Canon 7D -kokemuksia

Runsaan viikon kokemuksella Canon 7D tuntuu hyvältä kameralta. Useimmat 1D-ammattimallien ominaisuudet rungossa, joka on hintansa puolesta harrastajankin ulottuvilla - kukapa ei olisi sellaiseen tyytyväinen?

Kameran teknisiä ominaisuuksia on ruodittu netissä riittävästi, joten listaan tähän vain joitakin omia havaintoja. Referenssinä on 40D-malli, jota olen käyttänyt ahkerasti yli kahden vuoden ajan.

Siispä hyviä puolia:

- ISO-valinta on nostettu suljinajan ja aukon kaltaiseksi perusmuuttujaksi. Manual-tilassa kuvaaja voi asettaa ajan ja aukon käsin (saadakseen halutun syväterävyyden ja pysäyttääkseen liikkeen), jolloin kamera valitsee oikean ISO-arvon. Näin sen olisi pitänyt aina toimia, mutta ei vain ole.

- Langaton salamalähetin on mainio, sisäinen apusalama myös! Leikin tälla ominaisuudella yhden kokonaisen illan pitäen 580 EX II-salamaa kädessä ja kuvaten kaikkea mahdollista. Nikonilla ominaisuus on ollut ennenkin, Canonille se on tullut vasta nyt. Ammattilaisten on turha nyrpistää nenäänsä kameran sisäiselle salamalle ja väittää, että se on tarpeeton. Yhdessä ulkoisen salamalaitteen ja langattoman lähettimen kanssa tulos on kerrassaan verraton - ainakin sellaisissa sisäkuvissa, joita itse usein tarvitsen.

- Videokuvaus on vihdoin käyttökelpoinen, vaikkei laite mikään videokamera olekaan. Kuvataajuuden voi valita 24, 25 tai 30 kuvaksi sekunnissa ja kamerassa on selkeä start/stop-painike videokäyttöä varten. Vipukytkin vaihtaa still-kameran ja videon/live view -tilan välillä. Vain tarkennus jättää yhä toivomisen varaa, samoin sisäinen monomikrofoni. Onneksi kamerassa on liitäntä myös ulkoiselle mikrofonille. Bonuksena kuvia voi ottaa videoinnin aikana, joskin video pysähtyy silloin hetkeksi (mikä on helppo leikata pois jälkikäsittelyssä).

- Canonin ergonomia paranee hitaasti mutta varmasti. 40D/50D:n epäonnistunut painikkeiden sijoittelu on pantu uusiksi, eikä Live view tai kuvan katselu enää kytkeydy päälle vahingossa. Lisäksi takaseinän säätöpyörä on toteutettu aiempaa fiksummin ja siihen liittyy erillinen lukituspainike. Virtakytkin on nyt laitteen päällä vasemmalla, mikä on sekin edistystä (joskin Nikonin paikka laukaisimen vieressä on vielä parempi). Raw/jpeg-painike, jolla voi tilapäisesti ohittaa yleisen valinnan, on niin ikään näppärä.

- Etsinkuva on jonkin verran suurempi kuin 40D/50D:ssä, mutta ero ei ole dramaattinen. Etsimeen saa näkymään sommittelua helpottavan ruudukon ja keskustapainotteista mittausalaa osoittavan ympyrän. Sinänsä hauska ja hyödyllinen vesivaaka näkyy vain lcd-näytöllä, mutta asetuksista M-fn-painikkeen saa kytkettyä niin, että sama tieto välittyy etsimen tarkennuspisteiden kautta (käyttöohjeen s. 221, turha yrittää ilman).

- Kameran omassa kohinanpoistossa on korkeilla ISO-arvoilla valittavana neljä eri tasoa (Disable, Low, Standard, Strong). Käytännössä strong-taso syö niin paljon yksityiskohtia, ettei sitä kannata käyttää. Aiemmin oli vain ON/OFF-valinta.

- Author- ja Copyright-tiedot voi asettaa suoraan kamerasta. Ne tallentuvat jokaiseen kuvaan exif-kenttinä.

- Uusittu valotusautomatiikka on tosiaan aiempaa parempi. Vanhassa kamerassa yksi kiiltävä alue sai kameran alivalottamaan koko kuvan. Toisaalta muutama testikuva tuntui jopa hieman ylivalottuneelta, ainakin laitteen omasta ja erittäin kirkkaasta LCD-näytöstä katsottuna.


Sitten miinuksia:

- Kamerassa on niin paljon ominaisuuksia, että 269 pienikokoisen sivun käyttöohje on täysin riittämätön. Monet keskeiset ominaisuudet esitellään vain pintapuolisesti. Tämä kamera vaatii perehtymistä ja kokeilua.

- GPS-ominaisuutta jää kaipaamaan. Viime sunnuntain luontokuvatapahtumassa Finlandia-talossa moni muukin ilmaisi kiinnostuksensa koordinaattien tallennusta kohtaan, joten kyse ei ole enää teknisestä kuriositeetista. Nyt koordinaattien tallentaminen onnistuu hankkimalla langattoman dataperän (onneksi puolet halvempi kuin esim. 5DM2:ssa), siihen bluetooth-palikan ja käyttämällä ulkoista bluetooth-gps-vastaanotinta. Siinä on liian monta osaa.

- Olisi kiva, jos kuviin voisi lisätä äänikommentteja (esimerkiksi sanoa kuvassa olevan henkilön tai paikan nimen). Nyt tämä ominaisuus on varattu vain 1D-ammattimalleihin. Kun kamerassa kerran on sisäänrakennettu mikrofoni, miksei sitä voisi käyttää myös muutaman sekunnin äänitiedoston tallentamiseen kuvan oheen?

- Akkukesto ei tunnu ainakaan parantuneen. Juuri nyt akulla on otettu 310 kuvaa ja varausta on jäljellä 43 %. Mutu-tuntumalta jää vaikutelma, että vanhalla kameralla pystyi kuvaamaan pidempään. Kaksi kuvaprosessoria ja elektroniikan lisääntynyt määrä syövät ilmeisesti tehoa.

- Valotuksen haarukointivalinta on selkeä (samasta näytöstä valitaan eri pyöriä kääntämällä yli/alivalotus sekä haarukoinnin plus ja miinus), mutta miksi se kattaa vain kolme kuvaa? HDR-kuvia varten viisi tai jopa seitsemän kuvaa olisi toivottava määrä.


Entä se kohina?

Eniten mielenkiintoa nettikeskusteluissa on herättänyt kameran kohinataso. Kun 18 miljoonaa pikseliä mahdutetaan aps-c-sensorin pienelle alalle, kohinaa ei voi suurilla herkkyyksillä täysin välttää.

Jokaisella testaajalla on oma käsityksensä kohinan määrästä ja haitallisuudesta. Paljon riippuu myös siitä, ovatko kuvat jpeg- vai raw-formaatissa. Jälkimmäisessä mahdollisuudet kohinanpoistoon ovat paremmat.

Oma kokemukseni on, että ISO 1600 on pikselitasolla vielä aivan siisti, vaikka kameran sisäinen kohinanpoisto (NR) olisi asetettu OFF-asentoon. Tätä suuremmilla herkkyyksillä kohina alkaa näkyä. 3200 kelpaa moneen tarkoitukseen, mutta 6400:ssa on jo pahasti lumisadetta. Viimeinen arvo 12800 on lähinnä kuriositeetti.

Kameran oma low-asento on tosiaan matala, sillä on kuvaan marginaalinen vaikutus. Toisaalta strong on nimensä mukaisesti niin vahva, että yksityiskohdat kärsivät. Oletusarvona oleva standard on hyvä kompromissi.

On selvää, ettei pienen kennon kamera voi kilpailla kohinassa täyden koon kennon (kuten 5D Mark II) kameran kanssa. Toisaalta 18 megapikselin kuvaa on turha tutkia pikselitasolla. Kaikissa todellisissa käyttötilanteissa kuvaa tullaan pienentämään, jolloin kohinan vaikutus näkyvään kuvaan vähenee. Kennotasolla 7D kohisee selvästi vähemmän kuin 40D/50D, mikä on teknisesti hieno saavutus.

Tavalliseen 10 megapikselin kokoon pienennettynä ja kevyen jälkikäsittelyn myötä ISO 3200 -kuvista saadaan aivan mainioita ja 6400-kuvistakin vielä täysin tyydyttäviä.

Tässä omasta kirjahyllystä hämärässä huoneessa otettu 100 % testikuva (ISO 3200, kameran sisäinen kohinanvaimennus pois päältä):



Kiinnostuneita varten vielä isompi testiarkki eri ISO-arvoilla ja kameran kohinanpoiston asetuksilla.

Vielä yksi testikuva:



Jalkalamppu on kuvattu huoneen poikki 7D:llä ja 300mm F2.8 IS -putkella käsivaralta (ISO 800, 1/200 s, F2,8). Sekä putken että kameran erottelukyky on niin suuri, että 100 % kuvasta erottaa varjostimen pintarakenteen:



Kuvat ovat suoraan kamerasta, ensimmäistä on vain pienennetty ja jälkimmäistä rajattu Photoshopissa (ei terävöintiä eikä muuta käsittelyä).