lauantai 3. syyskuuta 2011

iPhonen käytettävyysongelmat

Steve Jobsin tapa puuttua Applen tuotteiden yksityiskohtiin on legendaarinen. Jobs voisi (tai olisi voinut) puuttua suurempiinkin asioihin kuin Googlen logon kirjainten värisävyyn. iPhonessa on nimittäin selkeitä käytettävyyspuutteita.

Sana käytettävyys tarkoittaa eri ihmisille eri asioita. Klassisessa käytettävyydessä (usability) hiotaan käyttöliittymää, painikkeita ja muita laitteen käyttökokemukseen vaikuttavia tekijöitä. Osa on toki makuasioita, mutta joukossa on myös yleisiä periaatteita ja nyrkkisääntöjä, joita ei sovi rikkoa. Hyvää käytettävyyttä on sekin, että tuotteen ominaisuudet löytyvät helposti ja ilman ohjekirjaa.

Toukokuussa kuuntelin radiosta design-iltaa, jossa tunnettu muotoilija mainitsi esimerkkinä hyvästä käytettävyydestä Applen tuotteet. Hänen, samoin kuin käyttäjien enemmistön, tulkinta hyvästä käytettävyydestä on ilmeisesti laajempi. Hyvää käytettävyyttä on se, että laite toimii paketista otettuna ja on yhteensopiva palvelujen ja muiden laitteiden kanssa.

Joillekin käytettävyys tarkoittaa jopa muotoilua, designia tai yleistä tyylikkyyttä, vaikka ne ovat eri asioita ja voivat olla jopa ristiriidassa todellisen käytettävyyden kanssa. Design-tuoleissa on harvoin mukava istua.

Ulkonäkösyistä iPhone on tasaisen liukas kädessä ja värinähälytys saa sen vaeltamaan pitkin pöydän pintaa. Jos pinta on vähänkin kallellaan, puhelin putoaa lattialle. Naarmuilta ja kolhuilta suojaava pehmeä kuori onkin lähes pakollinen hankinta. Kolhut tai halkeavat lasit eivät kuitenkaan ole Applen ongelma, päinvastoin: bisnekselle on vain hyväksi, että asiakas joutuu ostamaan uuden laitteen. Sama juttu akun kanssa, jonka vaihtaminen on tarkoituksella estetty. Jos on varaa ostaa design-tuotteita, niiltä ei odotetakaan pitkää käyttöikää. Ostaja haluaa seurata aikaansa, eikä se onnistu pari vuotta vanhalla mallilla.

Designin nimissä iPhonen fyysisten painikkeiden määrä on minimoitu. Toiminnot joudutaan tuottamaan kahdella softapainikkeella (näytön yläosan vasen ja oikea reuna), joiden merkitys vaihtuu koko ajan. Se on kiistatta huonoa käytettävyyttä.

Painikkeet ovat aina olleet hankala asia Jobsille. Alussa hän vaati, että Macintosh-tietokoneen hiiressä saa olla vain yksi painike, koska "ihminen osoittaa yhdellä sormella". Windows kuitenkin osoitti kahden painikkeen ilmeiset hyödyt ja lopulta Apple taipui. Filosofia ja puhdasoppisuus sai joustaa arkisen käytettävyyden tieltä.

Seuraavassa muutamia ruutukuvia ongelmista, joihin olen itse törmännyt iPhonea käyttäessäni.

Kentän perässä ovat vierekkäin x- ja Kumoa-painikkeet, jotka tekevät periaatteessa saman asian. Tärkein eli aktivointipainike on niistä mahdollisimman kaukana. Hyvää käytettävyyttä on se, että loogisesti yhteenkuuluvat asiat ovat lähellä toisiaan. Avaa/Etsi-painikkeen tulisi olla tekstikentän perässä. (Sana "Kumoa" on perintöä ensimmäisestä, ilmeisesti harrastajan tekemästä Macin käyttöjärjestelmän käännöksestä, eikä se vieläkään istu suomeen)


Kun kiinteitä (tai edes kiinteästi määriteltyjä) painikkeita ei ole, sama kohta näytöllä saattaa tehdä eri asioita. Esimerkki: kun tekstiviestien lukemisesta peruutetaan takaisin napauttamalla vasenta ylänurkkaa, ollaankin äkkiä viestien poistamisessa. Paluupainike muuttuu ensin poistoksi ja sitten lopetukseksi (Valmis), missä ei ole mitään logiikkaa:


Vastaavasti Facebook-sovelluksessa paluu takaisin aloitusikkunaan muuttuu ylimääräisen painalluksen jälkeen logout-painikkeeksi, joka kysyy halutaanko tililtä kirjautua ulos. Androidin vakiopainikkeet (koti, takaisin, haku, ominaisuudet) ovat parempaa käytettävyyttä.

Tekstiviestin kirjoittaminen aloitetaan yhden rivin kenttään. Käyttäjä ihmettelee, miksi suuri osa näytöstä on hyödyntämättä (siinä näkyy mahdollinen aiempi keskusteluhistoria ja viesti, jos se kasvaa pitkäksi).


Automaattinen kirjoitusvirheiden korjaus on legendaarinen. Tässä Nokia oli oikeassa: softanäppäimistö ei toimi yhtä hyvin kuin perinteiset, oikeat painikkeet. Mutta miksi oletusarvona on, että puhelimen ehdotus hyväksytään? Se tuottaa huomaamatta megaluokan noloja tilanteita. Kaikkialla muualla automatiikan tekemät ehdotukset pitää hyväksyä kuittaamalla, kirjoituksessa on päinvastoin. Ja mistä ihmeestä iPhone keksii näitä sanoja?? Adaptiivisesta automatiikasta ei voi olla kyse, sillä olen takuuvarma, etten ole ikinä kirjoittanut (saati edes kuullut) keinosiemennyslaista. Sama ehdotus tuli kaverin puhelimesta, joten sen täytyy olla kiinteä osa iPhonen sanakirjaa. Go figure.


Applen puolustukseksi on sanottava, etteivät muiden puhelinten automaattiset korjaukset ole juuri parempia ja niissäkin on oletuksena ehdotuksen hyväksyminen. Tavallisessa tekstissä korjaus vielä toimii joten kuten, mutta nimet, vieraskieliset sanat, käyttäjätunnukset tai erilaiset koodit tuottavat tuskaa. Puhelin pitää niitä kaikkia virheinä.

Painike aiheuttaa toiminnon, joten kysymyksen ei koskaan pitäisi olla painikkeen nimenä (mikä "laina"? kysyy peruskäyttäjä):


Oletusarvona iPhone näyttää saapuvan tekstiviestin sisällön, mikä on yksityisyyden kannalta arveluttavaa. Ei kannata lähettää hempeitä viestejä iPhonen omistajalle, sillä ohikulkija voi nähdä viestin ja lähettäjän nimen.


(Tämän voi onneksi estää valitsemalla kohdan Asetukset | Ilmoitukset | Viestit -asetuksista Näytä lukitulla näytöllä asentoon OFF).

Yhteystietojen hallinta on niin sekava, että tässä tarvittaisiin ohjekirjaa (jota iPhonen mukana ei tule lainkaan, vaikka laki velvoittaa toimittamaan kuluttajatuotteiden mukana riittävän käyttöohjeen). Puhelin, joka on synkronoitu Exchangeen, antaa tällaiset valinnat:


Osaatko päätellä, mitä ne tarkoittavat?

Yksi käytettävyyden kukkanen on itse iTunes-ohjelma. Kuten nimikin sanoo, se kehitettiin alunperin musiikin ostamiseen ja oman musiikkikirjaston ylläpitoon. Vuosien mittaan ohjelmaan on lisätty koko ajan uusia toimintoja: elokuvien, ohjelmien, valokuvien ym. hallinta, erilaisten tietojen synkronointia ja laitteiden päivityksiä, joiden vuoksi ohjelmasta on tullut vaikeaselkoinen ja sekava.

Toinen alue, missä iPhone on kasvanut ulos raameistaan, on puhelimen valikkojärjestelmä. Kuvakelista on kuin Symbian 10 vuotta sitten tai Windows 3.0 21 vuotta sitten, eikä hätäratkaisuna mukaan tuotu yksinkertainen kansiointi paljoa auta.

Onneksi seuraava iOS-versio lupaa edes jotain parannuksia valikkoon ja mahdollistaa vihdoin iTunesin käytön langattomasti, ilman kaapelia.

Sitten eräitä muita ongelmia. Vaihto talvi- ja kesäajan välillä on iPhonelle käsittämättömän vaikeaa. Viime keväänä tulos oli tämä (kellossa kaksi eri aikaa):


Myös ylikuumentuminen on ongelma, jota Suomen oloissa ei juuri tapaa muissa kuin Applen iPhone- ja iPad-laitteissa:


Viimeistään tässä vaiheessa Apple-fanien niskakarvat sojottavat jo terhakkaasti pystyssä. Korostan, ettei tämä ollut mikään iPhone-testi, vaan joukko kielteisiä havaintoja vuoden käytön ajalta. Kokonaisuutena iPhone toimii hyvin ja käytettävyys (sanan laajassa merkityksessä) on vähintään yhtä hyvä kuin kilpailevassa Androidissa. Myös aiemmin huonoksi haukuttu moniajo toimii nykyään mallikkaasti ja nettipalveluissa iPhone on aina ollut selvä ykkönen.

Täydelliseen toimivuuteen ja käytettävyyteen iPhonella on vielä matkaa. Jobs voisi laittaa palautetta tuotekehitykseen sen sijaan, että puuttuu lillukanvarsiin.

(muokattu 29.1.2013)

10 kommenttia:

Jukka kirjoitti...

Ainoastaan tablettimuodossa iOS:ia käyttäneenä on itselleni jäänyt sellainen fiilis, että käytettävyys on useimmiten varsin hyvällä tasolla, mutta kun se ei ole, you are screwed. Android-luureissa ja sovelluksissa tottuu siihen, että kaikkea voi säätää mieleisekseen. iOS:n puolella taas tulee tunne, että tästähän puuttuu koko settings-nappula (kuten useimmiten puuttuukin). Silloin kun sovelluksen käyttötapa on suoraviivainen prosessi, iOS-lähestymistapa antaa parhaimmillaan upean käyttökokemuksen. Kun polkuja on monia, törmää kovin usein turhautumiseen.

Windows Phone 7 tuntuu seuraavan iOS:ää käyttäjälle tarjottujen vaihtoehtojen vähyydessä, tosin omalla tuoreella käyttöliittymälogiikallaan. Peruskäytössä perinteisenä matkapuhelimena ja mailien/kalenterin hallinnassa tämä polku on useimmille käyttäjille todennäköisesti Android-ideologiaa helpompi vaihtoehto omaksua. Laitteen käyttötapojen kirjon kasvaessa voi ensikokemuksen helppous kuitenkin vaihtua perinteiseksi konetta vastaan taistelemiseksi.

Anonyymi kirjoitti...

Kai huomasit että tuossa oikean alakulman "Etsi/Avaa/.." näppäimessä ei ole kyse siitä että siinä olisi joku eksplisiittinen näppäintä vaan teksti kertoo mitä enter-näppäin tekee?

Tuossa menee hiukan sekaisin eri syistä johtuvat käytettävyysasiat, mm. kolmannen osapuolen sovellukset (Facebook) ja eri kielen käyttö (suomennokset).

Itse pidän (varsinkin nykyisen Android-puhelimeni takia) Applen kokonaiskäytettävyydestä. Vaikka puutteita löytyy yksityiskohdissa, kokonaisuus toimii hyvin yhteen. Nykymaailmassa yksittäisen tuotteen käytettävyys ei välttämättä merkitse mitään jos se ei toimi osana kokonaisuutta.


Käytettävyydestä tulee myös mieleen joukko kysymyksiä, pitäisikö painikkeiden olla lähekkäin toimintojen mukaan ruudulla (kuten tietokoneissa), vai esimerkiksi ruudulla olevan virtuaalinäppäimistön vieressä koska käyttäjän sormi on siellä käyttöhetkellä (kosketusnäyttöpuhelimet)? Asiantuntijan mielipiteen lisäksi vastaus riippuu myös käyttäjästä, itse haluaisin jälkimmäistä, joku aloittelija tuskin.

Käytettävyys tuntuu olevan konsultointia parhaimmillaan, hyvillä perusteilla monen asian saa tuntumaan hyvältä mutta mitenkään eksaktista tieteestä ei aina ole kyse. Tämä näkyy myös usein lopputuloksissa, on ehkä mietitty jotain periaatteita liikaa ja unohdettu juuri tämän verkkopalvelun tai sovelluksen käyttäjät.

Anonyymi kirjoitti...

Yli kolmen vuoden iPhone käytön jälkeen osasta asioita olen samaa mieltä, osasta en. Pidän kuitenkin iPhonea kokonaisuutena helppokäyttöisimpänä puhelimena tällä hetkellä. Yhden asiavirheen haluan tekstistäsi korjata: vierekkäin olevat x- ja kumoa-painikkeet eivät tee edes periaatteessa samaa asiaa. Applen logiikan mukaan x-painike tyhjentää kentän, kumoa painike sulkee koko editointitilan. Esimerkiksi selaimessa x-painikkeella saat osoitekentän tyhjäksi ja voit alkaa kirjoittamaan uutta osoitetta. Kumoa painike puolestaan palaa viimeksi auki olleelle verkkosivulle.

Petteri Järvinen kirjoitti...

>Kai huomasit että tuossa oikean
>alakulman "Etsi/Avaa/.."
>näppäimessä ei ole kyse siitä
>että siinä olisi joku
>eksplisiittinen näppäintä vaan
>teksti kertoo mitä enter-näppäin
>tekee?

Kyllä, mutta kaksi samanlaista toimintoa vierekkäin ja toisaalta niihin läheisimmin liittyvä toiminto kaukana muualla ei ole käytettävyysperiaatteiden mukaista.

Mitä Facebookiin tulee, se on tietysti vain ulkopuolinen sovellus, mutta iOS pakottaa toteuttamaan käyttöliittymän tietyllä tavalla.

Osa listaamistani asioista on muuta kuin käytettävyyttä sanan alkuperäisessä merkityksessä. Suomennos on käytettävyyttä vain etäisesti, siksi kommentti onkin suluissa.

Petteri Järvinen kirjoitti...

>Yhden asiavirheen haluan
>tekstistäsi korjata: vierekkäin
>olevat x- ja kumoa-painikkeet
>eivät tee edes periaatteessa
>samaa asiaa.

Totta: toinen tyhjentää kentän, toinen keskeyttää toiminnon. Onhan niissä eroa, mutta molemmat ovat vastakkaisia sille kaikkein yleisimmälle vaihtoehdolle, joka on avauksen tai etsinnän käynnistäminen.

Itse tökkään edelleen vahingossa jompaa kumpaa niistä, kun haluan aloittaa toiminnon. Silloin molempien vaikutus on käytännössä sama: se, mitä etsittiin tai haluttiin avata, pitää kirjoittaa alusta uudelleen.

Aapo Puskala kirjoitti...

Artikkelissa oli monta ongelmaa otsikon "iPhonen käytettävyysongelmat" alla, mutta ongelmista noin puolet ei liittynyt käytettävyyteen millään lailla. Lopussa tosin sanottiinkin, että artikkeli oli joukko kielteisiä huomioita iPhonesta. Otsikko oli vähintäänkin harhaanjohtava.

Käytettävyyssuosituksissaan Järvinen menee välillä metsään. Esimerkiksi "Hyvää käytettävyyttä on se, että loogisesti yhteenkuuluvat asiat ovat lähellä toisiaan. Avaa/Etsi-painikkeen tulisi olla tekstikentän perässä."

Toki loogisesti yhteenkuuluvien asioiden on hyvä olla lähekkäin, mutta se ei ole ainoa suositus. Esimerkiksi ruudun viimeisen näppäimen/valinnan tulisi olla viimeisenä oikealla/alhaalla, sillä luemme ruutua samaan suuntaan kuin mitä luemme tekstiä. Lisäksi jos aktivointipainike olisi hyvin lähellä Kumoa-painiketta, olisi virhepainallusten riski suurempi. Tämä on merkittävää etenkin kosketusnäytöillä, joissa kosketustarkkuus ei ole yhtä hyvä kuin hiirellä.

Se, kuinka asiat sitten pitäisi tehdä, selviää parhaiten käytettävyystestillä.

Tekstiviestistä oletuksena näytetään esikatselu, mutta sen voi kytkeä pois asetuksista. Tässä mielessä sitä voi pitää lievänä käytettävyysongelmana, mutta tietoturvaongelmana sitä on vaikeampi pitää.

Vielä yksi ongelma koko tekstissä on, että ongelmia ei ole millään tavoin priorisoitu. Ovatko kaikki Järvisen esittämät ongelmat hänen mielestään samanarvoisia? Jos ei, miksei niiden tärkeyttä kommentoitu?

Niskakarvani eivät nousseet pystyyn iPhonen käyttäjänä, sillä osa huomioista oli oikeaan osuneita. Sen sijaan niskakarvani nousivat pystyyn käytettävyyskommenteista, joista saa käsityksen, että kyseessä olisi mielipidekysymys.

Järvisen tekstistä saa hiukan sellaisen käsityksen, että käytettävyys olisi mielipidekysymys, ainakin osittain. Ei se sitä ole. Design on, mutta käytettävyys ei. Erona on se, että käytettävyyttä voi ihan objektiivisesti mitata (käytettävyystestillä).

Petteri Järvinen kirjoitti...

>Lisäksi jos aktivointipainike
>olisi hyvin lähellä Kumoa-
>painiketta, olisi
>virhepainallusten riski suurempi.

Nyt hakukentän perässä on vierekkäin kaksi toimintoa, joihin sormi osuu helposti - ja molempien seurauksena käyttäjä menettää tekstin, jota on vaivalloisesti kenttään kirjoittanut. Itselleni tällaisia vahinkoja tapahtuu edelleen. Siinä, että koko toiminnan keskeyttäminen on nostettu sen suorittamista tärkeämmäksi, on ristiriita. Joko painike pois, tai sitten Haku-painike kentän perään ja Kumoa punaisella jonnekin kauas.

Keskeytystoiminnon sijoittaminen syöttökentän viereen on mielestäni huonoa käytettävyyttä. Ehkä suunnittelijat ovat arvioineet, että käyttöliittymän yhdenmukaisuus on tärkeämpää ja vaatii uhrauksia yksittäisissä toiminnoissa.

Kirjoituksessani oli esitelty useita erilaisia käytettävyysongelmia, koska iPhonea kehutaan nimenomaan hyvästä käytettävyydestä ja silloin ihmiset ymmärtävät termin laaja-alaisesti. Olen samaa mieltä siitä, että "käytettävyys" tulisi rajata sanan alkuperäiseen merkitykseen ja yleiselle toimivuudelle keksiä oma termi (esim. juuri toimivuus).

Käytettävyyttä voidaan mitata tilastollisesti, mutta se ei anna absoluuttisia vastauksia. Mitataanko käyttäjien kokemaa tyytyväisyyttä, virheiden määrää vai suoritusnopeutta? Makuasioista on kyse ainakin silloin, kun ihminen on tottumuksen voimasta oppinut tekemään asioita tietyllä tavalla. Vaikka hänelle osoitetaan, että tilastollisesti hän on väärässä, se ei yksilön kannalta paljon lohduta. Lisäksi ihmiset ovat erilaisia ja hahmottavat muotoja tai värejä eri tavoin. Tilastolliset tulokset eivät välttämättä korreloi yksittäisen ihmisen kokemuksen kanssa. Hänen näkökulmastaan ne ovat makuasioita.

Antti Lindström kirjoitti...

Edelleenkin eri mieltä tuosta Avaa/Etsi-napin sijainnista: Se on lähellä näppämistöä, jossa sen osoitteenkin näpyttelet. Mikäli sinun pitää jotain peruuttaa/tyhjentää, joudut siirtämään sormen tarkoituksella ruudun ylälaitaan, jolloin et "vahingossa" voi painaa tyhjennysnäppäimiä.

Sinun logiikallasi joko etsi-näppäin pitäisi viedä ylös, tai tuoda X ja Kumoa-näppäimet alas. Ylhäällä Etsi-näppäin (jota näistä kolmesta tarvitsee useimmin) on kaukana syöttönäppämistöstä, jota varten sormea pitää siirtää lähes koko ruudun yli.

Lisäksi, nämä kolme toimintoa vierekkäin - ylhäällä tai alhaalla - lisäävät varmasti riskiä siitä, että painat niistä kolmesta sitä, joka johdattaa sinut vain kauemmas tavoitteestasi.

Vaikka vanha käyttöliittymän nyrkkisääntö on enemmän tai vähemmän mainitsemasi kaltainen, pitää kaavaa osata myös rikkoa silloin kun siihen on vahvat perusteet. Microsoftilla tästä huono esimerkki löytyy post-XP ajan käyttöliittymissä, joissa OK ja Lähetä -tyyppiset napit on viety perinteisen logiikan vastaisesti täytettävien haku/lomakekenttien yläpuolelle (sieltä lomakkeen perästä, missä ne normaalisti ovat).

Petteri Järvinen kirjoitti...

>Edelleenkin eri mieltä tuosta
>Avaa/Etsi-napin sijainnista

Niin minäkin :-)

Toiminta etenee vasemmalta oikealle, lukusuuntaan. Siksi on erikoista, jos syöttökentän perässä onkin keskeytystoiminto, joka tuhoaa juuri syötetyn tekstin ja sulkee sivun.

Ehkä kyse on myös tottumuksesta. Jokainen on käyttänyt Googlen web-hakua, jossa hakupainike on juuri kentän perässä. Kun iPhonella käytetään samaa Googlea, odottaa toiminnan olevan samanlaista.

Pienen laitteen käyttöliittymä on väistämättä kompromissien summa. Yksittäisiä toimintoja tärkeämpää on pyrkiä yhdenmukaisuuteen. Juuri tässä Androidin käytettävyys on parempaa: peruutuspainike on näytön alareunassa ja aina samalla paikalla.

Voidaanko kosketuskäyttöliittymässä ylipäätään noudattaa samoja suunnitteluperiaatteita kuin hiiren kanssa? Siellä mitataan hiiren liikuttamiseen tarvittavaa matkaa, mutta olisiko kosketusliittymässä tärkeämpää se, mihin katse kohdistuu? Ei ole osoitinta, jota pitäisi "siirtää" - sormi menee yhtä helposti mihin tahansa. Varsinkin pienellä näytöllä joutuu tuijottamaan syöttökenttää (ja usein vielä korjaamaan siihen tulleita virheitä pitämällä sormea pitkään kentän päällä, kunnes suurennuslasi ilmestyy).

En ole perehtynyt sormiohjauksen käyttöliittymäsuunnitteluun, tämä on vain ääneen ajattelua. Muiden mielipiteet tervetulleita.

Osmo kirjoitti...

Nimenomaan kosketusnäytöllä ei tule käyttää samoja tapoja. Jos kyse olisi hiirestä, niin se hakutoiminto kuuluisi sinne rivin perään, tosin sille olisi vaihtoehto näppäimistöllä (Enter). Kosketusnäytöllä ei tarvita erillistä hakutoimintoa sinne ylös vaan on kätevämpää, että se on siellä, missä sormikin liikkuu.

Se kaksi samanlaista toimintoa siellä perässä on kyllä hieman outo.

Website Security Test