Valheellinen hyvitysmaksu

Varma merkki joulun lähestymisestä on tekijänoikeusjärjestöjen vaatimus hyvitysmaksun ulottamisesta matkapuhelimiin. Aiempina vuosina vaatimukset ovat kaikuneet kuuroille korville, joten tänä vuonna julkisuuteen on marssitettu joukko kulttuurin tekijöitä, muusikoita ja kirjailijoita. Viime mainittujen mukanaolo on jokseenkin yllättävää, sillä he eivät saa maksun tuottoja.

Hyvitysmaksua perustellaan korvauksena siitä, että teosten kopiointi yksityiseen käyttöön on sallittua. Järjestöjen mielestä musiikin tallentamisesta puhelimeen pitäisi maksaa korvausta, koska myös erillisten mp3-soitinten hinnassa on mukana lisämaksu. Tekijänoikeusjärjestöt pitävät tilannetta epäreiluna ja vaativat muutosta käytäntöön.

Vaatimuksiin on helppo yhtyä. Hyvitysmaksu on todellakin huono ja  puutteellinen järjestelmä, mutta sen ongelmia ei todellakaan korjata laajentamalla maksu koskemaan myös matkapuhelimia.

Korvaus luovan työn tekijöille, sanotaan hyvitysmaksun www-sivulla. Hyvitysmaksu on valheellinen perusteluistaan lähtien. Se esitellään jonkinlaisena oikeutettuna korvauksena tekijöille, vaikka todellisuudessa  kyse on veroluonteisesta tukijärjestelmästä.

Suora lainaus www-sivulta: Yksityisen kopioinnin hyvitysmaksu on säädetty, jotta tekijät, esittäjät ja tuottajat saisivat korvauksen siitä, että heidän teoksiaan on yksityisesti kopioitu. (Alleviivaus bloggaajan)

Tuki on epäilemättä tarpeellista, mutta kerättäköön se edes rehellisin ja oikeudenmukaisin perusteluin. Ei mikään muukaan ala pääse keräämään tukia itselleen tällaisen kikkailun ja sumutuksen varjolla.

Vaikka hyvitysmaksua peritään kaikesta käytöstä, rahat jäävät Suomeen. Ne tekijät, joiden teoksia kopioidaan todennäköisesti eniten (siis ulkomaiset henkilöt) eivät saa mitään, vaikka juuri heidän oikeuksiaan käytetään maksun perusteluna.

Vain noin puolet rahoista tilitetään ylipäätänsä tekijöille. Loput jäävät heidän etujaan ajaville järjestöille, kuten tekijänoikeuden tiedotus- ja valvontakeskukselle sekä AVEKille (audiovisuaalisen kulttuurin edistämiskeskus) ja kirjallisuuden edistämiskeskukselle.

Järjestöt kertovat, että hyvitysmaksun tuotto on oleellisesti laskenut. Toisaalta www-sivulla sanotaan, että vuonna 2009 tilitetty summa oli 13 miljoonaa euroa. Siten se ylittäisi aiemman huippuvuoden 2007 summan, joka oli noin 12 miljoonaa euroa.

Vuoden 2007 lukuja  selittää osaltaan tallentavien digiboksien suosio. Jostain ihmeen syystä, jota en ole koskaan ymmärtänyt, tv-ohjelman ajansiirto (tallentaminen ja katsominen myöhemmin) lasketaan kopioinniksi, josta voi periä lisämaksua. Television digitalisointi hyödytti paitsi laitekauppiaita myös muusikoita.

Pitkällä tähtäimellä hyvitysmaksun tuoton pitääkin laskea, sillä perinteinen kopiointi on vähenemässä. Televisio suoltaa sisältöä kohta 60 kanavan voimin, joten vanhanaikaisella tallentamisella ja kopioinnilla ei ole mitään merkitystä. Kukaan ei ehdi ikinä katsella tallenteita.

Autoradiosta kuuluu 25 radiokanavaa, niistä valtaosa soittaa musiikkia. Tietokoneella yleistyvät Spotifyn kaltaiset online-palvelut, joista tulevaa musiikkia ei tallenneta missään vaiheessa.

Tallentamisen vähentyessä musiikin esityskorvaukset (radiosoitto, live-tilaisuudet ym) ovat koko ajan nousseet. Tekijät saavat korvauksen teostensa lisääntyneestä kaupallisesta käytöstä sen kautta, mikä oikein onkin.

Lisää kohtuuttomuuksia: maksua peritään mm. tyhjistä dvd-levyistä, vaikka niille poltetaan omia digikuvia ja omia tiedostoja. Myös valtaosa yrityksistä maksaa levyissään hyvitysmaksua, vaikka yksityisen kopioinnin käsite ei edes koske työkäyttöä. Vain harva yritys on hakenut vapautusta maksusta, vaikka olisi siihen oikeutettu.

Jos hyvitysmaksua halutaan muuttaa oikeudenmukaisemmaksi, tässä on hyviä kohteita mistä aloittaa. Valitettavasti ne kaikki tietäisivät maksutulon supistumista, ei kasvua.

Valtioneuvosto päättää ensi vuoden maksuista joulun alla. Nyt on hyvä tilaisuus lähettää terveisiä omalle kansanedustajalle asiasta ja muistaa kysymys myös ensi kevään vaaleissa.