keskiviikko 20. lokakuuta 2010

Antiikkinen Twitter: ei suositella yli 16-vuotiaille

Twitter on erikoinen nettipalvelu. Vaikea uskoa, että käsittämättömiin lyhenteisiin perustuvasta viestinnästä on voinut tulla suosittua muiden kuin alle 16-vuotiaiden keskuudessa. Siinä ikäryhmässä kryptiset hymiöt sekä LOL, WTF ja OMG ovat arkipäivää.

Vanhemmat saavat raapia päätään ymmärtääkseen vaikkapa oheisen viserryksen, jonka juuri poimin listaltani:

First Look: Digital Network Is Here by @ (via @)

Teknisesti Twitter tuntuu askeleelta taaksepäin. Miten nykymaailmassa voi vielä törmätä johonkin 140 merkin rajoitukseen? Eikö niiden pitänyt jäädä viime vuosituhannelle? Laajakaistojen ja teratavun levyjen aikakaudella merkkimäärärajoitukset ovat niin antiikkia, niin antiikkia.

No, käyttäväthän jenkit yhä shekkejäkin.

21 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Nykyään pullonkaula onkin käyttäjän näppäilysormissa.

Anonyymi kirjoitti...

Ehkä se 140 merkin rajoitus on nimenomainen syy Twitterin suosioon. Kirjoituksen ydin täytyy tiivistää muutamaan sanaan.

Petteri Järvinen kirjoitti...

Ymmärrätkö mikä on siteeraamani tviittauksen ydin? Aikamoista salapoliisitaitoa selvittäminen vaatii.

Anonyymi kirjoitti...

Klikkaa sitä linkkiä niin selviää?

-BQ- kirjoitti...

Mikäli asiaa ei ymmärrä se joko puhuttelee henkilön kyvyttömyydestä kiinnostamattomuudesta muuntautua nykyaikaan, eikä siitä, että puhutaan antiikkisesta tekniikasta. Linkkilyhenteet ovat hyödyllisiä ja aikaa säästäviä. Käytössä olevat puhelyhenteet taas ovat semmoista nykyaikaa että myös kolmekymppiset korkeakoulutetut niitä käyttävät häpeämättä.

Hyvä yritys mielestäni oli vaikuttaa aikuiselta, mutta totuus on se, että ymmärtämättömyys ei ole aikuisuutta ainakaan parhaimmillaan. Sen minkä vanhat taitavat sen nuoret korvaavat jollain vaikeammalla.

Unknown kirjoitti...

Onhan Twitterissä paljon kypritisiä merkkejä, jotka ei itselle heti avaudu, mutta eikö vastaava ongelma voi esiintyä myös pidemmissä teksteissä, ettei ne lukijalle aina avaudu? Löytyy Twitteristä onneksi selkokielisempääkin viestintää ja itse voi päätää kenen viserryksiä seuraa ja millaisia viestejä itse lähettää. Twitter on mielestäni erinomainen paikka verkostoitumiselle ja tiedon jakamiselle.

-BQ- kirjoitti...

Näin puretaan tämä twiittaus:
First Look: #Starbucks Digital Network Is Here http://ow.ly/2WtBH by @Mashable (via @kenbanks) #SM


-"Ensimmäinen katsaus"

-#Starbucks = tägätty jokin asia tässä tapauksessa jenkkiläinen kahvila

-"Digitaalinen Verkko on täällä"

-Linkkilyhennys. ts. lisää aiheesta täällä.

-by @Mashable (kirjoittaja)

-(via @kenbanks) - keneltä nähty ja välitetty (as in e-mail forward)

#SM - tägätty joku aihe, jolla asiaa voi myös seurata tuntemattomatkin. #SM taitaa olla yleisesti käytetty tarkoittamaan sosiaalista mediaa. Twitterissä voi hakea toisten twiittejä myös hakusanoilla. Kokeile hakea vaikka #ignorance sanalla ja näet mitä muut twiittaavat aiheeseen liittyen.

En voinut vastustaa rautalangasta vääntämistä, mutta kyseessä ei ollut yritys loukata ketään. Uskon, että olet aidosti pihalla ko. aiheesta. Niitä joita kiinnostaa ottavat loput itse selvää.

Anonyymi kirjoitti...

Käsittääkseni Twitterin 140 merkin rajoituksen syy on tekniikka: Twitterhän on alunperin tekstiviestipalvelu ja tekstiviestin maksimihan on 160 merkkiä. Puuttuvat 20 merkkiä menee viestin "data"-osaan.
Eriasia on kuinka moni nykypäivänä käyttää twitteriä tekstiviestien kautta.

Anonyymi kirjoitti...

Itse olen lukenut hyvinkin pitkiä tekstejä, joista ei tajua hölkäsen pöläystä. Ei se ole kiinni pituudesta :-).

Petteri Järvinen kirjoitti...

BQ: vaikka olen yli 16-vuotias, sain nipin napin selvää viestistä (olenhan itse seuraajaksi ryhtynyt), mutta yritän ajatella tätä laajemmin: oman alansa ammattilaisia, johtajia ja poliitikkoja rohkaistaan sosiaalisen median käyttäjiksi. Heille moisen kryptisen rimpsun näkeminen voi olla yllätys.

Miksi vielä 2000-luvulla kehitetään näin epäkäyttäjäystävällisiä ja antiikkisen oloisia tsydeemejä? Käyttääkö joku oikeasti Twitteriä tekstiviesteillä? Johan niissäkin 160 merkin rajoitus poistui ajat sitten.

Se #SM voi tarkoittaa sosiaalista mediaa, mutta yhtä hyvin Suomen mestaria tai sadomasokismia. Että sellaista viestintäyhteiskuntaa :-)

Anonyymi kirjoitti...

Ainakin tämän blogin mukaan sms on kolmanneksi suosituin tapa käyttää Twiteriä: http://blog.twitter.com/2010/09/evolving-ecosystem.html

Petteri Järvinen kirjoitti...

Sms:n osuus näyttäisi olisi 8 prosenttia. Tekstiviesteillä tuskin lähetetään lyhennettyjä linkkejä tai vaikeasti kirjoitettavia hashtageja. Ehkä katsomme asiaa liikaa nettimaailman näkökulmasta?

Anonyymi kirjoitti...

Minun käsitykseni mukaan tekstiviesti-rajoitus johtuu siitä, että jenkeissä varsin monessa palvelussa tekstiviestien lähetys kuluttajien puhelimiin palveluntarjoajalta on palveluntarjoajalle ilmaista.

- Ossi

Juha kirjoitti...

Ne ymmärtää kenelle viesti on tarkoitettu.

-BQ- kirjoitti...

Petteri, kyllä uskon, että asiaan perehtymätön voi olla ensimmäistä kertaa sormi suussa, mutta niin se oli minullakin kun kävin ensi kertaa subwayssa syömässä.

Niitä oman alansa johtajia ja poliitikkoja joita ensiarvoisesti kiinnostaa laajentaa näkyvyyttään twitteriin suositellaan rtm. Johan Lady Gagakin osaa ilmeisesti twiitata, vaikka senkin puolen taitaa joku ylipalkattu assari tehdä (siinäpä vinkki miten palkata lisää henkilöstöä)

Twiittauksen perustavanlaatuinen käyttöidea onkin todennäiköisesti siinä pituuden rajoituksessa. Samalla kun viesti on lyhyt törmää pienemmällä todennäköisyydellä tl;dr valitukseen. Ihmiset kun seuraavat just niitä tyyppejä joita haluavat ja vastaanottaa vain heidän välittämät viestinsä puhelimeen, koneelle, ipadiin yms.

Julkkiksille, jpilla on seuraajia mittaamattoman arvokas olla suoraan yhteydessä faneihinsa. Promot ja välitervehdykset lukee tehokkaammin kun ne ovat lyhyitä.

I think you get my point. :) jotkut tykkää jotkut ei. Itse lähinnä lueskelen muutaman indie artistin kuulumisia ja välillä kommentoin takaisin.

Anonyymi kirjoitti...

"No,käyttäväthän jenkit yhä shekkejäkin"

No,ei henkilökohtaisia shekkejä sielläkään juuri missään enää hyväksytä,palkka tulee shekkinä.

Meidän,joilla luottamus pankkilaitokseen on kirkosta seuraava,on modernin systeemimme omaksuneena vaikea ymmärtää jenkkien ajattelutapaa,siellä ei haluta sitoutua tiettyyn pankkiin.

Venäjällä samoin historiallisista syistä suosituin ja luotetuin pankki on kurkkupurkki maahan haudattuna takapihalla.

Petteri Järvinen kirjoitti...

Jenkkien shekkikäytäntö on vanhanaikainen ja vaatii paljon manuaalista työtä kaikilta osapuolilta. Järjestelmä on yksinkertaisesti tehoton ja kallis.

Ilmeisesti se sopii kuitenkin pankeille, koska raha liikkuu hitaasti ja on pidempään pankkien itsensä käytettävissä nollakorolla. Asiakkaat taas eivät osaa vaatia parempaa, kun eivät tiedä miten asiat voisi hoitaa.

Identiteettivarkaudet ja vakiosalasanalla toimivat verkkopankit ovat luku sinänsä.

Anonyymi kirjoitti...

Kuka tahansa näppäilyyn pystyvä kykenee hetkessä tuottamaan 140 merkkiä tekstiä vaivattomasti. Ei tarvitse hävetä olevansa sen huonompi sisällöntuottaja kuin briljanteinkaan verbaalivirtuoosi.

Rajoitetut toimintamahdollisuudet myös ruokkivat luovuutta eri tavalla kuin täydellinen vapaus. Miksi kukaan nykymaailmassa haluaisi kirjoittaa haikuja tai tehdä mustavalkoisia valokuviakaan, kun proosa ja värivalokuvauskin on keksitty?

Blogit blogeina ja viserrykset viserryksinä.

Petteri Järvinen kirjoitti...

Ei kai kirjoituksella ole mitään minimimittaa, joka pitäisi pystyä tuottamaan? Minusta kryptiset lyhenteet kertovat juuri siitä, että 140 merkkiä on liian vähän ainakin siinä käyttötarkoituksessa mikä näkyy nettiin.

-BQ- kirjoitti...

Jos se toimii,niin se ei silloin ole liian lyhyt.

Petteri Järvinen kirjoitti...

Tähän aiheeseen liittyen hauska juttu (http://www.readwriteweb.com/archives/the_first_hashtag_ever_tweeted_on_twitter_-_they_s.php):

Ironically, Twitter founder Evan Williams once told Messina that hashtags were too nerdy to go mainstream and that Twitter would use machine learning to group Tweets together automatically by topic instead. The use of hashtags before Twitter was most common (though quite different) in IRC, which was part of Messina's inspiration but admittedly a nerdy milieu.