Ensin ilman korttimaksuja, sitten ilman sähköä - havaintoja kantapään kautta

Venäjän hyökkäyksen jälkeen uutiset ovat herkistäneet kansalaisten mielen odottamaan häiriöitä. Ja kun häiriöitä odottaa, niitä näköjään myös tulee.

OSA I - pankkikortti ei toimi

Muutama viikko sitten suuren espoolaisen kauppakeskuksen K-Citymarketissa tapahtui häiriö, joka mykisti sähköiset maksut. Tulin paikalle vasta, kun ovia avattiin uudelleen, mutta ilmeisesti iso kauppa oli pantu hetkeksi kokonaan kiinni.

Kaiuttimista kuulutettiin, että varmuudella vain käteismaksut toimivat. Itsepalvelukassat oli tietenkin suljettu, ihmiset jonottivat perinteisille kassoille. Harvalla näytti enää olevan käteistä, joten ostoksia hylättiin kassan lähelle.

Kun systeemit eivät toimi, cash is king.

Ja toden totta, "Tapahtuma hylätty, Poista kortti" ilmestyi maksupäätteeseen, kun yritin aluksi maksaa puhelimen lähimaksuna ja sen jälkeen pankkikortilla. Onneksi itsellä sattui olemaan 50 euron seteli, jolla sain ostokseni kuitattua. 

Myöhemmin Länsi-Uudenmaan pelastuslaitos tiedotti, että kauppakeskuksessa oli ollut "rakennuspalo: keskisuuri, pelastuslaitos tuulettaa tiloja". Onneksi kassajärjestelmä kuitenkin toimi, jolloin ne pystyivät ottamaan vastaan käteistä ja antamaan vaihtorahaa.

Pahempi tilanne olisi kassajärjestelmän kaatuminen tai laaja sähkökatko. Silloin kauppa ei voisi myydä edes käteisellä. Olemme todella tekniikan vankeja.

Moni haluaisi siirtää kaikki toiminnot puhelimeen ja päästä kokonaan eroon lompakosta. Huoltomekaanikko Aki Yrttiaho kertoi vuonna 2019 Ilta-Sanomien haastattelussa, että pyrkii hoitamaan kaiken puhelimella eikä pidä mukanaan senttiäkään käteistä. Hän ennakoi pystyvänsä luopumaan lompakosta vuoden kuluttua.

Kaikeksi onneksi kauppakeskuksessa on molempien keskusliikkeiden kaupat, käytävän toisella puolella olisi voinut maksaa myös sähköisesti. Tällä kertaa kukaan ei siis jäänyt nälkäiseksi. Ei edes Aki Yrttiaho, jos sattui kauppaan juuri katkon hetkellä. Ensi kerralla voi olla huonommin.

OSA II - sähkökatko

Tänään 30.3.2022 tasan klo 12.00 Otaniemen alueella alkoi laaja sähkökatko. Vastaavaa ei ole ollut koskaan ennen. Carunan tiedotussivu näytti nopeasti useita vikakohteita.

Carunan vikasivu.

Sähkökatkossa ei ole mitään ihmeellistä, mutta kun sellainen näinä aikoina sitten tapahtuu, tulee mieleen monia ajatuksia. 

Ensimmäinen reaktio oli yllätys, sitten harmitus. Vaikka välitallennusten tekeminen on selkäytimessä, muutama tekstipätkä hävisi Powerpointin ja Windowsin kadotessa alta.

Sitten tuli hiljaisuus. Niin kova hiljaisuus, että se sattui korviin. Ilmanvaihdon humina, tietokoneiden hurina ja arkipäiväiset äänet, joihin emme normaalisti kiinnitä huomiota, häviävät yhtäkkiä ja jäljelle jää vain kovaääninen hiljaisuus. Se on sekä pelottavaa että vapauttavaa.

Onneksi nykyään on älypuhelimet. Tukiasemissa riittää virtaa muutamaksi tunniksi, joten nettiyhteys sen kautta toimi. Myös läppärin sai toimimaan puhelimen avulla. Silti työn tekeminen loppui.

Suuri toimistotalo hiljeni kerralla, ja myös pimeni. Vihreät hätävalot toimivat, samoin käytävien sähkölukot, mutta neuvotteluhuoneet jäivät lukkoon. Ravintola pimeni, mutta ihmiset saivat ruokaa kirjoittamalla tietonsa kynällä paperille. Onneksi oli päivä, joten aulassa ja ravintolassa riitti runsaasti luonnonvaloa. Pimeällä tilanne olisi ollut vaikea.

Käyhän se näinkin: nimi paperiin ja maksu myöhemmin. 

Katkosta tuli 48 minuutin mittainen, sitten sähköt palasivat. 

Toimistotalossa on erikseen "ATK-pistokkeet", joiden sähkön pitäisi olla UPSin takana. Ne laitteet lähtivät toimimaan vasta 22 minuuttia toimistosähköjen palautumisen jälkeen. Yhteensä työhön tuli siis 1 h 10 minuutin totaalinen katkos.

Muutamia oppeja ja ajatuksia:

• Pidä vähän käteistä pieninä seteleinä. Liian suuret summat ovat jo itsessään turvallisuusriski. Varaudu siihen, ettei pahan sähkökatkon aikana käteinen kelpaa kaupoissa.
• Pidä läppärin ja puhelimen akut ladattuina.
• Älypuhelimen taskulamppu on todella hyödyllinen, jos käytävät ovat pimeät. Tarkista, mistä lampun saa päälle. 
• Kokeile, pääsetkö alas kerroksista ilman hissiä. Korkeissa rakennuksissa tai liikuntaesteiselle asia ei ole ihan yksinkertainen.
• Hätätapauksessa puhelinta voi ladata autossa, samoin analogisesta autoradiosta voi kuunnella vaaratiedotteita ja suojautumisohjeita.
• Jos katko kestää useamman tunnin, tukiasemien akut sammuvat ja silloin alkavat todelliset ongelmat. Siksi veivattavista generaattoreista ei ole paljon iloa puhelimen lataukseen.
• Myös hissien hälytyspuhelimet mykistyvät muutaman tunnin jälkeen. Niiden akut loppuvat ja hissit alkavat lähettää ilmoituksia keskukseen tukkien sen.
• Selvitä oman sähkönsiirtoyhtiösi nimi ja vikatiedotesivun osoite. On hyvä tietää, kuinka laajasta katkosta on kyse ja yhtiön arvio sen kestosta.
• Täydellinen hiljaisuus alkaa käydä hermoille, varsinkin jos siihen liittyy epävarmuus tulevasta tai esimerkiksi talviaikaan pelko tilojen kylmenemisestä. 
• Odottavan aika on pitkä.

Sitten vain toivotaan, että kyberturvallisuus on kunnossa, eikä tähän listaan koskaan jouduta turvautumaan.

Kuinka pakottaa Suomi polvilleen?

Puolustusasiat ovat niin tärkeitä, ettei niihin kaivata maallikoiden mielipiteitä. Sotilaat tietävät parhaiten, mitä vastapuolen sotilaat ajattelevat. Siksi kansanedustajatkin ovat asiasta poikkeuksellisen yksimielisiä.

Kaikesta huolimatta annan nyt mielikuvituksen lentää. Pontimena oli viime viikon A-talkin keskustelu. Hävittäjäkauppaa analysoimaan studioon oli kutsuttu neljä mieskansanedustajaa, jotka kaikki olivat samaa mieltä: uudet hävittäjät tarvitaan, eikä taloustilanne saa vaikuttaa.

Sotilaalliset uhkakuvat tulevat historiasta. Jos Suomea vielä joskus kohtaa aseellinen konflikti, se on todennäköisesti aivan erilainen kuin mihin olemme valmistautuneet. Digitalisaatio on mullistanut myös sodankäynnin. Uusia hävittäjiä tarvitaan tunnistustehtäviin, elektronisen sodankäynnin ja tiedustelun alustaksi ja kansaa hurmaaviin lentonäytöksiin, mutta lentokone lentokonetta vastaan (dog-fight) on äärimmäisen epätodennäköinen. Viimeksi sellainen nähtiin kai 1990-luvun lopulla Balkanin sodassa.

Hyökkääjän kannalta paras sota on sellainen, jota ei tarvitse käydä, tai ainakin joka voitetaan ilman aseellista yhteenottoa. Miksi lähettää armeija taisteluun, joka tulee kalliiksi ja uhraa sotilaita, jos vihollinen saadaan taipumaan tahtoon muilla keinoilla?

Näiden keinojen torjumiseen pitäisi panostaa huomattavasti nykyistä enemmän. Kyse on tietenkin kyberturvallisuudesta ja nettivaikuttamisesta, karkeimmillaan trollauksesta mutta myös sen monista hienostuneemmista muodoista, joita emme useinkaan edes havaitse.

Yhdysvallat on hyökännyt useita kertoja häpeilemättä ja avoimesti mainostaen Iranin tietojärjestelmiin. Hiljattain Iran iski vuorostaan Israeliin ja päinvastoin. Financial Timesin juttu tapahtumista on kiinnostava. Molemminpuolisista hyökkäyksistä huolimatta en huomannut, että asiaa olisi Suomen mediassa noteerattu lainkaan.

Kyse olikin lähinnä koputtelusta: tiedämme, missä asut -- käyttäydy siivosti. Muuten iskemme oikeasti.

Harva ymmärtää, miten haavoittuva nykypäivän Suomi on. Yhteiskunnan ja talouden toiminnot ovat erittäin keskittyneitä. Esimerkiksi lääkehuolto on kahden yhtiön varassa. Niistä toisen varasto on Espoossa, toisen Tampereella. Viimeksi kun kävin paikalla, oli vielä rauhallista:

Puolet Suomen lääkehuollosta.

Matalalla lentävät risteilyohjukset, räjähteillä lastatut lennokkiparvet tai ballistiset ohjukset ovat liki mahdottomia torjua uusimmillakaan hävittäjillä (esim. tämä 10-kertaisella äänennopeudella lentävä hypersoninen Kinzhal). Syksyllä 2017 saimme esimakua siitä, mitä lääkehuollon katkeaminen voi aiheuttaa. Silloin kyseessä oli vain tahaton tietojärjestelmähäiriö Oriolan tehtaalla, mutta sen vaikutukset kestivät kuukausia ja Suomi pelastui vain, koska Tamro pystyi paikkaamaan osan kilpailijansa jakelusta.

Sähkönjakelu on toinen herkkä kohta. Muutama keskeinen runkolinja tai ison voimalan tuhoaminen syöksisi Suomen kaaokseen. Kotirintama ei kestäisi lääkehuollon ja sähkön loppumista. Toisin kuin talvi- ja jatkosodissa, maalle ei voi enää paeta.

Päivittäistavarakauppa on sekin kahden suuren keskusliikkeen hallussa. Yhden jättivaraston lamauttaminen saisi vessapaperin oikeasti hupenemaan kaupoista. Maaliskuussa näimme, mitä pelkkä epäily wc-paperin saatavuudesta riittää aiheuttamaan.

Maaliskuussa hamstrattiin wc-paperia Triplan City-Marketissa.

Jos tilanne kiristyisi ja Suomi haluttaisiin polvilleen, vihollinen voisi tuhota aluksi yhden voimalan tai varaston, ja kysyä sen jälkeen, vieläkö halutaan jatkaa. Mitä vastaisimme? Olisiko miljardien sotakoneista apua?

Some-keskustelussa sain kuulla, että tällainen skenaario on ihan typerää, eihän Syyriaa tai Irakia ole lannistettu muutamalla ohjuksella. Ei, koska ne eivät olleet kehittyneitä länsimaita, joissa kaikki toiminta on keskitetty ja riippuvuus sähköstä/nettiyhteyksistä täydellistä. Syyria, Irak ja muut kriisialueet ovat resilienttejä, koska väestö on tottunut kestämään kovia. Siksi Yhdysvallat ja Venäjä käyttävät aluetta oman sotatekniikkansa myyntinäyttelynä.

Suomen tilanne olisi pahan päivän tullen aivan erilainen.

Suomalaisten turvallisuusajattelua ohjaavat talvi- ja jatkosodan muistot. Venäjällä historian painolastina ovat niin mongolien, Napoleonin kuin Natsi-Saksankin hyökkäykset; nykyisin pelko Naton piirittämästä karhulinnakkeesta. Tämän muistaen parantaisiko USA:n uusimpien hävittäjien tuominen rajalle todella Suomen turvallisuutta?

Toivottavasti pahaa päivää ei koskaan tule. Toivottavasti osaamme varautua oikeanlaisiin uhkiin, emmekä tuijota yksinomaan peräpeiliin.

Jk. Fingridin sivu (grafiikka aivan sivun lopussa) antaa reaaliaikaisen tilannekuvan Suomen sähköntuotannosta. Nytkin, kesäkuun alussa, olemme täysin tuontisähkön varassa.

Sähkön tuonti ja vienti perjantaina 5.6.2020 klo 16.30

Jäätyvä helvetti ei ole mukava kirja

Ilkka Remeksen Jäätyvä helvetti ei ole lainkaan mukava kirja. Itse asiassa sen lukeminen on epämukavaa ja ahdistavaa.

Nopeat juonenkäänteet ovat tuttua Remestä -- vähän liiankin tuttua. Venäjän uhka, spetsnaz-joukot ja raaka väkivalta toistuvat kirjasta toiseen niin, että kirjojen erottaminen toisistaan on välillä vaikeaa. Pienellä vaivalla voisi kehittää tekoälyn, joka keittäisi kokoon seuraavan kirjan aiempien teksteistä. Lukija tuskin huomaisi eroa.

Ilkka Remes: Jäätyvä helvetti

Epämukavaksi kirjan tekee sen aihe, joka rysähtää lukijan silmille jo aivan kirjan alussa: Suomi kipristelee 20 asteen pakkasen kourissa, kun Venäjän kyberhyökkäys pysäyttää Suomen infrastruktuurin ja erikoisjoukot tekevät selvää strategisista kohteista. Loppu kirjasta kertoo suomalaisten selviytymistaistelusta sekä kovin epäuskottavasta vastaoperaatiosta Moskovassa.

Tarinassa on 410 sivua, mutta toisin kuin tekijän parhaiden kirjojen kohdalla, niitä ei tee mieli ahmia. Kuvaus Suomen muuttumisesta jäätyväksi helvetiksi on niin pelottava, että lukeminen muuttuu työlääksi. On pakko nousta sängystä ja käydä tarkistamassa, että lämmöt ovat päällä ja sähköt toimivat.

Juuri siksi kirja onkin niin tärkeä: se muistuttaa konkreettisesti, miten haavoittuva yhteiskunnasta on tullut. Ilman sähköä ja nettiä maa ajautuu nopeasti anarkiaan. Kirjassa asioita pahentaa kova talvipakkanen, mutta kehitys olisi samantapainen myös kesähelteillä.

Olemme täysin infrastruktuurin armoilla. Ja se on haavoittuva. Pelkällä kyberhyökkäyksellä Suomea ei pysäytetä, mutta muutama sotilaallinen täsmäisku (kirjassa mm. Naantalin jalostamoon) riittää tekemään saman, mihin hävittäjiltä ja tankeilta kuluisi viikkoja tai kuukausia. Talviasuttavat kesämökit, puulämmitys ja monilla yhä tallella olevat erätaidot auttavat vähän, mutta eivät pelasta koko maata.

Kuvaus Suomen poikkeusoloista voisi olla tarkempikin. Ainakin osittainen syy selviää kirjan jälkisanoista: tekijä on tarkoituksella jättänyt paljastamatta joitakin Suomen haavoittuvuuksista ja toivoo, että muutkin olisivat sanoissaan varovaisempia. "Avoimuuden ei aivan joka asiassa tarvitse olla itseisarvo", hän kirjoittaa.

Aiheellisesti Remes muistuttaa, että "sähköriippuvaisen yhteiskunnan ainoana tai edes keskeisenä uhkana eivät tietenkään ole ihmisen vaan luonnonvoimien aiheuttamat riskit. Niihin vaikuttaminen - hallitsemisesta puhumattakaan - on vielä vaikeampaa". Jos infrastruktuuri romahtaa, syyllä ei ole rivikansalaisen näkökulmasta suurtakaan merkitystä.

Remeksen kirja antaa jälleen kerran yksipuolisen kuvan Venäjästä. Mutta kun tuoreessa muistissa ovat Krimin ja Ukrainan tapahtumat sekä maan omille kansalaisille suunnattu härski mielipidevaikuttaminen, kuka voi tällä kertaa syyttää Remestä? Niin makaa kuin petaa.

Jäätyvä helvetti on muutenkin hyvin ajan tasalla. Suomen pääministerinä on Juha Sipilä, vaikka hänen ja perinteisen valtakoneiston rooli kriisissä jääkin mitättömäksi. Kiintoisana yksityiskohtana Venäjä vaatii "liittymän länteen menevien valokuitukaapeleiden palvelinkeskukseen".

Jäätyvä helvetti on kirja, mikä jokaisen poliitikon tulisi lukea, eikä suinkaan sen kirjallisten ansioiden vuoksi. Sähkökatko tai kyberhyökkäys ei välttämättä tule Venäjältä, mutta olipa syy mikä tahansa, huoltovarmuudesta on huolehdittava.

Valitettavasti Remes on se toinen nimekäs suomalaiskirjailija (toinen on Sofi Oksanen), joka ei ole antanut julkaista kirjojaan sähköisessä muodossa. Paperipainoksen hinta on noin 25 euroa. 

Sähkökatkoharjoitus jouduttiin keskeyttämään

Helsingin Sanomat kirjoitti viime sunnuntaina kiinnostavan kuvauksen siitä, miten Suomi pysähtyisi laajan sähkökatkon sattuessa. Jutun mukaan Suomi ajautuisi kolmessa tunnissa sekasortoon, kun mikään ei toimisi. Mielestäni Hesarin arvio on turhan varovainen, sillä se ei huomioinut tietoliikenteen katkeamisen vaikutuksia täysimääräisesti.

Eilen 23.9.2014 järjestettiin Rovaniemellä Valve 2014 -harjoitus, jossa testattiin sähkökatkosta toipumista vesivoiman avulla. Harjoitus jouduttiin kuitenkin keskeyttämään, sillä jännitettä ei saatukaan palautettua suunnitellulla tavalla. Ongelmaksi nousi ilmeisesti ns. siemensähkö, jota ilman sähköllä toimivia jakeluverkon ohjauslaitteita ei pystytä ohjaamaan.

Suunnitellut 15-45 minuutin katkokset venyivät paikoin yli tunniksi, joten siemensähkö oli haettava harjoituksen ulkopuolelta. Jos kyse olisi ollut todellisesta katkosta, ulkopuolista apua ei välttämättä olisi ollut saatavissa ja toipuminen olisi voinut kestää jopa vuorokauden. Onneksi nyt ei ollut kova pakkanen, mutta entä jos olisi ollut tammikuu? Ironista kyllä, samana päivänä Joensuussa sattui laaja sähkökatkos, joka ei ollut harjoitus.

Tapahtuma osoitti harjoituksen tarpeellisuuden. Edes harjoituksesta toipuminen ei onnistukaan suunnitellulla tavalla. Saivartelija voisi väittää, että harjoitus epäonnistui, koska se jouduttiin keskeyttämään. Fingrid itse kutsuu harjoitusta tietenkin onnistuneeksi. Pääasia, että kokemuksista opittiin ja uusi harjoitus järjestetään.

Huoltovarmuuden ja kyberturvallisuuden kannalta tässä on paljon pohdittavaa. Suomi on haavoittuvampi kuin arvaammekaan. Tosipaikan tullen tapahtumatketjut ovat arvaamattomia ja niin mutkikkaita, ettei niitä pystytä ennakoimaan -- eikä siten myöskään harjoittelemaan.