Iloa tekniikasta (Spotify + Chromecast)

Usein tulee kirjoitettua ongelmista, kun jokin ei toimi. Harvemmin muistaa mainita asioista, jotka toimivat loistavasti ja ilahduttavat arjessa kerta toisensa jälkeen.

Itselläni tällainen on ollut Spotify, jonka toimivuus jaksaa ilahduttaa vielä kahden vuoden käytön jälkeenkin. Oleellista on, että käyttää maksullista versiota ja yhdistää sen kunnon stereoihin. Itsellä oli aluksi käytössä Applen Airplay -yhteys, mutta se rajoitti käytön AV-vahvistimeen ja muutamaan kaiuttimeen.

Nyt tilanne on parantunut, sillä Spotify Connect ja Googlen Chromecast yhdistävät älylaitteet (älypuhelin, tablet-kone, pöytäkone, läppäri) ja toistolaitteet (AV-vahvistin, Sonos- ja Pioneer-älykaiuttimet sekä Google Home ja Amazon Alexa). Kaikki toimivat yhteen iOS-, Android-, Windows ja Mac-maailmassa.

Musiikin voi valita puhelimella ja ohjata kuulumaan Amazonin Echo -kaiuttimesta:

Kuuntelet Spotifytä Amazon Echolla.

Kaikki laitteet näkyvät samassa listassa:

Google Cast ja Spotify Connect -laitteet samassa listassa.

Googlen Chromecast on pieni ja edullinen palikka, joka HDMI-porttiin laitettuna ottaa vastaan ääntä ja videota kodin wlan-verkossa. Laitoin aluksi Chromecastin televisioon, mutta parempi paikka löytyi AV-vahvistimen HDMI-tulosta. Ääni kuuluu upeasti monikanavisista kaiuttimista ja subbarista, levyn kansi näkyy televisiossa.

Mikä parasta, Spotify-tiliä voi käyttää yhtäaikaa usealla eri laitteella. Voin käynnistää musiikin kuuntelun pöytäkoneella ja siirtyä toiseen huoneeseen, missä voin vaihtaa biisiä älypuhelimella.

Spotify Connect ohjaa musiikin suoraan kaiuttimeen, joten ohjelman voi vaikka sammuttaa ja musiikki jatkaa silti soimista. Tämä tuottaa helposti yllätyksiä. Musiikki pitää muistaa erikseen pysäyttää, mutta sen voi tehdä miltä laitteelta tahansa.

Toinen harmi liittyy Chromecastiin. Ensinnäkin se vaatii oman virtalähteen, koska HDMI-portissa ei ole virransyöttöä. Suurempi ongelma on se, ettei Chromecastia aina löydy. Joskus Freedomen sulkeminen auttaa.

Nämä ovat kuitenkin pieniä harmeja verrattuna siihen iloon, mikä löytyy rajattomasta musiikkivalikoimasta, joka on aina käden ulottuvilla. Usein kuulen radiosta jotain kiinnostavaa, minkä jälkeen haen sen Spotifystä uuteen kuunteluun. Eikä kyse ole pelkästä kevyestä musiikista, vaan myös klassisen valikoima on kattava. Esimerkiksi Bachin jouluoratorio on soinut tänä jouluna moneen kertaan:

Bachin jouluoratorio Spotifyssä.

Ihan toiseen äärilaitaan päädyin kuultuani Ylen kanavalla 23.12.2017 musiikkiaiheista tietokilpailua Jari Tervon ja Arto Nybergin välillä. Esille tuli mm. Juicen Siniristiloppumme (en ollut koskaan kuullutkaan) ja Mika M. A. Nummisen erilainen joululevy:

"Kohta paukkuu pakarat!"

Tältä raidalta on peräisin fraasi "jumalauta kakarat, kohta paukkuu pakarat!".

Spotifyn käyttöliittymään tottuminen kestää aikansa. Varsinkin klassisen musiikin haku on hankalaa, koska toiminnot on ajateltu kevyttä musikkia varten (levyn nimi, artistin nimi, biisin nimi) -- mutta opettelu maksaa vaivan.

Spotify pyrkii suosittelemaan uutta musiikkia, mutta tätä ominaisuutta en ole koskaan kokenut hyödylliseksi. Lukuisat valmiit soittolistat ovat täynnä myyviä nimiä ("viraalisimmat", "parhaat hitit" ym.) mutta jostain syystä itse saan parempia vinkkejä Ylen radiokanavilta. Toinen välillä ärsyttävä ominaisuus alkaa soittaa omiaan kun valittu kappale loppuu. Bachin jälkeen ääneen pääsi mm. teknobiisi, jossa vähän väliä matala ääni kähisi mikkiin "BACH!". Ei ihan sitä, mitä Matteuspassion jälkeen odottaisi kuulevansa. Voi toimia paremmin kevyessä musiikissa.

On oleellista maksaa palvelusta. Se on ensinnäkin reilua artisteja kohtaan, mutta myös paljon kätevämpää. Spotifyn jälkeen en ole ostanut ainuttakaan cd-levyä, koska kaikki musiikki on löytynyt palvelusta.

Jos autoradio on uudempaa Bluetooth-mallia, Spotify toimii langattomasti mobiilidatan varassa, ja biisejä voi vaihdella ratissa olevilla painikkeilla.

Kaiken kaikkiaan loistavaa, elämää rikastuttavaa tekniikkaa. Kaikkien it-harmien rinnalla olkaamme välillä kiitollisia siitä, mikä toimii. Spotify on yksi sellainen!

Spotify on mainio palvelu

Olen kokeillut Spotifyn ilmaisversiota vuosien mittaan useaan kertaan, mutta en ole innostunut siitä. Kiintolevyllä on lähes 7000 omilta cd-levyiltä digitoitua ja iTunesiin ostettua biisiä, miksi maksaisin kuukausittain musiikista, jota en saa edes omaksi?

Kiinnostus Android Autoa ja Carplaytä kohtaan sai vihdoin tekemään tilauksen ja Spotify on osoittautunut oikein mainioksi. Kymmenellä eurolla kuussa saa rajattomasti musiikkia. Mutta määrä ei ole se tärkein, vaan ne uudet tavat, jotka Spotify avaa musiikin kuluttamiselle.

Mahdollisuus kuulla ja jakaa mikä tahansa biisi esimerkiksi Facebook-kaverien kesken on hieno, koska sen jälkeen musiikki on kuin itse otetut valokuvat, joita voi jakaa ja kommentoida kaverien kesken. Spotifyn sisällä jaettavat soittolistat ja sadan parhaan biisin kokoelmat eri vuosikymmeniltä, eri genreistä ym. ovat mainio tapa löytää uutta ja vanhaa. Joulumusiikin tarjosivat tänä vuonna Spotifyn lukuisat parasta joulumusiikkia sisältävät listat. Toisin kuin cd-levyillä, joukossa ei ole lainkaan huonoja, vain täytteeksi laitettuja kappaleita.

Myös valikoimalla on merkitystä. Esimerkiksi Fifty shades -kirjoissa mainitaan toistuvasti täysin tuntemattomia biisejä ja artisteja. Spotifyn avulla ne voi kuunnella saman tien eikä ole vaaraa, että ostaisi jotain, mitä ei jatkossa halua enää kuulla. Spotifyn valikoima on niin laaja, että melkein mikä tahansa cd:nä julkaistu musiikki löytyy.

Klassisen musiikin tarjonta on paikoin ohutta. Wagnerin Ring-sarjan oopperoista löytyy vain muutama kokonaislevytys, ja niistäkin osa on ikivanhoja monoversioita.

Ennen juna- tai lentomatkaa soittolistat voi ladata biiseineen omaan puhelimeen, ja kuunnella niitä ilman nettiyhteyttä matkan aikana. Alustatuki on kattava, soitto-ohjelma löytyy pöytäkoneille, mobiililaitteille ja jopa älytelevisioille. Kaikki voivat olla kirjautuneina sisään yhtä aikaa, mutta vain yhdellä laitteella kerrallaan voi kuunnella.

Moni tyytyy Spotifyn kanssa tietokoneen omiin kaiuttimiin, jolloin äänenlaatu jää surkeaksi. Itse olen soittanut musiikin Mac-läppäristä Airplayn kautta 5.1-vahvistimeen, jolloin extended stereo -tilaa jakaa äänen koko huoneeseen. Musiikin laadussa ei todellakaan ole valittamista. Enyan kaikua ja pehmeää laulua sisältävät biisit luovat vaikutelman, että koko huone kelluu valtameren ääniaalloilla. Tässä suhteessa Mac on mainio: ääni on helppo ohjata Airplayn kautta langattomasti vahvistimeen. Varjopuoli on, että myös koneen omat äänimerkit ym. tehosteet kuuluvat, ja äänenvoimakkuudessa on turhan karkeat pykälät. Lisäksi säädössä on kiusallinen viive. Mutta ne ovat pikkuseikkoja.

Spotify valitsee musiikin liikunnan mukaan.

Spotifyn mobiiliversiossa on hauska toiminto, joka mittaa ensin puhelimen heilumista ja valitsee sen jälkeen soitettavan musiikin tämän perusteella. Sille, joka jaksaa juosta puhelin taskussa, tämä on varmasti hyödyllinen toiminto.

Älypuhelimet yhdistyvät auton omaan kosketusnäyttöön ja äänentoistoon, mikä avaa taas uusia mahdollisuuksia. Musiikki ei lopu pitkälläkään matkalla kesken.

Vielä yksi ominaisuus ansaitsee maininnan: sanoitukset. Monista biiseistä on mukana sanat, jotka näkyvät synkronoituna rivi kerrallaan.

Sanat näkyvät karaoke-tyyliin kuuntelun aikana.

Voipahan harjoitella karaokea vaikka ruokatunnin aikana. Sanoituksia löytyy lähinnä englanninkielisistä, mutta jonkin verran myös suomenkielisistä kappaleista. Jossain tapauksissa tarjolla on vain sanoitusten alkua ja sekin graafisena kuvana, jolloin sanat eivät ole synkronoituja musiikin kanssa.

Kun sanoitusta ei löydy, Spotify yrittää keventää tilannetta puujalkavitseillä.

"Lady Gaga käyttää sanoituksiamme nyt hattuna"

 Ja toinen esimerkki:

"Ups, unohdin tuon kappaleen sanat"

Wagnerin Reininkullan tekstitysten sijaan tuli ilmoitus "Musiikkimakusi on selvästi parempi kuin meillä".

Spotifyssä voittavat kaikki muut paitsi musiikin tekijät. On vaikea kuvitella, että enää ostaisin cd-levyjä (muutoin kuin lahjaksi) tai lataisin musiikkia iTunesista. Kaikki on tarjolla 10 euron kuukausihintaa vastaan. Kun Spotify ottaa vielä omansa välistä, ei artisteille jää paljoakaan. Ymmärrän hyvin, ettei Adele antanut levyään Spotify-jakoon, ja Beatlesin musiikki tuli tarjolle vasta joulun 2015 tienoilla.

Voi tietysti ajatella, että Spotifyn ansiosta kuluttajat löytävät uutta musiikkia, mutta siitä on vain vähän hyötyä näillä hinnoilla. Ehkä keikkailevat artistit hyötyvät näkyvyydestä -- ja onhan Spotify ilmeisesti vähentänyt piratismia. Tämä on nyt se palvelu, jota piraatit ovat peränneet vuosituhannen vaihteesta lähtien: edullinen ja helppo tapa kuluttaa kaikkea maailman musiikkia.

Toisaalta 10 euroa kuukaudessa vastaa noin ostettua cd-levyä joka toinen kuukausi. Kuinka moni Spotifyn käyttäjistä osti aiemmin näin paljon levyjä? Jos musiikkiin käytetty rahavirta lisääntyy, tekijätkin hyötyvät. Mutta musiikin täytyy olla hyvää, jotta sitä todella kuunneltaisiin.

Spotify on armoton. Kun kaikki on helposti saatavilla huomaan, miten valtavan paljon huonoa musiikkia maailmassa on tehty. Ihan vain siksi, että saadaan cd täyteen. Musiikki polarisoituu entisestään: hittien kuuntelu lisääntyy, cd:lle tyypillinen pakko-ostaminen loppuu.

Spotify on saanut monia kilpailijoita, viimeksi Applen oman Music-palvelun. Takaisin ostettuihin raitoihin ei ole paluuta (harrastajat ovat asia erikseen, he ovat palanneet myös lp-levyihin ja analogisiin soittimiin, mutta massamarkkinoita niistä ei tule). Spotify on musiikin digitalisaatio. Se ei ehkä hyödytä kuin pientä osaa musiikin tekijöistä, mutta niinhän digitaalisuus vaikuttaa kaikissa muissakin ammateissa.

Ostaako Facebook seuraavaksi Spotifyn?

Facebookin Instagram-kauppa ällistyttää muitakin kuin allekirjoittanutta. Eräät kommentoijat ymmärtävät hankintaa paremmin, vaikka itse palvelulle PC Magazine antoikin vain kolme tähteä ("Photos too small. Effects are gimmicky" - agree!).

Facebookin ostos kummastuttaa erityisesti siksi, että sillä on omasta takaa lähes miljardi käyttäjää, jotka jakoivat viime vuonna 140 miljardia digikuvaa. On hieman vaikea nähdä, mitä miljardin arvoista Instagram pystyy uudelle omistajalleen tuomaan.

Sen sijaan Spotify-musiikkipalvelu olisi sopinut Facebookille erinomaisesti. Facebook jakaa tekstit, kuvat ja tiedot, mutta siltä puuttuu kokonaan musiikki. Ja jos Zuckerberg todella tavoittelee nuorisoa (kuten Instagram-kaupasta voisi päätellä), musiikki pitää saada mukaan.

Ellei Facebook osta Spotifytä, Google tai Apple saattavat tehdä sen. Googlen oma videopalvelu epäonnistui, joten se osti vuonna 2006 Youtuben 1,6 miljardilla. Huimasta hinnasta huolimatta kauppa on ollut ilmeisen kannattava. Googlella on oma musiikkipalvelu, mutta kuinka moni on kuullut siitä? Eikä se edes toimi USA:n ulkopuolella:

Jos Instagram-kaupan tavoitteena oli estää palvelua päätymästä Twitterille tai osaksi Google Plussaa (joka sekään ei ole menestynyt kovin hyvin), Spotifyn osto samalla perusteella olisi hyvinkin paikallaan.

Ilmeisesti jotain on jo tekeillä kulissien takana. Spotifyn ohjelmapäivityksen mukana tuli jokin aika sitten muutos, joka kytkee sen Facebookiin. Kuuntelijan soittamat biisit näytetään automaattisesti Facebook-kavereille, mikä tulee monelle yllätyksenä. Onneksi toiminnon voi kytkeä pois päältä, kunhan vain löytää oikean asetuksen:

Blogipalautteissa mainittiin, että uusien Spotify-käyttäjien on pakko rekisteröityä myös Facebookiin. Kokeilin asiaa ja toden totta, näin näyttää olevan:

Tämä ei ole enää kivaa. Facebook on ihan hieno palvelu, mutta jokaisella pitäisi olla oikeus itse valita, haluaako mukaan. Facebook-jäsenyyden asettaminen täysin ulkopuolisen palvelun käytön ehdoksi on huolestuttavaa.

Tuleeko tällainen toiminta yleistymään pörssilistautumisen jälkeen? Vai onko Spotify-kauppa jo sovittu ossapuolten kesken? Miksi Zuckerberg sitten sanoi, ettei yhtiö tule tekemään toista näin merkittävää yrityskauppaa?