tiistai 3. marraskuuta 2015

Uusikin pesukoneeni on Miele

Viime viikolla pesukone alkoi osoittaa ikääntymisen merkkejä. Jo muutaman vuoden ajan kone on ajoittain päästänyt pahoja kolahtavia ääniä, joiden alkuperää ei edes Mielen huoltomies pystynyt jäljittämään. Nyt koneen alle alkoi lisäksi kerääntyä hieman vettä. Laite oli selvästi tullut tiensä päähän.

Näkemiin, ja kiitos hyvästä palvelusta.
Olen silti tyytyväinen, sillä ostin kyseisen Miele W701 -koneen vuonna 1990. Se maksoi noin tuhatta euroa vastaavan summan, mikä oli silloin paljon. Yli 20 vuoden käytön myötä pesukone on kuitenkin tullut halvaksi ja osoittanut todeksi vanhan fraasin: köyhällä ei ole varaa ostaa halvinta. Laatu maksaa alussa, mutta se myös maksaa itsensä takaisin. Muilla on samanlaisia kokemuksia W701-mallista.

Sopivasti käteen osui Expertin mainoslehti, jonka etusivua koristi sivun mainos Mielen WDA111-pesukoneesta. Valinta oli helppo. Seuraavana päivänä ajoin kauppaan. Hieman oudoksutti, ettei myyjä tiennyt mikä oli heidän tarjouslehtensä ykköstuote, eikä sitä liioin ollut esillä. Niin vahva oli luottamukseni brändiin, että tilasin pesukoneen sitä näkemättä.

Mielen pesukone 699 euroa + 100 euron cashback.
(Sivumennen sanoen: olin varmasti myyjän unelma-asiakas, koska tiesin heti mitä halusin enkä tarvinnut myyntipuheita. Silti myyjältä kesti lähes puoli tuntia syöttää tilaus järjestelmään ja varata kotiinkuljetus sekä asennus. Ei puhettakaan, että hän olisi esim. tiedustellut, onko astianpesukone yhtä vanha (on) ja tehnyt hyvän tarjouksen sen uusimisesta. Kaupalla on vielä paljon kehittämistä rutiineissaan).

WDA111 maksaa noin tuplasti kilpailijoihin verrattuna, mutta on silti Mielen halvimpia malleja. Yläpään laitteet maksavat jopa 3,5-kertaisesti. Silti tämänkin luvataan kestävän 20 vuotta käyttöä. Jos lupaus pitää yhä paikkansa, tuplahinta kannattaa maksaa. Luvassa on vielä 100 euron cashback, jolloin hinnaksi jää kohtuulliset 599 euroa.

Koska WDA111 on perusmalli, siinä ei ole hienouksia kuten automaattista pesuaineen annostelijaa. Pahat kielet väittävät, että Mielen halvimmat mallit tehdään samoissa tehtaissa muiden merkkien kanssa, ja vain kalliimmat mallit tulevat Mielen omista tehtaista. Pianhan se nähdään, ehkä jo vuonna 2030, kun 15 vuotta on kulunut.

Teknisten tietojen mukaan WDA111 painaa 94 kiloa. Vastaava 7 kilon pesukone Electroluxilta painaa 61 kiloa (hinta 339 euroa) ja Whirlpoolilta 72 kiloa (hinta 449 euroa). Voisi olettaa, että paino kertoo jotain rakenteellisesta kestävyydestä, mutta vasta aika näyttää, onko perus-Miele edelleen hintansa arvoinen.

Kestävän kodinkoneen hankinta on Mielekäs juttu, niin luonnon kuin oman lompakon kannalta.

Lisäys 11.11.2015: Mielen edustaja ilmoitti, että kaikki mallit halvimpia myöten valmistetaan yhtiön tehtaalla Guterslohssa (samassa paikassa sijaitsee myös yhtiön pääkonttori ja logistiikkakeskus).

16 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Toivottavasti kestää.
Hyvä ja halpa on harvinainen (ei toki mahdoton) yhdistelmä. Valitettavasti nekin ”laatumerkit”, jotka aiemmin loivat maineensa kestävällä laadullaan ovat kustannuspaineissa joutuneet kokoamaan tuotteensa halvemmista ja ei niin kestävistä osista. Joten jonkin merkin vanhaan maineeseen ei aina voi luottaa. Onneksi on näkyvissä merkkejä, että yritykset haluavat palauttaa laadun ja kestävyyden tuotteidensa myyntivalteiksi. Tämä johtunee kuluttajien kyllästymisen heikkolaatuisen tuotteen jatkuvaan ostamiseen ja lyhyen ajan kuluttua pois heittämiseen…. ja uusi kierros alusta. Tämä vasta kalliiksi tuleekin.

Anonyymi kirjoitti...

Petteri Järvisen Mielen hinnaksi tuli noin 1000 / 25 = 40 euroa vuodessa. Mikäli kone on toiminut hyvin ilman hintavia korjauksia, on se ollut erittäin edullinen ostos. Esimerkiksi 10 vuotta kestävä 500 euron kone olisi tullut kalliimmaksi. Aika moni ihminen ei osaa tai ymmärrä laskea, laitteen hintaa vuositasolla. Kalliimman laitteen ostaessa saa vielä usein senkin edun, että siinä on halpislaitteeseen nähden paremmat ominaisuudet. Ainakin itselle kalliimman laitteen etu on myös siinä, että turha säätäminen ja murehtiminen jää pois. Laitteiden korjauttaminen on aina aika ikävää puuhaa.

Jotenkin itselleni on tullut hieman sellainen käsitys, että osa ihmisistä ei haluakaan laitteiden kestävän. Nämä ihmiset haluavat aina olla ostelemassa kaikenlaista. Heille halpislaitteet ovat paikoillaan.

Petteri Järvinen kirjoitti...

Hankinnat eivät aina ole rationaalisia päätöksiä monistakin eri syistä. Tässä moni ajattelee, että parempi ostaa 500 euron pesukone nyt, vaikka se kestäisi vain 10 vuotta. Silloin oma taloustilanne voi olla parempi, joten uuden ostaminen ei ole ongelma. 500 euron säästö ja raha kädessä nyt on arvokkaampaa kuin 500 euroa 10 vuoden päästä. Useimmissa tuotteissa 10 vuoden päästä saa luultavasti paremman ja reaalihinnaltaan edullisemman laitteen -- tosin pesukoneissa kehitys taitaa olla päinvastainen (mm. kiristyneiden energialuokitusten vuoksi) ja mekaaninen käyttöikä lyhentymään päin.

Sitten on niitäkin, jotka ostavat pesukoneen opiskelijatalouteen tai vanhukselle. Silloin yli 10 vuoden käyttöiällä ei ole suurta merkitystä.

Kustannuslaskelmissa pitää ottaa huomioon myös kuljetus-, asennus- ja poisvientimaksut, joista kertyy 50-100 euroa kerta. Ja jos vanha kone laskee vedet alleen, se vasta kalliiksi tuleekin!

Kansantalouden ja ympäristön kannalta yhtälö on selvä: mitä pidempään kestää ja mitä vähemmän vettä/sähköä kuluttaa, sen parempi. Henkilökohtaisen talouden näkökulmasta laskelma on paljon monimutkaisempi.

Tapz kirjoitti...

Meillä on Samsungin halppispesukone toiminut kohta 10 vuotta. Samoin edellinen edullinen kone kestikymmenisen vuotta. Pesukoneeseen kertyy käytön aikana paljon likaa, joten ihan mukava välillä vaihtaa uuteen. Vesieristetyssä, lattiakaivollisessa kodinhoitohuoneessa ei ole mikään ongelma, jos kone laskee vedet alleen. Ostaessamme konetta myyjä näytti myös Mielen tuplasti kalliimpia, mutta sanoi, että ei hän voi niistäkään antaa takeita, että kestävät yhtään sen pidempään.

Jos oikeasti haluaisi kestävän, rakenteeltaan yksinkertaisen ja metallista tehdyn koneen, täytyisi ostaa pesuloissa käytettäviä malleja. Hinta olisi tuhansia euroja, mutta laite kestäisi kodin käyttömäärillä varmasti loppuelämän ja sen pystyisi helposti tarvittaessa korjaamaan.

Anonyymi kirjoitti...

Jaa-a, minulla vielä ja edelleen AEG Lavamat 1065 RS, joka on hankittu toukokuussa 1981. Aivan. Pesukoneeni on siis ostettu kun UKK oli vielä presidentti.

Tuon Lavamatin osti alun pitäen äitini, asuin itse toistakymmentä vuotta muualla ja minulla oli itse hankkimani (1987) varsin hyvä pesukone. Perinnönjaon jälkeen -90 luvun lopulla totesin, että minulla onkin nyt kaksi pesukonetta ja toisesta pitää luopua. Lahjoitin uudemman pois ja jätin vanhemman Lavamatin, luottaen siihen että se kestää, siinä on parempi linkous ja muutenkin paremmat ohjelmat, niin ja pienemmän kokoinenkin se oli kuin aiempi. Ei sillä, että asunnossa ei olisi tilaa, on sitä reilusti, mutta pienempi pesukone oli mielestäni kätevämpi paikkaan joka oli tarkoitettu pesukoneelle.

Tuo Lavamat on päältä täytettävä, ulkoisilta mitoiltaaan varsin pienikokoinen (45*65*65cm) kone ja pesee kerralla kuitenkin 3kg pyykin ja linkoaa sen erittäin kuivaksi variomat linkouksella (linkoaa & ravistelee pysyen kuitenkin ehjänä ollessaan hyvin tasaisesti paikallaan)

Se on hyvää länsisaksalaista laatua jota silloin vielä tehtiin. Sen ohjauslogiikka on sen ajan mukainen sähkömekaaninen, mutta valitsimia käyttämällä erilaisia ohjelmia on 10 x 8, löytyy 1/2 vähemmän vettä käyttävä, E (eko) ts. vähemmän sähköä käyttävä, variomatic linkous (1050 rpm) lyhyenä ja pitkänä versiona jne. Se oli sen ajan huippumalli, hintaa noin 3500 markkaa sen aikaista rahaa.

Kerran sitä on pitänyt 2012 huollattaa, kun erehdyin pesemään pieniä mattoja ja täytin epätasaisesti, niin lingotessa sitten rummun ympärillä olevan ruostumattoman kaukalon kulmissa oleva kumitiiviste hyppäsi lingotessa pois päältä ja pestessä alkoi tihkua vettä koneen alle. Tihkuva vesi sitten pilasi ajan kanssa toisen puolen iskunvaimentimen ja sen jälkeen kone meinasi lingotessa tulla eteiseen vastaan. Huolto maksoi 182 euroa, pois vienteineen ja tuonteineen. Varaosia löytyi vielä hyvin vaikka kone oli jo siinä vaiheessa 31 vuotta vanha. Painoa tuolla koneella on 102kg huoltomanuaalin mukaan.

Laskeskelin, että koneella on pesty noin 2000-2500 pesukertaa, Rahanarvolaskurin mukaan 3500 mk 1981 vastaa 1536 euroa tämän päivän rahaa.

Kun lasketaan hinta vuosien mukaan, niin laite-kustannus on ollut:

(1536 + 182)/34 = 50.53 / vuosi.

Kun lasketaan hinta pesukertojen (2250 kertaa ts. noin 66 kertaa / vuosi)

(1536 + 182)/2250 = 0.76 euroa per kerta.

Ennen kuin korjautin koneen 2012 laskin myös ns. takaisinmaksuajan huomioiden energian säästön uudessa mallissa jos ostaisin uuden verrattuna vanhan korjaamiseen, se oli yli 16 vuotta joten kysyin hintoja vertaillessakin kauppiailta, että moniko arveli että heidän tarjoamansa kone kestäisi niin kauan?

Olisittepa nähneet myyjien ilmeet, yksikään ei uskonut että nyt myydyt koneet kestäisivät 15 vuotta tai kauempaa. Joten se siitä takaisinmaksu-laskeskelusta ja päädyin korjauttamaan (182 euron lasku) mielihyvin.

Uusista koneista harva kestää kymmeniä vuosia kuten tuo minun pesukone.

Pesukoneen likaantumiseen sisältä vaikuttaa erityisesti pesuaine. Zeoliititonta pesuainetta käyttämällä ja nukkasihdin puhdistaminen välillä riittää hyvin. Ulkopuolen pitäminen puhtaana siivotessa hoitaa sen puolen.

Anonyymi kirjoitti...

Minulla on halpa Zanussi, jolla on pyykätty nyt 15 vuotta. Tiiviste falskaa lirauksen vettä lattialle, mutta muuten ei ole valittamista. Kun kone oli uusi, ihmettelin puhelimitse kauppiaalle sitä, että 60 asteen ohjelma kesti paljon kauemmin kuin edelliseen asuntooni jättämälläni Candylla. Myyjä sanoi, että uudet pesuaineet vaativat pidemmän pesuajan. Jos näin on, niin kymmeniä vuosia vanhat pesukoneet eivät sitten toimi parhaalla mahdollisella tavalla.

Tapz kirjoitti...

Voisiko olla niin, että uudet pesukoneet pyörittävät pyykkiä sen verran laiskasti energiasäästösyistä, että pyykkiä pitää liottaa pidempään koneessa. Nykyiset pesuaineet on sitten optimoitu tällaiseen pesemiseen? Toki vanhoissa koneissa voi käyttää vaikka pesupähkinöitä ja ympäristö kiittää.

Petteri Järvinen kirjoitti...

Uudet koneet joutuvat säästämään vettä ja sähköä EU:n määräyksestä. Tämä yhdessä vanhan zeoliittiä sisältävän pesuaineen kanssa voi kostautua:

http://yle.fi/aihe/artikkeli/2014/02/18/jatkuva-ekopyykkaaminen-rikkoo-pesukoneen-ja-jattaa-vaatteet-likaisiksi

Tapz kirjoitti...

Tämä on tyypillinen esimerkki siitä miten suurin osa ekoilusta on melkoista hölmöläisten hommaa. Säästetään energiaa pesukoneiden käytössä samalla lyhentäen niiden elinikää. Kostautuu sitten peiton toisessa päässä, kun koneita pitää ostaa useammin uusia. Pesukoneen valmistaminen lienee kuluttaa energiaa enemmän, kuin sen käyttö niiden muutaman vuoden aikana, jonka kone kestää. Onhan tässä tietysti se "etu", että saamme energiankulutuksen ja saasteet siirrettyä Euroopan ulkopuolelle esim. Kiinaan.

Anonyymi kirjoitti...

Minullapa on 80-luvulta oleva edelleen toimiva unkarilainen halpa Novamat 644. Unkarissa myytiin nimellä Hajdu. Se on askeettinen, sähkömekaaninen, painava ja linkousvaiheessa pyykistä riippuen hyppivä. Ei hienouksia, mutta nettikirjoitusten mukaan legenda. Sekin valutti huuhteluainesäiliöstä vettä lattialle ja katkaisi samalla sähköt (vedet valuivat rummun sähköjohdotusten päälle), mutta tiivistin sen säiliön uudestaan ja elämä jatkuu. Myös alla olevat pyörät on vaihdettu; ne murenivat jossain vaiheessa. Hehkulamppuhuijaus -dokumentissa kerrottiin että itäisen blokin parjatuilla kodinkoneilla saattoi olla pitkäkin elinikä, koska suunnitelmataloudessa niukkojen saatavilla olevien raaka-aineden piti kestää pitkään. Kaikissa laitteissa moinen ei liene toteutunut, mutta myös DDR:n jääkaapit ja hehkulamput olivat kuuluja kestävyydessään.

Jari Ahlgren kirjoitti...

Jos Novamatin pyörät murenivat, todistaako se hyvistä raaka-aineista? Saahan mille tahansa laitteelle pitkän eliniän, jos tarpeen tullen aina vaihtaa osia. Muutenkin, jos laitteen ainut hyvä puoli on kestävyys, ei sille paljon kannata hurrata. Nykyisin kaivataan muitakin ominaisuuksia.

Minulla on vuonna 1994 ostettu Upon Pesukarhu. Heti uutena siinä epäilytti hento muovinen väkänen, joka pitää kantta kiinni. Ajattelin, että se on koneen heikoin lenkki, mutta se nippeli ei ole murentunut, vaan näyttää edelleen kuin uudelta. Tähän mennessä konetta ei ole tarvinnut mitenkään korjata, ja se toimii yhtä hyvin kuin uutena. Lingotessa heiluu vain sentin tai pari. Linko tosin ei ole kovin tehokas, ehkä siinä osasyy koneen kestämiseen.

Mutta kestävä laite oli Siemensin jääkaappi, joka tuli taloni yläkertaan vuonna 1966, sitä ennenkin jo käytettynä. Se oli koko ajan käytössä vuoteen 2013 saakka. Se ei kuluttanut edes paljon sähköä, kävi vain harvakseltaan. En usko, että sitä missään vaiheessa jouduttiin korjaamaan.

Anonyymi kirjoitti...

Jaahas, 20 v kesti Miele. Minulla oli Miele ja sen elektroniikkakortti hajosi kahdeksan vuoden päästä. Kortin hinnalla ja vähän siihen päälle ostinkin sitten Siemensin pesukoneen. Siinä oli kuuden vuoden takuu, mutta kone kesti 16 vuotta. Laatu on suhteellista. Kyllähän se Miele kauniisti hyrräsi ja ilokseen sitä kuunteli, mutta..Hajoavatko ne elektroniikkakortit tärinässä ja resonanssissa, varmaankin.

Mappi kirjoitti...

Yli kestävän koneet eivät ole edullisia. Niissä täytyy käyttää arvokkaita aineita paljon. Optimi kestoikä lienee pesukoneille se 10 vuotta. Monesti ihmisten elämäntilanne muuttuu aikojen saatossa ja silloin ylikestävät koneet ovat vain painolasti.

Kannattaa muistaa että jos lasketaan taloudellisuutta, niin pitää ottaa huomioon korko. Jotkut joutuvat maksamaan suhteellisen kovaa korkoa rahalle. 20 vuodessa korot ovat jo merkittäviä.

Anonyymi kirjoitti...

Ehkä joskus Mielen tuotteet ovat olleet laadukkaita, mutta nyt kyllä ratasastetaan vanhalla maineella.

Useita laitteita on hajonnut alle viiden vuoden.

Kun asian kyseenalaistaa Mielelle, ei saa ensin vastausta ja sen jälkeen tarjotaan hyvitykseksi muutaman kympin varusteita.

Tyhmyydestä sakotetaan

Anonyymi kirjoitti...

Mielen tiskikoneesta hajosi 4kk jälkeen kiertovesipumppu, meni takuuseen onneksi.

Mielen W4144 pyykkikoneesta(hinta oli 2007 noin 1100€) lähti 2014 kauluskumista pala irti ja vedet vuotivat kesken pesun lattialle, vaihto maksoi 200€. Sama kone alkoi tällä viikolla laukaisemaan vikavirtasuojaa. Korjaajan tuomio oli selkeä: lämmitysvastus vuotaa runkoon. Odotan ainakin samanlaista laskua. Tämä yhden ihmisen aika vähäisellä käytöllä, 3-4 pesua viikkoon suunnilleen.

On liian tyyristä ostaa markkinoiden kalleinta konetta ja korjailla sitä muutaman vuoden välein. Tuon koneen yhteishinnaksi on nyt nousemassa ainakin 1500€.

Petteri Järvinen kirjoitti...

Ikävä kuulla, kyse ei kuitenkaan ollut Mielen halvimmasta mallista. Ilmeisesti tuotannossa on tehty kompromisseja eikä laatu enää ole samaa kuin "Made in West-Germany" aikoihin. Mieleltä on lupa odottaa enemmän, etenkin kun valmistaja luottaa yhä perinteiseen tekniikkaan eikä käytä hienoja älyominaisuuksia kuten kilpailijat.