Euroopan parlamentti kaatoi eilen pitkään valmistellun ja nettikäyttäjien kiivaasti vastustaman ACTA-sopimuksen. Tapahtunutta on pidetty esimerkkinä verkkodemokratian voimasta, sillä kansalaisten mielenilmaukset käänsivät lopulta myös poliitikkojen päät.
Mutta oliko ACTAn kaatuminen sittenkään demokratian riemuvoitto -- vai osoittiko se pikemminkin miten helppoa nettiaikana kansaa on vedättää? Uutta on se, että poliitikkojen on pakko mennä kansan perässä. Uutisen perusteella Anneli Jäätteenmäki oli hämmästynyt siitä, miten nopeasti MEPien takki asiassa kääntyi. Lopulta vain keskustan Takkula uskalsi äänestää sopimuksen hyväksymisen puolesta.
Meillä on idealistinen halu uskoa, että netti tekee päätöksenteosta demokraattista ja oikeudenmukaista. Kaikki olettavat saavansa netin kautta oikeaa ja luotettavaa tietoa, jonka perusteella he sitten muodostavat perustellun mielipiteensä. Kukaan ei myönnä olevansa netin johdateltavissa, vaikka juuri siitä on usein kyse. Harva jaksaa kyseenalaistaa netissä vallitsevaa totuutta ja perehtyä itse asiaan.
En ota kantaa itse ACTAan, koska sopimus on laaja ja vaikeaselkoinen, enkä edes väitä tuntevani sen yksityiskohtia. Otan kantaa vain itse prosessiin. Muita nettikommentoijia sama perehtymättömyys ei ole estänyt. Lähes kaikki ovat toisenkäden tietojen varassa, ja nekin tiedot ovat yleensä peräisin toisilta nettikirjoittajilta.
Itse asiassa kenelläkään ei tunnu olevan täsmällistä tietoa siitä, mikä sopimuksessa lopulta oli niin huonoa ja vaarallista. Sitä piti vain vastustaa, koska netissä sanottiin niin.
Näin toimiva "demokratia" on kovin huteralla pohjalla.
ACTAn tarkoitus oli edistää kansainvälistä yhteistyötä piratismia vastaan. Kyse ei ole pelkistä IPR-oikeuksista, vaan väärennetyt lääkkeet tai lentokoneenosat voivat olla hengenvaarallisia. Sopimukseen kuului myös toimenpiteitä nettipiratismin rajoittamiseksi -- ja juuri se sai nettikäyttäjät näkemään punaista. Kyse oli taas perusoikeuksista, kuten sananvapaudesta ja yksityisyydensuojasta.
Suomalaisen Wikipedia-artikkelin lopussa on linkki EU-palvelimelle, josta löytyvä Fact sheet (pdf-tiedosto) kertoo ACTAsta näin: The ACTA is intended to focus on commercially-oriented counterfeiting and piracy sekä Counterfeiting and piracy not only take place in the physical world, but also increasingly in the digital environment. ACTA cannot be regarded as an agreement that only focuses on the Internet. The ACTA aims to address the problem of counterfeiting and piracy as a whole, and seeks to cover each of its dimensions.
Eräs aktiivisista vastustajista on ollut vihreiden europarlamentaarikko Satu Hassi, joka blogissaan iloitsee sopimuksen kaatumisesta (ACTA - Kansalaiset osoittivat kaapin paikan). Hassikaan ei yksilöi tarkemmin, mikä sopimuksessa oli niin huonoa, mutta hän ottaa yhden esimerkin: ...sopimukseen liittyneet valtiot sitoutuisivat määräämään teleyhtiöt katkaisemaan nettiyhteyden niiltä, jotka ovat ladanneet tekijänoikeuksien alaisia tiedostoja.
Aamun Hesarissa Hassi toistaa saman argumentin. En epäile Hassin asiantuntemusta, mutta olisi kiinnostavaa tietää, mistä sopimuksen kohdasta tämä käy ilmi. Olen kysynyt asiasta Hassin Facebook-sivulla, mutta en ole vielä saanut vastausta.
Edellä viitattu EU:n oma Fact sheet sanoo nimittäin täsmälleen päinvastaista: What IS NOT the goal of ACTA: The ACTA does not focus on private, non-commercial activities of individuals, nor will it result in the monitoring of individuals or intrude in their private sphere. Accordingly: There is no proposal to oblige ACTA Parties to require internet service providers (ISPs) to terminate users' connections on the basis of accumulated allegations of online IPR infringement (the so-called “three strikes” rule).
Tietokone-lehden numerossa 3/2012 operaattoreita edustavan Ficomin toimitusjohtaja Reijo Svento vastasi toimittajan kysymykseen ACTAn vaikutuksista näin: Mielestämme sopimus ei laukaise tarvetta uudelle lainsäädännölle tekijänoikeuksien turvaamiseksi maassamme. Itse asiassa sopimuksessa on asetettu meidän lainsäädäntöä pidemmälle meneviä velvoitteita turvaamistoimenpiteitä hakeville. Näistä esimerkkinä voidaan todeta velvoite asettaa haasteen yhteydessä vakuus mahdollisista perusteettomiin vaateisiin perustuvista vahingoista. Nykyisessä Suomen laissa tällaista vaadetta ei ole.
Operaattorien luulisi tietävän, aiheuttaako sopimus heille ja asiakkaille ongelmia. Ilmeisesti ei ainakaan Suomessa.
Totta -- ACTA-sopimus oli valmisteltu salamyhkäisesti. Ilmeisesti tekijät arvasivat, minkälainen kohu siitä voisi nousta. Parlamentin äänestystulos osoitti, ettei tällainen menettelytapa enää toimi. Hankalatkin asiat on valmisteltava alusta pitäen avoimesti. Salailu ei mitenkään auta asiaa.
Sopimus oli varmasti myös monimutkainen ja sen vaikutuksia mahdoton ennakoida täsmällisesti. Mutta ennen tyrmäystä pitäisi tietää, ovatko muut sopimukset yhtään sen ymmärrettävämpiä.
Miksi esimerkiksi rikkidirektiivi hyväksyttiin, vaikka se asettaa Suomen hankalaan asemaan ja sen kaikkia seurauksia on vaikea ennakoida? Missä oli valmisteluun liittyvä nettikeskustelu? Tämänkin sopimuksen avainhenkilönä on toiminut Satu Hassi. Kritiikistä voi lukea esimerkiksi tästä tai tästä. Erään vihreän mielestä rikkidirektiivi voitiin hyväksyä, koska kyse oli luonnonsuojelusta ja ihmishenkiä suojaavasta asiasta. Kuitenkin Hassi itse sanoo Hesarissa, että "hyvä tarkoitus ei pyhitä vääriä keinoja". Hän tosin viittaa ACTAan, mutta yhtä hyvin sitä voisi soveltaa rikkidirektiiviin.
Nettidemokratia voi toimia vain, mikäli ihmiset oikeasti yrittävät perehtyä asioihin ja muodostaa mielipiteensä itsenäisesti.
Mutta oliko ACTAn kaatuminen sittenkään demokratian riemuvoitto -- vai osoittiko se pikemminkin miten helppoa nettiaikana kansaa on vedättää? Uutta on se, että poliitikkojen on pakko mennä kansan perässä. Uutisen perusteella Anneli Jäätteenmäki oli hämmästynyt siitä, miten nopeasti MEPien takki asiassa kääntyi. Lopulta vain keskustan Takkula uskalsi äänestää sopimuksen hyväksymisen puolesta.
Meillä on idealistinen halu uskoa, että netti tekee päätöksenteosta demokraattista ja oikeudenmukaista. Kaikki olettavat saavansa netin kautta oikeaa ja luotettavaa tietoa, jonka perusteella he sitten muodostavat perustellun mielipiteensä. Kukaan ei myönnä olevansa netin johdateltavissa, vaikka juuri siitä on usein kyse. Harva jaksaa kyseenalaistaa netissä vallitsevaa totuutta ja perehtyä itse asiaan.
En ota kantaa itse ACTAan, koska sopimus on laaja ja vaikeaselkoinen, enkä edes väitä tuntevani sen yksityiskohtia. Otan kantaa vain itse prosessiin. Muita nettikommentoijia sama perehtymättömyys ei ole estänyt. Lähes kaikki ovat toisenkäden tietojen varassa, ja nekin tiedot ovat yleensä peräisin toisilta nettikirjoittajilta.
Itse asiassa kenelläkään ei tunnu olevan täsmällistä tietoa siitä, mikä sopimuksessa lopulta oli niin huonoa ja vaarallista. Sitä piti vain vastustaa, koska netissä sanottiin niin.
Näin toimiva "demokratia" on kovin huteralla pohjalla.
ACTAn tarkoitus oli edistää kansainvälistä yhteistyötä piratismia vastaan. Kyse ei ole pelkistä IPR-oikeuksista, vaan väärennetyt lääkkeet tai lentokoneenosat voivat olla hengenvaarallisia. Sopimukseen kuului myös toimenpiteitä nettipiratismin rajoittamiseksi -- ja juuri se sai nettikäyttäjät näkemään punaista. Kyse oli taas perusoikeuksista, kuten sananvapaudesta ja yksityisyydensuojasta.
Suomalaisen Wikipedia-artikkelin lopussa on linkki EU-palvelimelle, josta löytyvä Fact sheet (pdf-tiedosto) kertoo ACTAsta näin: The ACTA is intended to focus on commercially-oriented counterfeiting and piracy sekä Counterfeiting and piracy not only take place in the physical world, but also increasingly in the digital environment. ACTA cannot be regarded as an agreement that only focuses on the Internet. The ACTA aims to address the problem of counterfeiting and piracy as a whole, and seeks to cover each of its dimensions.
Eräs aktiivisista vastustajista on ollut vihreiden europarlamentaarikko Satu Hassi, joka blogissaan iloitsee sopimuksen kaatumisesta (ACTA - Kansalaiset osoittivat kaapin paikan). Hassikaan ei yksilöi tarkemmin, mikä sopimuksessa oli niin huonoa, mutta hän ottaa yhden esimerkin: ...sopimukseen liittyneet valtiot sitoutuisivat määräämään teleyhtiöt katkaisemaan nettiyhteyden niiltä, jotka ovat ladanneet tekijänoikeuksien alaisia tiedostoja.
Aamun Hesarissa Hassi toistaa saman argumentin. En epäile Hassin asiantuntemusta, mutta olisi kiinnostavaa tietää, mistä sopimuksen kohdasta tämä käy ilmi. Olen kysynyt asiasta Hassin Facebook-sivulla, mutta en ole vielä saanut vastausta.
Edellä viitattu EU:n oma Fact sheet sanoo nimittäin täsmälleen päinvastaista: What IS NOT the goal of ACTA: The ACTA does not focus on private, non-commercial activities of individuals, nor will it result in the monitoring of individuals or intrude in their private sphere. Accordingly: There is no proposal to oblige ACTA Parties to require internet service providers (ISPs) to terminate users' connections on the basis of accumulated allegations of online IPR infringement (the so-called “three strikes” rule).
Tietokone-lehden numerossa 3/2012 operaattoreita edustavan Ficomin toimitusjohtaja Reijo Svento vastasi toimittajan kysymykseen ACTAn vaikutuksista näin: Mielestämme sopimus ei laukaise tarvetta uudelle lainsäädännölle tekijänoikeuksien turvaamiseksi maassamme. Itse asiassa sopimuksessa on asetettu meidän lainsäädäntöä pidemmälle meneviä velvoitteita turvaamistoimenpiteitä hakeville. Näistä esimerkkinä voidaan todeta velvoite asettaa haasteen yhteydessä vakuus mahdollisista perusteettomiin vaateisiin perustuvista vahingoista. Nykyisessä Suomen laissa tällaista vaadetta ei ole.
Operaattorien luulisi tietävän, aiheuttaako sopimus heille ja asiakkaille ongelmia. Ilmeisesti ei ainakaan Suomessa.
Totta -- ACTA-sopimus oli valmisteltu salamyhkäisesti. Ilmeisesti tekijät arvasivat, minkälainen kohu siitä voisi nousta. Parlamentin äänestystulos osoitti, ettei tällainen menettelytapa enää toimi. Hankalatkin asiat on valmisteltava alusta pitäen avoimesti. Salailu ei mitenkään auta asiaa.
Sopimus oli varmasti myös monimutkainen ja sen vaikutuksia mahdoton ennakoida täsmällisesti. Mutta ennen tyrmäystä pitäisi tietää, ovatko muut sopimukset yhtään sen ymmärrettävämpiä.
Miksi esimerkiksi rikkidirektiivi hyväksyttiin, vaikka se asettaa Suomen hankalaan asemaan ja sen kaikkia seurauksia on vaikea ennakoida? Missä oli valmisteluun liittyvä nettikeskustelu? Tämänkin sopimuksen avainhenkilönä on toiminut Satu Hassi. Kritiikistä voi lukea esimerkiksi tästä tai tästä. Erään vihreän mielestä rikkidirektiivi voitiin hyväksyä, koska kyse oli luonnonsuojelusta ja ihmishenkiä suojaavasta asiasta. Kuitenkin Hassi itse sanoo Hesarissa, että "hyvä tarkoitus ei pyhitä vääriä keinoja". Hän tosin viittaa ACTAan, mutta yhtä hyvin sitä voisi soveltaa rikkidirektiiviin.
Nettidemokratia voi toimia vain, mikäli ihmiset oikeasti yrittävät perehtyä asioihin ja muodostaa mielipiteensä itsenäisesti.