Kun työelämässä on ongelmia, vikaa on helpointa etsiä johdosta. Suomalaista johtamista moititaan huonoksi ja jäykäksi. Ei kuunnella työntekijöitä, ei tunnisteta työilmapiirin ongelmia eikä anneta työntekijän ottaa vastuuta omasta työstään. Ei anneta tilaa luovuudelle. Osaamattoman johdon vuoksi työnteko on puurtamista hampaat irvessä. Parempi johtaminen pidentäisi työuria ja estäisi ennenaikaisen eläköitymisen.
Jos työnä on ajaa bussia, sammuttaa tulipaloja tai tyhjentää jäteastioita, paraskaan johto ei pysty muuttamaan työtä miellyttäväksi. Ikäviä ja raskaita työtehtäviä on edelleen runsaasti ja on vain luonnollista, että niistä halutaan eläkkeelle mahdollisimman aikaisin. Kaikki eivät ole siistissä sisähommissa -- paitsi ne, jotka huonosta johtamisesta eniten valittavat.
Olisi kiinnostavaa nähdä kansainvälinen vertailu johtamisen kulttuurista ja kyvystä eri maissa. Onko saksalainen, ranskalainen tai ruotsalainen johtaja todella parempi kuin suomalainen? Mitä he tekevät toisin? Moniko oikeasti haluaisi itselleen saksalaisen tai amerikkalaisen pomon?
Miten suomalainen johtaminen voi olla huonoa, kun maa on täynnä yrityksiä, jotka www-sivullaan ilmoittavat erikoistuneensa juuri johdon koulutukseen ja konsultointiin? Kokeile vaikka googlata: "johdon koulutusta" antaa 2200 osumaa, johtamiskoulutus 45 800 ja "johdon konsultointi" 31 300. Meneekö kaikki tämä koulutus hukkaan? Koulutetaanko väärää asiaa, vai eikö suomalaisista vain ole johtajiksi?
En tiedä. Mutta jotain pitäisi tehdä.
Oli pysäyttävää kuunnella eilen A-talkin keskustelua Nokian tilanteesta. Luottamusmies Mikko Merihaara kertoi laskeneensa, että viimeisen 2-3 vuoden aikana talossa oli käyty 23 YT-kierrosta. Alansa ammattilaiset olivat siis saaneet pohtia 23 kertaa, onko heidän vuoronsa tulla irtisanotuiksi. Keskity siinä sitten työn tekemiseen, yritä olla luova ja sitoutua työnantajaan! IT-alasta on tullut YT-ala, kuten Susanne Päivärinta osuvasti sanoi.
Nokian kriisi taitaa olla vähintään yhtä paljon johtamisen ja viestinnän kuin teknisesti vanhenevan Symbianin kriisi. Kukaan ei voi toimia tehokkaasti, jos joutuu elämään jatkuvassa epävarmuudessa. Jos työkaverit, organisaatiokaaviot ja käytännön järjestelyt pannaan uusiksi muutaman kuukauden välein.
Merihaara sanoi, että Nokian arvoissa mainittu "avoin viestintä" on toteutunut vain mediaan päin. Työntekijät ovat joutuneet lukemaan uutisista Kauppalehdestä ja aprikoimaan sen jälkeen kohtaloaan. Tiedonkulun ongelmat lisäävät epävarmuutta ja antavat tilaa huhuille.
Ei ihme, jos Nokian innovatiivisuus pysähtyi ja kehitys jähmettyi Symbianin ympärille. Ihme oli vain se, ettei tieto tai ymmärrys tästä kaikesta välittynyt ylimmälle johdolle. Tai sitten se ei kuunnellut. Ehkä sen puhelimissa oli vain mikrofoni, ei lainkaan kaiutinta? Johtaminen ei ole puhumista ja komentamista vaan kuuntelemista.
Nokian liittoutuminen Microsoftin kanssa todennäköisesti vain pahentaa johtamisen ongelmia, ainakin aluksi. Liitto merkitsee vain uusia organisaatiomyllerryksiä ja uutta epävarmuutta. Olipa Windowsin tekninen alusta hyvä tai huono, se ei auta jos ihmiset eivät pysty puhaltamaan yhteen hiileen ja toteuttamaan yhteistä päämäärää.
Olisi hauska tietää, miten Jobs on puhaltanut henkeä Applen henkilökuntaan. Jotain kertoi se, että kun ensimmäisen iPhonen julkistustilaisuus oli lopuillaan, kamera kääntyi salin takaosassa istuneisiin kehitystiimin jäseniin, joita Jobs kiitti julkisesti hyvin tehdystä työstä. Onko Nokia joskus antanut vastaavaa kunniaa tai tunnustusta omille osaajilleen? Ovatko he joskus saaneet julkista kiitosta?
Suomalaisella yhteistoimintamenettelyllä on hyvä tarkoitus, mutta muuttuessaan rutiiniksi se kääntyy itseään vastaan. Amerikkalainen johtaja ei järjestä YT:itä - potkut tulevat äkkiä, jos firmalla menee huonosti tai henkilön työpanos ei tyydytä. Sen jälkeen asia on käsitelty ja muut jatkavat. Ehkä armeliaan nopeat potkut ovat sittenkin parempi vaihtoehto kuin loputon YT-neuvottelujen ja epävarmuuden suo?