Olen säilyttänyt muutamia vanhoja tietokoneita mikrohistorian alkutaipaleelta. Kun laitoin niistä kuvia Instagramiin ja Twitteriin, sain paljon myönteistä palautetta. Koneet liittyivät työhön, opiskeluun tai pelaamiseen, mutta niihin ehti kehittyä tunneside, joka muutama kymmenen vuotta myöhemmin palaa nostalgisina muistoina.
 |
| IBM XT ja kotelo 5,25" lerppuja. |
Aloitetaan siis IBM PC:stä, joka esiteltiin 12.8.1981. Aivan ensimmäisissä malleissa oli mitättömät 16 kilotavua RAM-muistia, mutta perusmuistiksi vakiintui nopeasti 64 kilotavua. Se laajentaminen täyteen 640 kilotavuun tuntui aikanaan valtavan suurelta, kunnes ohjelmat kasvoivat niin, että muisti kävi ahtaaksi.
 |
| "Keskusmuistia täydet 640 kilotavua" |
Prosessorina oli 4,77 MHz taajuudella toimiva Intelin 8088. Levykeasemat olivat aluksi 160-kiloisia (kaksipuoleisina 320 kt) lerppuja (floppy disk, fyysinen koko 5,25 tuumaa), myöhemmin 360-kiloisia. Kaksi rinnakkaista asemaa mahdollisti kopioinnin levykkeeltä toiselle, tai sitten ohjelmaa ajettiin toiselta levyltä ja B: aseman levykkeelle tallennettiin työtiedostot.
 |
| IBM Personal Computer XT |
Vuonna 1983 esiteltiin suurella 10 megatavun kiintolevyllä varustettu XT-malli. Samalla uusi PC-DOS 2.0 (Microsoftin versiona MS-DOS 2.0) toi mukanaan hierarkkisen hakemistorakenteen. Tänään 10 megatavun tilaan mahtuu kaksi hyvälaatuista älypuhelimen valokuvaa, mutta aikanaan 10 megatavua oli iso määrä.
IBM XT on vaikuttava ilmestys tänäkin päivänä. Kone on pelkkää rautaa ja paino sen mukainen. Kun virtakytkimen ("Big Red Switch") napsauttaa päälle, on kuin sorvi lähtisi käyntiin. Muistintarkastuksen jälkeen kiintolevy alkaa pyöriä, mikä tuntuu värinänä koneen metallikuorissa ja pöydässä asti, ellei siinä ole riittävän tukevat jalat.
 |
| Big Red Switch - Iso Punainen Kytkin |
Suunnittelijat eivät arvanneet, että joku käynnistäisi koneen vielä 40 vuotta myöhemmin. Useimmat säilyneet IBM-rungot eivät enää käynnisty. Tämä käynnistyy, mutta buuttaus ei aina onnistu, vaan keskeytyy aikoinaan pelättyyn virheilmoitukseen:
 |
| Disk Boot failure |
Jos DOSin saa käynnistymään, kone antaa ennen pitkään toisen pelätyn virheilmoituksen:
 |
| Data error reading drive C |
Tässä vaiheessa kiintolevyn tiedostoille sai sanoa hyvästit.
Vihreä näyttö oli tarkoitettu vain tekstitilan käyttöön, mutta siihen sai yksivärisen Hercules-grafiikkakortin. Näytön fosforin jälkiloistoaika on niin pitkä, että hitaasti vierivää tekstiä on mahdotonta lukea. Kun vieritys loppuu, kestää hetken ennen kuin kuva asettuu luettavaan muotoon - aivan kuin olisi pyörinyt karusellissa.
 |
| Rrrrautainen näppäimistö IBM-tyyliin. |
IBM-koneiden alkuperäinen näppäimistö oli vaikuttava ilmestys. Se painaa 2,44 kiloa ja on sekin täyttä rautaa. Jokainen näppäin antaa selvän palautteen niin liikeradan pituudella kuin äänekkäästi kilisemällä. Tällaisia näppäimistöjä ei enää tehdä - ei ole tehty pitkään aikaan. Ja se on harmi.
25 kommenttia:
Minulla ei ollut koskaan varaa ostaa alkuperäistä IBM-PC:tä, joten kloonikoneilla ja yliopiston Facit-päätteillä totuin rakastamaan paljon lepsumpaa näppäimistöä. Ne harvat kerrat kun jouduin käyttämään IBM-näppäimistöä kun kaikki Facitit olivat varattuja olivat tuskaa minulle.
No, kukin taplaa tyylillään.
Nostalgiaa joskaan ei herätä minussa nostalgisia tunteita. Dos-koneita käytin paljon vasta 1988 alkaen. Macintoshia sitä ennen.
Minulla on vastaavanlainen IBM näppis edelleen käytössä joka päivä toimistolla. muistaakseni näppiksen valmistusvuosi on 1991. Ajan myötä on pitänyt hankkia PS/2 -> USB convertteri, taisi vielä vaatia aktiivisen semmoisen. Näin hyvät näppikset on harvassa...
Vanhassa IBM-näppiksessä oli iso pyöreä DIN-liitin, PS/2-malli (mini-DIN) tuli vasta 1987 saman nimisten koneiden myötä. Adapteria DIN->USB ei taida olla, mutta laittamalla kaksi peräkkäin (ensin DIN->PS/2, sitten PS/2->USB) vanhan näppäimistön saisi ehkä toimimaan nykyisissäkin koneissa.
Minulla on edelleen "vessalukemistona" Petterin PC-käyttäjän käsikirja vuodelta 1986. Sitä tulee aina joskus selailtua nostalgiointihengessä. Muistuttaa ajoista kun oli vielä mahdollista tietää tarkkaan suunnilleen jokaisen bitin asento koneessa, kun nykyään kaikki on lukemattomien abstraktiokerrosten ja pipeline-optimointien takana.
Mielenkiintoisimpia tapauksia ovat melkeinpä varhaiset kloonit. Nokian Mikromikoissa esmes oli prosessonina 80186 (!) jota ei paljoa missään muualla nähty, ja muistaakseni kiintolevyohjain käytti sinänsä standardinmukaista standardia ja -levyjä, mutta pinnijärjestys oli käänteinen jotta saatiin myytyä vain omia varaosia...
MikroMikko 1 oli 8085, MikkoMikko 2:ssa oli 80186 ja MikkoMikko 3:ssa 80286 jne.
Fujitsulle kiitos seuraavasta:
https://www.net.fujitsu.fi/fi/historia/mikrotietokone/index.htm
Ahh, muistot tulee mieleen... Oli tukevaa tekoa :)
Mikro Mikko 2:ssa oli tosiaan 80186-prosessori, joka oli hieman 8086-perusmallia nopeampi. Mutta varsinainen killer feature oli Mikko 2:n valkopohjainen näyttö, jossa tekstimerkit olivat mustia.
@Petteri
Tässä vaiheessa kiintolevyn tiedostoille sai sanoa hyvästit.
No jos kovalevy vielä lähtee pyörimään ja tulee pelkkiä lukuvirheitä, niin luultavasti riittäisi, että sen 10 MB Seagate ST-412 levyn tehdasalustaisi niin se toimisi jälleen ihan kuten ennenkin.
Vanhojen levyjen toleranssit ovat isot, urat ja bitit niissä on MFT-levyissä harvassa. Kahdksankymnentäluvn alun laitteissa laitteissa on paljon diskreettiä elektroniikkaa, elkot eivät niissä juuri pilaannu (kuivu & vanhene), koska niiden säilöntäaineet sisältävät supermyrkkyjä, pienten elkojen tilalla on aina tantaaleja jne. Sen ajan elektroniikka on hyvin aikaa kestävää eikä pilaannu hyllyssä tai käytössä. Vanhat sen ajan VT-päätteet toimii vielä usein ihan täysin, minulla on vielä VT-220 MicroVAX 3100 kaverina :)
Vanhojen ST-506 liitäntäisten kovalevyjen yleinen ongelma oli, tai onhan se sitä edelleenkin, ajan myötä hienoisen kulumisen myötä lukupää ei enää kohdistu siihen mihin se joskus on tehdasalustuksella kohdistettu.
Siksi ajoittainen tehdasalustuksella tehty urien kohdistaminen sinne mihin lukupää kohdistuu oli niille välttämätön toimenpide, jotta levy toimisi oikein.
Toisin kun myöhemmin tulleissa IDE-levyissä, niin ST-506 levyissä ohjain on ISA-väylän liitännässä ja siitä siten erilliset lattakaapelit data- ja control liikenteelle.
Myöhemmin tulleissa IDE-levyissä levyohjain siirtyi levyn alle ja väylään jäi vain väylän driveri- ja osoitekoodauksen piirit, siksi erillinen IDE-ohjain oli niin yksinkertainen rakenteeltaan.
Uusi tai vaihdettu ST-506 levy oli aina tehdasalustettava juuri sillä käytetyllä ohjainmallilla jota koneessa oli. Aika usein ohjaimen ROM sisälsi debug-ohjelmalla käynnistettävän alustusohjelman jolla käytetty levy alustettiin, jotta levy tunnistettin ja se toimi oikein, sitten kun sille oli tehty useimmille tutut partitiointi ja MBR:n lisääminen sekä käyttöjärjestelmän tarvitsema levyn tiedostojärjestelmän formatointi.
Se ST-506 ohjaimen bios ohjelma oli yleensä aika surkea, se ei antanut mitään palautetta edistymiestä käynnistyksen jälkeen, muuten kuin sitten vasta pitkän ajan kuluttua virhekoodin tai että kone pitää bootata.
Paljon parempi ratkaisu oli tehdä tehdasalustus SpinRite ohjelmalla joka tuli joskus -87 paikkeilla saataville. Se joka teki tehdasalustuksen lennossa hävittämättä mitään dataa, mikä tuntui aivan ihmeelliseltä kun sitä ensimmäisen kerran käytin.
Vuosien mittaan sillä tuli meillä firmassa huollettua satoja asiakkaiden koneita asiakaskäynneillä ja konttorilla. Löysimme ohjelman BYTE:n mainoksesta ja kun se oli niin edullinen tilasimme saman tien. Se oli yksi parhaista DOS-ajan PC huolto-ohjelmista ennen IDE-levyjä, toinen oli epäilemättä LapLink. SpinRite toimi jopa Xenix käyttistä käyttävän koneen kanssa, sehän ei välittänyt mitään tiedostojärjestelmistä vaan käsitteli raakaa levyä.
En ole aivan varma, mutta SpinRite saattaisi osata korjata tuon koneesi levyn kuntoon. Minulla sitä ei enää ole se oli työnantajan omaisuutta. Mutta jos löydät jonkun jolla se on, niin kannattaisi ehkä kokeilla.
Muistan kyllä SpinRiten (Gibson Research), se pystyi optimoimaan myös kiintolevyn ns. lomituskertoimen (interleave). Silloin sektoreita ei voinut kirjoittaa peräkkäin, koska ohjain oli liian hidas. Eiköhän se löydy vielä joltain levykkeeltä, minulla on niitä iso pahvilaatikollinen. Pitääpä ehtiessäni kokeilla.
@Petteri
Mutta varsinainen killer feature oli Mikko 2:n valkopohjainen näyttö, jossa tekstimerkit olivat mustia.
MM2 (MikroMikko 2 myöhempi 2A malli) nopeafosforinen ADU-14 oli ehkä ulkoisesti erottuvin ominaisuus, mutta varsinainen killer feature oli kyllä NetNet verkko ja siihen liittyvät ratkaisut, kykeni jakamaan levyjä ja tulostamaan tosen koneen printterillä ja mallistossa oli jopa EWS (Electronic Workstation) kovalevytön MM2 joka boottasi verkon kautta toisesta levyllisestä MM2 koneen levyltä. NetNet:illä ja tehtiin paljon toimistoverkkoja ja isomissa ympäristöissä korvattiin keskuskoneyhteyksissä paljon kalliimpia IBM 3270 päätteitä ja pääteohjaimia monissa pankeissa Suomessa ja joissakin euroopan maissa. Posti käytti niitä pitkään samoin myös OP-yhtymä ja pankit. Ne oli vielä -90 luvun lamaan asti aivan yleinen näky pankkien ja postin konttoreissa.
MM2 ei ollut PC yhteensopiva BIOS tasolla, se oli yhtensopiva vain DOS-tasolla.
Eli siis ohjelmat jotka käyttivät käyttöjärjestelmän INT 21 kutsuja toimivat, mutta monet muut PC ohjelmissa yleiset tavat käyttää suoraan BIOS rajapintaa näytön, näppäimistön jne. käsittelyyn eivät toimineet Mikro Mikko 2:ssa koska niissä ei ollut IBM yhteensopivan laitteen BIOS-kutsuja. Mikro Mikko 2:ssa käytettiin yleensä ANSI ohjauskoodeja tai sitten koneen omia vastavia toimintoja, jotka oli tarvitsevien saatavissa. Funktionäppäimien lisäksi näppäimistön yläreunassa oli S-näppäimiä (soft-keys), jotka oli ohelmoitavissa ja niitä vastasi näytön alareunassa harmaapohjaisella taustalla niitä vastaava selite mitä näppäin oli ohjelmoitu toiminto.
NetNet oli Nokian rakentama Intel iRMX realiaikakäyttöjärjestelmän päälle pyörivä MS-DOS kuori, joka käyttäjälle näytti tavalliselta MM2:lta, mutta todellisuudessa se oli paljon edistyksellisempi ja kykeni hoitamaan LAN-verkon liikennöintiä ja erillisiä apuohjelmia. Joku saattaa muistaa, että niissä oli vielä AIDS näppäin joka herätti myöhemmin hilpeyttä, mutta alun perinhän se tarkoitti 'apuja' eli oli varattu HELP toimintoa varten.
Olen katsellut viime vuosien aikana YouTubesta mm. Computer History Museum - Oral History sarjaan kerättyjä haastatteluja, joissa on haastateltu useita merkittävästi alaan vaikuttaneita henkilöitä. On todella mielenkiintoista kuulla, miten kunkin polku johti siihen mitä he sitten päätyivät tekemään.
Sarjassa on erittäin hyviä haastatteluja, liian paljon kaikkia erikseen nimettäväksi, mutta Brian Kernighan, Avie Tevian, Hermann Hauser, Jon Rubinstein tulee mieleen nyt.
Vastaavia ei taida olla tehty suomalaisista alan pioneereistä ja varmaan jos niitä ei kohta tehdä niin sitten on liian myöhäistä.
Kuvan näppäimistö ei mielestäni ole täysin oikeaoppinen XT:lle, jossa oli alkuperäinen Model F, täysin erilaisella näppäimistöasettelulla. Kyseisellä näppämistöllä itse aloitin tietokoneen käytön yli 30 vuotta sitten ja edelleen kaiholla muistelen sen kapasitiivisen buckling spring -kytkimen tuntumaa.
Kyseinen kone oli raahattava (!) malli XT:stä, jonka näppämistöstä (hieman muunneltu versio alkuperäisestä PC/XT-näppiksestä) näppisguru Chyrosran22 on yhtä innoissaan: https://www.youtube.com/watch?v=gMSf1P2CmDY
Kuvan Model M on edelleen suosittu, mutta sen halvennettu (!) versio buckling springistä ei laadultaan vastaa alkuperäistä. Nykyaikaisista halvoista standardinäppäimistöistä ei voi puhua edes samana päivänä, vaikka rahalla saa kohtuullisen hyviä mekaanisia edelleen.
Oma kopioni PC-käyttäjän käsikirjasta on valitettavasti kadonnut, mutta jossain se tuli äskettäin vastaan ja oli nostalginen kohtaaminen! Sinua on osaltaan kiittäminen että päädyin ammattiin jossa ei korona-aikanakaan tunnu olevan töistä puutetta ja vuodessa on helppo ansaita kuusinumeroisia summia.
Gibson muuten edelleen myy Spinriteä ja työskentelee uuden, "hieman modernimman" version parissa. https://www.grc.com/spinrite.htm
SpinRite tuli käytettyä aikoinaan, enpä muistanutkaan ennen kun nimen luin.
Minulla oli kaksi ST-251 MFM-kovalevyjä samassa koneessa ja kesällä lämpimällä kun iltapäivällä aurinko alkoi paistamaan ikkunasta niin lämmöt kotelossa nousi liikaa josta johtuen levyt ajautui alas. Käynnistys ja alasmeno äänihän oli kuin lentokoneessa. Sitten tuli rälläkät eli RLL-levyt ja ohjaimet.
Hercules-ohjain ja näyttö oli minusta hyvä koska se toimi yhtäaikaa VGA:n kanssakin joten herkkunäytöllä TurboPascal koodi ja grafiikka VGA:lle, ei tarvinnut muistaa miten päin se virhe oli.
Mikromikkojen positiivinäyttö oli mielestäni hyvä. Minulla HP 700/96 pääte jossa on myös vaalealla taustalla mustat teksti. Digital VT420 päätteessäni taas on toisinpäin.
Muistatteko miksi 4DOS oli hyvä?
Petteri Järvinen kirjoitti:
"Tällaisia näppäimistöjä ei enää tehdä - ei ole tehty pitkään aikaan. Ja se on harmi."
Unicomp tekee IBM Model M -näppiksiä edelleen.
https://deskthority.net/wiki/Unicomp_Keyboards
Tosiaan, sata puntaa ja rapiat, jopa USB: https://www.amazon.co.uk/s?k=Unicomp+Ultra+Classic+keyboard. Saakohan näitä suomi-malleina? Ääkköset olisi kiva olla.
4DOS... hetkinen, se vei vähemmän perusmuistia? Ja siinä taisi olla parempi komentohistoria & muutama lisäkomento?
4DOS sai tosiaan enemmän vapaata muistia ohjelmille ja komennot oli parempia kuten myös helpit. 4OS2 OS/2:lle ja 4NT löytyy myös.
Tein 4DOS bat:lla versionhallinnan kun testerin ohjelmat täytyi saattaa versiohallinan piiriin jotta saatiin ISO9001 laatusertifikaatti.
MikroMikko 3TT pyöritti hienosti testisoftia MSDOS + 4DOS alla testaillen dialup-modeemien piirilevyjä.
Petteri Järvinen sanoi:
"Saakohan näitä suomi-malleina? Ääkköset olisi kiva olla."
Unicompilla layoutia voi lisämaksusta muuttaa: Keyboard configurator
"4DOS sai tosiaan enemmän vapaata muistia ohjelmille ja komennot oli parempia kuten myös helpit."
Taisi korvata vain MS-DOS:in COMMAND.COM:in (komentotulkki) tai toimi sen päällä? Ei se kokonaan oma käyttis ollut.
Muistan kyllä käyttäneeni tätä itsekin vielä Win 9x -aikakaudella joskus vuosituhannen alkupuolella.
Vuosi oli -87 ja PC Tandy 1000SX. Maksoi pikkusen päälle 7000mk. Extraa olivat portti valokynälle ja kolmikanavainen äänigeneraattori. Ja TURBO-nappi 7.16 MHz!!! Matriisiprintteri oli FACIT B1100.
@Petteri "Tosiaan, sata puntaa ja rapiat, jopa USB:"
Mua vaivaa "PS/2 portti-fiksaatio" eli emolevyltä pitää löytyä sellainen, mieluummin kahdet.
Näppäimistöt ovat nykyään pienen yleisön harrastus:
-Uusia kehitellään
-Joukkorahoituksia kerätään
-Uusia valmistetaan
-Voit hankkia valmiina tai koota itse + hankkia kaiken tarvittavan
Petterin esimerkit ovat näissä kemuissa halpiskamaa, sillä "kunnollisten"
hinnat alkavat noin 500 euron tienoilta.
Hinnat ovat korkeita sillä näitä itse suunniteltuja näppäimistöjä myydään suhteellisen vähän ja erät ovat pieniä.
Pitkälle on tultu noista ajoista. Muistan vielä kun toimistolla käytimme tuollaisia vanhoja tietokoneita. Olisiko vielä olleet juurikin noita IBM merkkisiä. Paljon on saanut opetella uusia taitoja, niistä viimeisenä harjoittelin pdf muokkausohjelman käyttöä.
Tosiaan nuo IBM:n alkupään näppikset ovat hienoja kapistuksia. Itse pelastin PS/2-näppiksen n. 15 vuotta sitten ser-romuista, ja kyseinen näppis on siitä asti ollut käytössä melkeinpä päivittäin!
Reilun kuukauden päästä elokuun 12. pvä alkuperäisellä IBM PC:llä tulee 40 vuotta täyteen, pitänee kaivaa juhlan kunniaksi oma alkuperäinen Model F-näppis käyttöön. Hankin muutama vuosi sitten tällaisen ohjelmoitavan convertterin jolla käyttö onnistuu modernissakin tietokoneessa:
https://www.ebay.com/itm/302711725609?hash=item467b065e29:g:U4cAAOSwDN1USZL-
Porukka puhuu että noi uudet Unicompit ovat laadultaan hieman hempuleita verrattuna alkuperäisiin IBM:n Model M-näppiksiin, itse olen puolivakavissani miettinyt joku päivä tilaavani uuden Model F-näppiksen täältä:
https://www.modelfkeyboards.com/product/f77-model-f-keyboard/
Hinta toki tulee olemaan veroineen on aika suolainen, mutta ainakin mitä olen projektia seurannut niin nuo ovat rakennettu kuin panssarivaunu, jos näppis kestää 40 vuotta kuten alkuperäinen Model F niin hinta per vuosi ei ole liian paha...
Lähetä kommentti