Helsingin Sanomien pääkirjoitussivulla oli tänään pääkirjoitustoimittaja Annamari Sipilän kolumni otsikolla "Miksi Urpilaisen kynnet ärsyttävät". Sama teksti on nettiversiossa oli otsikoitu raflaavammin: "Urpilaisen kynnet televisiokuvissa ovat arkipäivän seksismiä". Printtilehden tekstin keskellä oli iso sitaatti: "Tätä kutsutaan arkipäivän seksismiksi".
Otsikot ja sitaatti osoittavat, että kolumnin pointti oli juuri seksismi -- ei kotimaisen työn pohtiminen, vaikka sitäkin kolumnissa sivuttiin. Sijainti pääkirjoitussivulla antoi tekstille tavallistakin enemmän näkyvyyttä -- ei mikään avustajan kyhäämä blogi.
Sipilän valitsema aihe on monille miehille vieras. Naiset eivät juurikaan puhu miehistä halventavasti julkisuudessa eivätkä tuijota rintakarvoja silloin, kun mies yrittää puhua asiaa. Tällä kertaa Sipilän teksti teki kuitenkin kärpäsestä härkäsen.
Lehdistötilaisuudesta kertovassa uutisjutussa näytettiin kerran ministerin käsiä, klo 18.15-lähetyksessä (mihin Sipilä viittasi, vaikka käyttikin sanaa "iltauutisissa"), kahdesti. Jutussa oli yhteensä 14 välikuvaa. Niissä 12 muussa näkyi lähinnä toimittajia (joista yhdellä oli muuten samanpunaiset kynnet) ja yhdessä myös huolestuneen virkamiehen naama, jota Sipilä kolumnissaan sanoi turhaan odottaneensa.
Toisin kuin Sipilä väitti, kuvaaja ei zoomannut ministerin punaisiin kynsiin. Se olisi totisesti korostanut kynsiä. Sen sijaan kuvaaja näytti kahdesti lähikuvaa ministerin käsistä. Käsiä käytetään usein välikuvina, koska puhuvat päät ovat tylsiä. Itsekin olen puhujia tai laulajia kuvatessani ottanut lähikuvia juuri käsistä (kynsilakalla tai ilman), sillä niiden elekieli kertoo jotain ihmisestä. Jälkimmäisessä välikuvassa Urpilaisen kädet liikehtivät hermostuneesti, kynnet tuskin erottuivat.
Uutisjutun kuvaajiksi mainittiin Annika Laaksonen ja Markku Rantala. Emme tiedä kumpi heistä kuvasi ministerin käsiä ja miksi. Jutun tehnyt toimittaja Jari Korkki kertoo, ettei kiinnittänyt kuviin sen suurempaa huomiota, sillä oli kiire saada juttu tiedotustilaisuudesta jo 18.15 alkavaan lähetykseen.
Katsoin uutiset (tosin vasta puoli yhdeksältä), enkä kiinnittänyt mitään huomiota ministerin punaisiin kynsiin. Nyt seuraa paljastus kaikille naisille: miehet eivät useinkaan huomaa teidän kynsiänne, meikkejänne tai vaatteitanne. Siinä mielessä kalliit voiteenne ja hoitonne menevät hukkaan. Sen sijaan toiset naiset huomaavat ne varmasti.
Mutta näin jälkeenpäin uudelleen katsottuna tottahan se on: kirkkaanpunaiset kynnet erottuvat ilman lähikuvaakin. Ne, jotka ovat kiinnostuneita kynsistä, huomasivat ne joka tapauksessa. Vastaavasti miehet panisivat alitajuisesti merkille, millaisella autolla ministeri saapui tilaisuuteen ja osa huomaisi jopa Rolexin ranteessa.
Jos valtiovarainministeri päättää käyttää kirkuvanpunaista kynsilakkaa, onko väärin huomata se? Pitäisikö teeskennellä, ettei huomaa? Jos nainen kuvaa naisministerin punaisia kynsiä ja naiskatsoja kokee sen loukkaavana, onko silloinkin kyse seksismistä?
Kynsikohu on esimerkki viestinnän naisistumisesta, joka koskee myös Hesaria. Aiemmin niin miesvaltainen toimittajakunta on naisistunut, samoin lehtien lukijat. On vain luonnollista, että naiset kirjoittavat näkökulmista, jotka he kokevat itselleen ja lukijoilleen tärkeiksi.
Vielä selvemmin tämä kävi ilmi alkuviikolla Rosa Meriläisen kolumnista Mies, älä johda naista harhaan kriittisessä lisääntymisiässä, joka sai kulmakarvani kohoamaan. Piti oikein tarkistaa, onko tämä Helsingin Sanomat vai Me Naiset.
Tällaiset aihevalinnat ja käsittelytavat ärsyttävät miehiä. Niitä pidetään osoituksena kaikkialle yltävästä viherfeminismistä ja jopa syynä lehdistön laskeviin levikkeihin.
Ei se sitä ole. Naiset ovat vain ottaneet paikkansa ja osat vaihtuvat. Vuosikymmenet lehdet ovat käsitelleet asioita miesten ja vallan näkökulmasta, seksismin ja naisten vähättelyn hyväksyen. Nyt saamme maistaa omaa lääkettämme. Tietoyhteiskunnan tullessa naiset perivät maan.
Se, että lopetamme lehtien lukemisen tai teemme toimittaja-ammatista yhtä naisvaltaisen kuin sairaanhoidosta, ei mitenkään paranna asiaa. Mutta kyllä: jos parisuhdeneuvoja alkaa tulla liian kanssa, minäkin panen tilaukseni uuteen harkintaan.
Lisäys 10.8.2013: Näköjään myös YLE Uutiset naisistuu (vaikka tämän jutun kirjoittaja onkin mies): Noora Vennamo riisui julkkisnaamionsa -- jos ei tietäisi, luulisi jutun olevan Me Naisista tai Annasta. Naistenlehtien tontilla alkaa olla tungosta, kun YLE tuottaa julkkis- ja ihmissuhdejuttuja uutisina. Pliis toimittajat, älkää unohtako meitä miehiä! ("Petteri varasti minulta ruohonleikkaamisen nautinnon" - en se minä ollut!)
Otsikot ja sitaatti osoittavat, että kolumnin pointti oli juuri seksismi -- ei kotimaisen työn pohtiminen, vaikka sitäkin kolumnissa sivuttiin. Sijainti pääkirjoitussivulla antoi tekstille tavallistakin enemmän näkyvyyttä -- ei mikään avustajan kyhäämä blogi.
Sipilän valitsema aihe on monille miehille vieras. Naiset eivät juurikaan puhu miehistä halventavasti julkisuudessa eivätkä tuijota rintakarvoja silloin, kun mies yrittää puhua asiaa. Tällä kertaa Sipilän teksti teki kuitenkin kärpäsestä härkäsen.
Lehdistötilaisuudesta kertovassa uutisjutussa näytettiin kerran ministerin käsiä, klo 18.15-lähetyksessä (mihin Sipilä viittasi, vaikka käyttikin sanaa "iltauutisissa"), kahdesti. Jutussa oli yhteensä 14 välikuvaa. Niissä 12 muussa näkyi lähinnä toimittajia (joista yhdellä oli muuten samanpunaiset kynnet) ja yhdessä myös huolestuneen virkamiehen naama, jota Sipilä kolumnissaan sanoi turhaan odottaneensa.
Toisin kuin Sipilä väitti, kuvaaja ei zoomannut ministerin punaisiin kynsiin. Se olisi totisesti korostanut kynsiä. Sen sijaan kuvaaja näytti kahdesti lähikuvaa ministerin käsistä. Käsiä käytetään usein välikuvina, koska puhuvat päät ovat tylsiä. Itsekin olen puhujia tai laulajia kuvatessani ottanut lähikuvia juuri käsistä (kynsilakalla tai ilman), sillä niiden elekieli kertoo jotain ihmisestä. Jälkimmäisessä välikuvassa Urpilaisen kädet liikehtivät hermostuneesti, kynnet tuskin erottuivat.
 |
| Valtakunnan kuuluisimmat kädet (mukana kynnet). |
Katsoin uutiset (tosin vasta puoli yhdeksältä), enkä kiinnittänyt mitään huomiota ministerin punaisiin kynsiin. Nyt seuraa paljastus kaikille naisille: miehet eivät useinkaan huomaa teidän kynsiänne, meikkejänne tai vaatteitanne. Siinä mielessä kalliit voiteenne ja hoitonne menevät hukkaan. Sen sijaan toiset naiset huomaavat ne varmasti.
Mutta näin jälkeenpäin uudelleen katsottuna tottahan se on: kirkkaanpunaiset kynnet erottuvat ilman lähikuvaakin. Ne, jotka ovat kiinnostuneita kynsistä, huomasivat ne joka tapauksessa. Vastaavasti miehet panisivat alitajuisesti merkille, millaisella autolla ministeri saapui tilaisuuteen ja osa huomaisi jopa Rolexin ranteessa.
Jos valtiovarainministeri päättää käyttää kirkuvanpunaista kynsilakkaa, onko väärin huomata se? Pitäisikö teeskennellä, ettei huomaa? Jos nainen kuvaa naisministerin punaisia kynsiä ja naiskatsoja kokee sen loukkaavana, onko silloinkin kyse seksismistä?
Kynsikohu on esimerkki viestinnän naisistumisesta, joka koskee myös Hesaria. Aiemmin niin miesvaltainen toimittajakunta on naisistunut, samoin lehtien lukijat. On vain luonnollista, että naiset kirjoittavat näkökulmista, jotka he kokevat itselleen ja lukijoilleen tärkeiksi.
Vielä selvemmin tämä kävi ilmi alkuviikolla Rosa Meriläisen kolumnista Mies, älä johda naista harhaan kriittisessä lisääntymisiässä, joka sai kulmakarvani kohoamaan. Piti oikein tarkistaa, onko tämä Helsingin Sanomat vai Me Naiset.
Tällaiset aihevalinnat ja käsittelytavat ärsyttävät miehiä. Niitä pidetään osoituksena kaikkialle yltävästä viherfeminismistä ja jopa syynä lehdistön laskeviin levikkeihin.
Ei se sitä ole. Naiset ovat vain ottaneet paikkansa ja osat vaihtuvat. Vuosikymmenet lehdet ovat käsitelleet asioita miesten ja vallan näkökulmasta, seksismin ja naisten vähättelyn hyväksyen. Nyt saamme maistaa omaa lääkettämme. Tietoyhteiskunnan tullessa naiset perivät maan.
Se, että lopetamme lehtien lukemisen tai teemme toimittaja-ammatista yhtä naisvaltaisen kuin sairaanhoidosta, ei mitenkään paranna asiaa. Mutta kyllä: jos parisuhdeneuvoja alkaa tulla liian kanssa, minäkin panen tilaukseni uuteen harkintaan.
Lisäys 10.8.2013: Näköjään myös YLE Uutiset naisistuu (vaikka tämän jutun kirjoittaja onkin mies): Noora Vennamo riisui julkkisnaamionsa -- jos ei tietäisi, luulisi jutun olevan Me Naisista tai Annasta. Naistenlehtien tontilla alkaa olla tungosta, kun YLE tuottaa julkkis- ja ihmissuhdejuttuja uutisina. Pliis toimittajat, älkää unohtako meitä miehiä! ("Petteri varasti minulta ruohonleikkaamisen nautinnon" - en se minä ollut!)
5 kommenttia:
Mitä seksisismiä tämä muka on? Näin voisi käydä myös miehelle. Jos esimerkiksi Jyrki Kataisella olisi tulenpunaiseksi maalatut kynnet niin kyllä niitäkin kuvattaisiin pitkään.
Käsittääkseni meikkien ym. idea onkin siinä, ettei niitä pidäkään erityisesti huomata. Tarkoitus on, että kohde huomataan ja nähdään hyvännäköisenä. Tämä on vähän kuin puvun käyttö edustustehtävissä. Ei tarkoitus ole, että asiakas huomaisi puhun ja alkaisi puhua siitä. Kyse on siitä, että jos ei olisi pukua, sen huomaisi. Puku siis ei ole turha.
Minusta naisissa on outo, että he ehostavat kiinnittääkseen huomion itseensä, mutta sitten pahastuvat, kun saavat huomiota. Tosin tässähän ei Urpilainen itse hermostunut vaan muut naiset. Tässä vaikuttaa se, ettei Suomessa oikein nainen saa olla nainen. Jos nainen käyttää ulkonäköään menestyäkseen, se nähdään jotenkin vääränä. Minusta tällaiseen ajatteluun on sisäänleivottu ajatus naisten huonommuudesta.
Tätä se Hesarin naisistuminen sitten tuottaa: Suomen politiikka vie kohti ilmastokatastrofia kirjoittavat Vieraskynässä Greenpeacen asiantuntijat, joista toisen titteli on "Senior Energy Campaigner at Greenpeace". Oli itse aiheesta tai uhkakuvilla maalailusta mitä mieltä tahansa, Greenpeacen lobbari on asiantuntijana yhtä uskottava kuin Teoston juristi tekijänoikeudessa.
Petteri Järvinen sanoi...
"Tätä se Hesarin naisistuminen sitten tuottaa: Suomen politiikka vie kohti ilmastokatastrofia kirjoittavat Vieraskynässä Greenpeacen asiantuntijat, joista toisen titteli on "Senior Energy Campaigner at Greenpeace"."
Mihin viittaat naisistumisella tässä yhteydessä? Siihen, että, "asiantuntijat" ovat naisia? Siihen, että vieraskynäkirjoitus on jotenkin kirjoitettu naisiin uppoavasti? Siihen, että kirjoituksen hyväksyneen toimittajan on selvästikin oltava nainen?
Kyllä miehetkin Hesarissa hölmöjä kirjoittelevat:
http://www.hs.fi/paakirjoitukset/Fukushima+ei+ole+en%C3%A4%C3%A4+kenenk%C3%A4%C3%A4n+hallinnassa/a1376189223352
Lähetä kommentti