Miten poistaa Googlen ehdotuksia hakukoneesta?

Jokin aika sitten minuun otti yhteyttä ikävään tilanteeseen joutunut henkilö. Aina, kun hänen nimensä kirjoittaa hakukoneeseen, Google ehdottaa sen perään ikävyyksiin viittaavaa hakutermiä.

Demonstroin asiaa Päivi Lipposella, vaikka hänellä ei ole mitään tekemistä tämän asian kanssa. Siis näin:

Mitä tehdä Googlen epämukaville ehdotuksille?

Kun käyttäjä ehtii kirjoittaa vasta henkilön nimen, Google tarjoaa jo anteeksipyyntöä. Jos sanojen "pyytää anteeksi" paikalla olisi jotain ikävämpää, mitä Päivi Lipponen voisi tehdä asialle?

Soittaja oli yrittänyt saada apua niin Suomen viranomaisilta kuin Googleltakin, mutta turhaan. Vastaus oli, että hakuehdotukset generoituvat automaattisesti eikä ylläpito voi vaikuttaa niihin muutoin kuin poliisin määräyksestä. Kunhan haettava teksti poistuu nettisivuilta, se poistuu ennen pitkää myös Googlen ehdotuksista.

Mutta poistuuko todella? Miksi Päivi Lipposen perässä kummittelee yhä vanha anteeksipyyntö? Ehdotuksia tuottava algoritmi ja prosessi eivät ole julkisia, joten emme tiedä mitä oikeasti tapahtuu. Riittääkö henkilön maineen tahraamiseen se, että kymmenen kaverusta sopii tekevänsä kerran päivässä Matti Meikäläinen on idiootti -haun?

Jo aiemmin on harmiteltu, miten kielteistä tietoa sisältävät sivut saattavat kummitella pitkäänkin Googlen hakutuloksissa tai välimuistissa. Mutta kun alkuperäinen www-sivu on poistettu, se vaikuttaa lopulta myös hakutuloksiin. Ehdotuksista kukaan ei tunnu tietävän, miten sivut vaikuttavat niihin ja missä vaiheessa ne päivittyvät.

Ilmiö on erityisen ikävä siksi, että ehdotukset tulevat näkyviin jo hakua kirjoitettaessa. Hakija saattaa etsiä vaikka Päivi Lipposen syntymäaikaa, mutta Google tyrkyttää heti anteeksipyyntöä. Aktiivinen Google ohjaa ajattelua paljon enemmän kuin passiivinen, pelkkiä vastauksia antava Google. Siksi asialla on oikeasti merkitystä.

Google-tulokset eivät ole pelkkä imagohaitta. Soittaja kertoi, että Googlen ilmoitukset haittaavat hänen työnhakuaan. Vaikka rekrytoijat eivät saisi googlata hakijoiden taustoja (tosin kielto on hieman tulkinnanvarainen) jokainen tietää, että niin tehdään.

Ei siis ole lainkaan sama, mitä Google ehdottelee.

Olemmeko tässä Googlen tekoälyn armoilla? Onko mitään keinoa vaikuttaa Googlen vihjailuihin (muu kuin vastahyökkäys samoilla keinoilla, käskeä ystävien hakea sanoja Päivi Lipponen antaa anteeksi)?

Lisäys 11.9.2012: Muilla näköjään samanlaisia ongelmia: http://www.mikropc.net/kaikki_uutiset/google+oikeuteen+hakukone+kutsuu+expresidentin+puolisoa+prostituoiduksi/a837279

Nokian megamoka

Enpä olisi uskonut Nokian mokaavan tällä tavalla -- ja vielä Pureviewin kanssa. Nyt on hienon teknologian nimi todella vedetty lokaan, aivan kuten eilen hieman liioitellen kirjoitin. Enää ei tarvitse dramatisoida.

Kyse on mainoskuvista, joilla Nokia todisteli kameransa erinomaista kuvanlaatua. Nettiyleisö huomasi nopeasti, että optisen videokuvan vakainta esitellyt näyte oli kuvattu ammattijärjestelmällä. Pian sen jälkeen havaittiin, että myös still-kuvissa oli jotain outoa: valopisteiden ympärillä näkyi säteitä, jotka kertovat hyvin pienestä aukosta (ei siis todellakaan siitä F2,0:sta, jolla Nokia ylpeili).

Ja lopulta joku löysi kuvan itse "rikospaikalta": http://sefsar.com/nokia-faked-the-still-photos-too (viimeinen kuva alhaalta).

Tässä eivät auta selitykset tyyliin "ainahan mainoskuvia on photoshopattu". Nokian kuvat eivät ole mainoskuvia vaan tuotedemoja, joiden on tarkoitus havainnollistaa tuotteen keskeistä ominaisuutta. Tällaisten kuvien väärentäminen on huijausta.

Viime viikolla Sofi Oksasen kirjasta julkaistiin tekstinäyte. Entä jos näyte olisikin ollut aivan toisesta kirjasta, jonkun vielä paljon tunnetumman kirjailijan kynästä? Entä jos Kaurismäen uusimman mietiskelyelokuvan trailerina olisi pätkä action-leffasta?

Mikä vielä pahempaa, kuvat on otettu Helsingissä. Nokia ei voi vedota siihen, että jokin ulkomainen mainostoimisto on toiminut sen selän takana ja harrastanut kiellettyjä keinoja yhtiön tietämättä asiasta mitään.

Kaikeksi onneksi näitä kuvia ei ehditty esittää tv-mainoksissa. Muutoin Nokiaa uhkaisi pr-katastrofin lisäksi miljoonakorvaukset.

Parempi kamera oli Nokian julkistustilaisuuden keskeinen tuotelupaus. Kun se väärennetään, kuka enää uskoo Nokian muitakaan lupauksia?

PS: Tunnistaako kukaan viimeisessä kuvassa olevaa naispuolista valokuvaajaa? Kysytään häneltä selitys tapahtuneeseen.

PS 2: Tässä aitoja Lumia 920 -valokuvia: http://www.nokia.com/global/products/pureview/ (Nokian Damian Dinningin mukaan) -- tosin New Yorkin kuvissa erona on lähinnä se, että kilpailijoiden kuvat on pilattu salamalla ja Nokian omat otettu pitkällä valotusajalla. Kuva, missä nainen seisoo Helsingin Kanavakadun sillalla, on varustettu tekstillä "Shot with Lumia 920 Prototype". Se osoittaa, että ainakin puhelimen prototyyppi oli olemassa kuvia otettaessa. Miksi siis muut kuvat väärennettiin järjestelmäkameralla?

PS 3: Vielä yksi valokuvauksellinen näkökulma asiaan. Jos vasta prototyyppiasteella olevaa kamerapuhelinta feikataan järjestelmäkameralla suuremman aukon tai alhaisemman kohinan havainnollistamiseksi, se voisi vielä jotenkin mennä selittämällä läpi. Mutta kun demokuva valaistaan usealla pehmeällä valolla (ja LED-tasolla) syntyy kuvia, joita mikään kamerapuhelin ei edes teoriassa pysty tuottamaan. Viimeistään tällöin huijauksen raja on kirkkaasti ylitetty, eikä edes teksti "simuloitu kuva" olisi pelastanut asiaa.

PS 4: Kaivoin arkistostani pari kuvaa elokuulta 2004. Niistä käy hyvin ilmi pienestä aukosta (suuri F-arvo) seuraava tähtiefekti (kamerana legendaarinen Canonin 300D, jossa huimat kuusi megapikseliä :-).

Valonlähteiden heijastuminen lasiseinästä aukolla f/4.

Sama f/16.

7.9.2012: Iltalehden uutisessa kerrotaan Nokian selitys asiaan ja pahoittelu siitä, että kuvat antavat harhaanjohtavan käsityksen. Youtubessa olevaan esittelyvideoon on jälkikäteen lisätty teksti, joka kertoo kuvan olevan simulaatio. Nainen nojaamassa puuhun (ilmeisesti New Yorkissa) -kuvapari on Nokian mukaan aito, vaikka senkin valaistusolot herättävät epäilyksen ylimääräisten valonlähteiden käytöstä (ts. dopingista).

Havaintoja päivän Lumia-julkistuksesta

Nokian 920- ja 820-malleista on kirjoitettu niin paljon, että melkein kaikki on jo käsitelty. Muutama hajahuomio kuitenkin.

Ensi kerralla webcastin on syytä toimia Jos tilaisuutta mainostetaan verkkokatsojille, webcastin on syytä toimia luotettavasti ja kaikilla selaimilla. Nyt Nokian viesti minulle (ja monelle muullekin) oli tämä:

Webcast Nokian tapaan. 

Eikä sitten käytetä jotain Microsoftin Silverlightia, jota kukaan ei tunnu haluavan. Maikkari on tosin jostain syystä tehnyt saman virheen, mutta niinpä sen nettivideot jäävätkin monilta näkemättä. Ja jos Microsoft vasiten velvoittaa käyttämään Silverlightia, siitä kannattaa ainakin mainita hyvissä ajoin ennen lähetyksen alkua, jotta halukkaat ehtivät asentaa ennen H-hetkeä.

Korttipaikka vain 820:ssä? Speksien mukaan vain pienemmässä mallissa olisi paikka micro-SD-muistikortille. Onko ajatus, että 920:n isompi muisti tekee muistikortin tarpeettomaksi? Näin ei suinkaan ole.

Pureview vedettiin lokaan. Siltä se ainakin nyt tuntuu. On hienon (suomalaisen?) teknologian halventamista tehdä siitä brändi, joka viittaa ylipäätään hyvälaatuiseen kameraan. Kameran hehkutettu kyky kerätä valoa tarkoittaa käytännössä kuvanvakainta. Se ei mahdollista kuvausta hämärässä -- muutoin kuin silloin, kun kaikki pysyy paikallaan. Kuvanvakaimesta on hyvin vähän iloa kuvattaessa esimerkiksi ihmisiä sisätiloissa, ja juuri siellä herkkyyttä kaivataan kipeästi. Haastaa järjestelmäkamerat? Never in my life.

Markkinoiden paras älypuhelinkamera on Nokian omassa Symbian-puhelimessa, ei uusimmissa Lumioissa.

Hienot värit. Uudet kirkkaat värit ovat mainiot verrattuna aiempiin ikävään siniseen ja vastenmieliseen marjapuuroon.

Hieno käyttöliittymä. Ei ihme, että Nokia käytti paljon aikaa käyttöliittymän ja värien esittelemiseen. Juuri näillä alueilla Nokia pesee iPhonen mennen tullen. iPhonessa on vanha Fordin logiikka ("mikä tahansa väri kunhan se on musta" - Jobs tietää paremmin) ja antiikkinen, staattisiin kuvakkeisiin perustuva käyttöliittymä, johon edes uusin iOS 6 ei tuo mitään parannusta (tulee muuten olemaan mielenkiintoista nähdä, miten Apple joskus päivittää iOS:n käyttöliittymän nykyaikaan matkimatta yhtään Androidia tai Microsoftia....).

Oletan, että WP8 tulee olemaan oleellinen osa Lumian viehätystä. Valitettavasti sen kaikkia hienouksia ei voitu vielä esitellä, koska se on Microsoftin heiniä (ja samat hienoudet ovat tietenkin myös Samsungin ja muiden luurivalmistajien käytettävissä). Toisaalta WP8 on myös riski, sillä pc-käyttäjien reaktio voi olla yhtä tyly kuin Vistassa aikoinaan. Jännitys tiivistyy tältä osin runsaan kuukauden päästä.

Vihdoin Windows Phonessa on myös mahdollisuus napsia ruutukuvia. Ominaisuus, josta on hyötyä kenelle tahansa.

Milloin saa ja mitä maksaa? Tärkeimmät kysymykset jäivät nyt roikkumaan ilmaan, joten epävarmuus Nokian suhteen vain lisääntyi. Apple vastaa osaltaan kysymyksiin ensi viikolla, ja oletettavasti puhelimia saa muutamassa viikossa.

Ne ovat ihan hienoja puhelimia... Suomalaisen median reaktiot uusiin malleihin olivat yllättävänkin nuivia. Mitä wau-ilmiötä markkinat oikein odottivat? Myös Nokia voi miettiä viestintästrategiaansa: onko järkevää hehkuttaa kaksi kuukautta etukäteen miten something amazing is coming... ja sen jälkeen vuotaa ominaisuudet yksi kerrallaan, niin että julkistustilaisuus lässähtää kun mitään kerrottavaa ei enää ole. Yhtä huono viestintästrategia kuin palavasta lautasta puhuminen.

Lopuksi: vain Applella on lupa tehdä jeesuspuhelimia, jotka yllättävät ja ällistyttävät markkinat kerta toisensa jälkeen -- tai ainakin sellaisen vaikutelman Applen todellisuutta vääristävä kenttä onnistuu luomaan. Silti myös Applen kurssi putoaa aina tuotejulkistuspäivinä. Ensi viikolla jännitämme, millaisen messiaspuhelimen Apple pullauttaa ulos tällä kertaa. Odotukset ovat taivaissa, joten niiden ylittäminen on vielä vaikeampaa kuin Nokialta.

HBO:n tulo Suomeen on kova juttu

HBO (Home Box Office) on amerikkalainen kaapeli-tv-kanava, joka tunnetaan laadukkaista sarjoistaan. Kanava on ilmoittanut tulevansa Suomeen tavalla, jota ei ole ennen nähty: ohjelmia voi katsoa kaapeliverkon lisäksi internetin kautta ja mobiililaitteilla (maksua vastaan, tietty). Lisätietoa suunnitelmista saa kanavan pohjoismaisilta sivuilta.

Tämä on monella tavalla kova juttu. Television sisältötarjonta alkaa irrota tv:n perinteisestä jakeluverkosta. Isot toimijat voivat myydä ohjelmansa suoraan katsojille ja ohittaa kokonaan suomalaiset tv-kanavat. Ja mikä parasta: HBO lupaa näyttää sarjat suomalaiskatsojille heti tuoreeltaan USA:n esityksen jälkeen, vieläpä suomeksi tekstitettyinä (kannattaako edes mainita, että tietenkin teräväpiirtona?).

Kun tämä yhdistetään uusiin älytelevisioihin, joissa on vakiona laajakaistayhteys, tulevaisuuden tv-maailma alkaa hahmottua. Tähän asti nörtti tai alan harrastaja on voinut katsoa tv-ohjelmia kaikkialta maailmasta (laillisesti tai laittomasti), mutta uudet älytelevisiot ja nopea laajakaista tekevät katsomisen helpoksi kenelle tahansa. Halvimmalla pääsee ostamalla halvan Blu-ray-soittimen, jossa on nettiyhteys ja HBO-sovellus.

Suomalaisille tv-toimijoille uhkaa käydä samoin kuin muillekin tiedonjakelun väliportaille. Niiden on pystyttävä perustelemaan roolinsa jakeluketjussa. Muutoin käy niin, että Hollywood myy tuotteensa suoraan suomalaiskoteihin eikä kotimaisille tekijöille tai mainostajille jää mitään osuutta koko prosessissa.

Kehitys aiheuttaa päänvaivaa myös Ylelle. Kolme vuotta sitten Mikael Jungner kehui, miten HBO-laatusarjat on tarkoitettu katsottaviksi ilman mainoskatkoja -- siksi juuri Ylen piti tehdä niistä miljoonien eurojen jakelusopimus. HBO oli siis julkista palvelua.

Jatkossa HBO on kaikkien ulottuvilla ilman Yleäkin.

Jätti-tv tekee scifistä totta

Tieteiselokuvien vakiokamaa ovat virtuaalitilat ja seinän kokoiset näytöt. Tuore kehitys uhkaa tehdä scifistä totta, joten tieteiskirjailijat joutuvat keksimään jotain uutta. LG esitteli juuri 72-tuumaisen television 72LM950V ja Koreassa yhtiö myy jo 84-tuumaista.

Isoja televisioita on ollut ennenkin. Ylen Ison pajan aulassa oli jo muutama vuosi sitten Panasonicin 103-tuumainen malli, joka kuitenkin maksoi omaisuuden. LG:n 72-tuumaisen hinta on korkea (7 499 euroa), mutta ensimmäiset 42-tuuman taulu-tv:t maksoivat aikoinaan vielä enemmän. Ja nekin kävivät kaupaksi. 84-tuumaisen hinta paikallisilla markkinoilla on vaatimattomat 17 000 euroa.

Näytön ohella kasvaa myös tarkkuus: 84-tuumainen on ns. 4k-laite, jonka tarkkuus ylittää nelinkertaisesti nykyisen HD-standardin. Pisteinä kuvan koko on 3840x2160. Tuskin menee kauaa, ennen kuin tälle supertarkkuudelle aletaan tuottaa sisältöä. Edessä on myös Blu-ray-standardin päivittäminen 4k-aikaan. Huhutaan, että seuraava Playstation tukisi jo 4k-kuvaa.

Elokuvateatterien digiprojektorit ovat yleensä tavallista HD-tarkkuutta (2k eli 1920x1080 pikseliä). Silti kuvan tarkkuus riittää suurelle valkokankaalle, joten 4K-kuvan täytyy olla uskomattoman terävä ja luonnollinen -- varsinkin, kun se puristetaan vain 84-tuumaiselle näytölle.

Mikael Jungner pohdiskeli aikoinaan, että YLE saattaa jättää koko HD:n väliin ja siirtyä suoraan seuraavaan sukupolveen. Hän viittasi UHDTV-järjestelmään, joka on vielä neljä kertaa tarkempi kuin 4k-kuva (erotuskyky 7680 x 4320 pikseliä). Jungnerin heitto oli varmaankin vitsi, mutta hän saattoi osua lähemmäksi kuin arvasikaan: television kehitys ei lopu HD-aikaan. Valmistajat tarvitsevat uusia myyntivaltteja. Tarkkuuden nostaminen on teknisesti helpoin tapa, vaikka sen vaikutusta onkin vaikea nähdä paljain silmin.

Vuonna 1966 valmistunut elokuva Fahrenheit 451 osui hyvin oikeaan kuvatessaan tulevaisuuden televisiota:

Visio tulevaisuuden televisiosta vuodelta 1966.

Tuohon aikaan ajatus seinälle ripustettavasta väritelevisiosta on varmasti ollut futuristinen ja kaukainen, olivathan oikeat televisiot nurkassa neljällä jalalla seisovia 26-tuuman kuvaputkimalleja. Ainoa virhe tuli siinä, että tekijät olivat liian varovaisia miettiessään näytön kokoa.

Elokuva ei ennustanut ainoastaan televisiota laitteena, vaan myös ohjelmia. Päähenkilöt katsovat alkeellista tosi-tv:tä, johon he voivat itse osallistua. Tältäkin osin scifistä on tullut todellisuutta.

Seinän kokoiset näytöt yhdistettynä internetiin ja sosiaaliseen mediaan avaavat visioita, jotka saavat Star Trekin Holodeckin kalpenemaan. Elämykset myyvät ja todellisuuden pakoileminen tulee entistä helpommaksi. 

Harmaita hiuksia Javasta

Tietoturva-aukon vuoksi otsikoihin noussut Java on jo pitkään aiheuttanut harmaita hiuksia. Java-tekniikka eli kulta-aikaansa 1990-luvun lopussa, kun netti alkoi yleistyä ja sen kehittäjä Sun Microsystems suunnitteli jopa suoraan java-koodia ajavien prosessorien valmistamista. Nykyään Javan (ja Sunin) omistaa massiivisista (sekä kooltaan että hinnaltaan) tietokantaohjelmista tunnettu Oracle.

Java kiinnostaa rosvoja, koska se on asennettu moneen koneeseen, joissa sitä ei oikeasti edes tarvita. Javassa on oma päivitysjärjestelmänsä, mutta se ei ole mukana Windowsin automaattipäivityksissä. Käytännössä Java jää helposti päivittämättä, jolloin vanhat versiot ovat erityisen alttiita hyökkäyksille. Koneessa voi olla useita Java-versioita rinnakkain, sillä osa ohjelmista vaatii tietyn (vanhemman) version. Tietenkin Java-päivitykset vaativat admin-oikeudet, joita peruskäyttäjällä ei välttämättä ole. Silloin Java saattaa jäädä kokonaan päivittämättä.

Jotta tilanne olisi entistä sekavampi, Javalla ei ole mitään tekemistä Javascriptin kanssa. Javasta voi luopua, Javascriptistä ei -- kyse on kahdesta aivan eri asiasta.

Javasta on sekä 32- että 64-bittinen versio, joten 64-bittisissä Windows-koneissa pitää pohtia, kumpi ladataan. Yleensä 32-bittinen on suositeltava; se latautuu Javan jakelusivulta automaattisesti, vaikka koneessa olisikin 64-bittinen käyttöjärjestelmä.

Melkoinen härdelli! Ja usein täysin turha, sillä harva oikeasti tarvitsee Javaa. Sitä käytetään joillakin www-sivuilla pelien ja multimedian toteuttamiseen. Lisäksi on joitakin perinteisiä sovelluksia, jotka vaativat Javan toimiakseen (kuten Minecraft-pelialusta ja ProjectX digi-tv-tallenteiden leikkausohjelma).

Suomessa tärkein Java-käyttäjä on Sampopankki, joka on jostain syystä toteuttanut verkkopankkiaan varten oman Java-sovelluksen. En ole koskaan ymmärtänyt, millä tavalla se parantaa asioinnin turvallisuutta. Javassa on oma varmennejärjestelmä, mikä antaa turvaa käyttöjärjestelmän ja selaimen virheitä vastaan, mutta toisaalta Javan asennuspakko avaa koneeseen uuden haavoittuvuuden. Se ei vaaranna pankkiyhteyttä, vaan koko koneen.

Koska Java on laiteriippumatonta, sen ongelmat eivät riipu käyttöjärjestelmästä. Viime toukokuussa Flashback kiusasi Mac-käyttäjiä. Uusinta turva-aukkoa käytettiin Windows-haittaohjelman levittämiseen.

Koneissani ei ole virustorjuntaa. Ainoan viruksen sain muutama vuosi sitten kotimaiselta www-sivulta Java-haavoittuvuuden kautta. Javan oma päivitys oli lakannut toimimasta, joten koneen Java oli saanut vanhentua kaikessa rauhassa ja ilman mitään varoituksia.

Javan korjaaminen kyseisessä koneessa osoittautui erittäin hankalaksi. Manuaalinen päivitysyritys katkesi aina epämääräisiin virheilmoituksiin Error 1722: There is a problem with this Windows Installer package ja Failed to download required installation files:

Lopulta tyydyin vain poistamaan Javan käytöstä ja annoin koko asian olla. Google-haku kertoo, että virheilmoitukset 1722 ja 1723 ovat tulleet tutuiksi muillekin, eikä niille ole yksikäsitteistä syytä.

Toissapäivänä piti kuitenkin saada uusin Java asennettua. Se onnistui, mutta Javaa vaatinut ohjelma ei silti toiminut. Komentoriviltä annettu komento java -version palautti erikoisen virheilmoituksen Error: could not open `C:\Program Files\Java\jre6\lib\amd64\jvm.cfg'.

Lopulta selvisi, että vanha java.exe löytyi Windowsin omasta järjestelmähakemistosta, ja se yritti hakea jvm-konfigurointitiedostoa kansiosta, jota ei ollut olemassakaan. Vanhaa java.exeä ei saanut poistettua edes admin-oikeuksilla. Kolmen tunnin työn jälkeen -- johon sisältyi muutama vierailu safe modessa, neljä Javan poisto/asennus-sykliä, noin tusina koneen uudelleenkäynnistystä, yli sadan CAFE-alkuisen rekisteriavaimen poisto käsityönä ja loputon määrä harmittelua -- sain vanhat Javat poistettua ja uuden 7-version asennettua tilalle. Huh!

Sotku on niin mutkikas, että siitä on vaikea antaa selkeitä ohjeita. Paitsi yksi: jos et tarvitse Javaa, poista se. Simple as that!

Poisto käy Ohjauspaneelin sovellukset-kuvakkeesta, jossa pitäisi näkyä asennetut Java-versiot.

Muutama www-sivu saattaa sen jälkeen antaa virheilmoituksen, kuten kaupunkien panoraamakuvia esittelevä Stadtpanoramen.de:

Osa www-palveluista vaatii Javan toimiakseen.

Java voi kuitenkin tulla vastaan yllättävissä paikoissa. Esimerkiksi Acrobat-lukuohjelman kansiosta löytyy oma, ikivanha Java-versio:

C:\Program Files (x86)\Adobe\Acrobat 9.0\Designer 8.2\jre\bin>java -version
java version "1.5.0_11"
Java(TM) 2 Runtime Environment, Standard Edition (build 1.5.0_11-b03)
Java HotSpot(TM) Client VM (build 1.5.0_11-b03, mixed mode)

Yllättäen myös Adoben Creative Suite 5:n alla on vanha Java:

C:\ProgramData\Adobe\CS5\jre\bin>java -version
java version "1.6.0_18"
Java(TM) SE Runtime Environment (build 1.6.0_18-b07)
Java HotSpot(TM) Client VM (build 16.0-b13, mixed mode)

Tällä hetkellä uusin Java on versio 7 update 7 (1.7.0_7), jossa on 30.8.2012 ilmestynyt kriittinen korjaus. Vastaava versio Java 6:sta versio 6 update 35 (1.6.0_35). Päivitysohjelma ei vaihda automaattisesti kuutosesta seiskaan, joten tämä päivitys on haluttaessa tehtävä manuaalisesti. Seiska on alaspäin yhteensopiva kuutosen kanssa, joten sen käyttöä voi jatkaa kunnes ilmestyy ohjelmia, jotka vaativat seiskan.

Voiko Adoben vanhoista Java-versioista olla haittaa? Ne on tarkoitettu vain sovellusten omaan käyttöön, mutta jos esimerkiksi netistä ladatussa pdf-dokumentissa on tahallisia haittaohjelmia, ne voivat hyödyntää Acrobatin vanhan Javan aukkoja.

Myös Open Office ja Libre Office vaativat asentamaan Javan, mutta sitä tarvitaan "lähinnä" tietokantaominaisuuksiin. Missään ei ole tarkennettu, mitä "lähinnä" käytännössä tarkoittaa, mutta ainakin taulukkolaskenta, tekstinkäsittely ja esitysgrafiikka tuntuvat toimivan ilman Javaakin.

Yllättävin Javan käyttäjä on F-Securen ilmainen online virusskanneri. Se antaa virheilmoituksen, jos Javaa ei ole asennettuna:

F-Securen onlineskanneri käyttää Javaa.

Tietoturvayhtiö suosittelee Javan poistamista, vaikka käyttääkin sitä omassa palvelussaan. Tässä ei ole paljon vaihtoehtoja: standardeilla www-tekniikoilla ei pysty lukemaan käyttäjän koneen tiedostoja. Ainoat vaihtoehdot ovat Java- tai ActiveX-laajennukset. Esimerkiksi Kaspersky käyttää ActiveX:ää, jolloin skanneri toimii vain Internet Explorer -selaimella.

Erikoista on kuitenkin se, että skanneri neuvoo käyttämään vanhaa, haavoittunutta versiota ("Old Version of Java Requested"):

Onlineskanneri neuvoo käyttämään vanhaa Java-versiota.

Suositeltu ("would like to use") versio 1.6.0_10 on julkaistu lokakuussa 2008 eikä missään tapauksessa ole enää suositeltava. Testikoneessa skanneri toimi ajantasaisella 1.7.0_7-versiolla, joten teksti on vähintäänkin harhaanjohtava. Otsikon Warning - Old Version of Java Requested voi ymmärtää joko varoituksena siitä, että ohjelma tarvitsee vanhan version tai että varoitus liittyy juuri siihen, kun ohjelma pyytää vanhaa mutta sille annetaan uusi. Sekavaa.

Jos tarvitset Javaa verkkopalveluissa, varaa sitä varten oma selain (Chrome tai Firefox), ja estä Javan käyttö normaaliselaimesta. Näin minimoit haittaohjelman riskin. Varmista, että Java tarkistaa päivitykset vähintään kerran viikossa (ohjauspaneelin Java-kuvakkeen asetuksista). 

Selaimen näkemän Java-version voit tarkistaa sivulta java.com/verify. Se ei kuitenkaan kerro mitään levyllä olevista vanhemmista Java-asennuksista.

Jäähyväiset hehkulampuille

Nyt se sitten tapahtuu: 1.9.2012 lähtien EU-alueelle ei saa tuoda enää minkäänlaisia hehkulamppuja. Niiden myynti on kielletty energiansäästön nimissä. Vanhat varastot saa sentään myydä pois.

Paneuduin vuosi sitten tähän aiheeseen enemmänkin. Kuluttajan kannalta tilanne on edelleen sekava, sillä lamppuja on monenlaisia, ja yhteistä niille on vain selvästi hehkulamppua korkeampi hinta.

Vuosi sitten hankkimistani monista koelampuista muutama valikoitui jatkuvaan käyttöön. Valo on miellyttävää, mutta kestävyydessä tuntuu olevan ongelmia. Yksi täysspektrilamppu hajosi muutamassa viikossa, toinen on alkanut surista ja välkkyä aina päälle kytkettäessä. Muut ovat sentään toimineet normaalisti.

EU:n tavoite energiansäästöstä on sinänsä hyvä, mutta tekniikka ja markkinat eivät ole siihen vielä aivan valmiita. Asiakas on sormi suussa tavaratalon valaisinosastolla. Hyvän ja kestävän lampun löytäminen on arpapeliä.

Paljon suurempia energiansäästökohteita löytyisi liikenteestä ja asuntojen muusta energiankulutuksesta. Ehkä EU:lla on rohkeutta tarttua seuravaaksi niihin. Pelkkänä lamppuasiana hyvä tarkoitus sataa pelkkien kauppiaitten laariin.