torstai 17. maaliskuuta 2022

Yksi identiteettivarkaus lisää

Juttelin eilen identiteettivarkauden uhriksi joutuneen nuoren naisen kanssa. Hänen passinsa oli varastettu ullakkomurron yhteydessä ja sen tiedoilla alettiin nostaa lainoja yhdeksän kuukautta myöhemmin.

Nainen syyllisti itseään, koska oli säilyttänyt passia ullakolla. Se oli ehkä vähän varomatonta, mutta hän ei missään tapauksessa itse ollut syyllinen. Oikea syyllinen oli varas. Ihmisten pitää lopettaa itsensä syyllistäminen ja nähdä, että tekijät ovat rikollisia. Varmuuden vuoksi kannattaa toki säilyttää passia kotona, sillä luultavasti asuntomurrot ovat harvinaisempia kuin ullakkomurrot, mutta kumpiakin tapahtuu.

Nainen ihmetteli, miksi henkilötunnuksen avulla pystyy edelleen tilaamaan tavaroita ja hakemaan lainoja toisen nimissä. Se on hyvä kysymys. Luotollisten palveluiden kohdalla myöntäjän pitäisi tarkistaa henkilöllisyys riittävän turvallisesti. Nimi, kotisoite, puhelinnumero ja henkilötunnus ilmeisesti riittävät monelle, vaikka osa tiedoista on helppo selvittää julkisista lähteistä.

Juuri sen vuoksi jokaisen kannattaa laittaa oma rekisteriturvallisuutensa kuntoon ja selvittää, mitä henkilötietoja heistä on saatavissa.

Käsittääkseni henkilötunnus on vain yksi henkilötieto, jonka varassa luottopäätöksiä tehdään. Se ei varsinaisesti ole avain petokseen eikä rikoksen mahdollistaja. Se ei todenna hakijan henkilöllisyyttä, mutta ilmeisesti painaa edelleen liikaa kokonaisarvioinnissa.

Uhri oli tehnyt rikosilmoituksen netissä. Hän ei kuitenkaan saanut poliisilta mitään neuvoja, miten suojautua. Apu löytyi lopulta Rikosuhripäivystyksestä. He neuvoivat ottamaan omaehtoisia luottokieltoja (jotka joutuu itse maksamaan) ja suojaamaan kotiosoitteen sen muuttamista vastaan. Ohjeita on koottu myös Tietovuotoapu-sivulle. Kirjassani Digiajan tietosuoja (Tammi 2022) olen käsitellyt aihetta yhden luvun verran. 

Jotain myönteistä kehitystä oli sentään tapahtunut. Uhri kertoi saaneensa veloitukset kiistettyä rikosilmoitusta näyttämällä, eikä hän joutunut riitelemään ja todistamaan syyttömyyttään. Se on hyvä, mutta tekojen ei pitäisi ehtiä näin pitkälle alunperinkään.

Vastaamon katastrofi nosti identiteettivarkaudet otsikoihin ja tuoreen uutisen mukaan uhrien tiedoilla on tehty petoksia. Suhtautuminen viranomaisissa ja kauppiaissa on muuttunut uhreja paremmin ymmärtäväksi, mutta parantamisen varaa tuntuu vielä olevan.

Suurin ihmetys on kuitenkin tämä: miten toisen henkilön nimissä voi ottaa lainoja tai tilata tavaroita ilman vahvaa tunnistamista? Hallitus puuhastelee sukupuolineutraalin henkilötunnuksen kanssa, mutta rikoksen uhrien auttaminen on jäänyt puolitiehen. 

31 kommenttia:

Zarr kirjoitti...

Onko tiedossa ennakkotapauksia, jossa joku olisi ns. katsonut pelin loppuun asti?

Eli oletetaan tilanne että joku saa tietää hetuni.

Tilaa rojua tai hankkii pikavippejä nimissäni.

Jossain vaiheessa saan perintäyhtiöltä kirjeen, ilmoitan perintäyhtiölle että ei käy, jos haluatte jatkaa niin haastakaa käräjäoikeuteen.

Oikeuskäsittelyssä velkojan pitäisi todistaa että olen todistetusti hankkinut lainan. Heillä on näyttää vain pelkkä henkilötunnus, eikä vahvaa tunnistautumista. Mikä on lopputulos? Onko ennakkotapauksia? Luottotappioksihan tuo pitäisi mennä.

Zarr kirjoitti...

Pointti edellisessä oikeastaan on että ei pitäisi olla identiteettivarkauden uhrin ongelma rampata tekemässä rikosilmoituksia ja yrittää jahdata kuka tietoja on mahdollisesti käyttänyt kaikkien erilaisten lainanmyöntäjien kanssa. Eli kevyimmällä mahdollisella vaivalla edetessä jossain vaiheessa tulee se uhkaus että perintäyhtiö hakee ulosottoa käräjäoikeudelta, ja tässä kohdassa voi sitten toimittaa vastineen että velka on aiheeton elleivät toisin todista. Jos joku tilaa tavaraa paristakymmenestä liikkeestä vaikkapa kuuluisalla Klarnalla, uhrin ongelmana ei pitäisi olla asioiden selvittely näiden eri tahojen kanssa jos moista maksunvälittäjää käyttävät.

Onko tosiaan mitään ennakkotapausta aiheesta missään vaiheessa KKO-tasolle asti saatu?

Markus kirjoitti...

Zarr. Älä koskaan tee tuota temppua, äläkä edes neuvo kellekään muullekaan tekemään.

Täytyy ymmärtää, että käräjät ei ole "yksi asia", vaan eri tyyppisiä käräjäsaleja on useita.

Kun asia tehdään sillä yleisellä ja oikealla neuvolla, että tekee poliisille rikosilmoituksen ja esittää kiistämisessä nimenomaan rikosilmoituksen asiasta. Se riittää todisteeksi, koska sinulla asianomistajana tuossa tapauksessa on totuudessa pysymisvelvollisuus. Eli siis silloin vastapuolen "myyjän" tai "luotonantajan" pitäisi väittää että sinä olet valehdellut poliisille. Kuitenkin pointti asiassa on, että silloin asiaa kohdellaan RIKOSASIANA ja käräjäsali on käräjä/hovi/korkein oikeus. Tällöin todistustaakka on 90% syyttäjällä ja sinulla se noin 10% eli käytännöllisesti katsoen rikospuolen asioissa vastapuolen pitää osoittaa, että sinä olet tehnyt ostoksen. Tai tässä tapauksessa - valehdellut poliisille.

Jos teet mitä tahansa muuta sähläilyä, kuten et esimerkiksi tee sitä rikosilmoitusta, reklamaatiota ja yksikantaan vain ilmoitat siivilihenkilönä, että minä en ole ostosta tehnyt, mennään käräjille. Olet todella heikoilla. Tällöin asia ei ole RIKOSASIA vaan tavallinen velkomusasia. Siinä todistustaakan suhdeluku on fifti fifti, että jos kuvittelet, että asia menee kuin rikosasiassa, että vain vastapuolella on todistustaakka, kuvittelet väärin. Silloin todistustaakkaa on myös sinulla itselläsikin ja miten meinaat todistaa asian johon et edes ole osallinen? Miten todistat asian jota ei ole tapahtunut? Millä todistat "tyhjää"? Kun et kerran mitään asiasta voi tietää kun et asiassa ole osallinen. Mutta vastapuolella on kuitenkin käypä kauppa, jossa sinun tietosi on, jota ei rikosilmoituksellakaan ole kumottu. Tämän vuoksi se rikosilmoitus on äärimmäisen tärkeä.

Tämä se systeemin akilleen kantapää koko ajan on. Rikoksen uhri on sikäli heikoilla, kun uhrin pitää hirveästi tehdä asioita asiasta joka ei oikeasti sille uhrille kuulu. Se koko rumba pitää käydä läpi ja joka ikistä laskua kohden alusta alkaen loppuun asti. Se on hurjan uuvuttavaa. Sekä kallista. Usein pitää ottaa yhteyttä lisämaksullisiin palvelunumeroihin ja täytellä kaiken maailman lomakkeita. Koskaan et voi tietää, onko tämä nyt tässä vai onko huomenna taas postilaatikossa jokin uusi ylläri. Tai viiden kuukauden päästä. Se epätietoisuus siitä koska asia on edes oh vai onko koskaani, on se pahin uhrin kokema asia.

Sitten vielä päälle kaiken maailman torvelot, jotka antavat vääriä neuvoja "sinun ei tarvitse tehdä mitään kun et ole osallinen". Juu ei mene noin. Se prosessi pitää AINA tehdä.

Markus kirjoitti...

Yhden asian lisään. Jonka itse tiedän erään ystäväni vastaavanlaisesta rumbasta.

Poliisin asenneongelma. Poliisin kanssa asiointi on välttämätöntä, jotta saa "sen lapun", jolla pääsee irti maksuvelvollisuudesta. Mutta ongelmana on, että poliisikin kohtelee uhria huonosti. Poliisinkin asenne on "etkös sä nyt voi hoitaa tätä jotenkin muutenkin kun meillä on tässä vähän muitakin hommia". Eli tällainen poliisin asenne lisää sitä uhrin "itsensäsyyllistämistä" entisestään. Ei voi olla niin, että poliisi valittaa uhrille hukkuvansa niihin ilmoituksiin. Tekisi työnsä ja ottaisi rikollisen kiinni. Ani harvoin poliisi kuitenkaan edes oikeasti aktivoituu sitä työtään tekemään. Mutta uhri tarvitsee sen lapun! Rikosilmoituksen.

Onhan se ihan selvä, että poliisilla on muitakin töitä mutta rikos on rikos ja kyllä kenen tahansa rikoksen uhrin pitäisi pystyä tekemään rikosilmoitus asiasta ilman "mulkoilua tiskin takana". Tai jos tekee asian netissä, tulee vihaisen konstaapelin soittama puhelu perästä.

Zarr kirjoitti...

Juu, tiedän että rikosasiassa on erilainen todistustaakka kuin riita-asiassa.

Siksi juuri kysyinkin että onko tietoa että kukaan olisi käynyt peliä loppuun asti, eli vienyt riita-asiana käsiteltävää velkatapausta kaikkien oikeusasteitten läpi jotta saisi ennakkotapauksen että perustunnistautuminen ei riitä. (Tai sitten saisi sellaisen että perustunnistautuminen riittää, joka meinaa että lainsäätäjän on melkein pakko lopultakin puuttua asiaan).

Markus kirjoitti...

Näitä esimerkkejä on takavuosien tekijänoikeuskirje-asioista vaikka kuinka paljon. Nykyisin taasen parkkifirmoja vastaan. Tulos on se fiftififti… kun kuvittelivat että vain ja ainoastaan syyttäjällä on se todistustaakka. Periaatteessa kaikki samantyylisiä asioita ja perustuu ihan väärään olettamaan. Että itse voi vain pyytää käräjäkäsittelyä ja istua sielä tuppisuuna odottelemassa että vastapuoli todistaa asiat…

Markus kirjoitti...

Näissä tapauksissa on se hauska piirre, kun sinä et oikeastaan ole se asianomistaja itse kaupan teko petos-asiassa. Se kauppa/luotonantaja on asianomistaja erehdytettynä tahona. Uhri on asianomistaja paljon lievemmässä rikoksessa eli identiteettivarkaudessa. Eli yksi rikoksentekijä mutta vähintään kaksi asianomistajaa.

Tämä on myös siten ongelma, että poliisi ei halua tutkia mutta myöskin nuo firmat tuntuvat olevan hyvin vastentahtoisia myöskin tekemään sitä rikosilmoitusta. Jotkut tekee, jotkut ei. Osa nielee tappiot kun se on halvempaa kuin käydä rikosprosessirumba läpi. Siten käy helposti niin että kyseessä on vain lievä identiteettivarkaus-rikos jonka poliisi tai syyttäjäkin kuittaavat ”ei tutkita”. Ja siten se viimeisimmillään sivullinen uhri jää ongelmineen ihan yksin.

Timo Niemi kirjoitti...

Tilanne ei ole lainsäädännön kannalta läheskään niin synkkä kuin kirjoituksessa annetaan ymmärtää. Oikeusministeriön heinäkuussa 2021 asettamassa kuluttajaluottoja koskevan lainsäädännön tarkistamista käsitelleessä työryhmässä on valmisteltu myös säädösluonnokset vahvan tunnistamisen vaatimisen laajentamisen osalta. Työryhmän mietintö on julkaistu 11.3. (https://oikeusministerio.fi/-/tyoryhma-ehdottaa-tiukennuksia-kuluttajaluottojen-saantelyyn). Mietintöä koskeva uutisointi on keskittynyt korkokaton laskemiseen. Työryhmän mietintö on tällä hetkellä lausunnolla lausuntopalvelussa (https://oikeusministerio.fi/-/tyoryhma-ehdottaa-tiukennuksia-kuluttajaluottojen-saantelyyn), joten kaikilla halukkailla on mahdollisuus ottaa kantaa asiaan 29.4. saakka.

Niko L. kirjoitti...

Jos nyt tuollaiseen tilanteeseen joutuisi, niin kenestä se rikosilmoitus tehdään? Laitanko siis ilmoitukseen, että epäilen Klarnaa (tai mikä firma kyseessä sitten sattuukaan olemaan) rikoksesta, koska karhuaa minulta perätöntä laskua? Vai tuntemattomasta henkilöstä, joka on varastanut identiteettini? Vai molemmista?

Anonyymi kirjoitti...

Toinen juttu on kuin identtivarkaus on nämä remonttifirmat joka kiertelee maakunnissa iäkkäille tuputtamassa, tarpeettomiakin, remontteja ylihintaan ja tekevät heidän kanssaan luottohakemuksen täysin väärin tulotiedoin. Isäni ja äitini joutui moisen vedätyksen uhriksi. Tulotiedot (kansaneläke) oli laitettu tuplasti liian isoksi ja molempien nimissä vaikke äiti edes pystynyt enään kirjoittamaan nimeään, en tarkkaan muista asuikokaan enään kotona vai vanhainkodissa.

Onneksi sain tämän koijari-firman perumaan koko homman. Soitin kyllä Nordean luototukseen mutta siellä oli varsin nuiva vastuupnako "emme me voi kaikkia luottoasiamiehiä tarkistaa ja heidän toimia seurata tms.". Nordea on boikotissa ja pysyy.

Petteri Järvinen kirjoitti...

Työryhmän mietintö on tällä hetkellä lausunnolla lausuntopalvelussa

Hienoa, en ole selvästikään ollut ajan tasalla lainsäädäntöhankkeissa. Nyt kaikki kommentoimaan lausuntopalveluun. Linkitin tiedon myös Twitteriin.

KohtoKohto kirjoitti...

Tämä on asia, joka pitäisi mitä pikimmiten saada kuntoon. Kukaan ei pysty henkilötunnustaan suojelemaan täysin ja passin tai ajokortin katoaminen on aina mahdollista.

Ei nykymaailmassa luottoa pitäisi pystyä hakemaan tai tavaroita tilaamaan ilman vahvaa tunnistautumista. Kyllä tässä jo pitkään on ollut sellainen kutina, että viattomia sivullisia ihmisiä halutaan laittaa rikollisten toimien maksumieheksi kauppiaille.

Zarr kirjoitti...

Hienoa, en ole selvästikään ollut ajan tasalla lainsäädäntöhankkeissa. Nyt kaikki kommentoimaan lausuntopalveluun. Linkitin tiedon myös Twitteriin.

Huvittavaa on että tuokin palvelu vaatii ilmeisesti vahvaa tunnistautumista jotta voi antaa edes lausunnon :)

Markus kirjoitti...

Ironistahan tässä onkin, että "oikeilla pankeilla" on jo äärimmäisyyksiin viety asiakkaan tunnistamisvelvollisuus. Ei kelpaa edes ajokortti enää henkilön tunnistamiseen, puhumattakaan takavuosien "rasti paperissa - asiakas tunnettu" metodeista. Samoin pankeilla on myös velvollisuus tuntea asiakkaan maksukäyttäytyminen yleisestikin.

Kuitenkin samassa maassa on sitten kaiken maailman ruotsalaisfirmoja (klarna), jotka voivat olla kuin siat pellolla.

Ei se voi olla vaikeaa saada asiaa kuntoon, kun se kerran pankkienkin kanssa on onnistunut.

Anonyymi kirjoitti...

Salaa oma puhelinnumero tai vähintään puolisalaiseksi. Laita väestörekisteristä kaikki tietojenluovutuskiellot päälle. Jos omistat auton tee Traficomiin tiedonluovutuskielto. Muuttosuojaus Postille. Rekisteröintikielto kaupparekisteriin.

https://dvv.fi/tietojen-luovuttamisen-kieltaminen
https://www.traficom.fi/fi/asioi-kanssamme/tee-tiedonluovutuskielto
https://www.prh.fi/fi/kaupparekisteri/valty_huijauksilta/rekisterointikielto.html
https://www.posti.fi/fi/henkiloille/kirjeet-ja-postipalvelut/jakelu-ja-muuttaminen/muuttaminen-henkiloille/muuttosuojaus

Lisätään vielä että jos aiot rekisteröidä .fi -verkkotunnuksen niin älä rekisteröi sitä Y-tunnuksellesi vaan rekisteröi se yksityishenkilönä niin osoitetietosi eivät tule julkisiksi. Jos yksityisyrittäjä rekisteröi verkkotunnuksen niin hänen kotiosoitteensa tulee julkiseksi...

KohtoKohto kirjoitti...

Nuo yllä olevat neuvot ovat tietenkin hyviä sinänsä, mutta tekevät elämästä hankalaa. Lisäksi ne eivät mitenkään takaa sitä, etteikö joku pystyisi saamaan esimerkiksi hetun käsiinsä.

Kaiken avain on se, että ainoastaan vahvalla tunnistautumisella pitäisi päästä tekemään verkkokauppaa tai hakea lainaa.

Anonyymi kirjoitti...

"jos omistat auton tee Traficomiin tiedonluovutuskielto"

Asetin tuon kiellon, katsastusmainokset lakkasivat tulemasta mutta kyllä autokauppias näki systeemeistään kaikki henkilötietoni ja autoni tiedot pelkällä rekisterinumerolla.

Kummallista tietosuojaa.

Petteri Järvinen kirjoitti...

Tässä suhteessa uusi sääntely toisi kaivatun muutoksen:

"työryhmä ehdottaa, että henkilöllisyyden todentamisvelvollisuus laajennetaan koskemaan kaikkia kuluttajaluottoja sekä tilanteita, joissa kuluttaja valitsee verkossa asioidessaan maksutavaksi laskun. Jos asiakas tunnistetaan sähköisesti, tunnistamisessa tulisi käyttää vahvaa tunnistamismenetelmää eli esimerkiksi mobiilivarmennetta tai verkkopankkitunnuksia. Tällä pyritään estämään verkkokauppaostosten tekeminen käyttämällä toisen ihmisen henkilötunnusta ja muita tietoja."

Anonyymi kirjoitti...

Monet pienet yksityisyrittäjät myyvät tuotteitaan nettisivujensa kautta ja tilaukset sähköpostitse. Mitenköhän tämä tuleva uudistus vaikuttaa heihin?

Anonyymi kirjoitti...

Monet pienet yksityisyrittäjät myyvät tuotteitaan nettisivujensa kautta ja tilaukset sähköpostitse. Mitenköhän tämä tuleva uudistus vaikuttaa heihin?

Pienyrittäjä voi ottaa luottotappioriskin tai ottaa maksun vaikka Paypalin kautta. Niinhän nuo muuallakin tekevät.

Anonyymi kirjoitti...

Kirjoitin tänne viime vuonna esimerkistä jossa tilattu noin 40.000 euron edestä tavararaa. Rikollinen oli hankkinut mm. Tokmannin luottokortin, lainoja muualta, puhelinliittymiä puhelimia Soneralta ja vaikka mitä.
Rikollinen tiedossa. Asuu edelleen samassa osoitteessa.
Tapahtumasta on jo 2 vuotta ja muistaakseni rikosilmoitus tehty huhti-toukokuussa 2020.

Vieläkään ei poliisista kuulunut mitään. Ei edes kutsua kuulusteluun.

Kun firmoihin on oltu yhteydessä, ovat pyytäneet kopion rikosilmoituksesta, mutta se ei ole auttanut. Kaveri ulosotossa. Yhteys Velkaneuvontaan ja sieltä kerrottu että kannattaa hakeutua velkasaneeraukseen vasta kun eka oikeudenkäynti pidetty.

Näitä "lojuvia" rikosilmoituksia on todella paljon, joita ei edes ole alettu tutkimaan. Ympäri Suomea. Varmaan muutama tuhat ihmistä/uhria ulosotossa ja aivan turhaan.



Zarr kirjoitti...

Kaveri ulosotossa
vasta kun eka oikeudenkäynti pidetty.

Miten kaveri voi olla "ulosotossa", jos ei ole vielä pidetty ensimmäistäkään oikeudenkäyntiä? Ainoastaan verot ja vakuutukset (yms) ovat suoraan ulosottokelpoisia.

Markus kirjoitti...

Suoraan ulosottokelpoisia on myös esimerkiksi luottokortit/pankkien käyttö/joustoluotot jne…

Zarr kirjoitti...

Suoraan ulosottokelpoisia on myös esimerkiksi luottokortit/pankkien käyttö/joustoluotot jne…

Eivätkä takuulla ole. Julkisyhteisöjen saatavat ovat (sakot, terveyskeskusmaksut, verot), mutta ei varmasti minkään random pikavippifirman tai vakiintuneemmankaan pankin. Vakuutuksistakin ainoastaan pakollinen liikennevakuutus.

https://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2007/20070706

Markus kirjoitti...

Kyllä ne on. Iso pyörä alkaa pyöriä kun maksu on 30 päivää suorittamatta. Luottohäiriömerkintä tulee välittömästi jne.

Tämä siis tarkoittaa tosiaan liikepankkien luottoja/kortteja. Ei minkään pikavippifirmojen juttuja. Nämä liikepankit tai ”aidot” luottokorttiyhtiöt on myös äärimmäisen nihkeitä minkäänlaiseen asioiden sopimiseen. Siten voin jopa uskoa, ettei se rikosilmoituksen heiluttelukaan näiden tahojen kanssa välttämättä auta.

Anonyymi kirjoitti...

Zarr sanoi...

Kaveri ulosotossa
vasta kun eka oikeudenkäynti pidetty.

Miten kaveri voi olla "ulosotossa", jos ei ole vielä pidetty ensimmäistäkään oikeudenkäyntiä? Ainoastaan verot ja vakuutukset (yms) ovat suoraan ulosottokelpoisia.
___________________________________________
Rikosasiassa ei ole pidetty oikeudenkäyntiä. Luonnollisesti yritykset ovat hakeneet veloilleen oikeudenpäätökset vaikkapa perintäyhtiöiden kautta.

KohtoKohto kirjoitti...

Monet pienet yksityisyrittäjät myyvät tuotteitaan nettisivujensa kautta ja tilaukset sähköpostitse. Mitenköhän tämä tuleva uudistus vaikuttaa heihin?

Pienyrittäjä voi myös toimia niin, että lähettää tuotteen vasta asiakkaan maksun jälkeen. Tällöin voidaan toimia vaikkapa sähköpostilla viestittelemällä.

Maksaessaan etukäteen asiakas ottaa pienen riskin, mutta mikäli on tunnettu suomalainen yrittäjä, en pidä riskiä kovinkaan suurena kohtuullisilla summilla pelattaessa.

Varmaankin esimerkiksi näitä pieniä yrittäjiä esimerkiksi tämän uudistuksen yhteydessä ajatellaan. Olisi tietenkin hyvä saada joitain toimijoita, jotka pystyvät rakentamaan vahvaan tunnistautumiseen perustuvan verkkokaupan kohtuullisin kustannuksin. Näin pienetkin yrittäjät pääsisivät helposti tähän mukaan.

Petteri Järvinen kirjoitti...

Aina voi maksaa tilisiirtona tai postiennakolla. Tilauspetokset liittyvät luotolliseen tavarakauppaan. Siinä pitäisi jatkossa vaatia vahvaa todentamista.

KohtoKohto kirjoitti...

Aina voi maksaa tilisiirtona tai postiennakolla. Tilauspetokset liittyvät luotolliseen tavarakauppaan. Siinä pitäisi jatkossa vaatia vahvaa todentamista.

Juuri näin. Mikäli joku luottoa tarvitsee, hän voinee hakea ensin luottoa ja sen jälkeen ostaa tavaran. Luotollinen tavarakauppa ylipäänsä on mielestäni kyseenalainen keksintö.

Anonyymi kirjoitti...

Täten ilmoitan tälle yhteiskunnalle, että taho joka tietää henkilötunnukseni, ei välttämättä ole allekirjoittanut. Jos joku ei tätä usko, niin se hän hänen ongelmansa. Erityisesti haluan ilmoittaa viranomaiselle, että en salli kenenkään esiintyä minuna vain tietämällä henkilötunnukseni tai kotiosoitteeni. Mielestäni minulla on oikeus vaatia tällaista.

Vakavasti ottaen, voisinko jossain laittaa tietoihini raksin ruutuun "vain vahva tunnistautuminen sallittu".

Osmo kirjoitti...

Minä en ymmärrä, miksi ei voida lähettää tekstiviestiä aina, kun luottotiedot tarkastetaan? Tällä jäisi nämä huijarit heti kiinni. Estäisi myös perusteetonta urkintaa. Periaatteessa tähän voisi yhdistää myös manuaalisen hyväksynnän.

Tilisiirrossa on riskinsä, kuten Anttilan konkurssi osoitti. Postiennakossa taas on kuluja. Itse muistan tilanneeni vain kerran postiennakolla.