Luultavasti Suomen pahin identiteettivaras on saanut lopullisen tuomionsa hovista. Käräjäoikeuden tuomiosta oli kerrottu jo aiemmin. Runsaan kahden vuoden ehdoton vankeustuomio on sentään jotain, mutta sekin tuli lähinnä 13 taloudellisesta petoksesta. Toisen ihmisen elämän tuhoamisesta muulla kuin väkivallalla ei edelleenkään rangaista juuri nuhtelua kummemmin. Tämä on selvä epäkohta.
Käsittämätöntä kyllä, Sara Syvänorolla oli pohjalla 19 vastaavantyyppistä rikosta. Ja rikokset ovat helppoja tehdä -- ei tarvitse kuin varastaa uhrin lompakko, selvittää ajokortista henkilötunnus ja tehdä uhrin elämästä helvettiä. Omaehtoinen luottokielto ja uusien korttien hankkiminen auttavat vain rajallisesti.
Posti helpottaa identiteettivarkaan työtä ottamalla vastaan osoitemuutosilmoituksia paperilomakkeella, jonka voi pudottaa mihin tahansa postilaatikkoon. Ilmoituksen luotettavuuden takaa vain allekirjoitus, jonka aitoutta posti ei voi verrata mihinkään. Se on siten yhtä tyhjän kanssa, aivan kuin jättäisi ilmoituksen nimettömänä.
Viikko sitten Aamulehti kertoi kiusanteosta, jonka kohteeksi joutui tamperelainen vihreiden kaupunginvaltuutettu Irene Roivainen. Luvattoman osoitteenmuutoksen seurauksena laskuja ja muita posteja jäi saamatta. Ilmeisesti sama tekijä on toistanut temppunsa.
"Postin kääntäminen uuteen osoitteeseen ilman, että itse saaja on siitä tietoinen, on valitettavasti mahdollista, kertoo Postin riskinhallinta- ja turvallisuusjohtaja Markku Rajamäki". Mitäpä jos Posti tekisi asialle jotain? Postin pitäisi vähintään tarkistaa ilmoittajan henkilöllisyys konttorissa tai vaatia sähköistä tunnistautumista verkossa (uutisessa tosin mainitaan, että Syvänoro oli tehnyt muuttoilmoituksen sähköisesti mikä herättää kysymyksen, oliko varas saanut myös pankkitunnukset).
Postin tapa arvioida riskejä on vähintään kummallinen. Aiemmin se hyväksyi muuttoilmoitukset jopa puhelimitse, mutta siitä luovuttiin turvallisuusongelmien vuoksi. Tuntemattoman henkilön allekirjoitus paperilla ei ole tasan yhtään turvallisempi, mutta se näköjään riittää?
Postin edustajan kommentti kertoo paljon: "Jos me edellyttäisimme jonkinlaisia varmistuksia esimerkiksi niin, että lomake pitäisi toimittaa henkilökohtaisesti postin palvelupisteeseen, se olisi asiakkaitten kannalta haasteelliselta ja tavallaan veisi kotikuntalain kirjalliselta ilmoittamiselta pohjaa. Mikä kirjallinen prosessi on se, johon liittyy myös henkilökohtainen käynti jossakin?" (huomaa pakollinen haasteellista-sana, kuten aina virkamieskielessä).
"Mikä kirjallinen prosessi se on..." on kerrassaan lapsellinen heitto. Uhrit ansaitsevat parempaa.
Kun aiheesta virisi keskustelua Twitterissä, Posti tyrmäsi myös sähköposti-ilmoituksen vetoamalla samaan turvattomuuteen:
VRK:n rekisterissä saisi olla virallinen sähköpostiosoite (ehkä se tulee kaikille tämän muutoksen myötä), mutta tällä hetkellä sähköposti ei riitä ratkaisemaan ongelmaa.
Ongelman takana on ikiaikainen dilemma mukavuuden ja turvallisuuden välillä. Jokainen yritys haluaisi palvella asiakkaita helposti ja nopeasti (eli vähillä kustannuksilla), mutta yleensä vaivattomuus merkitsee turvattomuutta.
Moni on yllättynyt kuullessaan, miten helppoa osoitteenmuutoksen tekeminen on. AL:n jutussa kirjoitetaan "Lomakkeella postin kääntäminen onnistuu periaatteessa väärentämällä allekirjoitus" -- ei mitään periaatteessa, vaan ihan käytännössä. Haetaan postista lomake kuorineen, kirjoitetaan siihen kotona mitä halutaan, ja pudotetaan kirje lähimpään postilaatikkoon. Niin helppoa se on, kukaan ei tarkista mitään.
Allekirjoitusta ei tarvitse edes "väärentää", koska postilla ei ole mitään, mihin sitä voisi verrata. Voi siis ihan omalla käsialalla kirjoittaa uhrin nimen.
Posti ei voi vielä pitkään aikaan siirtyä pelkkiin sähköisiin ilmoituksiin, mutta lomakkeella ilman mitään tarkistuksia tehtävät osoitteenmuutokset eivät ole tätä päivää. Tarkistaahan posti henkilöllisyyden jokaiselta pakettia noutavalta, eikä se ole mikään ongelma -- ja heitä on varmasti enemmän kuin osoitteensa muuttajia.
Miltä kuulostaisi perustelu "Emme tarkista paketin tai rahalähetysten hakijoiden henkilöllisyyttä, koska se olisi turhan haasteellista. Kyllähän se, että henkilöllä on hallussaan pakettiosoituskortti tai siihen liittyvä koodinumero, riittää varmistamaan että kyse on oikeasta henkilöstä."
No ei todellakaan.
(Tekstiä muokattu 20.11.2016)
Käsittämätöntä kyllä, Sara Syvänorolla oli pohjalla 19 vastaavantyyppistä rikosta. Ja rikokset ovat helppoja tehdä -- ei tarvitse kuin varastaa uhrin lompakko, selvittää ajokortista henkilötunnus ja tehdä uhrin elämästä helvettiä. Omaehtoinen luottokielto ja uusien korttien hankkiminen auttavat vain rajallisesti.
Posti helpottaa identiteettivarkaan työtä ottamalla vastaan osoitemuutosilmoituksia paperilomakkeella, jonka voi pudottaa mihin tahansa postilaatikkoon. Ilmoituksen luotettavuuden takaa vain allekirjoitus, jonka aitoutta posti ei voi verrata mihinkään. Se on siten yhtä tyhjän kanssa, aivan kuin jättäisi ilmoituksen nimettömänä.
Viikko sitten Aamulehti kertoi kiusanteosta, jonka kohteeksi joutui tamperelainen vihreiden kaupunginvaltuutettu Irene Roivainen. Luvattoman osoitteenmuutoksen seurauksena laskuja ja muita posteja jäi saamatta. Ilmeisesti sama tekijä on toistanut temppunsa.
"Postin kääntäminen uuteen osoitteeseen ilman, että itse saaja on siitä tietoinen, on valitettavasti mahdollista, kertoo Postin riskinhallinta- ja turvallisuusjohtaja Markku Rajamäki". Mitäpä jos Posti tekisi asialle jotain? Postin pitäisi vähintään tarkistaa ilmoittajan henkilöllisyys konttorissa tai vaatia sähköistä tunnistautumista verkossa (uutisessa tosin mainitaan, että Syvänoro oli tehnyt muuttoilmoituksen sähköisesti mikä herättää kysymyksen, oliko varas saanut myös pankkitunnukset).
Postin tapa arvioida riskejä on vähintään kummallinen. Aiemmin se hyväksyi muuttoilmoitukset jopa puhelimitse, mutta siitä luovuttiin turvallisuusongelmien vuoksi. Tuntemattoman henkilön allekirjoitus paperilla ei ole tasan yhtään turvallisempi, mutta se näköjään riittää?
Postin edustajan kommentti kertoo paljon: "Jos me edellyttäisimme jonkinlaisia varmistuksia esimerkiksi niin, että lomake pitäisi toimittaa henkilökohtaisesti postin palvelupisteeseen, se olisi asiakkaitten kannalta haasteelliselta ja tavallaan veisi kotikuntalain kirjalliselta ilmoittamiselta pohjaa. Mikä kirjallinen prosessi on se, johon liittyy myös henkilökohtainen käynti jossakin?" (huomaa pakollinen haasteellista-sana, kuten aina virkamieskielessä).
"Mikä kirjallinen prosessi se on..." on kerrassaan lapsellinen heitto. Uhrit ansaitsevat parempaa.
Kun aiheesta virisi keskustelua Twitterissä, Posti tyrmäsi myös sähköposti-ilmoituksen vetoamalla samaan turvattomuuteen:
 |
| Sähköposti ei kelpaa, mutta tuntematon allekirjoitus käy? |
Ongelman takana on ikiaikainen dilemma mukavuuden ja turvallisuuden välillä. Jokainen yritys haluaisi palvella asiakkaita helposti ja nopeasti (eli vähillä kustannuksilla), mutta yleensä vaivattomuus merkitsee turvattomuutta.
Moni on yllättynyt kuullessaan, miten helppoa osoitteenmuutoksen tekeminen on. AL:n jutussa kirjoitetaan "Lomakkeella postin kääntäminen onnistuu periaatteessa väärentämällä allekirjoitus" -- ei mitään periaatteessa, vaan ihan käytännössä. Haetaan postista lomake kuorineen, kirjoitetaan siihen kotona mitä halutaan, ja pudotetaan kirje lähimpään postilaatikkoon. Niin helppoa se on, kukaan ei tarkista mitään.
Allekirjoitusta ei tarvitse edes "väärentää", koska postilla ei ole mitään, mihin sitä voisi verrata. Voi siis ihan omalla käsialalla kirjoittaa uhrin nimen.
Posti ei voi vielä pitkään aikaan siirtyä pelkkiin sähköisiin ilmoituksiin, mutta lomakkeella ilman mitään tarkistuksia tehtävät osoitteenmuutokset eivät ole tätä päivää. Tarkistaahan posti henkilöllisyyden jokaiselta pakettia noutavalta, eikä se ole mikään ongelma -- ja heitä on varmasti enemmän kuin osoitteensa muuttajia.
Miltä kuulostaisi perustelu "Emme tarkista paketin tai rahalähetysten hakijoiden henkilöllisyyttä, koska se olisi turhan haasteellista. Kyllähän se, että henkilöllä on hallussaan pakettiosoituskortti tai siihen liittyvä koodinumero, riittää varmistamaan että kyse on oikeasta henkilöstä."
No ei todellakaan.
(Tekstiä muokattu 20.11.2016)
17 kommenttia:
Erinomainen havainto vanhaksi ja tietoturvattomaksi jääneestä käytännöstä, selkeä epäkohta joka Postin tulisi korjata välittömästi.
Ylipäänsä se että henkilötunnuksella voi tehdä asioita. Henkilötunnus on tunniste, jolla yksilöidään samannimiset ihmiset, ei mikään autentikointitapa. Silti monet firmat jostain syystä niin toimivat.
Osoitteenmuutos-ongelma ei nyt ole se primääri ongelma. Ongelmaahan ei olisi, jos rikolliset eivät hyötyisi osoitteenmuutoksesta jotenkin. Eli siis katsoppas laajemmalla perspektiivillä asioita. Suomessa ongelma on juuri tuo, mitä aikaisemminkin Zarr mainitsi. Jostain syystä täällä yritykset käyttävät ihmisen henkilötunnusta (joka on käytännöllisesti katsoen julkista tietoa) henkilön identifiointiin. Suomessa myös myydään paljon tavaraa LASKULLA. Tämä ei ole ulkomailla kovin yleinen käytäntö, koska henkilöllisyydestä ei voi varmentua. Ulkomailla tavarat maksetaan käteisellä tai tavara ei vaihda omistajaa. Suomen henkilörekisterijärjestelmä on siis tehnyt henkilön tunnistamisesta niin luotettavaa, että yritykset uskaltavat myydä asiakkaille "velaksi". Näin sitten ostetaan niitä kytkypuhelimia toisen nimiin velaksi.
Puhelinoperaattorit ovat sentään ETÄmyynnissä jo ryhdistäytyneet. Kun tilaat puhelimitse vaikka numeonsiirron liittymään, tai uuden liittymän. Tulee perään tekstiviesti "aktivointikoodi" joka tulee verkkopankkitunnuksien avulla syöttää operaattorin nettisivulle. Ennen aktivointia ei tapahdu mitään. Hyvä operaattorit! Tämä on jo suuri turvatekijä. Nyt sitten ongelmana on enää ne ostoskeskusten keskellä pikkutiskeillä työskentelevät sokeat bimbot. Siis ne teinitytöt mitkä viilaa kynsiään ennemmin kuin tarkistaa ajokortin kuvasta näyttääkö se henkilö edes auttavasti siltä kuvassa olevalta henkilöltä. Eli turva-aukko vaihtui osotoskeskusten keskelle. Niin tai näin, primääri ongelma on LASKULLE myynti sekä huono henkilön tunnistaminen. Jos laskulle myynti lopetettaisiin kaikkialla, ei olisi enää näitä ongelmia. Identiteettivarkaudesta ei olisi enää hyötyä. Niin kauan kun kuka tahansa voi millä tahansa paperilla ostella kännyköitä ostoskeskusten teinitytöiltä (edustajilta), niin kauan ongelma pysyy. Pitkä matka tästä on kuitenkin vielä Eestissä olevaan "e-allekirjoitukseen" missä sähköisellä henkilökortilla täytyy myös syöttää henkilökohtainen "kaupankäynti-pin-koodi". Eli pelkkä kortti ei riitä kauppaa tehdessä vaan täytyy tietää myös allekirjoitus-pin. Sama systeemi on suomessakin jo mobiilivarmenteessa, mutta ei vielä laajassa käytössä.
Osoitteenmuutos-asia on ongelma lähinnä sosiaaliturvahuijauksissa. Se ei ole ongelma, siirretäänkö laskut toiseen osoitteeseen. Suurempi ongelma on, jos joku väittää asuvansa sinun luonasi. Voit saada tahtomattasi kotietsinnän. Jos saat asumistukea tai muita sosiaalietuuksia, voi tulla ilkeä kysymys "kuka tuo alivuokralainen sinun luonasi on" (mistä et tiedä mitään). Verottaja voi alkaa kyselemään "mites ne vuokratulot?". Sitten taas tämä huijari onkin yhtäkkiä kaupungin asukas ja siten myös oikeutettu kaupungin palveluihin - kuten sairaanhoitoon sekä toimeentulotukeen. Nyt varsinkin pakolaiskriisin ytimessä ja ulkomaalaisten huijareiden pesiytyessä suomeen, tämä helppo osoitteenmuutos on ongelma. Ongelma siis niin päin, että asunnossasi voi asua ylimääräinen henkilö josta et tiedä mitään. Tämä ongelma todennäköisesti kuitenkin ratkeaa pian. Ei valtio ja kaupungitkaan viitsi varmasti pitkään katsella näitä sosiaaliturvahuijauksia, mitkä mahdollistaa halvemmat kunnallisverot ja "paremman sairaanhoidon" vain kirjoittamalla itsensä sisälle johonkin mihin osoitteseen huvittaa kyseisessä kaupungissa....
Eli siis ongelma, jota Petteri Järvisenkin olisi oikeasti syytä miettiä on simppeli. Minä vaikka päättäisin yhtäkkiä mennä postin konttoriin ja vaihtaa osoitteeni Petteri Järvisen kotiin. En nyt tarkalleen ottaen muista asutko Espoossa vai Helsingissä, mutta se ei ole jutun ydin. Jutun ydin on, että siitä alkaen olen sitten "Espoolainen". Eli muutun myös automaattisesti Espoon kaupungin asukkaaksi. Näin olen oikeutettu Espoon kaupungin kaikkiin palveluihin. Vaihdun myös Espoon kaupungin kunnallisveron piiriin.
Petterille alkaisin tosiaan aikojen saatossa tulla verottajalta kyselyitä että "kukas tuollanen on, missä vuokratuottojen verot?". Jos olisin paatunut rikollinen, poliisi etsisi minua ensimmäisenä Petteri Järvisen kotoa. Tiesitkö muuten, että ainoa keino miten saisit "minut" pois osoitteestasi, olisi simppelisti tehdä samat kuin minä. Sinun pitäisi feikata minut muuttamaan pois ja näin sinä syyllistyisit rekisterimerkintärikokseen! Sinä olisit asiakirjaväärentäjä - toisekseen sinun pitäisi nk. laittaa vahinko kiertämään koska sinunkin pitäisi keksiä jostain hatusta muutto-osoite! Mutta se olisi AINOA KEINO saada minun kirjani pois sinun luotasi... Jos minä en sitä suostuisi tekemään (ja tuskin rikollista kiinnostaa). Tuossa ei siis ole mitään simppeliä asiointia että "ei tuo asu mun luona - ottakaa se pois". Siinä Petteri Järvinen olet siis oikeassa, että helppo osoitteenmuutos tosiaan on ongelma. Mutta jäi sinultakin vähän nyt hoksaamatta tai ainakin tekstissäsi avaamatta koko ongelman todellinen karmeus!
Minua perverssisti miellyttää ajatus, että jonkin asian tässä maailmassa sentään voi vielä hoitaa kirjallisesti ilman sähköistä tunnistautumista tai henkkareiden näyttämistä. Ja velaksi myynti on kai velaksi myyjän oma ongelma, miksi siitä pitäisi päästä eroon, Zarr? Jos joku haluaa ottaa riskin, niin kaikin mokomin. Ei kaiken tarvitse olla turvallista ja säänneltyä. Hajutonta, mautonta ja kuolettavan tylsää.
Identiteettivarkauden uhriksi voi periaatteessa joutua kuka hyvänsä, mutta luulenpa, että suurempi riski on heillä, jotka henkilötunnustaan auliisti puhelimessa ja missä tahansa kysyttäessä kiltisti jakelevat, joiden osoite löytyy osoitepalvelusta ja joilla ei ole missään tietojenluovutuskieltoa päällä, ja jotka osallistuvat kaikkiin mahdollisiin hömppäarvontoihin netissä ja myymäköissä ja oleilevat yhteisöpalveluissa omilla kasvoillaan ja yhteystiedoillaan. Toisinkin voi toimia.
Petteriltä jäi myös huomaamatta muitakin asioita kuin vain tuo koko hoidon täysi karmeus.
Ajatellaampa asioita lain kannalta. Suomen laki sanoo, että jokaisella on oltava osoite. Täten kun asia on LAKI, asia pitää olla myös helposti ja käytännöllisesti toteutettavissa. Suomessa taas EI OLE minkään sortin lakia, mikä pakottaa ihmisillä olemaan henkilöllisyystodistusta. Itse asiassa suomessa on kantasuomalaisiakin helposti yli puoli miljoonaa, ellei peräti miljoonaa, keillä ei oikeasti ole minkään sortin henkkaria. Esimerkiksi lähes kaikki alaikäiset lapset. Millä posti tietää kuka on kenenkin lapsi jos äiskä sitä omaa henkkariaan vaikka näyttäisikin? Monilla täysi-ikäistyneiläkään ei yleensä ole henkkaria ennen kuin ajavat ajokortin. Milläs nämä sitten muuttavat pois kotoaan esimerkiksi opiskelijakämppään (usein jo alaikäisenä), ja saisivat tehtyä osoitteenmuutoksen jos olisi henkkaripakko? Verkkopankkitunnuksia ei taas saa esimerkiksi luottohäiriömerkintäiset joita niitäkin on jo herra siunattu onko peräti 400 000 kansalaista. Tämän päälle vielä kaikki ulkomaalaiset niin laillisesti maassa olevat kuin laittomatkin.
Eli siis henkilöpapereiden tarkistus lain noudattamisessa on vähän outoa. Monet ei voisi enää yksinkertaisesti muuttaa. Tai ainakaan noudattaa lakia muuton yhteydessä.
Eli siis. Keksitäämpä ihan jotain muuta kuin henkkaripakkoa osoitteenmuutoksissa. Ensimmäinen lähtökohta voisi olla tosiaan tuo puuttuminen LASKULLE myymisen "helppouteen". Ainakaan asia ei voi olla niin, että LAIN noudattaminen muutettaisiin kohtuuttoman vaikeaksi. Tai siis sitähän ei laki mahdollistakaan. Lakien lähtökohta on, että niiden noudattaminen tulee olla niin helppoa kuin mahdollista.
Ja velaksi myynti on kai velaksi myyjän oma ongelma, miksi siitä pitäisi päästä eroon, Zarr?
Se lakkaa olemasta myyjän ongelma kun myyjä siirtää laskun perintään, jonka jälkeen se on tämän väärän velallisen ongelma. Vaikka asian saisikin kuitattua niin siihen palaa vähintään tuntikausia aikaa. Jos sanot Instrum Justitialle että vaadin perinnän keskeyttämistä ja sieltä tulee sitten perässä että tässä on kyllä tämmönen maksusitoumus minkä olet mukamas allekirjoittanut niin käytännössä asia pitää viedä käräjille asti. Joka ikisen velkojan kanssa. Erikseen.
Aamulehden jutun lopusta poimittu villakoiran ydin:
"Osoitteenmuutoksesta tulee aina vahvistuskirje. Se lähetetään osoitteeseen, joka on vahvistuskirjeen lähettämisen aikaan Postin tiedossa oleva henkilön asuinosoite. Näin vahvistuskirje voi mennä osoitteeseen, joka on vaihdettu saajan tietämättä ."
Entäpäs jos vahvistuskirjeitä lähetettäisiinkin kaksi kappaletta; toinen vanhaan ja toinen uuteen osoitteeseen? Paperihan on halpaa ja metsää riittää. Vanhaan osoitteeseen ei tietenkään lähetettäisi samaa kirjettä (jotta vähemmän rehellinen vanhan osoitteen uusi asukas ei saisi edellsen asukkaan uutta osoitetta tietoonsa avaamalla tälle osoitetun kirjeen), vaan esim. pelkkö imoitus että Matti Meikäläinen on tehnyt osoitteenmuutoksen
"Se lakkaa olemasta myyjän ongelma kun myyjä siirtää laskun perintään, jonka jälkeen se on tämän väärän velallisen ongelma. Vaikka asian saisikin kuitattua niin siihen palaa vähintään tuntikausia aikaa. Jos sanot Instrum Justitialle että vaadin perinnän keskeyttämistä ja sieltä tulee sitten perässä että tässä on kyllä tämmönen maksusitoumus minkä olet mukamas allekirjoittanut niin käytännössä asia pitää viedä käräjille asti."
Ei mene ihan noin. Jos lasku/muistutuslasku lähetetään väärän velallisen oikeaan osoitteeseen, saaminen ei mene perintään, sillä väärä velallinen reagoi toki jo perusteettomaan laskuun. Mikäli lasku lähetetään väärän velallisen väärään osoitteeseen (koska on tehty väärä osoittenmuutos), niin asia lähtee toisaalla selviämään erittäin todennäköisesti jo ennen perintää, koska eihän väärä velallinen saa muutakaan postia oikeaan osoitteeseensa. Normaali ihminen kyllä alkaa kaipailemaan postia jossain vaiheessa. Tai no, ehkä verkkolaskuja vastaanottavat eivät huomaa kaivata. Itse olen turvallisesti pitäytynyt paperilaskuissa, joten huomaan kyllä, jos posti lakkaa yhtäkkiä vallan tulemasta.
Tästä samasta osoitteen muutos asiasta näyttää olevan kyse myös Tampereella:
"Mystinen kiusanteko Tampereella: Jo toisen poliitikon postit hävisivät Poste restanteen"
Hyvää tuossa on se että he ovat tekemässä kantelua oikeusasiamiehelle, toivotaan että se panee vauhtia Postiin...
Täältä on jäänyt myös täysin huomioitta ainakin yksi vaihtoehto millä "itseään" voi hieman suojata näiltä asioilta. Muuttaa kaiken mahdollisen asioinnin SÄHKÖISEKSI. Eli siis laskut menevät E-laskuina pankista ja postit ohjaa kaikki NETpostiin. Itselleni ei tule paperikirjeitä kuin aniharvoista paikoista tyyliin keskinmäärin kerran kahdessa kuukaudessa. Kaikki muu tauhka menee NETpostiin ja tietysti laskut menevät automaattisesti pankista.
NETpostissa on se hyvä puoli, että se tietysti toimii - oli sinun osoitteenasi ihan mikä tahansa. Huomaisit myös aika nopeasti jos jotain on tapahtunut, koska siis ne "väärätkin" postit tipahtaisi netpostilaatikkoon. NETpostihan halutessaan jyrää kaiken paperisen liikenteen "yhteistyökumppaneiden" kirjeenvaihdossa. Eli saat vain paperikirjeestä kopion netpostilaatikkoon. NETpostin muutoksia ei pysty mitenkään tekemään paperisena. Siinä on tiedettävä sinun NETposti tunnarit, jos siis haluaa poistaa kirjeiden ohjauksen netpostilaatikkoon. Tulevaisuudessa tulee vielä sitten se Suomi.fi väylä valtionhallinnon kirjeisiin. Tosin osa näistä kirjeistä menee nyt jo netpostiin.
Tottakai osoitteenmuutoksen muut lieveilmiöt edelleenkin pysyvät. Esimerkiksi kotikunnan yhtäkkinen vaihtuminen johonkin muuhun sotkee verotusta ja muita asioita todella pahasti - kuten jo kirjoitin. Mutta ainakin pystyt huomaamaan asioita huomattavan nopeasti kun ei voi tulla tilannetta, missä kaikki sinun kirjeesi yhtäkkiä vain menevät "jonnekin".
Ihmettelen nyt suomen johtavan tietotekniikkagurun otetta näihin asioihin. Asioilla on todella paljon eri puolia mitä tässä blogissa ei nyt otettu huomioon. Posti ei voi jättää noudattamatta suomen lakia. Sitten taas yksityishenkilö voi tehdä asioita suojatakseen identiteettiään - kuten esim e-laskut ja netpostit yms.
Eli keskittyminen pelkästään postin mollaamiseen ei nyt tässä auta kun ongelman juuri on ihan maan lainsäädännössä. Sekä vakiintuneissa (huonoissa) käytännöissä, kuten juuri tuossa laskulle myynnin helppoudessa. Olisiko aika vaikka jollekin tietoturva-oppaalle tavalliselle kansalaiselle? Missä neuvot mitä kaikki asioita tavallisessa arjessa voisi tehdä turvatakseen itseään. Ensimmäinen on tietty simppeli. Älä herranen aika kadota yhtään henkilökorttia/passia - koskaan.
Markus: kirjoitin aiheesta keväällä Tivin kolumnissa näin:
"Oman kotiosoitteen voi ilmoittaa mihin tahansa asuntoon ilman, että oikea asukas saa siitä tietoa. Jos kyse on eri sukupuolista, viranomainen tulkitsee asukkaiden elävän avoliitossa.
Virtuaaliasukki ei paljastu, koska posti- ja kotiosoite voivat osoittaa eri paikkoihin eikä oikea asukas voi tarkistaa, keitä hänen osoitteessaan on ilmoitettu asuvan."
Melkoinen porsaanreikä tämäkin!
Kaiken asioinnin siirtämistä sähköiseksi ei voi edellyttää, koska niin moni suomalainen on tietoyhteiskunnan ulkopuolella ja palvelut on taattava kaikille.
Henkilöllisyystodistuksen puutetta en ihan ymmärrä. Alaikäiset eivät voi tehdä ilmoituksia itsestään ja kaikilla, jotka saavat eläkettä tai jotain muuta yhteiskunnan etuutta, on jonkinlainen henkilöllisyystodistus millä rahat voidaan nostaa.
Kirjallinen ilmoitus sekä uuteen että vanhaan osoitteeseen kuulostaa hyvältä ratkaisulta. Jos tästä aiheutuu kustannuksia, ne voisi periä pienen käsittelymaksun muodossa.
Toinen lainaus toukokuun 2016 Tivin kolumnistani:
"Allekirjoituksen voimaan luottaa myös Patentti- ja rekisterihallitus, joka hyväksyy valtakirjalla tehtäviä kaupparekisterimuutoksia. Vaikka paperi jätetään henkilökohtaisesti, virasto ei voi mitenkään varmistaa allekirjoituksen ja siten ilmoituksen aitoutta.
Vähintäänkin valtakirjan käyttäjää pitäisi vaatia asioinnin yhteydessä todistamaan henkilöllisyytensä ja henkilömuutoksista tulisi lähettää ilmoitus ao. henkilölle. Väärät tiedot pitäisi myös voida korjata takautuvasti.
Kukaan ei halua päätyä tietämättään hallituksen jäseneksi ja joutua juridiseen vastuuseen tuntemattoman yrityksen toiminnasta. Nykyisellään asian tarkistaminen on oman aktiivisuuden varassa. Henkilötietolain nojalla on oikeus pyytää rekisteristä itseä koskevat tiedot. Enintään kerran vuodessa tehtynä palvelun saa ilmaiseksi."
Näitä porsaanreikiä tosiaan Suomessa riittää. Laskulla ostamisen toinen outo ilmiö on, että vanhemmat voivat tehdä velvoitteita alaikäisten lastensa hetuilla? Miten sellainen sitten on mahdollista kun alaikäinen ei itse voi tehdä vastuita. Niin tai näin, on aika isokin ongelma, kun nuoren 18 vuotiaan taival alkaa .... se alkaa luottohäiriömerkinnöillä ja ulosottokierteellä.
Taas kerran viittaa ongelmaan - helppo LASKULLE myyminen. Tämä pitäisi oikeastaan lopettaa. Siitä on niin paljon haittaa suhteessa hyötyihin. Kun kerran henkilötietojen tarkistus on retuperällään ja asia aiheuttaa pelkkiä velkaantumisongelmia ja kun vielä ulkomaillakin pärjätään ihan hienosti ilman tällaista ilmiötä (pääasiallisesti).
Tuo oli taas hyvä pointti, että etuuksien maksatus hoituu nykyisin pääsääntöisesti vain henkilötodistuksien omaaville. Aikanaan tosiaan sossukin kirjoitti maksushekin joka kelpasi lähipankkiin suoraan. Nykyisin sossu/kela-asiat tosiaan hoituu vain pankkitilillä.
Pitää paikkansa, ettei sähköistä asiointia voi VAATIA, mutta tämä on nyt tällä hetkellä kuitenkin se kaikkein paras henkilökohtainen suojautumiskeino näitä ilmöitä vastaan.
Virtuaaliasukista vielä sen verran. Pelkästään virutaaliasukin asumisen tarkistaminen osoitteessa tosiaan ei ollut se vaikea tai oikeastaan mahdoton osuus. Myös se virtuaaliasukin POISTAMINEN sinun omistamastasi kiinteistöstä on täysin mahdotonta. Eli siis ainoa keino on ryhtyä itsekin rikolliseksi, kuten jo kirjoitin.
Tällaiset asiat on kiistämättä täysin älyttömiä. Ensin luodaan valtakunnankattava pakollinen henkilörekisterijärjestelmä ja nyt sen kanssa asiat hoituu kuin 80-luvulla. Täysin kädettömästi rikollisten suhteen. Pitäisi taas ottaa etelänaapurista mallia tai vaihtoehtoisesti luopua koko rekisteröinnistä. Virossahan on sähköinen pakollinen henkilöllisyystodistus, sekä allekirjoitus ja varmenne pin-koodit.
Siis tästähän oikeasti on kysymys. Henkilörekisterijärjestelmästä. Aikoinaan lääkärit tunsi potilaansa eikä ollut automaattista liikennevalvontaa eikä rikolliset mellastanut toisten henkilöllisyyksillä. Kaikki lieveilmiöt liittyy henkilörekisteröintiin. Niin. Ja ulkomailla kuitenkin yhteiskunnat toimii ihan ilmankin moista? Että vaihtoehtona on sitten niitä sähkölaskujen ja kaasulaskujen retuuttamista pankkiin "henkilötodistuksena". Mutta ainakaan rikolliset ei voi ostaa sinun nimissäsi mitään.....
Kirjoitan vielä sen verran, että suomen hallintokulttuurissa on erikoinen piirre. Ollut oikeastaan aina. Viittaa myös siis näihin ongelmiin.
Suomessa hallintokulttuurissa kuvitellaan, että kun asiasta tehdään laissa rikos ja sille säädetään rangaistus - asia on sitten sillä kuitattu. Mitään muuta ei tarvitse tehdä. Eihän kukaan voi tehdä rikosta?
Ne ihan oikeasti ja aidosti kuvittelee, että paatuneet rikolliset tekee yhtään mitään muuta kuin nauraa kuin varikset! Siis täysin hölmöläisten touhua. Kyllä pitäisi muutakin alkaa jo keksiä kuin vain säätää laki ja sen rikkomiselle rangaistus ja asioita korjaillaan säätämällä lisää lakeja ja niiden noudattamatta jättämisille rangaistuksia.
Oikeita rikollisia kun nämä suomen rangaistuksetkin vain lähinnä naurattavat. Ovat melkein kuin lupa jatkaa toimintaa.
Täällä luotetaan ihan liikaa enää minkään sortin lain kunnioittamiseen ja moraaliin. Sellaisia ei enää ole. Edes Suomessa. Josko on koskaan ollutkaan. Nyt olisi aika kehitellä oikeita vastatoimia konkreettisia rikoksia vastaan.
Tämä taas sitten on se toinen outo piirre. Usein vastatoimet on mahdottomia kun sitäkin vastaan on jokin laki. Kuten tässä tapauksessa kun LAKI sanoo, että henkilön osoitteenmuutos on oltava helposti tehtävissä. Postikaan ei sitten pysty tekemään mitään oikeita vastatoimia. Posti kuitenkin taas organisaationa on pakotettu noudattamaan lakia - jos mielii olla olemassa. Eli siis rikolliset voi mellastaa hällä väliä tyylillä samaan aikaan kun toisen osapuolen on orjallisesti ja pilkulleen noudatettava lakia...
Tämä on se koko ongelman ydin... Täälläkin pitäisi alkaa elämään 2016 luvun standardien mukaan jo pikkuhiljaa.
Itse haluaisin tiukkaa linjaa joka paikkaan ja lähtökohtaisesti kuluttaja aina oikeassa, ellei esim. pikavipin myöntäjä tai laskulla myyjä pysty pommin varmasti osoittamaan sitä kuka tilauksen on tehnyt. Henkilötunnuksen käyttö ihmisten tunnistamiseen pitäisi heti ensitilassa kieltää lailla. Jos joku silti haluaa myydä laskulla, niin oma on ongelmansa.
Ajokortin valokuva on aivan yhtä olematon varmennus, kuin allekirjoituskin. Molemmista pitäisi luopua samalla tavalla, kuin henkilötunnuksen käytöstä. Ainut toimiva tapa on verkkopankkitunnistautuminen. Niille, jotka eivät ole vaivautuneet opettelemaan tietokoneen käyttöä voisi olla sitten vaikka sormenjäljen käyttäminen. Tulisi olla jokin rekisteri, jonne voisi ilmoittautua, että minua ei saa tunnistaa muulla, kuin sähköisellä tunnistautumisella. Tai samantien myös, että minulle ei saa myydä laskulla, eikä antaa uutta lainaa.
Posti piiloutuu lakien taakse, vaikka lakihan ei ole niinkuin se kirjoitetaan, vaan niinkuin se tulkitaan. Posti voisi tulkita järkevimmällä tavalla ja jos joku valittaa, niin viedä asian oikeuteen. Suomessa on jokin kumma tapa tulkita asioita aina itselleen epäedullisesti. Missä edes on määritelty, että kirjallinen ilmoittaminen ei voisi tarkoittaa sitä, että kirjallinen ilmoitus pitää viedä tiettyyn paikkaan ja näyttää siellä henkkarit tai tunnistautus jollain muulla tavalla.
Lähetä kommentti