Kylläpä tuntui hyvältä lukea HS-raadin kommentteja sähkökirjojen lukulaitteista. "Massakulutustuote, jolla ei ole mitään tekemistä kirjallisuuden kanssa", sivalsi Saarikoski. "Kuin takkatulivideo", kommentoi toinen.
Perinteisen, kuolleisiin puihin perustuvan jakelutekniikan asema on tänään vahva, mitä osoittaa myös kirjamessujen ennätyksellinen kävijämäärä. Kirja-alalla menee hyvin, ja paperiteollisuutemme on siitä kiitollinen.
Samalla HS-raadin kommentit kuulostivat myös kovin tutuilta. Kiersin 1980-luvun lopussa kirjakauppojen iltatilaisuuksissa ja muistan, miten kirjailijat tyrmäsivät lähes samoin sanoin markkinoille juuri tulleet mikrotietokoneet.
Puhdas valkoinen paperi, uusi värinauha ja kirjainvarsien lyömisestä syntyvä rapina -- ne olivat ainoa oikea tapa tuottaa tekstiä. Teksti piti hahmottaa jo paperilla, ei näyttöpäätteellä. Ajatus tietokoneella kirjoittamisesta oli monelle kauhistus. "Ikinä en ryhdy sanojenkäsittelyohjelman käyttäjäksi, kirjoituskone sen olla pitää", he kertoivat.
Kirjoituskoneiden valmistus on lopetettu vuosia sitten ja normaalin muutosvastarinnan jälkeen kaikki kirjailijat ovat siirtyneet tietokoneisiin. On siinä saattanut tekstin laatukin parantua, tuottavuus nyt ainakin. Kukaan ei haluaisi enää palata kirjoituskoneaikaan, kynästä ja paperista puhumattakaan.
Lukulaitteiden vähättelyssä on kyse samasta ilmiöstä. Kirjan olemus ei ole kiveen hakattu, kuten ei ollut kirjoittamisen tapakaan. Sähköiset kirjat tulevat kaappaamaan merkittävän osan lukemisen markkinoista samalla kun kirjan merkitys fyysisenä esineenä vähenee.
Tiedon, uutisten, musiikin ja viihteen jakelu on jo siirtynyt sähköiseen muotoon. Ei ole mitään syytä, miksi juuri kirja olisi poikkeus. Kehitys alkaa tietokirjoista ja hakuteoksista, mutta ennen pitkää myös iso osa kaunokirjallisuudesta jaetaan bitteinä.
On melkoista kirjailijoiden aliarviointia kuvitella, että heidän työnsä olisi ikiajoiksi sidottu kuolleisiin puihin. Jos sisällön saa helpommin, nopeammin ja vähän halvemmallakin sähköisesti, se kelpaa oikein hyvin.
Lukijaa kiinnostaa ensi sijassa tarina, viihde ja jännitys. Sen luominen on kirjailijan ammattitaitoa. Suosituista kirjoista on vuosikymmenien ajan tehty elokuvia, eikä se ole tappanut kirjallisuutta. Hyvä tarina toimii missä mediassa ja millä tekniikalla tahansa.
Kirjakirjan ystävän ei tarvitse huolestua, sillä sähkökirjan markkinat ovat riittävän erilaiset, jotta molemmille jää tilaa.
Kirjakirja sopii iltalukemiseksi tai mökille, missä ei ole sähköä. Kirjakirja on myös mainio lahja ja esineenä sillä on aivan oma arvonsa. Kirjakirja hellii kaikki aisteja.
Toisaalta lukulaitteessa kokonainen kirjasto kulkee kätevästi mukana. Kirjoja voi ostaa ja ladata vaikka kesken matkan. Sähköisen kirjan ympärille voi myös kehittää aivan uudenlaisia tuotteita, joissa tekstisisältö yhdistyy muihin medioihin ja päivittyy jatkuvasti.
Siksi on tärkeää, että kirjailijat seuraavat aikaansa ja tarttuvat uusiin mahdollisuuksiin eivätkä turhaan yritä takertua kirjoituskoneisiinsa.
Paperiteollisuus on jo joutunut sopeutumaan kehitykseen. Seuraavaksi on kirjan itsensä vuoro.
(Kirjoituksen tiivistetty versio julkaistu Helsingin Sanomien mielipideosastolla 2.11.2010)
6 kommenttia:
Kirjojen lisäksi myös sanomalehdet ovat muutoksen kourissa.
http://trustbus.weebly.com/1/post/2010/11/sanomalehtien-loppu.html
Antti Nylén vastaa HS:n mielipideosastolla Petterin kirjoitukseen:
"Järvinen pitää hyvänä sitä, että ihminen voi nyt kantaa kokonaista kirjastoa laukussaan. [...] Ihmisen pitää mennä kirjastoon hattu kädessä ja selkä kumarassa. Kirjaston ei pidä kutistua. Sen ei pidä antautua ihmiselle, ahtautua ihmisen taskuun. Ei ikinä."
:D :D :D Minä aina tykkään siitä että annetaan tulla tulta ja tulikiveä eikä surkeilla.
Mutta ihan pöhköjähän Nylén tietysti kirjoittaa.
Hesarissa aika rajusti revitellyt Nylén ei ole tainnut käyttää lukulaitetta itse.
Vielä toissa jouluna raahasin lomareissuun kirjoja niin, että pääsin maksamaan suolaisia ylipainomaksuja Finnairille. Ei se kovin ekologiselta tuntunut. Tosin ei lentäminen ole sitä muutenkaan.
Nyt on kaikki toisin. Opukset lähtevät mukaan kätevästi Kindlen uumenissa. Lisää luettavaa saa parissa minuutissa suoraan uima-altaan reunalle niin paljon kuin kukkaro kestää.
Sitä paitsi paperikirja on monin tavoin kömpelö käyttöliittymä. Se vie (esimerkiksi junan) pieneltä pöydältä tuplasti tilaa lukulaitteeseen verrattuna. Kirjaa on pideltävä kaksin käsin auki halutusta kohdasta.
Ulkona tuuli kääntää sivuja itsekseen. Paperikasan väliin jää kaikenlaista epämiellyttävää hiekasta ja hyönteisistä aina paistettuihin kananmuniin.
Perinteinen opus ei muista, mihin kohtaan viimeksi jäin. Puhumattakaan, että mielenkiintoiset otteet saisi suoraan sähköisessä muodossa vaikkapa tekstinkäsittelyohjelmaan.
Siitä vasta riemu repeää, kun pitäisi löytää jokin tekstikatkelma kymmenien tai satojen paperikirjojen joukosta. Lukulaitteessa homma hoituu muutamassa sekunnissa.
Kirjahyllyä monet pitävät sisustuselementtinä. Itse kärrään satoja kiloja painavat paperikasat mielelläni kierrätykseen niin pian kuin suinkin.
Vika e-kirjoissa on DRM. Yrittävät niin tehokkaasti tehdä uusiksi musiikkiteollisuuden virheet.
Onneksi projectgutenbergistä löytyy PDF-muodossa vaikka mitä.
En mä näe DRM:ää e-kirjoisssa niin suurena ongelmana kuin musavehkeissä. Lähinnä siksi että ei noita kirjoja tule siirreltyä laitteesta toiseen. Kunhan vaan saa ostaa haluamansa...toki parasta olisi ilman koko roskaa.
Tätä ei ehkä pitäisi sanoa, niin peloissaan kustantajat ovat, mutta mutta ...
Onneksi(?) kaikki nykyiset ebook drm-formaatit on aikoja sitten murrettu.
Itse puran ensitöikseni suojauksen ostamistani e-kirjoista ennen siirtoa lukulaitteeseen.
Eipähän tarvitse ainakaan murehtia siitä, että jonkin julkaisupajan kaatuessa menettäisi dataa näiltä osin.
Linux-käyttäjänä oman harminsa touhuun tuo se, että koko vaadittu softaketju ostosta laitesiirtoon on tyypillisesti saatavana vain Win/Mac-alustoille. Onneksi drm-kalut ovat alustariippumattomia.
Lähetä kommentti