Kaappeja siivotessa tuli vastaan Helsingin Sanomien kuukausiliite toukokuu 2013, jossa kansikuvajuttuna oli Saska Saarikosken kirjoittama "Twitteristä ei päivääkään". Sen mukaan "Suomeen on nyt rantautunut palvelu, jossa viestit lentelevät vapaasti." Juttu henkii optimismia, mikä somen alkuvuosina oli yleistä.
 |
| "Twitteristä ei päivääkään" |
Joulukuussa 2025 aikaa on kulunut 12,5 vuotta. Kukapa olisi voinut arvata, miten visertävä (tweet) palvelu viedään ensin pörssiin, josta sähköautomies Elon Musk ostaa sen itselleen. Mitä alkuperäisistä Twitterin ihanteista on vielä jäljellä?
Keväällä 2013 käyttäjiä oli vielä vähän, Suomessa 64 000. Juttu alkoi pari vuotta aiemmin tapahtuneesta Osama bin Ladenin kiinniotosta. bin Laden olisi ehkä selvinnyt hengissä, jos hän olisi seurannut Twitteristä, miten muutaman kilometrin päässä asuva pakistanilainen it-konsultti ihmetteli lähistöllä kiertelevää USA:n Black hawk -helikopteria.
 |
| Hesarin kuukausiliitteen laaja juttu Twitteristä toukokuussa 2013. |
Äläys "Suomen Twitter tekee läpimurtoa hörhöjen mediasta massamediaksi" ei ole toteutunut, pikemminkin päinvastoin. Moni poliitikko on saanut tarpeekseen kireästä ja pilkkaavasta ilmapiiristä, ja muutamat jäljelle jääneet harvoin osallistuvat mihinkään keskusteluun. Viestit tosiaan lentelevät vapaasti, välillä liiaksikin.
Twitteristä (anteeksi, X:stä) on tullut yhtä yksisuuntainen kanava kuin vanhasta mediasta. Nyt vain sisällön oikeellisuudella tai vastuulla ei ole merkitystä. Erilaiset vaikuttajat, lobbarit ja disinformaation tuottajat levittävät X:n kautta omia viestejään yksipuolisesti, ilman vuorovaikutusta. Eivät vastaa kommentteihin, eivät halua osallistua keskusteluihin.
Masentavinta on ollut havaita totuuden merkityksen rapistuminen. Olisi luonnollista, että jos ihminen huomaa erehtyneensä ja levittäneensä väärää tietoa, hän vaivautuu edes pahoittelemaan ja poistamaan alkuperäisen viestinsä. Mutta ei, nimekkäätkin ihmiset eivät enää koe faktojen olevan tärkeitä. Virheitä sattuu, mitäs niistä. Ne saavat jäädä näkyviin ja levittää väärää tietoa muillekin.
On myös myönteistä kehitystä. Grok-tekoäly on mainio kertomaan, mikä viesteissä olevista väitteistä ei pidä paikkaansa. Mutta edes tekoäly ei saa ihmisiä pyrkimään kohti faktoja. Oman sanoman huutaminen on kaikkein tärkeintä.
Kaiken mölyn ja hörhöilyn vastapainoksi X:ssä on yhä oikeita asiantuntijoita ja löydän sieltä niin työni kuin harrastusteni kannalta kultajyviä. Ne saavat pysymään palvelussa, vaikka välillä valheet, pilkka ja tahalliset väärinymmärrykset nostavat verenpainetta. Ei meidän ihmisten tällaisia pitäisi olla.
Mutta kyllä me olemme. Vika ei ole X:n algoritmissa vaan sähköisen viestinnän luonteessa. Se valkeni itselleni jo 1990-luvun alussa BBS- ja news-keskusteluissa. Nettiin pääsi silloin lähinnä yliopistojen kautta, eikä algoritmeja tai palkkiomekanismeja ollut. Silti monet keskustelut ajautuivat väittelyiksi, osa kärjistyi flamewar-sodiksi.
Ihmisiä ei ole tarkoitettu viestimään globaalisti toisiaan näkemättä. Mittakaava ylittää aivojen käsittelykyvyn. Samanmieliset löytävät yhteen ja alkavat lietsoa toisiaan yhä jyrkempiin mielipiteisiin. Laumakäyttäytyminen sopii huonosti yhteen somen viraalisuuden kanssa.
Kukaan ei pysty olemaan loppuun saakka looginen. Some osoittaa jokaiselle, miten oma aate tai arvot ovat jossain ristiriidassa toistensa tai faktojen kanssa. Sellaisia me epätäydelliset ihmiset vain olemme. Some on raaka paikka, silloinkin kun tarkoituksena ei ole tahallisesti loukata toista.
Some paljastaa myös monen tunnetun julkimon henkisen pienuuden. Vaikka julkisuuskuva on ammattimainen, sivistynyt ja ymmärtäväinen, some-kommentit ohittavat virallisen suojakilven ja paljastavat pikkusieluisuuden, epävarman ihmisen, joka ei kestä erimielisiä vaan blokkaa tai hiljentää heidät. Eikä kyse ole riidanhaastajien mykistämisestä, vaan omien näkökulmien suojelemisesta omalta itseltä.
Moni arvostaa X:n nopeaa uutisvälitystä. Totta, mutta kuinka paljon sillä on lopulta vaikutusta arkeen? Annan mieluusti kotimaisen median seuloa maailman uutiset, arvioida mikä on totta ja mikä syväväärennöstä, ja tarjoilla sen minulle vähän jalostettuna. Uutisten tapahtumat voivat olla kiinnostavia, mutta reaaliaikaisuudella on harvoin merkitystä. Parempi luotettava uutinen vuorokauden päästä kuin epäluotettava heti.
Elon Musk väittää, että "You are the media now". Täyttä puppua. Tapahtumista liikkuu niin paljon valheellisia väitteitä, omatekoisten asiantuntijoiden analyysejä ja deepfake-videoita, että muutaman silminnäkijän tai oikean asiantuntijan seulominen virrasta vie kohtuuttomasti aikaa ja pilaa sen lopunkin keskittymiskyvyn, mikä vielä on jäljellä.
Niin, mitä siinä Saarikosken jutussa oikein sanottiinkaan? Lueteltiin suuri joukko suomalaisia ja kansainvälisiä henkilöitä, joilla oli paljon seuraajia. "Koviksi tekijöiksi matkalla ovat Jari Sarasvuo, Hjallis Harkimo ja Ruben Stiller, jotka ovat kasvattaneet nopeasti seuraajamääriään... Matti Nykänen saisi palvelussa takuulla kymmeniätuhansia seuraajia." - Niin olisi varmaan saanut, mutta entä jos ei ole mitään sanottavaa?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti