perjantai 5. kesäkuuta 2020

Kuinka pakottaa Suomi polvilleen?

Puolustusasiat ovat niin tärkeitä, ettei niihin kaivata maallikoiden mielipiteitä. Sotilaat tietävät parhaiten, mitä vastapuolen sotilaat ajattelevat. Siksi kansanedustajatkin ovat asiasta poikkeuksellisen yksimielisiä.

Kaikesta huolimatta annan nyt mielikuvituksen lentää. Pontimena oli viime viikon A-talkin keskustelu. Hävittäjäkauppaa analysoimaan studioon oli kutsuttu neljä mieskansanedustajaa, jotka kaikki olivat samaa mieltä: uudet hävittäjät tarvitaan, eikä taloustilanne saa vaikuttaa.

Sotilaalliset uhkakuvat tulevat historiasta. Jos Suomea vielä joskus kohtaa aseellinen konflikti, se on todennäköisesti aivan erilainen kuin mihin olemme valmistautuneet. Digitalisaatio on mullistanut myös sodankäynnin. Uusia hävittäjiä tarvitaan tunnistustehtäviin, elektronisen sodankäynnin ja tiedustelun alustaksi ja kansaa hurmaaviin lentonäytöksiin, mutta lentokone lentokonetta vastaan (dog-fight) on äärimmäisen epätodennäköinen. Viimeksi sellainen nähtiin kai 1990-luvun lopulla Balkanin sodassa.

Hyökkääjän kannalta paras sota on sellainen, jota ei tarvitse käydä, tai ainakin joka voitetaan ilman aseellista yhteenottoa. Miksi lähettää armeija taisteluun, joka tulee kalliiksi ja uhraa sotilaita, jos vihollinen saadaan taipumaan tahtoon muilla keinoilla?

Näiden keinojen torjumiseen pitäisi panostaa huomattavasti nykyistä enemmän. Kyse on tietenkin kyberturvallisuudesta ja nettivaikuttamisesta, karkeimmillaan trollauksesta mutta myös sen monista hienostuneemmista muodoista, joita emme useinkaan edes havaitse.

Yhdysvallat on hyökännyt useita kertoja häpeilemättä ja avoimesti mainostaen Iranin tietojärjestelmiin. Hiljattain Iran iski vuorostaan Israeliin ja päinvastoin. Financial Timesin juttu tapahtumista on kiinnostava. Molemminpuolisista hyökkäyksistä huolimatta en huomannut, että asiaa olisi Suomen mediassa noteerattu lainkaan.

Kyse olikin lähinnä koputtelusta: tiedämme, missä asut -- käyttäydy siivosti. Muuten iskemme oikeasti.

Harva ymmärtää, miten haavoittuva nykypäivän Suomi on. Yhteiskunnan ja talouden toiminnot ovat erittäin keskittyneitä. Esimerkiksi lääkehuolto on kahden yhtiön varassa. Niistä toisen varasto on Espoossa, toisen Tampereella. Viimeksi kun kävin paikalla, oli vielä rauhallista:

Puolet Suomen lääkehuollosta.
Matalalla lentävät risteilyohjukset, räjähteillä lastatut lennokkiparvet tai ballistiset ohjukset ovat liki mahdottomia torjua uusimmillakaan hävittäjillä (esim. tämä 10-kertaisella äänennopeudella lentävä hypersoninen Kinzhal). Syksyllä 2017 saimme esimakua siitä, mitä lääkehuollon katkeaminen voi aiheuttaa. Silloin kyseessä oli vain tahaton tietojärjestelmähäiriö Oriolan tehtaalla, mutta sen vaikutukset kestivät kuukausia ja Suomi pelastui vain, koska Tamro pystyi paikkaamaan osan kilpailijansa jakelusta.

Sähkönjakelu on toinen herkkä kohta. Muutama keskeinen runkolinja tai ison voimalan tuhoaminen syöksisi Suomen kaaokseen. Kotirintama ei kestäisi lääkehuollon ja sähkön loppumista. Toisin kuin talvi- ja jatkosodissa, maalle ei voi enää paeta.

Päivittäistavarakauppa on sekin kahden suuren keskusliikkeen hallussa. Yhden jättivaraston lamauttaminen saisi vessapaperin oikeasti hupenemaan kaupoista. Maaliskuussa näimme, mitä pelkkä epäily wc-paperin saatavuudesta riittää aiheuttamaan.

Maaliskuussa hamstrattiin wc-paperia Triplan City-Marketissa.
Jos tilanne kiristyisi ja Suomi haluttaisiin polvilleen, vihollinen voisi tuhota aluksi yhden voimalan tai varaston, ja kysyä sen jälkeen, vieläkö halutaan jatkaa. Mitä vastaisimme? Olisiko miljardien sotakoneista apua?

Some-keskustelussa sain kuulla, että tällainen skenaario on ihan typerää, eihän Syyriaa tai Irakia ole lannistettu muutamalla ohjuksella. Ei, koska ne eivät olleet kehittyneitä länsimaita, joissa kaikki toiminta on keskitetty ja riippuvuus sähköstä/nettiyhteyksistä täydellistä. Syyria, Irak ja muut kriisialueet ovat resilienttejä, koska väestö on tottunut kestämään kovia. Siksi Yhdysvallat ja Venäjä käyttävät aluetta oman sotatekniikkansa myyntinäyttelynä.

Suomen tilanne olisi pahan päivän tullen aivan erilainen.

Suomalaisten turvallisuusajattelua ohjaavat talvi- ja jatkosodan muistot. Venäjällä historian painolastina ovat niin mongolien, Napoleonin kuin Natsi-Saksankin hyökkäykset; nykyisin pelko Naton piirittämästä karhulinnakkeesta. Tämän muistaen parantaisiko USA:n uusimpien hävittäjien tuominen rajalle todella Suomen turvallisuutta?

Toivottavasti pahaa päivää ei koskaan tule. Toivottavasti osaamme varautua oikeanlaisiin uhkiin, emmekä tuijota yksinomaan peräpeiliin.

Jk. Fingridin sivu (grafiikka aivan sivun lopussa) antaa reaaliaikaisen tilannekuvan Suomen sähköntuotannosta. Nytkin, kesäkuun alussa, olemme täysin tuontisähkön varassa.

Sähkön tuonti ja vienti perjantaina 5.6.2020 klo 16.30

22 kommenttia:

Jorma Leskinen kirjoitti...

Hienoa että kyseenalaistetaan vanhakantaisia vakiintuneita käsityksiä jotka aika on murentanut.

Pertti Ilmari kirjoitti...

Käytössä oleva setelistö on viritelty nykyiseen tarpeeseen, kun valtaosa maksuista tapahtuu sähköisesti. Jos sähköverkko lakkaa toimimasta, loppuu maasta ensimmäiseksi raha. Hyökkääjä voi tuhota tukku- ja lääkevarastotkin, mutta kaikenlainen jakelu olisi mahdotonta maksuvälineiden puuttumisen vuoksi.

Nimetön kirjoitti...

Esimerkiksi 2. maailmansodan alussa Ranska ja Puola olivat varautuneet siihen, että Saksan mahdollinen hyökkäys toteutettaisiin samoin kuin 1. maailmansodassa. Ranska ja Puola eivät olleet varautuneet tankin käyttöön sodassa, vaan odottivat tulevan sodan olevan edellisen tavoin asemasotaa. Kun Saksalaiset tulivat, Ranskalla ja Puolalla ei ollut mitään mahdollisuuksia torjua hyökkäystä. Puolalaiset yrittivät torjua Saksan panssarit ratsuväellä.

Nykyaikaisessa Suomessa haavoittuvin kohta lienee juuri sähköverkko. Kerrostalon hissi, huoltoaseman polttoainepumppu, kaupan kassakone ja maksupääte, terveydenhuollossa melkein kaikki aina ajanvaraukseen käytettävästä tietojärjestelmästä lähtien. Ilman sähköä olemme viestinnän osalta radio varassa. Olettaen että radio toimii paristoilla tai täyteen ladatulla akulla (akkuahan ei voi ladata kun sähköverkko ei toimi). Sähköinen reseptijärjestelmä ei toimi koska palvelimet ja tietoliikenneyhteydet toimivat sähköllä. Apteekista et saa lääkkeitä, koska apteekki ei saa tietoliikenneyhteyttä reseptikeskukseen. Myöskään apteekin lääkejakelujärjestelmä ei toimi, koska se kallis ja hieno robotti (joka hakee lääkepakkauksen varastosta ja tuo asiakkaalle) ei toimi ilman sähköä.

Markus kirjoitti...

Sähköverkko nyt ei ainakaan ole realistinen. Suomi on tehnyt viisaasti ja suomen sähköverkko ei ole mikään erillinen saareke jota voisi horjuttaa ilman, että koko pohjoisen euroopan puoliskon sähkönjakelu muuttuisi epävakaaksi.

Matemaattinen fakta on, että sähköä pitää tuotaa niin paljon kuin sitä kulutetaan ja siinä tärkeintä on pitää balanssi. On olemassa tuotantotapoja, jotka tuottaa valtavasti sähköä verkkoon mutta ei ole kuitenkaan säädettävissä. Eli ydinvoima. Samoin on niin sanottua säätövoimaa, hiilivoima, vesivoima, tuuli, aurinko yms jonka tehtävä on ylläpitää balanssia.

Jos venäjä katkaisisi yhtäkkiä Suomelta runkolinjan, vaarantuisi myös venäjän oman toiseksi suurimman kaupungin - Pietarin sähkönvakaus. Samoin vaarantuisi Ruotsin ja Norjan...

Eli Suomi on tehnyt ihan viisaasti. Suomi on "vihollisen sylissä" sopimuksin ja konkreettisesti letkuilla... Samalla se takaa, ettei vihollinen voi ainakaan siihen iskeä, sekä tietysti antaa turvaa myös muitakin "vihreitä pieniä miehiä ajatellen". Hyökkää Suomeen, on sama kuin hyökkäisi esim Pietariin.

Tottakai venäjä voisi varautua asiaan, mutta se ei jäisi huomaamatta. Sen pitäisi etukäteen tehdä valtavia muutoksia omaan verkkoonsa, ennen hyökkäystä jotta voisi jättää "Suomen, Ruotsin ja Norjan omaksi saarekseen". Nämä asiat on kuitenkin vuosikymmenien evoluution tulosta, ja lopputulos olisi äärimmäisen epävarma. Säätilatkin vaikuttaa asiaan. Talvella kaikilla näillä alueilla tarvitaan enemmän sähköä kuin kesällä eikä ydinvoimankaan lisäys ole ratkaisu, koska tämä ei kelpaa säätövoimaksi. Siten ydinvoimaa voi tuotaa maksimissaan vain sen verran mitä koko sähköverkon alueen pienin käyttö on. Ydinvoimalaa kun ei siis voinut ajaa "puoliteholla" tai tulee ne chernobyl-elokuvassakin mainitut ksenon-tukehtumis-ongelmat.

Kun nyt Petteri tätä kaikkea matematiikkaa oikein alat ajattelemaan, voisi ehkä valjeta jotain minkä vuoksi tuo OL3 ihan oikeasti on jatkuvasti myöhässä ;) Ja tulee vielä olemaankin ainakin sen ajan kunnes jossain muualla sammutetaan jotain todella isoa... (kuten esimerkiksi Ruotsin suunnitelmat ajaa Ringalsin ydinvoimala alas).

Monet aina huutelee, että lisää ydinvoimaa mutta eivät ymmärrä, ettei se ole ihan niin yksinkertaista. Se balanssi... Samasta syystä myöskään isoja runkojohtoja ei niin vain voi katkoa - sodassakaan. Saattaa tulla ongelma omalle takapihalle...

Petteri Järvinen kirjoitti...

Vasta kyberturvakirjaa tehdessäni ymmärsin, miten monimutkainen asia sähköverkko on. Ei juuri häviä bittejä siirtävälle globaalille internetille. Kuten kirjoitit: kulutuksen ja tuotannon on aina kohdattava, vieläpä oikealla taajuudella ja vaiheella. Ei mikään helppo tehtävä. Sen vuoksi myös sähköjen palauttaminen laajan häiriön jälkeen on vaikeaa.

Kommentteihin ei voi lisätä kuvia, joten lisään blogitekstin loppuun Fingridin reaaliaikaisen näytön sähkön tuotannosta. Suomi on täysin tuontisähkön varassa, sitä tuodaan Ruotsista mutta myös Venäjältä ja vähän Norjastakin. Vientiä on juuri nyt Baltiaan.

Saatat arvioida psykologian vaikutuksen. Muutenkin on mahdotonta tietää, millaisessa maailmanpoliittisessa tilanteessa tällainen hyökkäys voisi tulla ajankohtaiseksi. Se on lähinnä ajatusharjoitus muistuttamassa siitä, miten haavoittuvia kaiken tekniikan ja hyvinvoinnin keskellä olemme. Oletan, että jo parin pienen voimalan tai muuntajan tuhoaminen riittäisi viemään viestin perille. Ydinvoimalat ja suuret runkolinjat kannattaisi säästää, se olisi normitilanteessa myös hyökkääjän etu.

Nimetön kirjoitti...

Suomen pitäisi hommata sellaisia ohjuksia joilla voitaisiin iskeä vaikka Moskovaan asti. Jos Venäjä päättää tuhota suomalaisen voimalaitoksen niin Suomi voisi sitten ampua ohjuksen johonkin venäläiseen voimalaitokseen.

petrip kirjoitti...

ohjusten torjunta on ollut mahdotonta jo kauan. Jossain israelissa se voi jotenkin toimia kun on pieni. Siksipä pitää olla ilmasta maahan kapasiteettia, jolla välittömästi vastahyökätään ohjusten laukaisulavetteja vasten. Ja ilmaherruuden edes osittainen pitäminen edellyttää myös sitä että on ohjuksia joilla voidaan iskeä luokkaa 500 km rajasta. Eli kyllä ne hävittäjät on tämänkin päivän uhkakuvissa ihan välttämättömiä.

Sähkön jakelun kyberturvallisuus ei taida olla kauheasti julkisen toimijan käsissä. fyysisesti suomen verkko on hajautettu eikä sitä parilla ohjuksella voi tuhota.

Tämän hetkinen isä-aurinkoinen on näyttänyt sen,että valmius aivan sotatoimiinkin on helkkarin alhaalla. siis kyber hyökkäysten lisäksi

Markus kirjoitti...

Eihän suuri tuonti tällä hetkellä tarkoita, että suomi olisi jonkinlaisessa sähköntuotannon lamassa. Sehän voi tarkoittaa ihan etukäteen sovittua "nyt suomessa huolletaan voimaloita ja parin viikon päästä ruotsissa". Sehän kannattaa tehdä nimenomaan kesällä, kun käyttö on vähäistä ja varsinkin nyt alkukesästä kun ilmastointilaitteet, jotka myös hotkii sähköä valtavasti ei vielä humise täysillä kun helteitäkään ole.

Kun ydinvoimala ajetaan huoltoseisokkiin, on kaksi vaihtoehtoa. Jostain täytyy saada saman verran sähköä tilalle. Ulkomaan narut on osittainen ratkaisu mutta nekin on kuitenkin aika "kapeita". Ei narutkaan loputtomasti sähköä siirrä.

Joskus taasen on halvempaa ostaa ulkomailta kuin tuottaa itse. Tai päinvastoin. Naapurivaltiot, jotka ovat tottuneet luotettavaan kauppakumppaniin, saattavat jopa suuttua jos yhtäkkiä yksi maa päättääkin tuottaa voimansa itse. Vai onko se näin ;) ? Ehkä se menee siten, kun ruotsissa on tehty poliittinen päätös luopua ydinvoimasta, se sähköhän ei tyhjästä tule. Samaan aikaan Suomessa rakennetaan jättiläisvoimalaa ja suunnitellaan vielä lisääkin. Eli siis lehdissähän EI LUE, että "sähköä ei tule tyhjästä" tai "Me lopetetaan ydinvoiman rakentaminen, siirretään se Suomeen". Lehdissä lukee se osatotuus äänestäjien ja viher-ihmisten tyydyttämiseksi "me lopetetaan Ruotsin maalla ydinvoiman tuottaminen". Ei kuitenkaan kerrota tarinaa loppuun (ja jossain se kuitenkin täytyy tuottaa, koska ne tuulihyrrät ja aurinkosysteemit ei täällä nyt niin hyvin ja luotettavasti toimi jatkuvana sähköntuottajana). Norjan vesivoima on kautta aikojen ollut luotettava ja hyvä säätövoiman tuottaja. Siten on loogista, että varsinkin norjasta tuodaan sähköä ja paljon. Tosin narujen paksuus tätäkin rajoittaa.

Eli siis johtopäätös on, että tämä himmeli tosiaan on äärimmäisen monimutkainen. Jos suomeen rakennetaan lisää voimaa, se automaattisesti tarkoittaa, että naapurimaissa jotain täytyy sammuttaa/purkaa/jättää rakentamatta ja samalla naapurimaat automaattisesti tulee riippuvaisemmaksi Suomesta ja menettää Suomen aikaisemmin maksamia tuloja. Taas fakta, jota iltasanomissa ei ole koskaan lukenut. Mutta se on matematiikkaa.

Olkiluoto kolmosen suurin ongelma on järjetön koko. Se vastaa viereistä kahta ydinvoimalaa yhteensä. Ongelmaksi tulee, jos tämä ennakoimatta tipahtaa yhtäkkiä verkosta. Mistä saadaan niin massiivinen määrä sähköä yhtäkkiä? Ne ulkomaan narut on yleensä tuossa vaiheessa jo vähintään puolikäytössä. Samoin kaikki neljä muuta voimalaa ovat täysillä päällä. Säätövoima ei yhteensäkään riitä täysilläkään tuohon. Ainoa keino on se, mitä on viimeiset kymmenen vuotta rakennettu. Jotain täytyy sammuttaa ja nopeasti, jottei koko verkko sammu. Näin suurimpiin terästehtaisiin ja sähkönkäyttäjiin on asennettu hätäkytkimet, jotka ajaa tehtaat välittömästi alas kesken tuotannon jopa, jos sähkön saanti vaarantuu yhtäkkiä. Näistä tietysti on olemassa myös korvausmekanismit ....... ja mitään tätä ei ole iltalehdessä lukenut.

Sitten niille kaikille vielä, ketkä öyhöttää "rakennettaan vain lisää ja lisää ydinvoimaa niin myydän sitä ulkomaille". Se liiketalouden fakta: jos ulkomailla itsellään on tuotantoa koko maan maksimitarpeiksi, miksi se sitä meiltä ostaisi? Sehän tarkoittaisi, että he jättävät omat voimalansa tyhjän panttina käyttämättä? Eli ei siinäkään teoriassa mitään järkeä ole.

Jatkuu...

Markus kirjoitti...

Kaikki tämä himmeli on vuosikymmenien hyvin toimivaa yhteistyötä ja suunnittelua, jossa mukana on koko pohjois-eurooppa ja pohjois-venäjä. Kaikki maksaa toisilleen laskunsa täysin ajallaan ja yhteistyö on täysin saumatonta ja toimivaa. Kaikki on tarkkaan etukäteen, äärimmäisen viisaiden ihmisten suunnittelemaa ja hei --- sehän on toiminut vuosikymenniä kuin se kuuluisa sveitsiläinen linkkuveitsi.

Ei samaan aikaan voi kuvitella, että jotain niin tyhmää tehtäisiin, että joku osapuoli alkaisi sitä katkomaan tai pommittamaan. Tai, että ne sepustukset lehdissä "olkiluoto kolmosen katastrofista" mitenkään pitäisi paikkansa. Siinä vain ei viitsitä kertoa ihan kaikkea kun ei tavalliset ihmiset niitä kuitenkaan ymmärrä.

Ei kuitenkaan ole mitenkään sattumaa, että olkiluoto kolmoseen ladataan polttoainetta samaan aikaan juuri näinä aikoina kun ruotsi alkaa toteuttamaan vaalilupaustaan. Sekä tulee vielä monta "outoa sattumusta", joita sitten iltalehdistä luetaan ties mitä "tiivisteitä on rikki", ennenkuin Ruotsi saa voimalansa turvallisesti suljettua jotta OL3 voi käynnistyä.

Sama show on käynnissä myös keskisessä euroopassa, Saksan ympärillä...

Markus kirjoitti...

Asia ei siis ole pelkästään psykologinen, vaan konkreettisena asiana Sota, tai hyökkäystilanteessa Suomen puolella olisi ihan simppelisti aika ja raha.

Venäjällä vaatisi valtavat investoinnit omaan infraansa, jotta saisi muunnettua tämän vuosikymmeniä toimineen "himmelin" omavaraiseksi. Pitäisi rakentaa oma verkko, sekä voimalaitokset, jotka tuottaisivat matemaattisen lopputuloksen kaikissa tilanteissa. Eli sen tasaisen sähköntuotannon. Tämä vaatisi myös yhteistyötä pohjoismaiden kanssa. Hehän tarvitsevat kuitenkin tasaisen sähköntuotannon myös rakentamisaikana. Ei voi edes kuvitella kuinka kauan tämän suunnittelu ja rakentamisen kestäisi. Kymmenen vuotta? Helposti. Samoin hinta. Ei taida kymmenen miljardia (euroa) riittää josko kaksikaan. Samoin näin massiivinen muutos ei jäisi huomaamatta. Projekti olisi laajuudessaan vähintään niin suuri kuin se tällä hetkellä venäjän ajama "oma internet-projekti". Kukaan edes usko, että se toimisi. Silti kuitenkin varsinkin sähköverkon kyseessä ollessa, sen vain on toimittava ja piste. Ainakin Pietarin kokoisessa kaupungissa.

Tämän kaltainen suunnittelu, rahan ja ajankäyttö ei mitenkään toimi sotatilanteessa. Sotatilanteet on yleensä nopeita. Ei hyökkäystä voi suunnitella valtava infrahanke edellä, joten siten on täysin loogista, ettei ainakaan sitä infraa kohtaan hyökätä.

Eli siis ei Venäjä Pietaria vaarantaisi ja sen tietää Suomen "sotahaukatkin".

Nimetön kirjoitti...

Kyllä ydinvoimaa voi säätää. Väite, että ydinreaktorian tehoa ei pysty säätämään on absurdi.
http://www.atomicarchive.com/Fission/Fission4.shtml

Ilmeisesti tässä fantasiassa, ettei ydinvoimaa voi säätää, on kyse totaalisesta väärinymmärryksestä. Ydinvoiman kustannukset ovat lähinnä kiinteitä eli taloudellisesti ajateltuna ydinvoimaa kannattaa ajaa täydellä teholla; mutta mikään fysiikan eikä teknologinen seikka ei estä ydinvoiman tehon säätämistä.

Nimetön kirjoitti...

Aikuisten oikeasti sähköverkot ovat helposti rakennettavissa. Tietysti laitteet ja laitokset maksavat mutta ne ovat silti helppoja rakentaa. Maailmassa on kehitysmaissakin sähköt ja hyvin pelaavat. Teidän fantasianne monimutkaisista sähköjärjestelmistä tarkoittaisivat, että niitä ei olisi kaikkialla. Jos maailman köyhimmissäkin maissa on sähköä saatavilla niin miten sen sähkön tekeminen voi olla noin vaikeaa. Laitteet maksaa rahaa mutta muuten asiat hoituu helposti.

Saksassa oli sähköä saatavilla toisen maailmansodan aikana vaikka niitä pommitettiin koko ajan.

Nimetön kirjoitti...

Sähköverkossa nykyaikana verrattuna monen kehitysmaan "verkkoon" tai vaikka Suomeen maailmansodan ajalla ja siitä taaksepäin on että verkkoa *ei ollut*. Okei, Suomessa alettiin rautarouvia pystyttelemään 30-luvulla, mutta lähtökohtaisesti sähköä tuotettiin paikallisesti patoamalla sopiva lähistön joki tai polttamalla hiiltä. Tehontarvekin oli varsin pieni - teollisuuden koneet toimivat lähtökohtaisesti vaikkapa höyryllä.

Eli jos mennään kehitysmaassa savimajaosastoon niin edelleen se sähkö tulee paikallisesti tuotettuna eikä megapitkän siirtoverkon takaa. Näin ollen ei taajuusmuuntamista tai muuta vastaavaa juuri tarvita.

Tämän vuoksi vaikkapa Tampereella, Valkeakoskella, Imatralla ja vastaavissa paikoissa Suomessa on varmasti hieman paremmat oltavat mikäli kantaverkko tipahtaa - se paikallisen sähkölaitoksen oma voimala voitaneen kytkeä jauhamaan sähköä paikalliseen verkkoon jos kriisi pitkittyy.

Petteri Järvinen kirjoitti...

Ydinvoimalan tehonsäädöstä: "Väärinkäsitys joustamattomuudesta johtunee siitä, että lyhyitä huoltokatkoja lukuun ottamatta ydinvoimalat yleensä puskevat sähköä markkinoille hyvin tasaisella teholla, vaikka hinta olisi alhainenkin. Kuitenkin päätelmä, että tämä olisi seurausta niiden huonosta säätökyvystä, on liian pikainen."

Tsernobylissä lähdettiin testaamaan järjestelmän rajoja, mikä johti reaktorin Xenon-myrkytykseen.

Tietysti laitteet ja laitokset maksavat mutta ne ovat silti helppoja rakentaa. Isojen muuntajien toimitusaika lasketaan kuukausissa. Kehitysmaissa on jatkuvia sähkökatkoja, mutta siellä ne eivät aiheuta ongelmia, koska elämä ja palvelut eivät pyöri sähköjen varassa kuten meillä. Sähköjen katketessa meillä lakkaavat toimimasta myös tietoliikenne, kännykät ja rahansiirto. Jokainen voi miettiä, mitä se tarkoittaa. Kehitysmaissa ei mitään, koska siellä maksetaan käteisellä.

Petteri Järvinen kirjoitti...

Tässä vielä tuore ja kiinnostava kirjoitus jenkkien tilanteesta: https://michaelmabee.info/physical-security-dirty-little-secret/. Ei ihme, että sielläkin ollaan huolissaan infrastruktuurin turvallisuudesta niin terrorismin kuin aseellisen hyökkäyksen uhkan edessä.

Oleellista mm. tämä: These transformers are very large, difficult to move, custom-built, and difficult to replace. Most are no longer made in the United States, and the delivery time for new ones can run to months or years.

Nimetön kirjoitti...

Jos infrastruktuuria ryhdytään sabotoimaan; niin sitten armeijan miehet joutuvat vartioimaan niitä kovat piipussa. Sama koskee puhelinmastoja ja muuta kriittistä infraa. Sitä vartenhan sitä armeijan miehille palkkaa maksetaan, että vahtivat. Lentokoneiden ostamisen sijaan pitäisi rahat laittaa laitosten vartiointiin. Täytyy muistaa, että todennäköisin uhka on sisäinen eli että oma kansa ryhtyy kapinoimaan nykyistä hirmuhallintoa vastaan.

Jokke kirjoitti...

Jugoslavian ja Persianlahden sota näytti kyllä sen, että hävittäjistä ja it:stä (=ilmatorjunnasta =) on hyötyä. Jos niitä ei ole vihollinen voi pommitaa maan kivikaudelle muutamassa päivässä, hävittämällä kaikki sillat, lentokentät, voimalat (jokainen voi jatkaa tätä).
Sen lisäksi on luonnollisesti kyber-turvallisuus, joka vaatisi aivan toisenlaista strategiaa.
Eniten huolestuttaa, että ministerit puuhastelevat koulutuksia, että oppisivat puhumaan, mutta eivät ymmärrä, kuin paljaana olemme .. Ihmetyttää lisäksi, miksi ihmiset käyvät keskustelua sähköpostitse.
Jos satamat pommitetaan keskiajalle, loppuu kyllä moni tarvike, samoin valtatiet. Sitten on tietoverkot eli pankit, kassajärjestelmät, voimalat, ...

Petteri Järvinen kirjoitti...

Ilma-aseen merkitys on koko ajan kasvanut. Lentäjiä ei kuitenkaan haluta vaarantaa, joten pommitukset tehdään joko erittäin korkealta pommikoneista tai risteilyohjuksilla. Vielä Balkanin sodassa serbit onnistuivat ampumaan F-117:n alas, paloja on vieläkin Belgradin ilmailumuseossa (kävin alkuvuodesta katsomassa).

Maailma on tässäkin muuttunut: omia tappioita vältetään median ja kansalaismielipiteen vuoksi viimeiseen asti. Siksi varsinkin hyökkäykset siirtyvät yhä enemmän verkkoon ja (risteily)ohjuksille. Puolustuksessa sankarikuolemat ovat edelleen hyväksyttyjä.

hdmi kirjoitti...

"Tsernobylissä lähdettiin testaamaan järjestelmän rajoja, mikä johti reaktorin Xenon-myrkytykseen."

Tsernobylin "koe" ei tähän säätämiseen liity:

https://fissioreaktori.wordpress.com/2018/06/27/ydinvoiman-kuormanseuranta/

"Silloin kun nyt käynnissä olevia ydinvoimaloita suunniteltiin ja rakennettiin, uskottiin laajalti että ydinvoimasta voisi tulla valtaosa käyttämästämme sähköstä. Tämän vuoksi ydinvoimaloihin suunniteltiin hyvät kuormanseurantaominaisuudet. Kovin monessa maassa tätä ydinvoiman suurta osuutta ei koskaan saavutettu, ja verkon tasapainottamiseen käytetään joko vesivoimaa tai kalliimpia polttoaineita käyttäviä laitoksia. Tämä kuitenkaan ei ole ollut mahdollista Ranskassa, jossa ydinvoimalla tuotetaan noin 80% sähköstä. Ranskassa ydinvoimalat rutiininomaisesti sekä osallistuvat verkon tasapainottamiseen että laskevat tehojaan verkon kuorman laskiessa esimerkiksi viikonloppuisin."

Markus kirjoitti...

Hauskaa keskustelua.

Chernobylistä sen verran, että se on erittäin kiehtova, jos sitä alkaa oikein tutkimaan.

Ensinnäkin yksikin reaktori oli jo suoraan sanottuna suuruudenhullun suuren kokoinen. Chernobylin ydinvoimalasta-kompleksista piti tulla myös järjettömän isokokoinen (Oli jo silloin kun neljä reaktoria oli valmiina). Vähän niinkuin voimanosoituksena. Reaktori neljän räjähtäessä, jota muuten kehuttiin kaikkein parhaimmaksi niistä neljästä, Reaktori vitonen oli jo lähes valmis. Avajaisseremonian piti olla 1986 joulukuussa. Reaktori kutonen oli alettu rakentamaan. Tämän lisäksi olisi tullut vielä reaktori 7, 8 ja 9.

Alkoi ihan oikeasti miettimään, josko pripyat-joen vesikään olisi enää moista kestänyt. Jäähdytysveden lämpöongelmia tullut jo suomessakin vaikka voimalat ovat sentään meren rannalla. Tosin neuvostoliittoa tuskin ainakaan kalakuolemat olisi hirveästi kiinnostanut.

Pripjatin kaupunki taasen oli nuori niin sanottu "mallikaupunki", jossa kaikki oli täydellistä ja parasta. Kokeiltiin uusia asioita, joita normaalisti neuvostoliitossa ei oltu totuttu näkemään. On ollut kiehtovaa nähdä piirustukset myös siitä, mitä pripjatin kaupungista piti tulla. Sekin oli vasta alussa ja rakenteilla, kun jo loppui.

Hanke kuitenkin oli suoraan sanoen suuruudenhullu ja voisi melkein sanoa, että vain odotti onnettomuuden tapahtumista. Vähän kuin tarujen Atlantis.

Jokke kirjoitti...

Totta on tuo, että lentäjiä suojataan. Alasampuminen on vakava takaisku ja voi johtaa myös lentäjien vangitsemiseen, mikä Suomessa ei ole niin fataalia, kuin jossain muualla.
Viikon sähkökatko on jo varsin fataali.

Nimetön kirjoitti...

Todellisen sotilaskansan täytyy kestää rajuja tappioita. Pienillä tappioilla ei sotaa voiteta etenkään ylivoimaista vihollista vastaa. Kansaa täytyy kasvattaa siihen, että tuhansien kuolemat eivät tunnut missään.

Ei kai kukaan oikeasti uskoa, että tappiot olisivat pieniä. Jopa Yhdysvallat on kärsinyt isoja tappioita vaikka se on ollut kalustollisesti ja muutenkin ylivoimainen.

Muslimien ja monien muiden kyky kestää ja sietää tappioita on suuri. Sellaisen kansan jolla ei ole tahtotilaa sotia, niin sellaisen tulee välttää sotaa viimeiseen asti.