Herättelin Twitterissä keskustelua edellisen blogitekstini pohjalta ja reaktio oli selvä: nuoret pitävät vanhempiaan ilmastonmuutoksen vastaisen taistelun esteenä. Tämä oli myös 15-vuotiaan Greta Thunbergin viesti. Miksi aikuiset vain puhuvat eivätkä muuta elämäntapaansa niin, että ilmastonmuutos pysähtyisi?
Nuoret kokevat taistelevansa oman tulevaisuutensa puolesta. Keski-ikäiset ovat toimillaan pilanneet ympäristön ja järjestäneet itselleen mukavan elintason, jota ympäristö ei kestä.
Jokainen sukupolvi on pitänyt omia vanhempiaan muutoksen ja kehityksen tukkeena. Heitä vastaan kapinoitiin jo 1960-luvulla. Suomessa kapinan huippu taisi olla Vanhan ylioppilastalon valtaus 25.11.1968. Pariisissa meno oli paljon villimpää (ns. hullu kesä 1968). Seuraavalla vuosikymmenellä ihailtiin edistyksellistä Neuvostoliittoa, mitä taantumukselliset vanhemmat eivät voineet ymmärtää.
Nyt nuoret syyttävät vanhempiaan ilmastonmuutoksesta. Mitä olisi pitänyt tehdä toisin? He rakensivat Suomesta maan, jonka tiet ja rakennukset jäävät perinnöksi lapsille. He ostivat lapsilleen leluja, jotka olivat kylläkin turhaa muoviroskaa, ja totuttivat heidät epäterveellisiin hampurilaisiin, joista lapset pitivät. He veivät lapsia ulkomaille ja talvella etelän lämpöön. He ajattelivat lastensa parasta ja tekivät kuten lapset halusivat.
Nuoret ovat tottuneet materiaaliseen hyvinvointiin, jota edellisillä sukupolvilla ei ollut, ja siksi sille ei nähdä enää samanlaista arvoa. Moni nuori ei hanki ajokorttia eikä tavoittele vanhempiensa kaltaista työuraa. Kaupungistumisen ansiosta pyöräily ja jakamistalous ovat arvossaan. Pienet asunnot ovat haluttuja.
Toistaalta nuoret ovat tottuneet internetiin, ilmaisiin palveluihin, halpoihin lentoihin kaikkialle maailmaan, valtavaan valikoimaan kaikenlaisia tuotteita, verkkokaupan mukavuuteen, rajattomaan ja helppoon tiedonsaantiin, Netflixiin ja Googleen.
Olisi melkoinen isku palata 1970-luvun maailmaan, jossa ulkomaanmatkat olivat harvojen ylellisyyttä, ajettiin Ladoilla, Saabeilla ja Volvoilla, tv-kanavia oli vain kaksi, tieto piti etsiä kirjastosta eikä älypuhelimia saati koko nettiä ollut. Omassa kodissani ei ollut edes lankapuhelinta eikä televisiota.
Jos tämä olisi ilmastonmuutoksen pysäyttämisen hinta, kuinka moni nuori olisi valmis palaamaan vanhempiensa elintasoon? Pystyvätkö nuoret luomaan maailman, jossa tämä kaikki pyörii entiseen tapaan, mutta ilmastoa lämmittämättä? Siinä on tulevaisuuden keskeinen kysymys.
On väärin yleistää, että kaikki vanhemmat olisivat ilmastokysymysten jarruja. Moni vanhempi on aidosti huolissaan maailmasta, joka jää lapsille ja lastenlapsille. Pirkka-Pekka Petelius, 65, ilmoitti lähteneensä vihreiden ehdokkaaksi juuri ilmastonmuutoksen vuoksi.
Yhtä suuri yleistys on luulla, että kaikki nuoret olisivat ympäristötietoisia tai valmiita muuttamaan kulutustottumuksiaan ilmastosyistä.
Todellinen uhka ilmastolle eivät ole keski-ikäiset ihmiset vaan toiset nuoret. Kiinassa ja Intiassa elää satoja miljoonia nuoria, jotka haluavat saman elintason kuin teollistuneissa maissa. Aikoinaan meille sanottiin, ettei maapallo kestäisi, mikäli miljardi kiinalaista hankkisi jääkaapin. Nyt heillä on jääkaappi ja älypuhelin. Seuraavaksi he haluavat auton, kauniita vaatteita ja mahdollisuuden matkustaa ympäri maapalloa, kuten mekin olemme tehneet.
Heidän valintansa ja arvonsa ratkaisevat sekä maapallon että ilmastonmuutoksen kohtalon.
Nuoret kokevat taistelevansa oman tulevaisuutensa puolesta. Keski-ikäiset ovat toimillaan pilanneet ympäristön ja järjestäneet itselleen mukavan elintason, jota ympäristö ei kestä.
Jokainen sukupolvi on pitänyt omia vanhempiaan muutoksen ja kehityksen tukkeena. Heitä vastaan kapinoitiin jo 1960-luvulla. Suomessa kapinan huippu taisi olla Vanhan ylioppilastalon valtaus 25.11.1968. Pariisissa meno oli paljon villimpää (ns. hullu kesä 1968). Seuraavalla vuosikymmenellä ihailtiin edistyksellistä Neuvostoliittoa, mitä taantumukselliset vanhemmat eivät voineet ymmärtää.
Nyt nuoret syyttävät vanhempiaan ilmastonmuutoksesta. Mitä olisi pitänyt tehdä toisin? He rakensivat Suomesta maan, jonka tiet ja rakennukset jäävät perinnöksi lapsille. He ostivat lapsilleen leluja, jotka olivat kylläkin turhaa muoviroskaa, ja totuttivat heidät epäterveellisiin hampurilaisiin, joista lapset pitivät. He veivät lapsia ulkomaille ja talvella etelän lämpöön. He ajattelivat lastensa parasta ja tekivät kuten lapset halusivat.
Nuoret ovat tottuneet materiaaliseen hyvinvointiin, jota edellisillä sukupolvilla ei ollut, ja siksi sille ei nähdä enää samanlaista arvoa. Moni nuori ei hanki ajokorttia eikä tavoittele vanhempiensa kaltaista työuraa. Kaupungistumisen ansiosta pyöräily ja jakamistalous ovat arvossaan. Pienet asunnot ovat haluttuja.
Toistaalta nuoret ovat tottuneet internetiin, ilmaisiin palveluihin, halpoihin lentoihin kaikkialle maailmaan, valtavaan valikoimaan kaikenlaisia tuotteita, verkkokaupan mukavuuteen, rajattomaan ja helppoon tiedonsaantiin, Netflixiin ja Googleen.
Olisi melkoinen isku palata 1970-luvun maailmaan, jossa ulkomaanmatkat olivat harvojen ylellisyyttä, ajettiin Ladoilla, Saabeilla ja Volvoilla, tv-kanavia oli vain kaksi, tieto piti etsiä kirjastosta eikä älypuhelimia saati koko nettiä ollut. Omassa kodissani ei ollut edes lankapuhelinta eikä televisiota.
Jos tämä olisi ilmastonmuutoksen pysäyttämisen hinta, kuinka moni nuori olisi valmis palaamaan vanhempiensa elintasoon? Pystyvätkö nuoret luomaan maailman, jossa tämä kaikki pyörii entiseen tapaan, mutta ilmastoa lämmittämättä? Siinä on tulevaisuuden keskeinen kysymys.
On väärin yleistää, että kaikki vanhemmat olisivat ilmastokysymysten jarruja. Moni vanhempi on aidosti huolissaan maailmasta, joka jää lapsille ja lastenlapsille. Pirkka-Pekka Petelius, 65, ilmoitti lähteneensä vihreiden ehdokkaaksi juuri ilmastonmuutoksen vuoksi.
Yhtä suuri yleistys on luulla, että kaikki nuoret olisivat ympäristötietoisia tai valmiita muuttamaan kulutustottumuksiaan ilmastosyistä.
 |
| Yliopiston kirjaston roskis pursuaa kertakäyttöisiä kahvimukeja. |
Heidän valintansa ja arvonsa ratkaisevat sekä maapallon että ilmastonmuutoksen kohtalon.
17 kommenttia:
Sinänsä ihan ansiokasta pohdintaa, mutta ilmastokeskustelussa kannattaisi tunnustaa tosiasiat: ihmisen ilmastovaikutus lasketaan enimmilläänkin promilleissa, joten koko tämä vauhkoontunut panikointi olisi syytä suunnata sinne, missä on oikeasti jotain hyödyllistä tehtävissä – eli sopeutumiseen.
https://duckduckgo.com/?q=grand+solar+minimum&t=ffab&ia=videos
Eittämättä osa nuorista syyllistää vanhempiensa sukupolvea siitä, että he aiheuttivat ilmastonmuutoksen. Se ei ole kuitenkaan ilmastolakon idea. Ilmastolakossa kyse on siitä että miksi nuorten pitäisi opiskella tulevaisuutta varten jos aikuiset NYKYISILLÄ toimillaan eivät aktiivisesti pyri mahdollistamaan heille sitä tulevaisuutta?
Ilmastotekoja tarvitaan nyt, ei kymmenen vuoden kuluttua kun nämä lapset ja nuoret ovat kouluttautuneet ja kenties voivat vaikuttaa asioihin koulutuksensa kautta.
Tämä keskustelu nuorten ilmastolakosta menee muutenkin aivan yhtenään vikaraiteelle koska ihmiset eivät pysy kärryillä siitä että mistä asiassa on kyse:
Kalevan jutussa OAJ:n koulutusjohtaja Heljä Misukka ihmetteli miksi nuoret eivät ole koulussa jos haluavat vaikuttaa, koulutus kun olisi se keino lisätä ymmärrystä ja taitoja. Koko kysymys on aivan järjetön ja osoittaa ettei hän ollut vaivautunut edes sen vertaa tutustumaan asiaan että olisi ymmärtänyt yllä selitetyn tausta-ajatuksen. Yhtä hyvin voisi kysyä sotaa vastaan marssivilta ihmisiltä että miksi he eivät liity armeijaan jos haluavat marssia?
Entä jos kaikki kaukoidän (Intia, Pakistan, Bangladesh, Kiina ja kaakkois-Aasia)asukkaat tahtoisivat jääkaapin lisäksi ilmastointilaitteen kotiinsa? Se kuluttaa huomattavasti enemmän sähköä kuin jääkaappi. Talous kasvaa tuolla alueella kohisten että viilennyslaitteille tulee varmasti olemaaan kysyntää aluleella jossa on kaytännössä koko ajan mittari hellelukemissa. Tästä Kansainvälinen energiajärjestö IEA on myös varoitellut ja patistanut hallituksia vaatimaan laitevalmistajilta energiatehokkaampia laitteita. Siinä kehityksessä taitaa kyllä tulla fysiikanlait vastaan jossain vaiheessa.
Tässäkin törmätään taas siihen (vrt. esim. sähköauto) , että millä sähkö tuotetaan, koska sähköenergian kulutus tulee jokatapauksessa kasvamaan jyrkästi. Ydinvoima on varmasti paras ratkaisu tällä hetkellä, ellei sitten joskus saada fuusio-voimaa järkevästi käyttöön.
Varmaa yli miljardi Afrikkalaista haluaa myös jääkaapin ja ilmastointilaitteen elämistään helpottamaan....
Onhan "ilmastonmuutos" ihan tyypillinen sukupolvikysymys. Jokaisella sukupolvella on oma Suuri Yhteinen Tunnustus, jonka nimiin vannotaan. 50-luvun lopulla osoitettiin kautta länsimaailman mieltä suurvaltojen maanpäällisiä ydinkoeräjäytyksiä vastaan. Siitä syntyi russellilainen rauhanliike ja "vasemmistolaisuus", joiden merkeissä yliopistokapinat tehtiin. Seuraava polvi liimasi russellilaiseen harakanvarvasmerkkiin oman logonsa päälle -- "Greenpeace" -- ja otti vastustajaksi myös ydinvoiman rauhanomaisen käytön. Globaaliksi kasvava tietoisuus vaati globaalit uhkakuvat, ja juuri siksi "vihreästä ajattelusta" kasvoi niin laajaa ja vahvaa.
Samasta ikuisesta tunnustuksellisuudesta siinä on kuitenkin kysymys. Viime vuosikymmenten varrella on käyty läpi kymmeniä eskatologisia ehdokkaita joita vuorollaan on tarjottu maailmanlopun ennustuksiksi. Ravintoketjujen katkeaminen, lajien sukupuutto, raaka-aineiden loppuminen, teollisuuden aiheuttama saastuminen, myrkyttyminen, ydintalvi ja uusi jääkausi, otsonikato -- jne -- ja nyt tämä "tieteellisesti" kyllin monimuuttujainen ja siksi yhtä kumoamaton kuin todistamatonkin "ilmastonmuutos", jolla on hyvä vedota kaikkia yhdistävään pelkoon -- maailmanloppuun.
Sillä ihminen taitaa olla olento, joka tarvitsee jonkin Suuren Yhdistävän Tunnustuksen. Ja kun emme länsimaissa enää elä aikoja, jolloin uskonnoilla olisi vakuuttavaa yleistä puhuttelevuutta, tietysti omat Tunnustuksemme ovat "tieteen" muotoisia. Ja tuollaiseen tunnustuksellisuuteen yhtenä sen olennaisimpina osana kuuluu aina myös maailmanlopunennustus, eskatologia. -- Mihinkäs ihminen omasta omastatunnostaan pääsisi -- ja juuri syyllisyyteen vetoaminen on vahvin keino sulkea suuret joukot yhteisen kokemuksen piiriin. Ne ovat lopultakin aika vahvasti "samanarvoisuutta" luovia ja juuri siksi niin tarpeellisia Tunnustuksia, sekä maailmanloppu -- jonka edessä kaikki ovat samanarvoisia -- että syyllisyys, jolla on syvä yhteinen pohja ja helppoa luoda sekä ylemmyyttä että samanarvoisuutta.
Ilmastolakossa kyse on siitä että miksi nuorten pitäisi opiskella tulevaisuutta varten jos aikuiset NYKYISILLÄ toimillaan eivät aktiivisesti pyri mahdollistamaan heille sitä tulevaisuutta? Ilmastotekoja tarvitaan nyt, ei kymmenen vuoden kuluttua kun nämä lapset ja nuoret ovat kouluttautuneet ja kenties voivat vaikuttaa asioihin koulutuksensa kautta.
Nyt en ihan ymmärrä. Miksi nuorten "pitäisi" opiskella? Sehän on pikemminkin oikeus, jonka aiemmat sukupolvet ovat suurella vaivalla mahdollistaneet - vieläpä hyvin edullisesti moniin muihin maihin verrattuna. Ja Suomessa oppikoulu oli maksullinen vielä 1970-luvulla, sen rinnalla lukiokirjoista maksaminen on pikkujuttu.
Ilmastonmuutokseen voi jokainen -- myös nuoret -- vaikuttaa jo nyt omilla toimillaan. Oikeastaan muuta keinoa ei olekaan. Vaikka Gretan esimerkki saisi kaikki ruotsalaiset ja suomalaiset lopettamaan CO2-tuotannon, sillä ei koko maapallon mittakaavassa olisi juuri merkitystä. Vain oman käyttäytymisen muuttaminen ja sitä kautta muille annettu esimerkki voi tuoda tuloksia.
Greta on valmis muuttamaan omaa käyttäytymistään ja matkustamaan junalla lentämisen sijaan. Kuinka moni nuori olisi valmis samaan? Luopumaan halvoista verkkokaupoista, uusista iPhoneista ja ulkomaan shoppailu/lomareissuista?
Usein nuorilla on vähemmän rahaa, mikä rajoittaa toimintaa, mutta vaurastumisen myötä he luultavasti perivät suurimman osan vanhempiensa käyttäytymisestä. Toivottavasti ovat kuitenkin vähän viisaampia.
"Viime vuosikymmenten varrella on käyty läpi kymmeniä eskatologisia ehdokkaita joita vuorollaan on tarjottu maailmanlopun ennustuksiksi."
Vuosikymmenet ovat kovin lyhyt aika muutoksen tarkasteluun.
Ihmislaji on noin 150 000 vuotta vanha. Lähes koko tuon ajan elämä on perustunut metsästykseen ja keräilyyn.
Kulutuskulttuuri on ollut olemassa alle 100 vuotta. Kiivain aika, joka on luonut järjestelmää yllä pitävän kuluttavan ihmisen, on ollut olemassa vasta joitain vuosikymmeniä.
Samaan aikaan maapallon väestömäärä on räjähtänyt ja aikaisemmin rutiköyhät ovat alkaneet vaurastua.
Intiassa on yli neljä kertaa enemmän ihmisiä kuin USAssa. Silti Intian ympäristökuormitus on merkittävästi pienempi kuin USAn.
https://data.footprintnetwork.org/#/countryTrends?cn=100&type=BCtot,EFCtot
https://data.footprintnetwork.org/#/countryTrends?cn=231&type=BCtot,EFCtot
Poliittisen järjestelmän tavoite on muuttaa intialaisetkin (ja muut köyhät) kuluttajiksi. Ilman kuluttamista järjestelmä romahtaa, eikä sen tilalle ole ehdotettu vaihtoehtoa.
Nuoret ovat aivan oikeassa siinä, että olemme matkalla kestämättömään maailmaan.
Tuleva tuho paljastuu, vaikka tulevaisuutta ei mittaisi edes tuhansissa vuosissa. Jo muutama sata vuotta riittää. Länsimaissa on tapahtunut äärimmäisen raju kulttuurinen murros vain 200 vuodessa. Siinä ajassa kulutuksen määrä ja kuluttajien määrä on kohonnut huikeisiin mittasuhteisiin.
Tulevaisuudessa tuo sama tapahtuu nykyisillä köyhillä alueilla.
Muistutukseksi vielä mittasuhteista se, että 1000 vuotta on ihmislajin olemassa olosta noin 0,6 prosenttia.
Jo muutama sata vuotta riittää. Länsimaissa on tapahtunut äärimmäisen raju kulttuurinen murros vain 200 vuodessa. Siinä ajassa kulutuksen määrä ja kuluttajien määrä on kohonnut huikeisiin mittasuhteisiin.
Onneksi elintason nousu näyttää laskevan syntyvyyttä. Tulevaisuus ei ole koskaan extrapoloitua nykyisyyttä.
Esimerkiksi polttomoottorien co2-päästöt eivät voi nousta loputtomiin, koska öljy alkaa loppua ja kallistuu liikaa.
"Onneksi elintason nousu näyttää laskevan syntyvyyttä."
Eipä se paljoa lohduta, kun järjestelmään kuuluva pyrkimys lisätä kulutusta ei häviä.
Uudella tekniikalla ja maapallon väkimäärän vähentämisellä voidaan hidastaa tuhoa, mutta ei estää sitä.
Vuosisata sinne tai tänne. Järjestelmän perusta on kestämätön. Jos maapallon väestö saadaan puolitettua, mutta samaan aikaan kokonaiskulutus kolminkertaistuu, niin ongelma on yhä ratkaisematta.
Ratkaisuehdotukset perustuvat irrationaaliselle fantasioinnille, jossa jokin tulevaisuuden tekijä poistaa ongelmat. Tätä ajattelutapaa suosivat erityisesti rationaalisina esiintyvät ihmiset.
Näiden rationaalisten mielestä ratkaisua ei tarvitse luoda nyt, koska se on jossain tuolla tulevaisuudessa. Jos se ei ilmesty ensi vuonna tai 2035, niin maalia voidaan aina siirtää.
"Muistutukseksi vielä mittasuhteista se, että 1000 vuotta on ihmislajin olemassa olosta noin 0,6 prosenttia. "
Öööööh....
Ihmislaji on ollut olemassa 0,6 vuotta?
"Vaikka Gretan esimerkki saisi kaikki ruotsalaiset ja suomalaiset lopettamaan CO2-tuotannon, sillä ei koko maapallon mittakaavassa olisi juuri merkitystä."
Totta. Mutta ongelma ei ole vain matemaattinen tai tekninen. Ongelma on psykologinen, sosiologinen ja poliittinen.
Gretan (mielestäni aivan oikea) argumentti on ollut että jos me - "vauraat" länsimaat - emme ole valmiita vähentämään päästöjämme Pariisin ilmastosopimuksen velvoittamalle tasolle (ja sen alle - Pariisin ilmastosopimuksen taso on riittämätön), miksi "vähemmän vauraiden" Kiinan ja Intian pitäisi kokea että heidän tulee tehdä niin? Kysymys ei liity mitenkään päästöjen prosenttiosuuteen, tässä on kyse ihmispsykologiasta - vaatimus ei tunnu reilulta. Eikä se olekaan reilua, koska me emme tee omaa osuuttamme.
Vielä enemmän: planeetan tasolla ihniskunnan täytyy vähentää päästöjä niin alas että CO2-päästömme "per capita" on kestävällä tasolla.
Näissä "meidän päästömme ovat niin pienet"-argumenteissa unohdetaan skaala: Kiinan väkiluku on 280 kertaa Suomen väkiluku. Reilussa hengessä Kiinan pitäisi saada tuottaa päästöjä 280 kertaa sen mitä Suomi. Vastaavasti Intian CO2-päästöt per asukas ovat jo nyt alle sen mihin meidän suomalaisten tulisi vähentää omia "per henkilö" päästöjämme Pariisin ilmastosopimuksen mukaisesti. Ja se meidän "vähennyksenjälkeinen" päästötasomme on yhä liian korkea globaaliksi "per capita" tasoksi.
Samaan aikaan kun me Skandinaviassa sanomme että olemme tehneet jo liikaakin, Kiinassa ja Intiassa voidaan tältä pohjalta sanoa ettei heidän tarvitse tehdä mitään vielä pitkään aikaan koska suomalaiset ja ruotsalaiset ovat niin paljon pahempia saastuttajia. Ja valitettavasti molemmat osapuolet ovat väärässä.
Siksi päättäjien Euroopassa täytyy toimia, vaikka se tuntuisikin turhalta kun prosenttiosuuksia vertaillaan.
Tämän logiikan ja psykologian toki ymmärrän, varmaan muutkin. Ongelma on, miten saada aasialaiset ylipäätään kiinnostumaan asiasta. Siellä ongelmana on ilman saastuminen, ei ilmaston lämpeneminen. Jopa Australia aikoo pitää kiinni omasta ilmastopolitiikastaan ja käyttää hiiltä entiseen malliin: https://www.hs.fi/ulkomaat/art-2000005857581.html.
Aasiassa sadat miljoonat nuoret ovat nälkäisiä ja innokkaita, kuten me setä/täti-ihmiset 70-luvulla. He haluavat kohentaa elintasoaan ja saada samat edut kuin meillä länsimaissakin. Näihin nuoriin vaikuttaminen olisi kaikkein tärkeintä.
Pahinta on, että ylikorostunut huoli ilmastonmuutoksesta hautaa alleen monet muut ongelmat, jotka uhkaavat ihmiskuntaa jo ilmastoa aikaisemmin. Saastuminen, mikromuovi, öljyn ja muiden raaka-aineiden loppuminen...
Ilmastomuutoksen New Deal kartoittaa haavoittuvuuksia ? eivät auttaakseen haavoittuvassa asemassa olevia, vaan löytääkseen ansaintamahdollisuuksia.
Vesiyritykset kaappaavat pohjavesiä, kun vedestä tulee pulaa siitä saa hyvän hinnan.
Tietoturvalla valvotaan aktivisteja, kansalaisjärjestöjä.
Sotateollisuus näkee liiketoimia kapinoiden kukistamisessa ja sisällissodissa.
Öljyteollisuus suunnittelee miten öljylautat kestävät tulevia myrskyjä ja innovoivat miten saada öljyä edullisemmin vaikeissa olosuhteissa, kuten Antarktiksella.
Kiina rakentaa uutta silkkitietä ja sitä kautta kaapata uusia markkinoita.
Thrump rakentaa hätätilan varjolla rajamuureja ja Intia raja-aitoja.
Pankit ja eläkelaitokset sijoittavat niihin saadakseen parhaat tuotto-odotukset, eivät niikään ilmastolämpenemisen hillintään.
Geeniteknologia pelon varjolla kehittää maissia kaikkien ruokkimiseksi.
Rakennusteollisuus suunnittelee raivauskalustoaan.
Lääketeollisuus suunnittelee heurestiikallaan ties mitä.
Monet aktivoivat toimet on kohdistettu kuitenkin kansalaisiin, kuten muuttaa ruokailuaan, autoaan, matkailuaan, asumisolosuhteitaan enemmän vastuullisiksi, mutta tämä on hidas tie.
Mitä tästä voi päätellä, mitkä tai ketkä ovat oikeasti ja oikeudenmukaisesti vastuussa ? eliitti, kapitalismi, uusliberalismi, suuryritykset, armeijat, facebook, finanssitalous, hallitukset, politiikot vai sinä ja minä.
Ilmestyskirjan neljä ratsastajaa - sota, kulkutaudit, nälkä, kuolema - ilmasto-ongelmat tulevat moninkertaistamaan nämä uhat ruokkimalla toinen toisiaan. Miten varaudutaan ja miten sopeudutaan - tappelemalla keskenään vai yhdessä toimien?
1. Jokin suuri luonnonkatastrofi tulee vääjäämättä, joten on epätoivoista yrittää hidastaa sitä.
2. Yksittäisenä tekijänä voi kuitenkin saada paremman mielen, kun tekee edes 5% omasta osastaan. Toiminta kehittää aivoja, tekemättömyys veltostuttaa.
3. Keskustelussa unohtuu, että hyökkäys on paras puolustus. Jos odotetaan katastrofia, jossa kuolee 99,9% väestöstä, meidän tulisi kasvattaa väkilukua heti.
4. Tulisi valloittaa avaruus ja vieraat planeetat. Ihmiskeskeiseen ratkaisutapaan kuuluu luonnonvarojen säästäminen avaruusmatkoja varten.
https://www.youtube.com/watch?v=oYhCQv5tNsQ
Itse tähtään suoraan siihen ilmastokatastrofin jälkeiseen aikaan, kun koko maapallo on aavikkoa, jossa on vain moottoripyöräjengejä ja punkkareita, ja bensa on kultaakin kalliimpaa. Silloin on tärkeintä remmiahdettu V8. Auto on jo, laitan siihen ahtimen heti kun ilmastonmuutos poistaa katsastuskonttorit. Ja pari prätkää on varalla myös. Eli tällä hetkellä olen suuri rikollinen, mutta väistämättömän tuhon jälkeen King of the Highway. Näin se vaan on.
http://kasbach.blogspot.com/2019/03/miksei-kukaan-siis-kukaan-ajattele.html
Unohdit Petteri kaikkein suurimman muutoksen. Raskasmetalli lyijyn poistamisen lähes kaikesta. Suurin ihmiskunnan myrkyttäjä koskaan on ollut lyijyllinen bensa. Myöhemmin poistettiin lyijyn käyttö myös elektroniikasta (rohs).
Lähetä kommentti