Tietoturvakoulutuksen perusvirhe on loputon uhkakuvien maalailu

Helsingin Sanomissa 4.11.2025 (printtiversio) julkaistu mielipidekirjoitukseni.

Tietoturvakoulutuksen perusvirhe on loputon uhkakuvien maalailu

Tietoturvan pitäisi mahdollistaa työn tekeminen, ei haitata sitä.

Tietoturva ja siitä uutisointi on jokaisen arkea, silti tietoturvaviestinnästä on keskusteltu hämmästyttävän vähän. Mika Pöyliön (HS Mielipide 28.10.) ja Susanna Haaviston (HS Mielipide 30.10.) kirjoitukset nostivatkin esiin hyviä pointteja.

Tietoturvakoulutuksen perusvirhe on loputon uhkakuvien maalailu ja pelottelu, joka lähinnä ahdistaa kuulijaa. Myönteiset asiat unohdetaan, kun uusia uhkia ilmestyy koko ajan, ja epätoivo saa varomaan jokaista klikkausta.

Kuitenkin tietoturvassa on tapahtunut paljon myönteistä kehitystä. Esimerkiksi virukset ovat käytännössä hävinneet, ja lähimaksu on osoittautunut paitsi helpoksi ja nopeaksi myös erittäin turvalliseksi.

Toinen virhe on siinä, että tietoturvasta puhuvat yleensä tekniikan alan ihmiset. Heidän käyttämänsä jargon ja uhkapuhe eivät kosketa tavallista ihmistä, joka haluaa vain hoitaa työnsä ja asioida verkossa.

Tekniselle turvallisuudelle on paikkansa, mutta arjen tietoturva ei ole tekniikkaa vaan psykologiaa. Tarvitaan uudenlaista, positiivista lähestymistä, joka huomioi ihmisen omat lähtökohdat.

Vertailukohtana voi käyttää terveysvalistusta. Jokainen tietää, että rasva, tupakointi ja alkoholi ovat vaaraksi terveydelle, mutta silti ihmiset kuluttavat juuri niitä. Vaikka tiedottamista epäterveiden elintapojen vaarallisuudesta yhä vielä lisättäisiin, se ei saisi ihmisiä muuttumaan.

Yrityksissä työntekijät ovat fiksuja ja haluavat toimia oikein. Jos it-järjestelmät ovat vanhanaikaisia, ohjeet epäkäytännöllisiä ja kiire pakottaa rikkomaan sääntöjä, on yrityksen tietohallinnon aika katsoa peiliin.

Tietoturvan pitäisi mahdollistaa työn tekeminen, ei haitata sitä. Valitettavan usein tietojärjestelmät ovat hankalia käyttää ja ohjeet ristiriidassa työn vaatimusten kanssa. Kuinka monella työpaikalla vieläkin pakotetaan vaihtamaan salasanaa säännöllisesti, vaikka proaktiivisuuden on jo vuosia sitten todettu lähinnä heikentävän tietoturvaa?

Käytän itse mallia, jossa tietoturva on kaikkien yhteinen asia ja ihminen itse sen tärkein lenkki. Toimimalla oikein ja huolellisesti meistä jokainen suojaa paitsi itseään ja lähipiiriään myös työnantajaa ja koko Suomen kansallista turvallisuutta. Sen parempaa motivaatiota tuskin voi kuvitella.

Petteri Järvinen

diplomi-insinööri

Espoo

Hätätilassa riko lasi ja soita 020 333

Edellisessä kirjoituksessa iäkäs uhri teki virheen, kun lähti keskipäivällä vanhasta muistista pankkiin selvittämään huijausepäilyä. Hänen tapauksessaan konttori ei ollut auki, mutta useimmille käynti konttorissa ei ole edes mahdollinen, koska niitä ei käytännössä ole. Lisäksi huijarit iskevät usein iltaisin, etenkin perjantai-iltaisin, koska tietävät, että asian selvittely pankissa alkaa vasta viikonlopun jälkeen.

Seitsemällä pankilla on kuitenkin yhteinen sulkunumero 020 333, johon soittamalla pystyy sulkemaan sekä luotto/pankkikortit että verkkopankkitunnukset. Jos siis epäilee haksahtaneensa huijaukseen, nopea soitto numeroon voi vielä pelastaa tilanteen. Numero kannattaa ohjelmoida puhelimeen valmiiksi kansainvälisessä muodossa +358 20 333, jotta se toimii myös vahingon sattuessa ulkomailla.

Kyse on vanhasta luottokorttien sulkunumerosta, joten se päivystää 24/7. Jostain syystä pankit eivät ole pahemmin mainostaneet, että Netsin (entinen Luottokunta) hoitama numero pystyy sulkemaan myös verkkopankin.

Järjestelmässä ovat mukana S-pankki, Nordea, Säästöpankki, OmaSP, POP, Ålandsbanken ja Hypoteekkiyhdistys. OP:lla on oma numero 0100 0555 ja Danskella 0200 2585.

Kannattaa selvittää jo etukäteen, mikä on oman sekä (iso)vanhempien pankin numero. Paniikissa ja kiireessä, ehkä illalla viinilasinkin jälkeen sitä on myöhäistä kaivaa esiin. Yhteisnumeron muistamista helpottaa sääntö "kolme kolmosta".

Kiitos pikamaksun tilisiirrot liikkuvat kaikkialla EU-alueella 10 sekunnissa maasta toiseen. Jos huijari iskee, on todella kiire toimia. 

Älä epäröi tarvittaessa vaikka rikkoa lasia, kunhan soitat heti!

Eräs pankkihuijaus avattuna - nämä opit varoitukseksi kaikille

Pankkihuijauksissa pankeilla on tiedollinen ylivoima. Ne vetoavat pankkisalaisuuteen eivätkä kerro tarkemmin, miten huijaus onnistui. Se on tavallaan ymmärrettävää, koska silloin wanna-be huijarit eivät saa turhaan opetusta. Toisaalta tapausten avaaminen auttaisi muita suojautumaan ja arvioimaan, ovatko pankkien omat ohjeet ja suojaustoimet riittäviä. Nyt tässäkin kaikki valta on pankeilla itsellään.

Pahinta on, etteivät uhrit itsekään saa kaikkia tietoja. Moni ihmettelee, miten kummassa eläkesäästöni vietiin, vaikka en antanut tunnustani mihinkään. Kafkamainen tilanne. Uhrit uskovat, että puhelimessa (tai jopa pankin järjestelmässä) on täytynyt olla haittaohjelma.

Pankit vaikenevat, mutta Vakuutus- ja rahoitusneuvonta FINE avaa päätöksissään tapahtumien taustoja. Esimerkiksi elokuussa annettu lautakunnan ratkaisu FINE-72843-D4F5P4 käsittelee kahden vuoden takaista tapahtumia. Tapahtumainkuvaus vaikuttaa hyvin samanlaiselta kuin eräässä tämän kevään tapahtumassa. Siinäkin uhri on ymmällään mitä hänelle oikein tapahtui.

FINEn ratkaisu on pitkä, joten yritän tiivistää siitä avainkohdat. Uhri oli saanut pankilta tekstiviestin, jonka mukaan verkkopankki ja pankkikortti on jäädytetty epätavallisen toiminnan vuoksi. Viestissä oli linkki pankkia muistuttavaan com-loppuiseen osoitteeseen, jonka luvattiin palauttavan käyttöoikeuden. 

Uhri meni halpaan ja syötti valesivulle pankkitunnuksensa. Sen jälkeen alkoi tapahtua.

Pankki lähetti englanninkielisen (!) tekstiviestin "Read carefully!..." jossa kerrottiin pankkitunnusohjelman asentamisesta uuteen puhelimeen ja annettiin koodi 03705, joka piti syöttää pankin mobiilisovellukseen.

Saatuaan uhrin tilin näin haltuunsa rosvot siirsivät kolmella Visa-kortin pankkisiirrolla 36 500 euroa, luottokortilta 1258 euroa Revolut-pankkiin ja ottivat vielä 15 000 euron täsmäluoton. Kaikki menivät läpi pankin järjestelmistä, vaikka tunnistusvälineen aktivointi juuri siirtoja ennen uudessa laitteessa oli selkeä hälytysmerkki.

Ensimmäinen tekstiviesti tuli maanantaina 24.7.2023 klo 11.03 irlantilaisesta numerosta. Yli 70-vuotias uhri lähti välittömästi selvittämään asiaa pankin konttoriin, mutta havaitsi konttorin olevan suljettu.

Samaan aikaan rosvot hakivat uhrin operaattorilta eSIM-kortin ja siirsivät uhrin puhelinnumeron itselleen, jolloin uhrin soitto pankin turvallisuusnumeroon katkesi kesken puhelun. Uhri soitti uudelleen vaimonsa puhelimella ja sai pankkitunnukset kuoletettua. Vahinko oli kuitenkin jo tapahtunut. Kokonaisuutena tapahtumiin kului 2 tuntia 10 minuuttia. Tästä varsinaiset siirrot ja sulku toteutuivat 37 minuutin sisällä.

FINE-lautakunnan neljän jäsenen yksimielinen kanta on, että uhri oli toiminut törkeän huolimattomasti eikä se suosita korvauksia. Koko tappio jää uhrin itsensä maksettavaksi, ellei hän lähde käräjöimään asiasta oikeuteen ja onnistu vakuuttamaan tuomaria. Siinä vielä kukaan ei ole onnistunut.

Tapaus herättää lukuisia kysymyksiä, joiden reiluutta jokainen voi mielessään arvioida. Avainkohtia ovat nähdäkseni seuraavat:

• Uhri ei tiedä, miten rosvot pääsivät hänen tililleen. Uhrin mielestä mobiilipankkiohjelmassa oli tuolloin mahdollisuus liittää pankkikortti Google Pay-järjestelmään ilman pankkikortin tietoja, eikä liittäminen vaatinut erillistä vahvistamista.
• Uhrin mielestä Android-selaimessa on ollut päällä automaattinen tekstiviestin vahvistuskoodi, joka on syöttänyt pankin lähettämän turvakoodin automaattisesti. Uhri ei ollut tietoinen tästä automatiikasta (olisitko itse ollut?) eikä huomannut sitä. Pankit eivät ole varoittaneet tästä ominaisuudesta (ei tullut itsellekään mieleen, vaikka olen seurannut useita tapauksia).
• Tekstiviesti on tullut englanniksi, eikä uhri ole täysin ymmärtänyt sen sisältöä. Rosvot olivat vaihtaneet nettipankin kielen englanniksi hämätäkseen uhria.
• Kuin kirsikkana kakun päällä pankki on vielä klo 16 lähettänyt uhrille tekstiviestillä linkin palautekyselyyn (ilmeisesti luokkaa "kuinka hyvin palvelumme tänään onnistui?").
• FINEn ratkaisukäytännön perusteella tunnusten ja avainlukulistan koodin syöttäminen valesivulle ei vielä ollut törkeän huolimatonta, mutta uhrin reagointi mobiilisovelluksen asentamiseen liittyvään englanninkieliseen viestiin oli.
• Pankin mielestä korttitietoja ei voi saada pankin nettipalvelusta, vaan uhrin on täytynyt kirjoittaa tiedot ja antaa aktivointikoodi. Uhri itse kiistää tämän.
• Vastineessaan pankki pahoittelee asian selvittämiseen liittyvää viestinnän epäselvyyttä reklamaatioprosessin aikana; viestintä uhrin suuntaan kärsi, koska tietopyyntöjä selvitettiin usean eri tahon toimesta eikä tieto kulkenut luotettavalla tavalla. Pankki tulkitsi aikajanaa aluksi väärin ja korvasi 96 euron tilisiirron vasta yli vuosi tapahtumien jälkeen.

Jos ilmoitus olisi ollut suomeksi, uhri olisi varmaankin reagoinut siihen paremmin. Tältä osin ratkaisu toteaa seuraavaa: "lautakunta on katsonut, että pankin vastuulla puolestaan on, että pankin asiakkaalle lähettämät viestit ovat sisällöltään ymmärrettäviä... Pankkilautakunta on ratkaisukäytännössään (kuten FINE-057082, annettu 6.6.2024) katsonut, että mikäli asiakas ei kielimuurin vuoksi ymmärrä tai voi olla varma, mihin esimerkiksi pankin tekstiviestitse toimittama koodi on tarkoitettu, tulisi hänen huolellisesti toimiessaan keskeyttää asiointinsa ja olla esimerkiksi yhteydessä pankkiinsa varmistuakseen menettelyn tarkoituksesta ja asianmukaisuudesta. Pankkilautakunta katsoo tässäkin tapauksessa, että asiakkaan olisi vetoamastaan kielimuurista huolimatta ja myös kielimuurista johtuen tullut ymmärtää keskeyttää asiointinsa, koska hän ei ole voinut varmistua pankilta tekstiviestitse saamansa koodin käyttötarkoituksesta."

Toisin sanoen pankeilla on velvollisuus viestiä asiakkaille ymmärrettävästi, mutta jos viestit tulevat vieraalla kielellä, vastuu siirtyy uhrille. Tämä on aika kova linjaus.

Miksi ihmeessä pankit sallivat asiointikielen vaihdon, jolla huijataan uhreja? Kuinka moni asiakas haluaa oikeasti kesken pankkiasioinnin vaihtaa palvelun kielen suomesta englanniksi?

Pankki tai lautakunta eivät pysty kertomaan tarkasti, minkä virheen uhri on tehnyt, mutta päättelevät hänen toimineen väärin, koska muutakaan selitystä ei ole. Säästönsä menettäneen uhrin kannalta tämä on tylyä. Pitäisikö pankin järjestelmien olla sellaisia, että niissä jäisi riittävä ja myös käyttäjän ymmärtämä jälki kaikesta tapahtuneesta?

Pankeilla on aina ollut tekninen ja juridinen tiedon ylivoima. Miksei niiden järjestelmä havainnut selkeää rosvousta ja estänyt sitä? Pankin olisi pitänyt soittaa asiakkaalle eikä päinvastoin.

OP-pankin selkeä ilmoitus uuden puhelimen aktivoinnista (ei liity tähän tapaukseen).

Ei ole oikein, että pankkitunnuksilla voi sulkea tai siirtää uhrin puhelinliittymän, jolloin kaikki uudet vahvistuskoodit ja varoitukset tulevat rosvon puhelimeen. Yksikin virhe voi siis johtaa koko tilin hallinnan menettämiseen. Tilille asetetuilla siirto- tai maksurajoituksilla ei ole merkitystä, koska rosvo poistaa ne. Yllä olevan kuvan varoitus on siis äärimmäisen tärkeä lukea ja ymmärtää! 

Tämä asetus kannattaa tarkistaa Android-puhelimissa.

Onko automaattinen tekstiviestikoodin syöttö vielä käytössä sivustoilla? Ilmeisesti kyse on tästä ominaisuudesta, joka voi olla vaarallinen. Kannattaa tarkistaa Asetukset > Google > Kaikki palvelut > Vahvistuskoodit tekstiviestillä.

Kun lautakunta kerran avaa tapahtumat näinkin selvästi, mikseivät pankit itse voi tehdä samaa? Tässä on paljon opittavaa kaikille.

Nähdäkseni pankit eivät ole myöskään mainostaneet tarpeeksi pankkitunnusten sulkunumeroa. 

Tekstiä täydennetty 3.11.2025

Huonon käytettävyyden ennätys: Selectan kahviautomaatti

Huono käyttöliittymän suunnittelu on aiheuttanut lukuisia lento-onnettomuuksia, monista pienemmistä harmeista puhumattakaan. Siksi aihetta on tutkittu ja opetettu jo vuosikymmeniä. Itsekin suoritin käytettävyyden peruskurssin Tampereen teknillisessä korkeakoulussa 2000-luvun alussa. Luulisi, että kaikki suunnittelijat osaavat edes alkeet. 

Valitettavasti ihmeellisiä käytettävyyskukkasia tulee vastaan harva se päivä. Usein ulkonäkö ajaa käytettävyyden edelle, mutta joskus kyse on ihan muusta.

Tänään Helsingin hovioikeudessa Vastaamo-oikeudenkäynnin tauolla seurasin Selectan tilaan toimittaman kahviautomaatin toimintaa. Kaikilla, jotka halusivat laitteesta kahvia, oli ongelmia sen kanssa. Eikä mikään ihme - laite on malliesimerkki siitä, miten käyttöliittymää ei pitäisi toteuttaa. 

On mahdoton käydä läpi ostoprosessia järjestyksessä, koska järjestystä ei ole. Ihmiset vain kokeilivat eri painikkeita ja vaihtoehtoja, kunnes lopulta saivat kahvinsa. Itselläni aikaa kului vielä enemmän kuin muilla. Ehkä se johtui insinöörimielestä ja siitä, että yritin seurata virheellisiä ohjeita. Huono strategia.

Ensimmäinen pohdinnan aihe on kahvikupin saaminen. Automaatin vieressä on pino pahvimukeja, pitäisikö sellainen laittaa annostelijan alle? Missään ei lue ohjetta, mutta vastaus on, ettei tarvitse. Mukit on tarkoitettu vain vesihanan käyttäjille ja tämä automaatti antaa itse mukin. Pieni lappunen auttaisi kummasti vierasta.

"Valitse ja käynnistä"

Automaatin ohje on lupaava ja saa homman kuulostamaan helpolta: Ensimmäinen vaihe on "Push to start" isoilla kirjaimilla. Mitään painiketta ei kuitenkaan ole. Keltaisen rasian näytöllä on vain painikkeen kuva. Vaikka sitä tökkää sormella, mitään palautetta (ääni, animaatio, haptinen) ei tule eikä mitään näytä myöskään tapahtuvan.

Toinen kohta: "Valitse juoma ja käynnistä". Siis käynnistä mikä? Ei aavistustakaan, mikä pitäisi käynnistää, kun mikään ei käynnisty.

Kolmas kohta: "Maksa juoma lähimaksulla". Sentään ymmärrettävä ohje, mutta automaatti ei lue korttia, koska mitään tilaustakaan ei ole vielä tehty. 

Neljäs kohta: "Odota juoman valmistumista". Kunpa pääsisikin niin pitkälle. 

Numeronäppäimistö?

Ohje näyttää, että tuote valitaan syöttämällä sen koodi. Mitään painikkeita ei ole, sillä laitteessa on vain iso kosketusnäyttö, jossa juomat ovat kuvina. 

Näytä kortti uudelleen, miksi?

Jostain syystä kortti pitää näyttää lukijalle kahteen kertaan, oston aluksi ja lopuksi. Tämä ei siis ole  lukuvirhe, vaan se toimii näin joka kerta. Miksi ihmeessä?

Arvo 5 euroa?

Jos on päässyt kahviin asti ja painaa maitoa, sen arvona näkyy 5 euroa. Miksi ihmeessä? Kahvin hinta on 1,50 euroa valitsi siihen maitoa tai ei.

Käytä seuraavalla kerralla numerovalintaa 0756, häh?

Jos onnistuu saamaan laitteesta ulos kahvin maidolla, näyttö muistuttaa seuraavalla kerralla käyttämään numerovalintaa 0756. Mitä kummaa, kun ei numeropainikkeita edes ole?

Ahaa, pikavalinta!

Jossain vaiheessa itselleni tuli oivallus: alariville ilmestynyt vihreä painike liittyy jotenkin asiaan! Ohje ei mainitse siitä mitään, mutta sitä tökkäämällä näytölle tuli kuin tulikin numeronäppäimistö. Ilmeisesti ensi kerralla saisin saman kahvin muistamalla nämä neljä numeroa. Pitää kokeilla torstaina, jolloin on vielä Kivimäen puolustuksen loppulausunto.

Vieressä on toinen myyntiautomaatti, joka toimii kuin ajatus. Siinä on selvät painikkeet eikä käyttöön tarvita virheellisiä ohjeita saati kosketusnäyttöä. Selvästi Selecta osaa tarjota toimiviakin automaatteja, kun vain haluaa.

Hah, tätä sentään osaa käyttää!

Mutta mikä ihme on mennyt pieleen kahviautomaatissa? Helsingin hovioikeus ei ole ainoa paikka, jossa asiakkaita kiusataan tällä mystisellä härvelillä. Vastaava on Espoon käräjäoikeudessa, mutta siellä toimintoja on hieman vähemmän ja siksi käyttö ainakin hieman helpompaa. 

En keksi kuin yhden selityksen. Ilmeisesti keltainen rasia on lisätty automaattiin jälkikäteen korvaamaan kolikkoja, koska niitä kenelläkään ei enää ole. Laitteessa on siten kaksi keskenään kilpailevaa käyttöliittymää, eivätkä ohjeet liity niistä kumpaakaan. Selecta ja Pelican Rouge kiusaavat turhaan käyttäjiä ja automaatin kahvista jää paha maku suuhun.

Zorin OS Linux, vaihtoehto Windowsille?

Windows 10 -tuen loppuminen sai monet etsimään vaihtoehtoja uuden koneen hankkimiselle. Entä jos vaihtaisi ilmaiseen Linuxiin? Sekin kyllä vanhenee lopulta ja päivitykset loppuvat, mutta pääsisi ainakin eroon Microsoftin rahastuksesta. 

Hesarin jutussa "Ihan tavallinen Jaana Palmunoksa, 62" asensi itse Linuxin koneeseensa ja hyvin meni. Olisiko Linux riittävän valmis taviskäyttäjälle?

Olen kokeillut eri Linux-variantteja vuosien varrella, mutta aina niiden kanssa on tullut jotain ongelmia ja säätämistä, jonka vain Linux-osaaja hallitsee. Tekoäly ja verkon tukiryhmät auttavat mielellään, mutta Windowsiin verrattuna se on työlästä.

Harmi kyllä Hesarin juttu tuntuu jääneen kesken. Siinä ei avata tarkemmin, millaisia kokemuksia Jaanalla uudesta Linuxistaan oli. Edes distroa ei tarkemmin mainita (vain "Ubuntu"). 

Kokeilin hyvin tuotteistettua Zorin OS -järjestelmää, joka sekin perustuu Ubuntuun. Sen perusversio on ilmainen. Sivuilla luvataan Zorinin toimivan "jopa 15 vuotta vanhoilla" koneilla, mikä ei itse asiassa ole kovin paljon. Tarjolla on "Windows App Support" -kerros, joka ajaa Winen avulla joitakin Windows-sovelluksia, mutta sen varaan ei kannata laskea liikoja. Zorinin voi yhdistää Android-puhelimeen, mutta ei iPhoneen.  

Ihan pelkkää hyväntekeväisyyttä Zorin ei harrasta. Se pyrkii myymään kaupallisen Pro-version, jonka hinta on 47,99 euroa. Perusversio "Core" on kuitenkin ilmainen. Kouluja varten on oma lisenssinsä. Taustayhtiö on irlantilainen, joten Zorin sopisi hyvin EU:n pyrkimyksiin kasvattaa omaa kybersuvereniteettia. (Zorin Industries, anyone?)

Otin vanhan i7-koneen, jossa oli 12 gigatavua muistia ja 500-gigainen SSD-levy. Ensimmäinen ongelma oli saada kone buuttaamaan usb-tikulta. Se ei ollut ihan triviaalia, mutta onnistui kuitenkin. Asennusohjelma oli helppo ja asennus sujuva. Ääkköset toimivat. Lisäpisteitä siitä, että salasanan voi ohittaa. Miksi kotikäyttäjällä pitäisi olla salasana omalle koneelleen?

Zorin muistuttaa hyvin paljon Windowsia. Kaikki eivät edes huomaisi eroa niiden välillä. Toimistopakettina on tietenkin LibreOffice, sähköpostina/kalenterina Evolution. Google, Microsoft- ym. tunnuksia pystyy yhdistämään ohjelmiin, joten käytön pitäisi sujua helposti. Evolution tukee speksien mukaan jopa Microsoftin Exchangea.

Havaintoja parin tunnin kokeilun jälkeen: toiminta sujuvaa, Gnome-tyyppiset ikkunat vähän askeettisia Windowsiin tottuneille, mutta ihan OK. Pääte avaa terminaali-ikkunan ja osaajia varten aito shell on käytettävissä. Tiedostohallinta löysi NAS-aseman ja sen levyjaot automaattisesti. Etätyöpöytä Remmina avasi Windows-koneen työpöydän omaan ikkunaan (tämä ei peruskäyttäjää kiinnosta, mutta itseä kyllä).

Erityisen positiivinen kokemus Canon MP560-tulostimesta, jota Windows 11 ei tukenut enää lainkaan. Zorin OS tunnisti ja asensi sen automaattisesti. Tulostus toimii, skannaus tuskin.

Aivan kuin Windowsissa olisi.

Mutta sitten. 

Olen tottunut käyttämään hiiren kakkospainiketta tiedostojen siirtoon ja valitsemaan sen jälkeen siirron tai kopioinnin, mutta tätä ominaisuutta ei ole mukana. 

Yritys avata tiedostohallinnassa näkynyt älylaite sai kyseisen ikkunan jumiin, peru-painike ei tehnyt mitään. Piti avata kokonaan uusi ikkuna.

Jossain vilahtaa englanninkielisiä sanoja, mutta ne ovat pelkkä kauneuspilkku. Sen sijaan Tiedostohallinnan punaiset huutomerkit ovat jotain muuta. 

Punaiset huutomerkit hämmentävät (mustat reunat johtuvat jpeg-tallennuksesta).

Alapalkin säätiedotusta varten voi valita monia eksoottisiakin paikkoja, mutta Espoo puuttuu listalta. Tampere ja Helsinki kyllä löytyvät (erikseen vielä Helsinki-Vantaa).

NAS-asemallani on paljon Canonin raw-valokuvia mutta niissä Zorinin esikatselu ei toimi, vaan se ehdottaa kolmea editoriohjelmaa (kaksi niistä näkyy listassa kahteen kertaan). Kuvat saa auki, mutta se oleellisin eli kuvien selaus kansioissa ei onnistu.

Lopuksi kaikkein fataalein asia. Ilmeisesti kaupallisista syistä Zorinissa on valmiina VAIN harvinainen Brave-selain, ei Google Chromea. Jokainen yritys klikata internet-linkkiä käynnistää automaattisesti Braven, mikä taas jäädyttää koneen. On pakko katkaista virrat. Ei virheilmoitusta, ei Windowsin blue screeniä, ei mitään. Vain vanhanaikainen jäätyminen, jota tapahtui Windowsissa joskus 30 vuotta sitten Windows 3.1:lla.

Ongelmallinen näytönohjain: AMD RV370 (tämä kuva alkuperäinen PNG).

Todennäköisesti kyse on näytönajurin bugista, mutta se tieto ei paljoa lämmitä. Koska Brave on ainoa keino päästä nettiin, Chromea ei voi edes hakea nettisivulta (nörtti hakee sen APTilla jostain, mutta tässä on kyse peruskäyttäjästä). Miksei Chromea tai edes Firefoxia ole asennettu valmiiksi, niin kuin muissa distroissa? Varmaan kaupallisten sopimusten vuoksi. Rahaa ei pääse pakoon.

Lupaavasti alkanut Zorin-kokeiluni on nyt tauolla. Jokaisen kannattaa tehdä omat kokeilunsa, mikäli vain kiinnostusta riittää. Myös moni organisaatio etsii vapauttavaa vaihtoehtoa Windowsille. 

Peruskäyttöön Zorin OS on varmasti soiva peli, kunhan sen saa asennettua ja kaikki itselle tärkeät ohjelmat löytyvät. Päivitystä ei silti pääse pakoon: Zorin OS 18 -tuen luvataan jatkuvan "ainakin kesäkuuhun 2029 asti". No, onhan sinne sentään neljä vuotta. 

Sitä odotellessa voi hankkia ideoita vaikka täältä. 

Lisäys 29.10.2025: Päätteessä annettu merkkipohjainen komento sudo apt install firefox käynnisti Firefoxin asennuksen ja loppu sujui graafisesti, selain jopa toimii eikä jäädytä konetta kuten Brave tekee vielä päivityksen jälkeenkin. Jatkossa käsittelen Zorin-asioita Bittimittari-blogissani, ovat sen verran nörttimäisiä juttuja.

Päivitä Windows 11, joudut vaihtamaan myös tulostimen

Tietokoneen vaihto uuteen Windows 11 -päivityksen vuoksi voi olla perusteltua, koska uudet koneet ovat joka tapauksessa turvallisempia ja parempia kuin vanhat. Ennen pitkää levy hajoaa, olipa se sitten mekaaninen tai ssd-levy.

Pahempi ongelma on, että Windows 11 -päivitys saattaa pakottaa vaihtamaan myös tulostimen uuteen, vaikka vanha toimisi ihan hyvin. Itselle kävi juuri näin, sillä hankin n. 15 vuotta sitten mustesuihkun ja skannerin yhdistelmän Canon Pixma MP560. Se oli edullinen ja on palvellut vähäisiä tulostustarpeitani ihan hyvin.

Tulostin tuli markkinoille vuonna 2009, joten se ei ole erityisen vanha. Uuden Windows 11 -koneen hankinta tuotti kuitenkin yllätyksen: tulostinta ei enää tueta. Windows 11 kyllä löytää sen normaalisti:

Windows 11 löytää ja tunnistaa MP560-tulostimen...

Asennus ei kuitenkaan onnistu:

... mutta sitä ei voi käyttää.

Sinänsä erikoista, että skannerin vuoksi laite näyttää asentuneen ja kaikki asetukset toimivat. Silti laitetta ei voi käyttää.

Aivan kuin se toimisi... vaan ei.

Ajuria ei löydy myöskään Canonin sivulta, koska niin ikään valmistaja on lopettanut vanhan mallin tukemisen ja haluaa myydä uuden.

Tuetut käyttöjärjestelmät.

Tässä suhteessa Mac ei ole yhtään parempi, sillä viimeinen tuettu Mac-versio on Yosemite, joka ilmestyi 2014 (viimeinen päivitys 2017). Aika on samaa luokkaa Windows 10:n kanssa (julkaistu 2015, viimeinen iso päivitys 2022).

En ole hankkinut uutta tulostinta, koska käyttö on niin vähäistä. Toimistollani on vielä useita Windows 10 -koneita, joista olen hoitanut muutaman paperin skannauksen ja tulostuksen.

Tiedän myös, että pienellä kikkailulla laitteen saisi toimimaan ainakin tulostimena. Windows 11:stä löytyisi varmasti jokin tuettu rinnakkaismalli, joka menisi täydestä. Tavallinen käyttäjä ei tällaiseen puuhaan kuitenkaan lähde ja niinpä aivan hyvin toimiva monitoimitulostin saattaa päätyä kierrätykseen.

Tässä kyseisessä tapauksessa vielä helpommalla pääsee lataamalla Canonin tukisivulta Windows 10-ajurin exe-tiedostona ja ajamalla sen. Tulostin asentuu ja toimii normaalisti. Herää vain kysymys, miksi Windows 11 noudattaa orjallisesti Canonin ilmoitusta tuen loppumisesta eikä suostu asentamaan täysin toimivaa ajuria. Miksi Canon lopettaa keinotekoisesti tulostimensa toiminnan Windows 11 -siirtymän yhteydessä?

MP560 muistuttaa siitä, ettei käyttöjärjestelmän päivittäminen ole aina niin sujuvaa kuin mainokset lupaavat. Tietokoneen vaihdon lisäksi hankintalistalle saattaa joutua myös oheislaitteita - ainakin, ellei osaa googlata eikä ole nörttihenkeä.

Windows 10 tuki loppuu, miten käy tietoturvan?

(Tekstiä päivitetty 13.10.2025 mm. uusilla ruutukuvilla)

Ensi viikolla Microsoft lopettaa virallisesti Windows 10:n tukemisen. Sille ei enää ilmesty päivityksiä, jotka korjaisivat mahdollisia turva-aukkoja. Siksi Microsoft painostaa kaikkia siirtymään Windows 11 -käyttäjiksi, vaikka se tietää monelle toimivan koneen korvaamista uudella. 

Tämä ilmoitus on tullut tutuksi Windows 10 -käyttäjille.

Näinä ankeina talouden aikoina mikään investointi ei ole läpihuutojuttu. Eikä kyse ole edes rahasta, vaan vaivasta. Windows-koneen vaihtaminen uuteen on pahuksen työläs operaatio, jossa aina katoaa jotain ja asetusten tekemiseen saa kulumaan illan jos toisenkin.

Virallinen kanta on selvä: jokaisen kannattaa siirtyä Windows 11:een, sillä päivittämätön Windows 10 muodostuu ennen pitkää tietoturvaongelmaksi.

Sitten se epävirallinen kanta. Yrityksissä koneiden vaihto uusiin on rutiinia, normaali vaihtoväli on muutenkin 3-5 vuotta, joten valtaosa toimiston ja etätyöntekijöiden koneista uusiutuu joka tapauksessa. Windows 11 -päivitys vanhaan koneeseen ei välttämättä ole läpihuutojuttu, mutta ei mennä nyt siihen.

Microsoftin halu säästää omia kustannuksiaan Windows 10 -tuen lopettamisella on ymmärrettävä, mutta tietoturvapelottelu ei ole asiallista. Apple on hoitanut asian paremmin. Ei sekään tue loputtomiin vanhoja laitteita, mutta käyttöjärjestelmät vain lakkaavat päivittymästä eikä niihin enää ilmesty uusia ominaisuuksia. Itse huomasin tämän konkreettisesti, kun sinällään ihan hyvin toimiva Macbook Air piti vaihtaa uuteen, sillä raw-kuvaformaatin tuki ei enää päivittynyt Canonin uusia kameroita varten.

Mitä siis ensi viikolla tapahtuu? Aiemmat siirtymät, kuten Windows XP:n (8.4.2014) ja Windows 7:n (14.1.2020) tuen lopettaminen, eivät tue pelkoa tietoturvakatastrofista. Pelottelusta huolimatta turvaongelmissa ei havaittu mitään piikkiä. XP-tuen loppumisen jälkeen Microsoft julkaisi vielä yhden päivityksen estämään WannaCry-haittaohjelman leviämistä, koska tilanne oli akuutti.

Jos kyse on kotona käytettävästä läppäristä tai pöytäkoneesta, sitä voi mielestäni käyttää jatkossakin Windows 10:llä. Kone on wifi-verkon ja Windowsin oman palomuurin takana, joten verkosta ei suoraan pääse koneelle, vaikka siinä olisikin aukkoja. Suurin vaara on liitetiedostoissa, joiden suhteen kannattaa olla korostetun varovainen.

Myös nettisivut voivat olla riski, mutta jos antaa Chrome-selaimen päivittää itsensä automaattisesti, ongelmia tuskin tulee. Microsoftin omasta Edge-selaimesta en sano mitään, Microsoft saattaa lopettaa tarkoituksella senkin päivitykset, mutta Google jatkaa omia päivityksiään vielä vuosia. Sitten kun selaimen päivitykset loppuvat, on viimeinen hetki vaihtaa käyttöjärjestelmää.

Riskitaso nousee, jos Windows 10 -läppäriä kuljettaa töissä tai koulussa ja sitä kytkee vieraisiin wifi-verkkoihin. Niissä voi toimia ihmisiä tai ohjelmia, jotka etsivät haavoittuvia 10-koneita.

Ja suuresta armosta Microsoft taipui myöntämään EU-käyttäjille vuoden lisäaikaa, kunhan käyttää kirjautumiseen Microsoft-tunnusta. Sen ansiosta ikävää päivitystyötä voi lykätä vuodella eteenpäin.

Usein päivitys jää kiinni siitä, ettei koneessa ole TPM 2.0-turvapiiriä vaan vanhempi 1.2-versio. Ellei kone oli yli 10 vuotta vanha, siinä todennäköisesti on 2.0-piiri, jota ei vain ole otettu käyttöön. Tällöin vierailu BIOSissa ja 2.0-asetuksen tekeminen muuttaa koneen päivityskelpoiseksi.

Toinen pullonkaula on prosessori. Intel-koneissa Windows 11 vaatii vähintään 8. sukupolven prosessorin. Kahdeksannen sukupolven mallisto julkaistiin syksyllä 2017 (ns. "Coffee Lake"). 

AMD-prosessoreissa tilanne on sekavampi, sillä lähtökohtaisesti vaaditaan vähintään toisen sukupolven Ryzen, mutta myös jotkut Athlon- ja EPYC-mallit kelpaavat. Käytännössä ensimmäiset yhteensopivat AMD-prosessorit ilmestyivät 2018. 

Jos kone on näitä vuosilukuja (2017 ja 2018) vanhempi, se ei ainakaan päivity Windows 11:een. Valitettavasti paljon uudempikin kone saattaa olla yhteensopimaton, sillä varsinkin halvimpia kotikoneita on rakennettu vanhoilla prosessoreilla ja ne ovat saattaneet seistä jälleenmyyjän varastossa vuosiakin.

Oman koneen prosessoritieto on helppo tarkistaa. Sukupolvi selviää Windows 10:n kohdasta Asetukset > Tietoja. 

Prosessori 6. sukupolvea, ei kelpaa.

Tässä koneessa prosessorina on Intel Core, jonka tyyppi on i7 (tehokkaampi kuin i5 ja varsinkin i3), mutta perässä tuleva numero 6700 kertoo, että prosessori on 6. sukupolvea eikä siten riitä.

Windowsin päivitystoiminnon apuohjelma tarkistaa kelpoisuusvaatimukset vielä selkeämmin:

TPM 1.2 ja 6. sukupolvi - eivät riitä Windows 11:een.

Ruutukuva on elokuulta 2025, joten tarkistusohjelma neuvoo vielä jatkamaan Windows 10:llä, mutta nyt elokuussa teksti on jo toinen.