on aina samanlainen. Mies on armeijan palveluksessa, mutta lopettelemassa uraansa. Vaimo on ehkä eronnut tai kuollut, ja nyt mies on yksin. Mies väittää olevansa Suomen kaksoiskansalainen, mikä armeijataustan vuoksi olisi erittäin epätodennäköistä. Armeija on kuitenkin sopiva tekosyy sille, miksi yhteydenpito on epäsäännöllistä eikä kaikkia kanavia voi käyttää. On pakko turvautua sosiaaliseen mediaan ja pikaviestien teksteihin.

Miehiä huijattaessa tarina on melkein samanlainen, mutta nyt kirjoittaja on naislääkäri, joka on adoptoitu lapsena Turusta ja on nyt töissä Jemenin sairaalassa. Ankeat olosuhteet vaikeuttavat viestintää eri tekosyillä. Lähdin yhteen tällaiseen huijaukseen mukaan ja Ilta-Sanomat teki siitä jutun.

Varmaan paras asiantuntija romanssihuijausten tunnistamiseen on Facebookissa Tuula Elizabeth Visa, joka on kirjoittanut aiheesta kirjankin. Kannattaa kysyä häneltä mielipidettä, jos oma lähipiiri ei riitä vakuuttamaan, että kyse on huijauksesta. Myös sivustosta https://nettideittiturva.fi voi olla apua. Ihminen uskoo mielellään sen, minkä toivoisi olevan totta.

Paitsi, että rakkaushuijarin tarina on aina sama ja jo itsessään epäilyttävä, huijarin tunnistamiseen on helppo keino: pyydä häntä videokeskusteluun vaikka Whatsappissa. Kuka ylipäätään muuttaisi Suomeen ilman, että on ensin keskustellut videolla toisen henkilön kanssa?

Romanssihuijari keksii aina jonkin selityksen, miksi kuvapuhelu ei onnistu. Helena Antero vetosi siihen, ettei Jemenin sotilassairaalassa saanut käyttää älypuhelinta, hän oli vain pöytäkoneen varassa. Tämä huijari vetosi videopuhelun vaatimaan lisämaksulliseen liittymään (täyttä puppua tietenkin, mitään lisämaksua ei ole).

On tapauksia, joissa romanssihuijari on ollut palkattu näyttelijä, mutta tämä yksinkertainen konsti riittää karsimaan 95 % huijareista.

Kuvien etsintä ei ole kovin tehokasta, sillä ne ovat usein tekoälyn luomia, eikä vastaavia löydy mistään. Tässä tapauksessa löytyi. Kyseessä oli serbialainen poliitikko, joka kieltämättä olisi mennyt suomalaisesta. Hänestä oli myös runsaasti kuvamateriaalia, joten huijari saattoi poimia sopivia kuvia eri tilanteista.

Romanssihuijarit ovat kenties alhaisimpia kaikista huijareista. He vetoavat uhreihin, jotka ovat jo valmiiksi yksinäisiä ja haavoittuvia, ja käyttävät heitä armotta hyväkseen. Romanssihuijaus ei vaadi tekijältä osaamista, tarvitaan vain aikaa. Siksi yrittäjiä riittää loputtomasti. Valitettavasti myös uhreja, vaikka näistä asioista on varoitettu loputtoman monta kertaa.

Avainsanoja: rakkauspetos, romanssihuijari, nettihuijaus