Etätyö on kuin mämmiä

Pakotettu etätyö on kiintoisa ihmiskoe, jonka vaikutukset näkyvät lähivuosina. Moni työntekijä ja yritys on pakon edessä huomannut etätyön hyvät puolet: ei työmatkoja, ei hukka-aikaa, vapaus ja rauha keskittyä avokonttorin hälinän sijaan.

Yhtä moni on huomannut myös päinvastaisen. Etätyö on epätyötä, eikä elämä kotona läppärin kanssa ole mitään herkkua. Keittiön pöydälle sijoitettu kone on ergonomian irvikuva, videoneuvotteluissa kuva pätkii 4G-verkon vaikertaessa kuorman alla, ääni kaikuu huonojen mikrofonien vuoksi (ei Bluetoothia kiitos!), ja muut osallistujat ovat vain etäisesti läsnä koska joutuvat samalla hoitamaan lapsia tai kotiaskareita.

Jos kotona on myös etätöitä tekevä puoliso tai etäopiskeluja yrittäviä lapsia, vaikeuskerroin kasvaa monella ylivoimaiseksi. Kaksi viikkoa etätöissä ja moni toivoo jo hartaasti eristyksen päättymistä. Ajatus konttorille palaamisesta tuntuu suorastaan houkuttelevalta. Jopa avokonttori kelpaa nyt.

Suhtautuminen etätöihin on hyvin yksilöllistä. Omassa työssäni juuri mikään ei ole muuttunut, vain etäpalavereita on tullut lisää. Olen aina tottunut istumaan kotona koneen ääressä. Kirjojen tekeminen on ollut yksinäistä puurtamista.

Toisille pakotettu kotonaolo on henkisesti raskasta. Jos omassa elämässä, parisuhteessa tai taloudessa on ennestään ollut ristiriitoja, ne nousevat toiseen potenssiin.

Kysyin somessa muiden käyttäjien kokemuksia ja sain paljon vastauksia. Seuraavassa muutamia poimintoja.

Etätyö on kuin mämmi - hyvää pieninä annoksina (Peter Streng Twitterissä). Etätyöpäivä silloin tällöin on OK, mutta viisi päivää viikossa on monelle liikaa.

Ei mitään uutta, virtuaalitiimini on hajallaan ympäri maailmaa. Varsinkin asiantuntijatehtävissä on ihmisiä, joilla mikään ei ole muuttunut. He saattavat olla organisaation ainoa työntekijä Suomessa, muut ovat eri puolilla maailmaa. Työasiat on tähänkin asti hoidettu etäyhteyksillä ja videoneuvotteluilla.

Jäsenet jumissa ja päätä särkee. Harvalla on mahdollisuutta omaan työhuoneeseen tai edes kunnon työtuoliin. Jos töitä tehdään olohuoneen sohvalla röhnöttäen tai keittiönpöydällä pinnistäen, jäsenet ovat varmasti jumissa ennen pitkää ja päätä särkee. Kahvi- ja lounastauot unohtuvat tai ainakin muuttuvat epäsäännöllisiksi. Pakollinen jaloittelu huoneesta toiseen, ruokalaan tai neuvotteluhuoneisiin jää pois. Epäsäännöllinen syöminen lihottaa ja liikunnan puute alkaa tuntua jäsenissä.

Avokonttori se kotonakin on. Työpaikalla vihataan keskeytyksiä ja yleistä hälinää. Koronan vuoksi perhe muodostaa uuden avokonttorin, jossa hälinä on vielä pahempaa, eikä sitä voi sulkea pois edes kuulokkeilla.

Tauot jäävät pois. Työpäivä on täynnä lyhyitä taukoja, kun vaihdetaan paikkaa tai käydään asiakkaalla. Työmatka aamulla ja illalla on monelle lepohetki, vaikka omalla autolla ruuhkassa jonottaminen onkin rasittavaa. Tauot eivät ole pelkkää hukka-aikaa, vaan niillä on virkistävä vaikutus. Etätyössä ne jäävät pois. Tauot on itse otettava.

Etäbuumi on nostanut esille uusia kysymyksiä ja huolenaiheita. Miten verottaja suhtautuu koronan pakottamaan työhuonevähennykseen? Työmatkavähennykset, km-korvaukset ja päivärahat jäävät saamatta, mikä voi sotkea perheen taloussuunnittelua. Entä jos kompastuu kotona portaissa, meneekö tapaturma työantajan vakuutuksesta?

Se hyvä puoli koronaepidemiassa on ollut, että monet organisaatiot ja työntekijät ovat pakon edessä joutuneet ainakin kokeilemaan etätyötä, rakentamaan turvallisia yhteyksiä sitä varten ja asentamaan Zoom- tai Teams-ohjelmia. Kriisin helpottaessa osa käytännöistä jää voimaan, mikä hyödyttää niin yrityksiä kuin tekijöitäkin.

Tärkeintä on muistaa se mämmi-opetus: ei liikaa eikä varsinkaan pakottamalla.