Google asentaa salaa neljän gigatavun tekoälylaajennuksen

Tämä on taas niitä asioita, joita on vaikea luokitella mihinkään kategoriaan. Google on alkanut asentaa neljän gigatavun Gemini Nano -tekoälymallin käyttäjien koneelle kysymättä lupaa tai ilmoittamatta asiasta. Pitäisikö tästä ilahtua vai raivostua?

Eniten ihmetyttää touhun salamyhkäisyys. Tiedosto on tullut joillekin suomalaisille, useimmille ei. Olen yrittänyt selvittää, mikä on yhdistävä tekijä, mutta toistaiseksi tuloksetta. Omilta koneiltani en ole sitä löytänyt.

Kyse on Chrome-selaimen tekoälytoiminnoista, ainakin Help me write -apurista, josta Googlen oma help-sivu sanoo näin:

To use this feature, make sure that you:

• Are located in the US and at least 18 years old.
• Have English as the language of your Chrome browser. Learn how to change Chrome languages.
• Are signed in to your Google Account in Chrome.
• Turn on Make searches and browsing better.
• This feature is only available in English and on Windows, Mac, and Linux at this time.

Näiden kriteerien perusteella tiedoston ei pitäisi ilmestyä lainkaan suomalaisille, mutta niinpähän vain ilmestyy. Voit testata oman koneesi kirjoittamalla komentoikkunassa DIR \weights.bin /s . Sitä voi myös hakea C: asemalta Windowsin Tiedostohallinnan hakutoiminnolla. Sama Macissä.

Jos tiedosto löytyy, sen koko on 4 269 932 544 tavua, päiväys 1.1.1980 (DOS/FAT-järjestelmän nollakohta ts. päiväystieto on nolla) ja se sijaitsee kansiossa C:\users\<käyttäjätunnus>\AppData\Local\Google\Chrome\User Data\OptGuideOnDeviceModel\2025.8.8.1141. Huh! Tiedoston ja kansion voi poistaa, mutta ne ilmestyvät ennen pitkää takaisin.

Joillakin tiedosto on ollut pienempi, mutta silloin lataus on kesken. Neljän gigatavun pakettia ei imaista yhdellä rykäisyllä nopeankaan valokuidun yli. 

Neljä gigatavua! Muistan hyvin ajan, kun suurimmat levyasemat olivat pari gigatavua (ja ajan myös paljon sitä ennen). Nyt neljä gigatavua otetaan levyltä noin vain, lupaa kysymättä, ilman selityksiä. Ja se kyrsii syystäkin käyttäjiä.

Sinänsä tämä on ovela veto Googlelta. Siirtämällä kielimallin painotiedoston käyttäjän omalle koneelle Google säästää omia datakeskuksiensa kuormituksessa ja sähkölaskussa. Toisaalta neljän gigatavun siirtäminen sadoille miljoonille Chrome-käyttäjille kuluttaa valtavasti niin tietoliikenne- kuin sähköverkkoa. Neljä gigatavua vastaa useita suoratoistettuja elokuvia. Kun malli on paikallisessa tiedostossa, se toimii nopeammin ja kuluttaa sähköä vain käyttäjän omassa koneessa. Kustannukset jäävät käyttäjille. Jos Googlen toiminta menee läpi, ennen pitkää muutkin tekoälypalvelut haluavat toimia samoin. 

Tämä episodi on kuitenkin tervetullut, sillä se muistuttaa millainen valta tekoäly-yhtiöillä on käyttäjiin ja miten suoraviivaisesti sitä voidaan käyttää. Pilvessä toimiva tekoäly tuntuu vihreältä ja kevyeltä, mutta kun se materialisoituu omalle levylle jokainen ymmärtää, ettei tekoäly toimi pyhällä hengellä. Se vaatii resursseja, joista jonkun on maksettava - joko sijoittajien, asiakkaiden tai ympäristön.

Asiasta on noussut kansainvälinen kohu, mutta Google ei ole siitä huolimatta lähtenyt avaamaan, mistä on kyse. Kun selityksiä tai lisätietoja saadaan, palaan asiaan. 

Sivun https://www.cnet.com/tech/services-and-software/chrome-installing-4gb-ai-model-gemini-nano/ mukaan latautuneesta mallista pääsee eroon Chromen asetuksista: kirjoita osoitekenttään chrome://flags, etsi listasta kohta Enables optimization guide on device (vähän ennen puoltaväliä, asetuksia on paljon!) ja vaihda oletusarvo Default asentoon Disabled. 

Tiedonkalastelua Applen nimissä

Aina välillä tulee tavallista aidompia tiedonkalasteluyrityksiä. Tämä oli sellainen:

Joku on muka vaihtanut Apple ID -salasanasi.

Viesti näyttää aidolta ja uskottavalta, melkein erehdyin itsekin klikkaamaan iforgot.apple.com-linkkiä. Kun hiiren vie linkin päälle, Outlook näyttää sen takana olevan osoitteen, joka tässä tapauksessa oli saksalaiselle palvelimelle. Tiedonkalastelua, siis.

Pitihän se kokeilla. Saksalainen palvelin siirsi edelleen uuteen osoitteeseen ja näytölle tuli iTunesin aidolta näyttävä kirjautumissivu:

Tässä urkitaan Apple ID -tunnukset.

Hyvä niksi tunnistaa tiedonkalastelu on kirjautua tahallaan väärillä tunnuksilla. Oikean palvelun pitäisi antaa virheilmoitus, kalastelijalle kelpaa mikä tahansa. Kuten aina, kirjauduin palveluun nimellä Joulu Pukki ja salasanalla Korvatunturi. Täydestä meni. (Tosin voihan olla, että joulupukki on iTunes-käyttäjä ja varannut itselleen juuri nämä tunnukset).

Seuraavalla sivulla kysyttiin sitten luottokortin tiedot -- pitihän palvelun varmistaa, että asialla oli Apple ID -tilin "oikea" omistaja. Täytin tiedot Joulupukin nimellä. Näin joulun alla hän on varmaan vinguttanut korttiaan urakalla kaikkien Suomen lasten puolesta.

Lopuksi huijari siirsi uhrin oikealle Applen kirjautumissivulle. Vähän hitaampi käyttäjä tajusi viimeistään tässä vaiheessa tulleensa huijatuksi ja luovuttaneensa tärkeät tiedot väärään paikkaan.

Tänä aamuna kalastelusivun osoite oli jo päätynyt selainten estolistoille. Firefox varoitti osoitteesta näin:

Firefoxin varoitussivu.

Chromen varoitus on tällainen:

Chromen varoitussivu.

Internet Explorer reagoi asiaan näin:

Internet Explorerin varoitussivu... ai niin, sitä ei ole.

Periaatteessa myös IE varoittaa käyttäjiään epäilyttävistä sivuista, mutta kuten usein ennenkin, sen tietokanta päivittyy hitaasti. Ilmeisesti Microsoft pitää itse yllä omaa sulkulistaansa, kun taas Firefox ja Chrome luottavat käyttäjien joukkovoimalla ilmoittamiin tietoihin. Siksi ne toimivat, IE ei.

Miksi Chrome asentaa itsensä käyttäjän datahakemistoon?

Tekninen postaus sunnuntaiaamun kunniaksi, nörttiasiaa.

Windows-sovellukset asentavat itsensä yleensä C:\Program Files -hakemistoon, johon tavallisella käyttäjällä on vain lukuoikeudet. Se estää haittaohjelmien tarttumisen järjestelmään ja on kaiken tietoturvan perusta niin Windowsissa, OSX:ssä kuin Linuxissakin.

Googlen Chrome -selain asentaa kuitenkin itsensä kone- ja käyttäjäkohtaiseen datahakemistoon C:\Users\\AppData\Local\Google\Chrome.

Tämä on pöhköä kahdesta syystä:

- Haittaohjelma voi tarttua selaimeen tai korvata sen vaikka kokonaan toisella ohjelmalla ilman, että käyttäjä huomaa mitään.

- Jos koneella on useita käyttäjiä, Chrome pitää asentaa jokaiselle erikseen (mikä on paitsi työlästä myös moninkertaistaa ohjelman viemän levytilan).

Chromen asennusvalinta tuntuu kummalliselta erityisesti siksi, että selainta pidetään tietoturvallisena. Ohjelmahakemistoon kirjoittaminen on ehdoton no-no ja sen pitäisi olla sallittua vain ylläpito-oikeuksilla.

Keksin Googlen outoon menettelyyn vain kaksi selitystä:

- Google on halunnut lisätä selaimensa suosiota varmistamalla, että peruskäyttäjä voi asentaa sen koneeseensa vaikkei hänellä olisikaan ylläpito-oikeuksia (hyi hyi Google!). Siksi Chrome on tietohallinnon kauhu.

- Selain voi päivittää itsensä automaattisesti ja huomaamattomasti.

Jälkimmäinen ranskalainen on esimerkki klassisesta mukavuus kertaa turvallisuus on vakio -periaatteesta. Tietojärjestelmästä voidaan tehdä joko tietoturvallinen tai käyttäjän kannalta mukava, mutta ei molempia samanaikaisesti.

Googlen menettely osoittaa myös, miten vaikeaa Windowsin tietoturvan kohentaminen on. Viisi vuotta sitten Vistassa käyttöön otettu UAC herätti käyttäjissä närkästystä ja moni kytki sen pois päältä, vaikka ilman oikeuksien tarkistamista tietoturvallisen käyttöjärjestelmän tekeminen on täysin mahdotonta. Google puolestaan rikkoo tärkeintä ohjelmointiperiaatetta sotkemalla käyttäjän datan ja koodin samaan hakemistoon. Aina, kun Microsoft yrittää parantaa asioita, sekä ohjelmien tekijät että niiden käyttäjät pyrkivät mitätöimään kehityksen.

Google ei ole aivan yksin. Samoin tekevät Opera-selain (C:\Users\petteri\AppData\Local\Programs\Opera) sekä Evernote-muistiinpano-ohjelma (C:\Users\petteri\AppData\Local\Apps\Evernote\Evernote).

Ubuntu ja Mac-käyttäjät: meneekö Chrome teillä oikeaoppisesti ohjelmahakemistoon? Kysyykö selaimen sisäinen päivitys ylläpitäjän salasanan vai miten päivitys on järjestetty?

---

Saman otsikon alle sopii käänteinen ongelma: pelit, jotka vaativat ylläpito-oikeuksia (admin) toimiakseen. Luulin, ettei näitä olisi tehty enää 1990-luvun jälkeen, mutta olin näköjään väärässä.

Asensin pojan koneeseen tuoreen (2010) World of Tanks -pelin (itse en pelaa koskaan). Pojalla on tietenkin koneeseensa vain peruskäyttäjän oikeudet, jotta hän ei sotke asetuksia eikä pysty asentamaan haittaohjelmia. Käsittämätöntä kyllä, peli kysyy aina käynnistyessään ylläpitäjän salasanan. Ilmeisesti vanhassa versiossa salasana tarvittiin vain Launcher-ohjelmaa varten ja pelin pystyi käynnistämään suoraan varsinaisesta ohjelmatiedostosta, mutta nykyversioissa tätäkään mahdollisuutta ei enää ole.

Turha syyllistää tietoturvaongelmista yksin käyttäjiä tai Microsoftia, jos ohjelmavalmistajat toimivat näin typerästi!