tiistai 25. elokuuta 2020

SDP:n tavoitteena kuuden tunnin työpäivä

Sanna Marin on kertaheitolla nuorentanut SDP:n imagoa kymmenillä vuosilla. Raikas tuulahdus päättyi kuitenkin puoluekokouksessa, kun tavoitteeksi otettiin työajan lyhentäminen palkkoja laskematta. Kokous yhtyi tavoitteeseen, vaikka kuuden tunnin työpäivästä ei tullutkaan puolueen virallista tavoitetta. 

SDP on kiinni menneisyydessä, jossa työpäivän pituutta mitattiin tunteina. Näin säännöllistä työtä tekevien osuus laskee koko ajan. Ongelmana eivät ole kahdeksan tunnin työpäivät vaan ne, joilla on pätkätöitä tai ei töitä lainkaan. Yhä suurempi osa työllistää itse itsensä joko keikkataloudessa, freelancerina tai mikroyrittäjänä. Uudistuneen SDP:n pitäisi kiinnittää huomiota näihin ryhmiin.

Nettikeskusteluista päätellen keskeinen peruste kuuden tunnin työpäivään tuntuu olevan se, että työaikaa on lyhennetty aiemminkin. Viisipäiväinen työviikko ja kahdeksantuntiset työpäivät olivat aikoinaan rohkeita tavoitteita. Niistä selvittiin parantuneen tuottavuuden ansiosta. Miksei samoin kävisi nytkin?

Toisaalta: jos kuuden tunnin työpäivä on parempi kuin kahdeksan, eikö neljän tunnin ole vielä parempi? Tai kahden? Jossain kulkee selvästi raja, jonka alle ei voida mennä. Miksi se olisi juuri kuudessa? 

Työelämä on jakautunut kahtia. Monissa ammateissa tietotekniikka on tehostanut työtä. Siksi työelämää pitäisi kehittää työn johtamista ja tulosten mittaamista parantamalla. Miksi toimistotyö olisi edelleen sidottu kellokorttiin? Ajatustyötä tai luovaa työtä tekevillä työ ei lopu työpaikalta lähdettäessä, joten läsnäolon mittaaminen on jo lähtökohtaisesti väärä tapa.

Yhtä kummallinen on ajatus, että työtä pitäisi jakaa, jotta sitä riittäisi kaikille. Työn määrä ei ole vakio. Työ luo uutta työtä. Työn kysyntä on epäsuhtaista, koska liian moni on työttömänä ja toiset tekevät jatkuvasti ylitöitä. Tätä vääristymää ei korjata jakamalla vaan kouluttamalla ihmisiä aloille, joilla on kysyntää. Ongelma on, että yritysten tarpeet muuttuvat nopeammin kuin ihmiset ja yhteiskunta ehtivät sopeutua niihin. Siihen ei jakaminen auta. 

Ajatus työn tasapuolisesta jakamisesta kaikille on varmaankin syntynyt julkishallinnossa, jossa työtä annetaan ja siitä maksetaan ylhäältä käsin määräyksillä.

Koronaviruksen aiheuttama etätyöbuumi on vienyt pohjan vanhanaikaiselta työajan mittaamiselta. Työ on tehostunut, kun matkoihin ei kulu aikaa ja turhat palaverit on minimoitu. Tuottavuusloikka on toteutunut eikä etätöissä lasketa tunteja aiempaan tapaan. Juuri tällaisia asioita modernin SDP:n pitäisi ajaa peruutuspeiliin tuijottamisen sijaan.

Tietotyössä pitäisi mitata yhä enemmän tuloksia ja yhä vähemmän läsnäoloa, joten työaika muuttuu joka tapauksessa. Joillakin se lyhenee, joillakin pitenee. 

Kaikki eivät kuitenkaan tee tietotyötä. Monissa ammateissa työ on sidottu paikkaan ja kellonaikaan. Esimerkiksi poliisi, vartijat ja sairaalahenkilökunta joutuvat päivystämään ympäri vuorokauden eikä heidän tuottavuutensa kohene tekniikkaa lisäämällä. Jos nyt käytössä on kolme kahdeksan tunnin vuoroa (3 x 8 = 24), jatkossa tarvittaisiin neljä kuuden tunnin vuoroa (4 x 6 = 24). Pitäisi siis palkata yksi henkilö enemmän vuorokaudessa. Sitä on mahdotonta tehdä palkkoja alentamatta tai veroja nostamatta. Työajan lyhentämisen paradoksi on siinä, että lyhentämisellä olisi eniten merkitystä siellä, missä siihen ei ole varaa.

Ei ole myöskään tekijöitä: sairaanhoitajista on pulaa jo nyt, joten kuuden tunnin työpäivän edellyttämä 25 prosentin lisäys työvoimaan on käytännössä mahdotonta. Tässäkin suhteessa maailma on erilainen kuin ennen, jolloin työvoimasta ei ollut pulaa ja kahdeksan tunnin työpäiviin riitti tekijöitä.

Nettikeskusteluissa huomaa, että tunnetasolla ajatus kuuden tunnin työpäivistä houkuttaa. Kukapa ei haluaisi enemmän vapaa-aikaa samalla palkalla? Mutta kuinka moni edes tietotyötä tekevistä pystyisi keskittymään täydet kuusi tuntia työhön, jättämään turhat rupattelut ja palaverit väliin, lopettamaan tupakka- ja kahvitauot sekä luopumaan nettisurffailusta kesken työpäivän? Olisiko "kuuden tunnin tehokas työaika" oikeasti neljän ja puolen tunnin tehokas työaika?

Ihmisiä me vain olemme.

11 kommenttia:

Pertti Ilmari kirjoitti...

Pitkään on puhuttu, että hyvinvointivaltion ylläpitäminen edellyttää työurien pidentämistä alusta, lopusta ja keskeltä. Mutta ilmeisesti saman asian ajaa, jos työntekoa vähennetään kauttaaltaan.

Jari kirjoitti...

Jos palataan puolisen vuotta taaksepäin, Marin kirjoitti:

"Työllisyystavoitteen saavuttaminen on tärkeää julkisen talouden tasapainotavoitteen saavuttamiseksi hallitusohjelman mukaisesti. Hallitus ei sulje mitään työllisyyttä parantavaa keinoa tarkastelun ulkopuolelle. Olemme myös valmiita tekemään vaikeita päätöksiä."

Minusta tuo oli erikoinen linjaus Marinilta. Olisiko hänellä ollut jo silloin mielessään, että tulisi ehdottamaan työn lieventämistä, ja tulisi ikään kuin ajamaan Vihreiden perustulomallia (oikeastaan sen kompromissia) SDP:n sisällä.

hdmi kirjoitti...

Suomen suurin puolue tarjoaa pelkkää unelmahöttöä ja voodootaloutta. Koko euroajan on sanottu että yhteisvaluutta vaatii työelämän rakenteellisia muutoksia. Se tarkoittaa kyllä ihan muuta kuin työajan lyhennystä.

Ranskan 35 tunnin työviikko ei tainnut ihan onnistua, eikä Saksassakaan ammattiliitot enää melskaa aiheesta. Jännä juttu että juuri ne jotka eniten puhuvat kansainvälisyydestä sulkevat silmänsä muiden maiden kokemuksilta. Enkä nyt viitsi edes mainita maahanmuutto- tai energiapolitiikkaa.

hdmi kirjoitti...

Olisivatkohan maan asiat paremmin vai huonommin jos pääministeri ja muu hallitus tekisivät kuuden tunnin työpäivää? Eduskunnalla taitaa olla nelipäiväinen viikko.

Nimetön kirjoitti...

Mittasin eilen tosiasiallisen työaikani 8 tunnin osalta. Tein tehokasta työtä kolme tuntia työpaikallani. Kaikki muu oli jonninjoutavaa. Tänään tein etätyötä. Aloitin kello kahdeksan ja nyt kello yksitoista työni on tehty.

Nimetön kirjoitti...

Unohtui loppuosa: Lisäksi työmatkoissa säästin 2 x 45 minuuttia. Joten säästöä tuli noin 7 tuntia päivässä. Säästöä syntyi myös aterioissa, bensoissa ja ettei tarvinnut liian aikaisin herätä. Työtä tein pikkuhousuissa, joten vaatekulut pienenivät. Lastakaan ei tarvinnut liian aikaisin herättää tarhaan. Yönet pitenivät, joten molemmat olemme virkeämpiä kuin tavallisesti Vai? :D

Petteri Järvinen kirjoitti...

Hyvä muistutus siitä, miten monin tavoin työn tuottavuutta voisi parantaa. SDP:n pitäisi ajaa moderneja vaihtoehtoja ikivanhan 8-16 kellokortin sijaan.

Nimetön kirjoitti...

Valitettavasti ja luonnollisestikaan vastaava ei kaikilla työpaikoilla onnistu. Mutta tämä etätyömahdollisuus on muuttanut monen työntekijän ajattelutapaa ja toimintoja. Samoin usea työnantaja on jo kiinnittänyt huomiota työn tuottavuuteen tuntimäärän sijasta. Ainakin meillä on 2 kuukauden aikana tuottavuus kasvanut etätyötä tehneillä keskimäärin 25 prosenttia, paljon pienemmällä työtuntimäärällä. Uskon meidän olevan myös tyytyväisempiä elämänlaatuumme.
Pieni esimerkki työpaikalla tapahtuneesta ajankulutuksesta on parin tunnin päivittäisen nettiselaamisen, chattaamisen ja faceamisen loppuminen.

Nimetön kirjoitti...

Huvittavaa kun jengiltä tuppaa unohtumaan, että hyvinvointiyhteiskunta syntyy vain työtä tekemällä. Terveydenhuolto, koulutus ja kaikki muut yhteiskunnan palvelut tuotetaan ei millään muulla kuin ihmisten tekemällä työllä. Jos halutaan lyhyempää työaikaa, niin osa palveluista pitää yksinkertaisesti ajaa alas, mitä kukaan ei kuitenkaan halua. Lyhyempi työaika kun ei koske vain itseä vaan myös niitä, jotka ne hyvinvointipalvelut tekevät.

Moni ei niin ikään ole tullut ajatelleeksi, että omastakin työajasta osa kuluu ammattitaidon ylläpitämiseen, ja siten koko työaika ei ole varsinaista tuottavaa työtä. Jos siis työaikaa vähennetään, työn tuottavuus vähenee suhteellisesti enemmän. Siksi on turha haaveilla, että palkkaa leikattaisiin työajan kanssa samassa suhteessa, eli että tuntipalkka ei alenisi. Realismia on ainoastaan se, että palkka vähenee tuottavuuden suhteessa.

Nimetön kirjoitti...

Tehokkuusmittauksin ei koskaan pystytä saamaan esiin sitä, mitä tapahtuu "passiivisina" hetkinä, pasianssia pelatessa tai työkaverin kanssa jutellessa. "Luppohetket" ovat olennainen osa työntekoa, nekin tuottavat tulosta. Sille emme voi mitään, että osa (aivo)työstä ja kontaktien luomisesta pysyy ikuisesti mittaamisen ulottumattomissa.

JM kirjoitti...

Työtä tekemällä ei välttämättä synny yhtään mitään, ei edes tuottavuutta.
Työnantaja miettii sijoittaako XX miljoonaa uusimpaan teknologiaan samalla poistaen työntekijät. Aivan kannatettava asia.

Aikoinaan Hevosmiestenliittoon kuului 60.000 suomalaista. Kuinkas nyt. Missäpä metsurit, missä pankkineidit, missä..., missä..., missä varastomiehet, talonmiehet ja kaupan kassat piakkoin.... Teknologia seuraavan 10 vuoden kuluessa poistaa todella suuresti eri ammattikuntia.

Kuinka pahasti Amazon on tulee iskemään Suomen työllisyyteen. Vain hoiva- ja hoitoalat pärjäävät. Hoivatkaamme toisiamme.