X-Files oli 1990-luvun suosikkisarja. Sen visuaaliset alkutekstit jäivät mieleen ja hypnoottinen musiikki soi vieläkin puhelimen soittoäänenä. Sarja oli ihanasti outo ja kummallinen.
Itse en ollut mikään sarjan fani. Yliluonnollisten ilmiöiden, mutaatioiden, hirviöiden ja ufojen jahtaaminen tuntui aikoinaan niin pöhköltä, että suosiosta huolimatta katselin vain satunnaisia jaksoja. Tarinat toistivat samaa kaavaa, eivätkä juonet itse asiassa olleetkaan kovin tärkeitä. Katsojia kiinnosti sarjan mystinen ilmapiiri sekä Mulderin ja Sculleyn muodostama työpari.
Pari viikkoa sitten Stockmannin levyosastolla oli sarjan kaikista tuotantokausista oma dvd-boxi. Ostin ensimmäisen kauden seitsemän levyä 9,90 eurolla -- ei paha hinta hömpästä.
Ainakin alkupään jaksot näyttivät juuri niin hölmöiltä kuin muistinkin. Ufojen kaappaamia nuoria, tuuletusaukoista tunkeutuva mutantti-ihminen, Jerseyn metsissä elävä apinamainen ihminen, kuolleen pomon aiheuttama poltergeist, Alaskan jääpeitteen alta löytyvä vaarallinen loinen ja niin edelleen. Tekoälyn ohjaama rakennus, joka puolusti itseään (COS eli Central Operating System), oli positiivinen poikkeus kaavasta (episodissa "Ghost in the Machine").
Eniten sarjaa katsoessa pistää silmään arkipäivän teknologian valtava muutos. Sarjaa alettiin tehdä vuonna 1993, joten jaksot kertovat vajaan 20 vuoden takaisesta maailmasta. Miten vanhalta se näyttääkään! Pöytäpuhelimia, hakulaitteita, puhelinluetteloita, C-kasetteja, levykkeitä, kehitettäviä negatiiveja ja niin edelleen. Kun Mulder pohjustaa uutta tehtävää, hän heijastaa valokuvat dioina seinälle. Ja kun Dana kirjoittaa raporttiaan tehtävän jälkeen, hän käyttää merkkipohjaista tekstinkäsittelyä. Näytöt ovat isoja, kömpelöitä kuvaputkimalleja. Muutamassa kohdassa sentään vilahtaa langaton puhelin ja kömpelö kannettava tietokone.
Tekniikka korostuu X-Filesissa, koska agentit käyttävät paljon enemmän viestintätekniikkaa kuin tuon ajan tv-sarjoissa tai elokuvissa keskimäärin. Agentin työ on paitsi hirviöiden jahtaamista metsissä myös tiedonhakua, viestintää ja tallentamista.
Tiedonhausta puheenollen: miten monta juttua Mulder ja Sculley olisivatkaan ehtineet ratkaista, jos heillä olisi ollut internet ja hakukone! Sarjassa tietoa etsitään mikrofilmeiltä. Vanhoja lehtiarkistoja selataan lukulaitteen näytöllä, kunnes oikea uutinen ja etsityn henkilön kuva löytyy. Väsyttävää, hidasta ja tehotonta. Ei ihme, että Mulder kertoo tulevansa merisairaaksi mikrofilmien selaamisesta:
Sarjaa katsovat nykynuoret epäilemättä hämmästelevät, miten viime vuosituhannella voitiin löytää yhtään mitään!
Myös tv-sarjan tekninen laatu on vanhentunut nopeasti. Alkupään jatksot on kuvattu 4:3 kuvasuhteella. Kuvakohina ja värit kertovat ajan kulumisesta. Tänään sarja kuvattaisiin digitaalisena teräväpiirtona ja monikanavaäänillä. Av-tuotannon kehitys on ollut ällistyttävän nopeaa. Siksi X-Files näyttää paljon vanhemmalta kuin mitä se onkaan.
Internet, langaton viestintä ja teräväpiirto ovat muuttaneet maailman, mutta jotain on sentään säilynyt. X-Filesin luoma epäluulon ja salailun ilmapiiri on yhä vallalla. Netin avoin tiedonvälitys ei ole hälventänyt epäluuloja, pikemminkin päinvastoin. Vuoden 2001 terrori-iskut olivat kuin suoraan 9/11-jaksosta. Ei ihme, että moni amerikkalainen uskoo iskujen olleen hallituksen salaliitto.
Sarjan teko loppui vuonna 2002.
Itse en ollut mikään sarjan fani. Yliluonnollisten ilmiöiden, mutaatioiden, hirviöiden ja ufojen jahtaaminen tuntui aikoinaan niin pöhköltä, että suosiosta huolimatta katselin vain satunnaisia jaksoja. Tarinat toistivat samaa kaavaa, eivätkä juonet itse asiassa olleetkaan kovin tärkeitä. Katsojia kiinnosti sarjan mystinen ilmapiiri sekä Mulderin ja Sculleyn muodostama työpari.
Pari viikkoa sitten Stockmannin levyosastolla oli sarjan kaikista tuotantokausista oma dvd-boxi. Ostin ensimmäisen kauden seitsemän levyä 9,90 eurolla -- ei paha hinta hömpästä.
Ainakin alkupään jaksot näyttivät juuri niin hölmöiltä kuin muistinkin. Ufojen kaappaamia nuoria, tuuletusaukoista tunkeutuva mutantti-ihminen, Jerseyn metsissä elävä apinamainen ihminen, kuolleen pomon aiheuttama poltergeist, Alaskan jääpeitteen alta löytyvä vaarallinen loinen ja niin edelleen. Tekoälyn ohjaama rakennus, joka puolusti itseään (COS eli Central Operating System), oli positiivinen poikkeus kaavasta (episodissa "Ghost in the Machine").
Eniten sarjaa katsoessa pistää silmään arkipäivän teknologian valtava muutos. Sarjaa alettiin tehdä vuonna 1993, joten jaksot kertovat vajaan 20 vuoden takaisesta maailmasta. Miten vanhalta se näyttääkään! Pöytäpuhelimia, hakulaitteita, puhelinluetteloita, C-kasetteja, levykkeitä, kehitettäviä negatiiveja ja niin edelleen. Kun Mulder pohjustaa uutta tehtävää, hän heijastaa valokuvat dioina seinälle. Ja kun Dana kirjoittaa raporttiaan tehtävän jälkeen, hän käyttää merkkipohjaista tekstinkäsittelyä. Näytöt ovat isoja, kömpelöitä kuvaputkimalleja. Muutamassa kohdassa sentään vilahtaa langaton puhelin ja kömpelö kannettava tietokone.
C-kasetti. Mp3-tiedostojen kaukainen edeltäjä :-)
Tekniikka korostuu X-Filesissa, koska agentit käyttävät paljon enemmän viestintätekniikkaa kuin tuon ajan tv-sarjoissa tai elokuvissa keskimäärin. Agentin työ on paitsi hirviöiden jahtaamista metsissä myös tiedonhakua, viestintää ja tallentamista.
Melkein graafinen käyttöliittymä.
Tiedonhausta puheenollen: miten monta juttua Mulder ja Sculley olisivatkaan ehtineet ratkaista, jos heillä olisi ollut internet ja hakukone! Sarjassa tietoa etsitään mikrofilmeiltä. Vanhoja lehtiarkistoja selataan lukulaitteen näytöllä, kunnes oikea uutinen ja etsityn henkilön kuva löytyy. Väsyttävää, hidasta ja tehotonta. Ei ihme, että Mulder kertoo tulevansa merisairaaksi mikrofilmien selaamisesta:
Mekaaninen tiedonhaku tekee merisairaaksi.
Hakukoneen käyttöliittymä: mikrofilmiä pyörittävä veivi.
Etsitty hakutulos... mutta missä ovat muut tuloslinkit?
Sarjaa katsovat nykynuoret epäilemättä hämmästelevät, miten viime vuosituhannella voitiin löytää yhtään mitään!
Kansanturva? Omaperäinen käännös NSA:lle (National Security Administration).
Myös tv-sarjan tekninen laatu on vanhentunut nopeasti. Alkupään jatksot on kuvattu 4:3 kuvasuhteella. Kuvakohina ja värit kertovat ajan kulumisesta. Tänään sarja kuvattaisiin digitaalisena teräväpiirtona ja monikanavaäänillä. Av-tuotannon kehitys on ollut ällistyttävän nopeaa. Siksi X-Files näyttää paljon vanhemmalta kuin mitä se onkaan.
Internet, langaton viestintä ja teräväpiirto ovat muuttaneet maailman, mutta jotain on sentään säilynyt. X-Filesin luoma epäluulon ja salailun ilmapiiri on yhä vallalla. Netin avoin tiedonvälitys ei ole hälventänyt epäluuloja, pikemminkin päinvastoin. Vuoden 2001 terrori-iskut olivat kuin suoraan 9/11-jaksosta. Ei ihme, että moni amerikkalainen uskoo iskujen olleen hallituksen salaliitto.
Sarjan teko loppui vuonna 2002.