Luke Hardingin kirja Salajuoni - kuinka Venäjä auttoi Trumpin valkoiseen taloon on paikoin hiuksia nostattavaa luettavaa. "Aikamme suurin poliittinen vedätys" luonnehtii kirjaa paremmin kuin hyvin.
Harding on selvästi kirjoittanut kirjan pikavauhtia, tekstissä on paikoin keinotekoista iskevyyttä ja runsas ympäristön kuvailu lisää autenttisuuden vaikutelmaa. Epäilemättä Harding tuntee Venäjän oltuaan siellä Guardianin toimittajana vuosina 2007-2011. Työ loppui kun Venäjä suivaantui hänen kirjoituksistaan ja esti toimittajaa palaamasta lomalta takaisin maahan.
Hardingin kirja taustoittaa kaiken sen, mistä saamme kuulla uutisissa melkein päivittäin: Trumpin lähipiirin yhteyksiä Venäjään tutkitaan sen selvittämiseksi, auttoiko Venäjä Trumpin valtaan mm. hakkeroimalla demokraattipuolueen sähköposteja vaalien alla.
Todisteiden löytäminen epäasiallisista yhteyksistä on jäänyt erikoissyyttäjä Muellerin tehtäväksi. Juuri tänään New York Times uutisoi, että Trump olisi kesällä halunnut erottaa Muellerin, mutta henkilökunnan painostuksesta luopui ajatuksesta. Itseään tutkivan syyttäjän erottaminen olisi laukaissut Yhdysvalloissa perustuslaillisen kriisin. Trump itse tietenkin kiistää uutisen ("fake news, folks"). Foxin tunnettu Hannity joutui myöntämään erehtyneensä, mikä oli harvinaista.
Fakta kuitenkin on, että Trump erotti toukokuussa 2017 yllättäen FBI:n johtaja Comeyn, yritettyään ensin saada tätä luopumaan tutkimuksista. Erottaminen tuli Comeylle täytenä yllätyksenä; hän oli republikaani ja hänen uudelleen käynnistämä Clintonin sähköpostitutkimus juuri vaalien alla oli yksi syy Hillary Clintonin vaalitappioon. Kirja kuvailee, miten Comey yritti vältellä kahdenkeskisiä tapaamisia presidentin kanssa ja niihin jouduttuaan laati varmuuden vuoksi heti kirjallisen muistion itselleen tapahtuneesta.
Kirjassa Harding kertoo, miten FSB murtautui Venäjällä heidän kotiinsa pienimuotoisen ahdistelukampanjan merkeissä. Tapa oli peräisin jo KGB:n ajoilta. Samaa kertoi Mikael Storsjö tapahtuneen Suomessa (Helsingin Sanomat 23.8.2015).
Itseäni yllätti, miten laajasti ja yksityiskohtaisesti Venäjän tiedustelun sisäisiä tapahtumia lännessä tunnetaan. Kun sanotaan, että NSA ja FBI epäilevät Venäjän vaikuttaneen vaaleihin, kyse ei ole pelkästä epäilystä, vaan taustalla on monia sisäpiirin lähteitä ja tiedustelutietoa. Tähän kytkeytyy myös päivän uutinen Hollannista: paikallinen tiedustelupalvelu seurasi venäläistä hakkeriryhmää jo ennen tietomurtoa.
Yksi yllättävistä asioista on tieto siitä, että Michael T. Flynn oli omien sanojensa mukaan ensimmäinen yhdysvaltalainen, joka oli päästetty Kremlin varjelluimpaan vakoilukeskukseen (GRU:n "Akvaario" Moskovassa). Toinen yllätys on, että Trumpin kampanjapäällikkönä toiminut Paul Manafort oli 2000-luvun alussa toiminut poliittisena konsulttina Ukrainassa nostamassa valtaan Moskovan tukemaa Janukovytsia.
Savuavaa asetta ei näy, mutta kaikista tiedoista syntyy kuva, jonka mukaan Trumpin kampanjalla oli paljon yhteyksiä kyseenalaisiin venäläisiin toimijoihin. Kirjan luettuaan odottaa entistä suuremmalla jännityksellä Muellerin tutkimusten valmistumista. Silloin selviää, onko Hardingin tiedoilla uskottavuutta. Hän itse uskoo, että valtaosa tiedoista pitää paikkansa, vaikka mukana onkin huhuja ja toisen käden tietoja. Joka tapauksessa Muellerin tutkimusten venyminen on ärsyttänyt Trumpia suuresti.
Kiireisen aikataulun vuoksi kääntäjä on epäilemättä joutunut koville. Jo kirjan toisessa kappaleessa oleva virhe antaa ennakoida huolimatonta työtä, mutta onneksi niin ei ole. Suomennos on sujuvaa ja lähes virheetöntä. Sitä lukee mielellään.
Kirjan on kustantanut Into. Itse ostin e-kirjan (16,90 eur), joka joulunpyhien aiheuttaman takkuilun vuoksi toimitettiin toiselle puolelle maapalloa vasta tammikuun alussa.
Harding on selvästi kirjoittanut kirjan pikavauhtia, tekstissä on paikoin keinotekoista iskevyyttä ja runsas ympäristön kuvailu lisää autenttisuuden vaikutelmaa. Epäilemättä Harding tuntee Venäjän oltuaan siellä Guardianin toimittajana vuosina 2007-2011. Työ loppui kun Venäjä suivaantui hänen kirjoituksistaan ja esti toimittajaa palaamasta lomalta takaisin maahan.
 |
| Luke Harding: Salajuoni |
Todisteiden löytäminen epäasiallisista yhteyksistä on jäänyt erikoissyyttäjä Muellerin tehtäväksi. Juuri tänään New York Times uutisoi, että Trump olisi kesällä halunnut erottaa Muellerin, mutta henkilökunnan painostuksesta luopui ajatuksesta. Itseään tutkivan syyttäjän erottaminen olisi laukaissut Yhdysvalloissa perustuslaillisen kriisin. Trump itse tietenkin kiistää uutisen ("fake news, folks"). Foxin tunnettu Hannity joutui myöntämään erehtyneensä, mikä oli harvinaista.
Fakta kuitenkin on, että Trump erotti toukokuussa 2017 yllättäen FBI:n johtaja Comeyn, yritettyään ensin saada tätä luopumaan tutkimuksista. Erottaminen tuli Comeylle täytenä yllätyksenä; hän oli republikaani ja hänen uudelleen käynnistämä Clintonin sähköpostitutkimus juuri vaalien alla oli yksi syy Hillary Clintonin vaalitappioon. Kirja kuvailee, miten Comey yritti vältellä kahdenkeskisiä tapaamisia presidentin kanssa ja niihin jouduttuaan laati varmuuden vuoksi heti kirjallisen muistion itselleen tapahtuneesta.
Kirjassa Harding kertoo, miten FSB murtautui Venäjällä heidän kotiinsa pienimuotoisen ahdistelukampanjan merkeissä. Tapa oli peräisin jo KGB:n ajoilta. Samaa kertoi Mikael Storsjö tapahtuneen Suomessa (Helsingin Sanomat 23.8.2015).
Itseäni yllätti, miten laajasti ja yksityiskohtaisesti Venäjän tiedustelun sisäisiä tapahtumia lännessä tunnetaan. Kun sanotaan, että NSA ja FBI epäilevät Venäjän vaikuttaneen vaaleihin, kyse ei ole pelkästä epäilystä, vaan taustalla on monia sisäpiirin lähteitä ja tiedustelutietoa. Tähän kytkeytyy myös päivän uutinen Hollannista: paikallinen tiedustelupalvelu seurasi venäläistä hakkeriryhmää jo ennen tietomurtoa.
Yksi yllättävistä asioista on tieto siitä, että Michael T. Flynn oli omien sanojensa mukaan ensimmäinen yhdysvaltalainen, joka oli päästetty Kremlin varjelluimpaan vakoilukeskukseen (GRU:n "Akvaario" Moskovassa). Toinen yllätys on, että Trumpin kampanjapäällikkönä toiminut Paul Manafort oli 2000-luvun alussa toiminut poliittisena konsulttina Ukrainassa nostamassa valtaan Moskovan tukemaa Janukovytsia.
Savuavaa asetta ei näy, mutta kaikista tiedoista syntyy kuva, jonka mukaan Trumpin kampanjalla oli paljon yhteyksiä kyseenalaisiin venäläisiin toimijoihin. Kirjan luettuaan odottaa entistä suuremmalla jännityksellä Muellerin tutkimusten valmistumista. Silloin selviää, onko Hardingin tiedoilla uskottavuutta. Hän itse uskoo, että valtaosa tiedoista pitää paikkansa, vaikka mukana onkin huhuja ja toisen käden tietoja. Joka tapauksessa Muellerin tutkimusten venyminen on ärsyttänyt Trumpia suuresti.
Kiireisen aikataulun vuoksi kääntäjä on epäilemättä joutunut koville. Jo kirjan toisessa kappaleessa oleva virhe antaa ennakoida huolimatonta työtä, mutta onneksi niin ei ole. Suomennos on sujuvaa ja lähes virheetöntä. Sitä lukee mielellään.
Kirjan on kustantanut Into. Itse ostin e-kirjan (16,90 eur), joka joulunpyhien aiheuttaman takkuilun vuoksi toimitettiin toiselle puolelle maapalloa vasta tammikuun alussa.
11 kommenttia:
"Savuavaa asetta ei näy..."
Tämä on minua härinnyt tässä Trump-Venäjä-tapauksessa koko ajan.
Venäjä vakoilee ja vaikuttaa, jopa salamurhilla. Tätä en epäile. Venäjällä on varmaan haluja vaikuttaa USA:n politiikkaankin.
Vaan Trumpin kytkeninen tähän kuvioon on minusta näyttänyt enemmänkin pers. kohtaiselta ajojahdilta kuin aidolta syyllisen etsimiseltä.
Pidän varsin mahdollisena, että USA:n oikeusjärjestelmä toimii. Katsotaan lopputulos.
Trumpin Venäjä-kytkennät bisnesten kautta ovat faktoja, samoin Manafortin, Flynnin ym. aiempi toiminta Venäjällä. Todennäköisesti Venäjällä myös on kiristyskäyttöön varattua videota Trumpista kiusallisissa seksipuuhissa, mutta vaikea sitä on todistaa, kun kiistattomia todisteita ei saada edes oman maan seksiskandaalista.
Tämän tason vehkeilystä ei jätetä kirjallisia dokumentteja, siksi konkreettisia todisteita on vaikea löytää. Kiinnostuksella odotamme Muellerin työn tuloksia.
Yksittäiset uutiset on helppo ohittaa, kun niitä tippuu kuukausittain, mutta kun lukee Hardingin kokonaiskuvan asiasta, tapahtumat näkyvät uudessa valossa.
Nuo tiedustelupalvelut jenkeissä on valitettavasti niin politisoitu, että ne valitettavasti ovat valmiita valehtelemaan oman poliittisen agendansa hyväksi. Se on jo selvää, että NSA ja FBI olivat Obaman aloitteen kautta vakoillut Trumpia kampanjan aikana ja luovuttanut tietoja demokraateille. Tuo Trump dossier, minkä mukaan Trump olisi Venäjällä kussut prostituotujen päälle oli Christopher Steelen laatima ja hänelle maksettiin siitä demokraattien puolelta. myöhemmin Steele oli myöntänyt että asiakirja sisältää virheitä, mutta on totta noin 70%-90% (https://www.theguardian.com/us-news/2017/nov/15/christopher-steele-trump-russia-dossier-accurate). Minkähän osion luulisit siitä olevan valhetta?
Se Comeyn erottaminen oli ihan oikein, kun alkoi selvitä, että Comey ei pysty toimimaan ilman poliittista agendaa FBI:ssä. Kun Hillaryn IT-vastaava tuhosi sähköpostit yksityiseltä palvelimelta, Comey antoi hänelle immuniteetin (sekä jokaiselle Hillaryn alaiselle). Yleensä immuniteetti annetaan pidätyksiin johtavasta avusta. Tässä tapauksessa pidätyksiä ei tullut yhtään. Hillaryn Comey päästi pälkähästä keksimällä, että rikokseen täytyy olla aikomus rikkoa lakia ja Hillaryn kohdalla tätä ei voitu todistaa. Missähän valtiossa pitää todistaa, mitä epäillyn pään sisällä oikein tapahtuu? Kun Anthony Weinerin läppäri takavarikoitiin NYPD:n toimesta, sieltä löytyi pedofiilimateriaalin lisäksi kansio nimeltä "insurance", missä oli ilmeisesti muista poliitikoista. FBI Comeyn toimesta takavarikoi läppärin poliisilta, jonka jälkeen se vain mysteerisesti hävisi. Comey kyllä suhteellisen viime metreillä torppasi Clintonin kampanjaa myös, mutta tämän myös arveltiin olevan Comeyn yritys näyttää puolueettomalta, kun Clintonin piti siinä vaiheessa jo voittaa vaalit.
Tuo Muellerin tapaus on siinä mielessä huvittava, että se tutkinta on jatkunut kohta(?) vuoden, mutta mitään virkasyytteeseen vihjaavaa ei ole selvinnyt. Mueller sitten oikeusvaltion mukaisesti toteti viime vuonna, että rikos kyllä on tapahtunut, mutta meidän pitää ensin löytää se. Tiimistä on sittemmin erotettu tutkijoita sitä mukaan, kun mediaan on vuotanut tietoa, että nämä eivät olekkaan puolueettomia vaan demokraattien piikkiin työskenteleviä.
Trumpista voidaan olla montaa mieltä, mutta on jo selvää, että tämä koko venäjävakoilu on pelkkää sirkusta. Kaikki tietävät, että USA/Kiina/Venäjä vakoilee kaikkia. Se ei varmastikaan ole kellekään poliitikolle uusi asia. Trump tuskin on Venäjän kanssa mitään diiliä tehnyt etukäteen presidenttiydestään, vaan pitkän linjan poliitikoilla on nyt kuset housussa piilotella korruptiotaan ja omaa poliittista asemaa. Jos Trump onnistuu lupauksissaan Jenkeissä, se tarkoittaa kahta asiaa. Demokraattien kannatus romahtaa ja vanhojen eliittipoliitikkojen kyvyttömyys nousee esiin. Sinäkin Järvinen varmasti tiedät, että Suomessa luettavat uutiset Trumpista tulee lähinnä CNN:n kautta. CNN taas on 100% demokraattien äänitorvi.
Perkule, kun tuli paljon kirjoitusvirheitä. Ihan hävettää lukea tuota uudelleen. Anyway niin kuin joku joskus tokaisi: "Jos Venäjä haluaisi vaikuttaa USA:n politiikkaan sisältäpäin, hän lahjottaisi rahaa Clintonin säätiöön". Esim. tuon aikaisemman "Uranium One"-diilin aikaan Venäjähän avokätisesti lahjoitti säätiölle yli 100 miljoonaa.
Comey on itse republikaani, vaikea kuvitella hänen rikkoneen virkavelvollisuutta Clintonin auttamiseksi. Pikemminkin päinvastoin.
Trumpin tutkimuksen toimeksianto tuli miljardööri ja republikaanipuolueen suurlahjoittajalta Paul Singeriltä. Kun Trumpin valinta ehdokkaaksi alkoi näyttää varmalta, Singer lopetti toimeksiannon ja DNC jatkoi sitä. Muutama lainaus kirjasta (oletko muuten lukenut sitä?):
”Muistion mukaan Trumpilla oli omalaatuisia seksuaalisia taipumuksia.”
”Steele kertoi ystävilleen, että kansio oli kauttaaltaan ammattityötä, ammattimaisin menetelmin tehty. Merkittävää oli myös se, että se perustui lähteisiin, jotka olivat osoittautuneet muissa asioissa luotettaviksi. Lähteiden arvioinnissa käytettiin tarkkoja välineitä: mikä oli lähteen raportointihistoria, oliko hän uskottava, mikä häntä motivoi paljastamaan tietoja.
Steele oli tietoinen siitä, ettei mikään tiedustelutieto ollut sataprosenttisesti aukotonta. Ystävien mukaan hän arvioi Trump-kansionsa pitävän paikkansa 70–90-prosenttisesti. Orbis oli kahdeksan vuoden ajan tuottanut yksityisasiakkaille ja muille tahoille lukuisia Venäjää koskevia raportteja. Suuri osa sisällöstä oli vahvistettua tai oikeaksi todistettua. Steele totesi: ”Olen työskennellyt Venäjän parissa kolmekymmentä vuotta. Miksi minä keksisin näitä asioita omasta päästäni?”
Olen itse seurannut Fox Newsiä niin USA:ssa ollessani kuin Suomestakin. Joka ilta se pilkkaa, piikittelee ja kritisoi demokraattien toimia, jopa ikivanhoja asioita. CNN:llä ei ole mitään vastaavaa, kritiikki istuvaa presidenttiä kohtaan on oikeutettua ja muutamaa lipsahdusta lukuunottamatta perusteltua.
Uranium One -lahjoitus on käsittääkseni pelkkä väite, voinet linkittää todisteita siihen?
FISA-väärinkäytökset Trumpin kampanjan aikana olisivat Watergaten tasoinen skandaali. Odotamme kiinnostuneena mitä kohuttu muistio sisältää jos se julkaistaan.
Peräät puolueettomuutta muilta, mutta omat näkemyksesi ovat kovin ehdottomia - kuin suoraan Foxin kanavalta. Kannattaa suhtautua kriittisesti molempiin leireihin.
Tässä nähdäkseni puolueeton yhteenveto Steelen kansiosta ja sen merkityksestä:
https://www.vox.com/2018/1/5/16845704/steele-dossier-russia-trump
En tosissaan ole lukenut kirjaa, enkä välttämättä lue sitä. Itse yritän pärjätä ilmaisillä lähteillä ja paljastuskirjat, jotka julkaistaan poliittisesti kriittisenä aikana (Clinton Cash ennen vaaleja, Michael Wolff's Fire and Fury: Inside the Trump White House nyt vuoden alussa ja tämä uusi kirja), voivat sisältää poliittisia motiiveja tiedon vääristelyyn. Jos nämä julkaistaisiin esimerkiksi Clintonin tai Trumpin poliittisen uran jälkeen, olisi niillä vähemmän motiivia ajaa poliittista agendaa, mutta ymmärretäväähän on, että kirjoittaja haluaa kirjasta tuloja ja nyt on sesonkiaika.
Varmaan ymmärrät että media ainakin Jenkeissä on hyvin puolueellinen politiikassa. Siinä missä CNN on demokraattien äänitorvi, on Fox taas republikaanien äänitorvi (Tosin sielläkin esim. "Fox and Friends" -ohjelma taisi olla enemmän pro-demokraattinen). En jaksa alkaa luettelemaan jokaisen valtamediaorganisaation puolueellisuutta, mutta suurin osa niistä ja varsinkin "fact-check"-journalismi on pro-demokraattinen. Itse en välitä enää mediasta niinkään faktuaalisena tiedonlähteenä edes Suomessa, elleivät ne viittaa varsinaisiin lähteisiin ja ota vastuuta väitöksistään. Niin moni skooppi varsinkin politiikassa sisältää "could", "would", "might" "suggest", "implies" sanoja tai otsikko päätetään kysymysmerkillä, jolloin ilmeisesti journalistin ei tarvitse ottaa vastuuta väitöksen paikkansapitävyydestä. Jos taas media toteaa jotain todellakin tapahtuneen, siinäkin pitää odottaa vähän aikaa, että ei tule "korjausta" juttuun. Tätäkin on käytetty aika härskisti hyväksi mm. Twitterin kautta, missä valheellinen uutinen julkaistaan myös twitterissä (mikä saa huomattavan määrän re-twiittiä ja sitä kautta näkyvyyttä), mutta puoli tuntia myöhemmin korjataan väitteen olleen perätön, mutta tämä saa huomiosta vain murto-osan. Lisäksi osa näistä korjauksista ei kuitenkaan päätynyt suomalaisiin iltapäivälehtiin, joille pääasiassa CNN tekee USA:n uutismateriaalin.
Fox News oli naurunaihe Bushin kaudella propagandassaan. Väitän, että CNN:stä tuli samanlainen Obaman aikana varsinkin sen jälkeen kun Obama salli propagandan levittämisen omille kansalaisille (http://www.businessinsider.com/ndaa-legalizes-propaganda-2012-5?r=US&IR=T&IR=T). Ymmärrät varmaan jo Foxin puolueellisuuden, niin todistele siitä mitään. Tässä on kuitenkin muutama esimerkki CNN:n ja muiden medioiden yrityksistä ylläpitää narratiivia:
CNN ja MSNBC - yhteys haastateltavaan "katkeaa" Clintonin kritiikin ilmetessä - https://www.youtube.com/watch?v=IdYRN8Clddw
CNN väittää, että Clintonin sähköpostien tarkastelu on laitonta, mutta medialle ei, joten kaikki uutisointi sähköposteista pitää tulla median kautta - https://www.youtube.com/watch?v=-beYBLrkNAg
CNN valmentaa väittelyn jälkeen "undecided voters" -ryhmää vastaamaan livenä annettavaan kysymykseen - https://www.youtube.com/watch?v=n2EeuQJORJc
CNN käyttää omaa kameramiestä haastatellessaan Trump election -protestoijia - https://www.youtube.com/watch?v=7ClR5yHBfks
Comey voi olla republikaani, mutta niin ovat mm. John McCain ja Paul Ryan. Se ei silti ole estänyt heitä toimimasta republikaanien agendan vastaisesti. Ehkä tuorein esimerkki oli, kun McCain esti republikaanien terveydenhuoltouudistuksen läpipääsyn nousemalla sairaalan sängystä äänestämään. Republikaaneillakin on oma anti-Trump yhteisö, joka haluaa hänen epäonnistuvan kaudellaan. Ehkä jopa osa republikaaneista ovat oikesti demokraatteja.
Sen Steelen väittämien kanssa ei ole mitään väliä, kuinka "ammattimaisesti" se oli tehty. Jos se oli tilattu "hit piece", niin sitten se oli sellainen. Jos hän ei myöskään erittele, mikä osa oli oikeaksi todistettua, niin se vie aikalailla pohjan koko tutkimukselta. 70%-90% todenperäisyys on myös harava, mikä varmasti ei pohjaudu laskelmiin, vaan hatusta heitettyyn arvioon. Kun sitten aletaan miettimään, että mikä siitä on totta ja mikä ei, niin olettaisin tilatussa työssä niiden räikeimpien väittämien olevan valheita. Miksi muuten tutkimuksen tekijä haluaisi vahingoittaa tutkimustaan vahvistamattomalla tiedolla?
"Uranium One" -diilistä kun yrität googlettaa, niin saat eteesi kasan "fact check" -sivuja, joissa väitteet todetaan perättömiksi. Otetaan vaikka esimerkiksi politicon artikkeli (https://www.politico.com/story/2017/11/14/hillary-clinton-uranium-one-deal-russia-explainer-244895). Tuossa käytännössä myönnetään (eli ei kielletä), että Uranium One -yhtiön omistajat lahjoittivat 145 miljoonaa dollaria Clintonin säätiöön ennen diiliä. Syyksi, miksi sivusto väittää väitteen olevan perätön on, että Clinton kielsi vaikuttaneensa päätökseen ja päätökset tehtiin häntä alemmilla tasoilla eikä hänen työpöydällä. Tästä löysin toisen sivuston, joka on tehnyt koosteen tapahtumista viitaten mm. New York Timesia ja Bloombergia (https://www.cnsnews.com/news/article/michael-w-chapman/timeline-uranium-exec-gave-313-million-clinton-foundation). Tietenkin tuon diilin aikaan omistajat saattoivat tuntea olonsa hyvin jalomielisiksi eivätkä ajatelleen lahjoitusten Clintonin säätiöön vaikuttavan päätösten tekoon. Olisi tosin mielenkiintoista nähdä, miten media ja "fact check" -sivustot käsittelisivät aihetta, jos kyseessä olisikin Trump, kun tällä hetkellä Mueller käy läpi koko sukua ja ystäväpiiriä etsien kytköksiä Venäjään. Jos haluaa lisää materiaalia Clintonin pay-to-play diileistä niin Mother Jones on tehnyt siitä pienen tutkimuksen, vaikkakin tämäkin voi olla vain sattumaa (https://www.motherjones.com/politics/2015/05/hillary-clinton-foundation-state-arms-deals/). Mukana tuossa on myös Norja, joka Hillaryn häviön jälkeen sattumalta leikkas tukiaan säätiölle aika rankalla kädellä (http://investmentwatchblog.com/by-pure-coincidence-norway-is-reducing-its-contributions-to-the-clinton-foundation-next-year-by-87/). Mutta toistan vielä, että tämähän kaikki voi olla vain sattumaa. Jokainen vetää omat johtopäätöksensä.
Toivottavasti sain nyt perusteltua kantaani hieman paremmin, vaikka aikaa vievää se onkin. Voin olla puolueellinen tässä suhteessa, olenhan vain ihminen ja minulla on omat mielipiteeni. En kuitenkaan ole mediaorganisaation edustaja, joten oletan, että minulta ei tarvitse perätä puolueettomuutta. Olen itse kyllästynyt ja vihainen journalismin rappioitumiseen. Ehkä se on seurausta uutissivustojen tuottavuuden laskusta, jolloin materiaalia täytyy tuottaa huonommalla laadulla, mutta toisaalta se voi olla niinkin, että median pyörittäminen ei kannata, ellei omistajat saa siitä hyötyä jollain muulla keinolla.
"Comey voi olla republikaani, mutta niin ovat mm. John McCain ja Paul Ryan. Se ei silti ole estänyt heitä toimimasta republikaanien agendan vastaisesti. Ehkä tuorein esimerkki oli, kun McCain esti republikaanien terveydenhuoltouudistuksen läpipääsyn nousemalla sairaalan sängystä äänestämään. Republikaaneillakin on oma anti-Trump yhteisö, joka haluaa hänen epäonnistuvan kaudellaan. Ehkä jopa osa republikaaneista ovat oikesti demokraatteja."
Tuollaiset ilmaisut kuin että jotkut republikaanit ovat "oikeasti demokraatteja", on ehkä vähän asian ohi menevää. Ennemminkin kyse on siitä, että USA:ssa on kaksipuoluejärjestelmä. Osa puolueiden kannattajista on aika kaukana toisiaan monissa asioissa. USA:ssakin on poliittinen keskusta liberaalien ja konservatiivien välillä. Se ei ole järjestäytynyt, vaan siihen kuuluvat ovat joko republikaaneja tai demokraatteja, koska muita puolueita ei käytännössä ole vaihtoehtona edes valita. Poliittisiin tehtäviin lähtevät päättävät aikoinaan, kumman puolueen kelkkaan lähtevät, ja ovat sitten sen puolueen mannekiineja siitä lähtien. Ja varmaan jossain määrin sitoutuneena organisatorisesti puolueeseen. Mutta eivät välttämättä sellaisten yksittäisten asioiden tasolla, jotka eivät ole puolueen perinteisten ydintavoitteiden piirissä. Esimerkiksi terveydenhoitouudistus on ollut yksi sellaisista asioista, jonka yksityiskohdissa molempien puolueiden rivit ovat osin hajonneet.
Mitä korkeassa asemassa oleviin virkamiehiin tulee, niin nämä yleensä ovat nimenomaan sitä poliittista keskustaa lähellä olevia. Kummankaan puolueen äärilaitoja edustavia harvemmin valitaan vaikkapa turvallisuuspalvelun johtoon, vaikka tällä jokin poliittinen mandaatti alunperin onkin. Syynä on juuri tuo kaksipuoluejärjestelmä, joka käytännössä johtaa siihen, että koska vallan vaihtuessa ei haluta myös keskeisten virkamiesten menevän vaihtoon muuallakin kuin presidentin hallinnossa, vaikkapa turvallisuuspalvelun johtajan täytyy olla sellainen, että käytännössä kumpikin puolue ehdokkaan hyväksyy. Julkisesti näitä ensin sitten saatetaan hiillostaa ennen valintaa, mutta toista puoluetta ihan oikeasti provosoivia ehdokkaita ei yleensä koskaan isoihin, vaalikaudet ylittäviin tehtäviin edes esitetä.
Aiheesta kiinnostuneille suosittelen katsottavaksi myös Bill Browderin todistuksen USA:n senaatin edessä. Miehellä on kerrottavanaan äärimmäisen mielenkiintoinen tarina, hän on mm. Magnitsky-lain takana (Sergei Magnitsky oli Bill Browderin asianajaja), joka estää ihmisoikeusrikoksista tuomittujen toimimisen liikemaailmassa ja esim. jäädyttää heidän varansa länsimaisissa pankeissa. Jos Magnitsky-nimi ei ole vielä tuttu, hänen karu tarinansa kerrotaan heti videon alussa kun Browder aloittaa puhumisen.
Kyseisen lain purkaminen Browderin mielestä on Putinin ulkopoliittinen tavoite nro.1 (Putinin rahoja pitävät hallussaan hänen läheisimmät ystävänsä, ja jos heidän varansa jäädytetään, jäädytetään samalla Putinin varat). Tämä oli hänen mielestään pää-puheenaiheena, pakotteiden purkamisen tai lieventämisen lisäksi, kun Trump jr. tapasi venäläiset Trump Towerissa.
Vastineeksi Magnitsky-lain ja pakotteiden lieventämisestä (tai ihmisten poistamisesta Magnitsky-listalta), sekä Trumpin auttamisesta kampanjassaan, heille tarjottiin mm. Demokraattien hakkeroituja sähköposteja (väitetysti, kukaan paikallaolijoista ei taatusti tule kertomaan mistä oikeasti puhuttiin... ellei sitä saada puristettua Trump juniorista ulos).
Kyseinen video löytyy osoitteesta: https://www.youtube.com/watch?v=qbcTx4nBaio
Lähetä kommentti