Päivän Hesarissa kulttuuritoimituksen Teemu Luukka kirjoittaa uudesta hyvitysmaksuehdotuksesta otsikolla Suomeen ehdotetaan uutta kulttuuriveroa. Sen neljännessä kappaleessa Luukka kirjoittaa: jokseenkin kaikki ovat sitä mieltä, että teosten tekijöille pitää jotenkin korvata koko ajan laajentuneen kopioinnin aiheuttamia menetyksiä.
Luukka ottaa kopioinnin laajentumisen ja taloudelliset menetykset faktana, jota ei tarvitse perustella sen enempää. Mutta onko todella niin? Kopioinnin laajuus ja koituvat menetykset ovat maksun keskeisiä perusteluita, joten niitä ei voi sivuuttaa olankohautuksella.
Suomi voi tietenkin säätää millaisen lain haluaa, eikä hyvitysmaksun tarvitse huomioida kopioinnin määrää millään tavalla. Silloin lakia ei kuitenkaan voi enää perustella direktiivillä eikä oikeudenmukaisuudella vaan ainoastaan kulttuurisilla syillä, joihin Luukkakin viittaa kirjoituksensa otsikossa.
Kopiointi toki lisääntyy, mutta sitä on monenlaista. Hyvitysmaksun perustelujen kannalta keskeistä on, aiheuttaako kopiointi taloudellisia menetyksiä ja kuuluuko se ylipäätään maksun piiriin.
Tässä kohtaa pyydän lukijoiden apua. Katsokaa ympärillenne: missä tilanteissa ihmiset nykyään kopioivat musiikkia ja elokuvia? Ennen asia oli yksinkertainen: joku osti LP-levyn ja kopioi sen kavereille C-kasetille. Tekijälle koituva taloudellinen menetys oli ilmeinen ja helppo hahmottaa.
Tämän päivän maailma on ihan toisenlainen. Televisiossa ja radiossa on enemmän kanavia kuin kukaan ehtii ottaa vastaan. Sisällöstä on ylitarjontaa, ei niukkuutta. Tämä vähentää kopioinnin määrää ja varsinkin sen vahingollisuutta.
Itse keksin mm. seuraavia tilanteita, joissa kopiointi aiheuttaa menetyksiä:
- kirjastosta lainataan cd-levy, joka kopioidaan omalle tietokoneelle tai kännykkään
- kaverilta lainataan cd-levy, joka kopioidaan tietokoneelle tai kännykkään tai poltetaan uudeksi levyksi
- iTunesista tms. ostetaan mp3-tiedosto joka kopioidaan myös kavereille
Nyt keskeinen kysymys on tämä: onko edellä kuvattu kopiointi aiheuttanut viime vuosina yhä suurempia tappioita tekijöille? Epäilen, ettei ole.
Suomen nykyinen hyvitysmaksu ei edellytä taloudellista menetystä, joten tallentavat digiboksit on saatu vedettyä maksun piiriin. Ajansiirto ei ole perinteistä kopiointia eikä kukaan menetä tuloja. Päinvastoin, tv-yhtiöt itse näyttävät ohjelmat useaan kertaan. Siksi digibokseja ei voi laskea kopioinnin lisääntymiseen.
Mielestäni maksua ei pitäisi periä myöskään silloin, kun asiakas ostaa cd-levyn ja siirtää sen omaan matkapuhelimeensa kuuntelua varten (kuka enää raahaa lenkillä kannettavaa cd-soitinta?). Tällainen käyttö (ns. laitteensiirto) ei aiheuta menetyksiä vaan pikemminkin lisätuloja.
Eniten menetyksiä tekijöille aiheuttaa piratismi ja laiton kopiointi, siis esimerkiksi seuraavat:
- PirateBaystä imuroidaan uusi cd-levy jo ennen kuin se ehtii kauppoihin
- netistä imuroidaan jenkkisarjan uusimmat jaksot
- netistä imuroidaan uusin huippuleffa
- kirjastosta lainataan dvd/blu-ray-elokuva, joka kopioidaan itselle tai kavereille
- kaverilta lainattu dvd/blu-ray-elokuva kopioidaan itselle tai omalle kiintolevylle
Mistään näistä ei kuitenkaan voi lain mukaan periä hyvitysmaksua.
Väitän, että hyvitysmaksun perusteena oleva kopiointi ei ole merkittävästi kasvanut -- eivätkä ainakaan sen aiheuttamat taloudelliset menetykset.
Ennen kuin päätetään hyvitysveron laajentamisesta pitäisi miettiä sen perusteluita ja ihmisten todellista sisältöjen kulutusta. Nyt koko rakennelma seisoo hiekalla ja ainoa validi perustelu on tosiaankin verotus.
25 kommenttia:
Niin kauan kuin levy yhtiöt syövät leijonan osan levymyynnistä tulevista tuloista, piratisoivat kokoelma levyille musiikkia ilman lisensointia, häiriköivät indie artisteja sisältö filttereillä, etujärjestöt" kuppaavat rahat dj muusikoilta ilman todennettuja soittomääriä, tai edes maksaisivat saadut tulot oikeille tahoille on ylipäätään hyvinkin naurettavaa edes keskustella siitä että yksityinen median kopiointi aiheuttaa yksittäisille artisteille tulon menetyksiä.
Esimerkkejä riittää mutta Iso Raha on suuri ja lobbaus voimaa riittää joten näistä seikoista ei juuri mediassa keskustella vaan asiat painetaan villaisella.
Myyjä voi menettää tuloja vain siinä tapauksessa, että kopiointi olisi todellinen ostamisen vaihtoehto.
Nythän taustalla on koko ajan aivan kestämätön oletus, että ellei joku fani pysty kopioimaan Madonnan uutta levyä, hän tietenkin nöyrtyisi ostamaan sen. Näinhän ei tietenkään ole läheskään aina.
Rahaton, kitupiikki tai anarkisti ei muutu erilaisten esteiden ansiosta rahakkaaksi tai ostohaluiseksi lampaaksi.
Siitäkään ei ole mitään todisteita, että mahdollisista uusista kopioijista jokin vakiona pysyvä osuus pitäisi ostamista kopioinnin todellisena vaihtoehtona. Heidän suhteellinen osuutensa voi yhtä hyvin pienentyä sitä mukaa, kun porukka laajenee.
Tekijänoikeusjärjestöjen laskelmat tuottajien menetyksistä ovat siis todella huteria.
Laskelmat ovat teoreettisia ja tarkoitushakuisia, koska ne ovat alan etujärjestöjen itsensä tekemiä. Hyvitysmaksu-uudistuksessa haittaan viitataan vain abstraktina terminä, sitä ei mitenkään yritetä laskea auki tai käyttää maksun perusteena. Näin maksun merkitys kulttuuriverona korostuu.
Tarkkoja euroja kukaan ei voi laskea, mutta odottaisi jonkinlaista pohdintaa edes trendistä: onko kopiointi ja sen haitat lisääntymässä vai vähentymässä? Jos vähentymässä, sen pitäisi näkyä maksu-uudistuksessa.
Merkittävä osa ostamistani CD-levyistä on sellaisia, joihin alaikäisenä tutustuin kaveripiirin kopioiden kautta.
Lapsena näihin ei olisi ollut varaa, joten kopioiden takia olen käyttänyt enemmän enkä vähemmän rahaa musiikkiin.
Kopioinnista kitisemisen sijaan pitäisi kehittää liiketoiminta nykymaailmaa vastaavaksi. Niin muutkin toimialat joutuvat tekemään.
Voin puhua vain omasta puolestani. En ole ostanut saatikka kopioinut musiikkilevyjä enää vuosiin, joten osaltani musiikkiteollisuus ei ole hävinnyt senttiäkään. Musiikin kuuntelen nykyään valtaosin Spotifysta tai muista verkon musiikkipalveluista. Tyhjät aukot täyttää verkon valtava radiokanavavalikoima. Tämän tarjonnan päälle ei ole enää pitkään aikaan ollut tarvetta ostaa tai kopioida levyn levyä.
Aiheuttamani "menetykset" tulevat ehkä sitten siitä, että ihan periaatteen vuoksi, vastalauseena Teosto-mafialle, olen viime vuosina hankkinut ulkoiset kovalevyt ulkomailta. Kotimaiset kovalevyjen hinnat kun eivät voi Teosto-veron vuoksi kilpailla ulkomaisten hintojen kanssa.
Ei kannata vähätellä kopioinnin määrää. Kirjastoista lainataan paljon levyjä ja varmaan suurin osa lainaajista nykyään kopioi. Kopiointi yksinkertaisesti on niin helppoa. Mikä on kopioinnin merkitys myyntiin on sitten hyvin kyseenalainen. Kirjastosta kopiointi on helppo tapa saada vähän vanhempia levyjä, mutta suosittuihin uutuuksiin se on toivottoman hidas. Kirjastot siis kannustavat uuden luomiseen.
Mitä tulee ajansiirtoon ym. senkin voi katsoa periaatteessa aiheuttavan menetyksiä. Jos ajansiirto ei olisi sallittua lain perusteella voisi oikeutta siihen myydä erikseen. erityisesti IP-pohjaisilla systeemeillä tämä olisi helppoa. Yleinen periaate on, että menetyksiä mitataan potentiaalisina menetyksinä. Jos joku pystyy tekemään rahaa sisällöin käytöllä. Pystyisi sisällöntekijä tekemään sitä ja siten tekijälle tulee menetyksiä. Tosin sisällöntuottajapuoli ei juuri koskaan ole tuonut mitään uutta tekniikkaa. Tekniikka on tullut laitevalmistajilta, jotka ovat uhmanneet sisällöntuottajia. Videonauhurihan on klassisin esimerkki. Tekijänoikeusporukka halusi tappaa sen.
Samoin se, että voi kopioida levyn MP3-soittimeen tietää tulonmenetyksiä, kun musiikkia ei voi myydä erikseen netin kautta (tapaa, jota ei olisi ellei sisällöntuottajia olisi pakotettu tuomaan sitä). Kyse siis niinkään ei ole siitä, tuleeko menetyksiä vaan siitä, mikä on kohtuullista. Kukaan ei pidä kahden kappaleen ostamisen vaatimusta kohtuullisena. Samoin puhtaan ajansiirron korvaaminen etenkin, kun jatkokopiot on estetty on kohtuutonta.
Omasta puolestani puhun minäkin. En ole koskaan lainannut kirjastosta tai kaverilta levyä niin, että olisin siitä kopiota tehnyt. Spotifyn myötä levyjen osto väheni, mutta kyllä nykyäänkin tulee vuodessa ostettua 10-20 äänitettä. Hyllyssä niitä on kuitenkin nyt jo useita satoja. Näitä kuuntelen sitten, kun oikeasti haluan keskittyä musiikkiin. Töissä, matkustaessa ja harrastaessa Spotify on #1. Lähes kaikki levyni olen ripannut kovalevylle, mutta Spotifyn myötä näidenkin mp3:sten käyttö on olematonta.
" Itse keksin mm. seuraavia tilanteita, joissa kopiointi aiheuttaa menetyksiä:
- kirjastosta lainataan cd-levy, joka kopioidaan omalle tietokoneelle tai kännykkään"
(lista jatkuu)
Tämä aiheuttaa menetyksiä vain tilanteessa, että kopiointi on ostamisen vaihtoehto, mikä ei todellakaan aina ole tilanne.
Kirjastoista lainataan paljon levyjä ja varmaan suurin osa lainaajista nykyään kopioi
Tapahtuuko tällaista todella vielä 2010-luvulla? Miksi levy pitäisi kopioida? Eikö kuuntelu riitä, kun tarjontaa on niin paljon? Ennen oli ihan eri, kun musiikista oikeasti oli niukkuutta.
Jos kirjastokopiointia yhä pidetään relevanttina, voitaisiin arvioida montako kertaa keskimäärin levy kopioidaan ja periä siitä maksu kirjastolta. Tai hyvittää lainauskerroista kuten kirjoillekin nykyään (tosin vasta EU:n painostuksesta!) Suomessa tehdään.
Ajansiirto ei mielestäni voi synnyttää maksuvelvollisuutta, jos tv-yhtiö on jo kerran maksanut esityksestä, ja jos tallenne katsotaan vain kerran. Ja juuri näinhän tallentavat digiboksit toimivat.
Toki voi saivarrella, että tässä on kuluttajan näkökulmasta jokin uusi "oikeus", jonka perusteella voi rahastaa, mutta yhtä hyvin voi väittää, että ajansiirto päinvastoin hyödyttää mainoskanavia koska silloin mainokset tavoittavat suuremman ihmismäärän. On äärimmäisen harvinaista, että joku missattuaan elokuvan työvuoronsa vuoksi menisi kauppaan ostamaan sen, ja näin jäisi jotain tuloa saamatta.
Kyse on asioita, joita ei voi laskea insinöörimäisen tarkasti. Ihminen voi aina hyräillä tai viheltää musiikkia, jopa julkisella paikalla, eikä siitä pystytä ikinä rahastamaan. Siksi pitäisi keskittyä siihen, mikä on relevanttia ja katsoa TRENDIÄ eikä teoretisoida nykytilanteella.
Musiikki kopioidaan jo ihan siksi, että se CD levy ei mene siihen puhelimeen sisään sellaisenaan. CD-levyjä todellakin lainataan ja suosituimpia levyjä saa jonottaa kuukausia. Mistä tarjonnasta puhut? Radiostako? Ei kaikilla välttämättä edes ole sitä mukana ja radion kuuluvuus voi olla huono. Lisäksi on haluaa itse päättää, mitä kuuntelee. Syyt lainaamisen ja kopiointiin on periaatteessa samat kuin ostamiseenkin. Haluaa kyseisen musiikin itselleen.
Esimerkiksi Jukka Pojan Yhdestä puusta -levyä on kirjastossa 41 kappaletta ja 137 varausta. Laina-aika on 7 päivää. Uskooko kukaan, että tuota ei pääsääntöisesti kopioida?
Jos hyvitys kirjastolainoista siirtyisi tuollaiseksi olisi suuri pelko, että maksua nostettaisiin sikasuureksi ja siten CD:t katoaisivat kirjastosta.
Ei minun boksini aseta mitään rajoitteita sille, monta kertaa voin katsoa ohjelmaa. Ainoat rajoitukset on levytila ja boksin kestoikä. Suomessa laki ei mitenkään erottele TV-ohjelmien tallentamista ja esim. CD-levyjen kopiointia. Kumpikin on tekijänoikeuslain 12 §:n sallimaa toimintaa. En minäkään pidä maksua kohtuullisena, mutta en näe periaatteellista syytä miksi ajansiirto olisi erilaista. Kyllähän videonauhuriakin käytettiin siten. Jotenkin aina on ihmetyttänyt Suomen hyvitysmaksun videopainotteisuus vaikka nimenomaan musiikissa kopiointi syö myyntiä. Vain vuonna 1984 yli puolet maksuista tuli audiosta. Ehkä syynä oli, että videonauhurit olivat 1984 vielä uusia ja niitä saattoi helpoimmin rangaista.
Suurin syyhän digiboksien maksulle on, että jostain sitä piti nyhtää CD:den ja videonauhojen myynnin pudottua. Digiboksi oli vuonna 2005 hyvä kohde maksulle.
Suomessahan periaatteessa maksu on medioille, eikä laitteille. Kuitenkin n. 2/3 maksuista tulee nykyään laitteista sillä verukkeella, että niissä on sisäinen muisti.
Miten tarkalleen tekijänoikeusjärjestöt kuvaavat piratismin takia menetettyjä tuloja?
Kertovatko he, että se on Suomen taloudelta pois?
Nimittäin, uskoisin, että ne muutamat säästetyt kympit kuukaudessa tuhlataan kyllä jonnekin.
Eikös nuo kaksi jälkimmäistä ole vielä laillisia lähteitä?
Eli kirjasto on laillinen lähde ja kaveri on laillinen lähde. Hallussaan olevaa musiikkia saa kopioida (lain määrittämin rajoin) ja tuloksena on laillisen lähteen siirtyminen kopioon.
***
Sen sijaan luvattomasta julkisesta levityksestä tuotettu kappale on laiton, eikä siitä voi tehdä laillisia kappaleita.
@Osmo: "En minäkään pidä maksua kohtuullisena, mutta en näe periaatteellista syytä miksi ajansiirto olisi erilaista."
Onhan se erilaista, koska siinä on kyse sisällöstä, joka sinulla olisi mahdollista katsoa jos olisit kotona. Levyn lainaaminen kirjastosta tai kaverilta on eri asia, ja mahdollista vain joillekin.
Lisäksi ajansiirrossa ei synny arkistokappaletta (kuten VHS-kaseteilla, teoriassa) vaan kyse on todellakin kertakatselusta.
Jos hyvitys kirjastolainoista siirtyisi tuollaiseksi olisi suuri pelko, että maksua nostettaisiin sikasuureksi ja siten CD:t katoaisivat kirjastosta.
Voi tietysti kysyä, pitääkö Jukka-Pojan levyn ylipäätään olla kirjastossa? Onko jatkuvasti radiossa soiva artisti sellainen julkinen palvelu, joka pitää tarjota verovaroin kuntalaisille? Kirjastokin voisi ajatella tehtävänsä uudelleen, koska sisältö ei ole enää niukkuushyödyke.
Olen hyvin samaa mieltä kirjoittajan kanssa, myös siitä, ettei kirjaston tarvitse tarjota viimeisiä hittibiisejä tai hittikirjoja, vaan poimia laadukkaita kestäviä esityksiä ja kirjoja.
Omassa käytössä musiikin siirtäminen laitteelta toiselle ei ole laitonta eikä saa olla, jos siitä on maksettu normaalisti. Maksu pitää sisältää tämä.
Myös VHS tai digitallentaminen ajansiirtoa varten omaan käyttöön ei voi olla laitonta eikä korvaukseen oikeuttavaa. Se pitää olla huomioitu alkuperäisessä maksussa, oli YLE tai mainos.
Minusta kyseessä on tyypillinen väärän ahneuden alue. Pahempaa kuin hyvästä tuloksesta saatu bonus yritysmaailmassa.
Täysin asian vierestä ja tarkoituksella provosoiden; ehdotuksessa yksinkertaisesti haiskahda luddiitinen ajattelutapa läpi:
1452 Euroopan valtiot päättivät katolisen kirkon painostuksesta että uusi monistusteknologia pitää panna verolle koska sen avulla teosten kopiointia oli niin paljon helpompaa. Katolisella kirkolla oli silloin Euroopassa miltei monopooli monistuksessa. Siihen aikaan monistusteollisuus (luostarit) harvemmin maksanut korvausta tekijöille. Tekijät saivat pärjätä kertakorvauksella.
Sekä painokoneille että paperille määritettiin tuntuvan teosto-oboluksen. Siitä syystä vanha tapaa siirtää informaatiot eteenpäin pergamentin ja sulkakynän avulla pysyy vallitsevana teknologiana 1800-luvulle asti.
Jos ajatusleikki tuntuu liian omituiselta tutustuu miten Sulttaani Bayezid II:n kieltomääräys (1483) vaikutti Osmanien valtakunnassa vousisatoja eteenpäin. Arabialaisen tekstin monistaminen kirjapainon avulla oli kuolemanrangaistuksen arvoinen teko.
Toki hieman havaittavampi kuin teosto-fyrkka ;-)
Metin M. Coşgel, Thomas J. Miceli, Jared Rubin,
The political economy of mass printing: Legitimacy and technological change in the Ottoman Empire,
Journal of Comparative Economics
Leikolan selvityksessä mielenkiintoinen ajatus on panna sisällöntuottajat/-palvelut verolle; se joka tarjoaa palveluja DRM-vapaana voidaan katsoa hyötyvän siitä, että aineisto on kopioitavissa. Leikolan ajatusleikki johtaa siihen, että tekijän tulee suojata sisältöään tai vaatia että levittäjä asettaa DRM-järjestelmän. Nykypäivänä kopioinnista voi sopia/veloittaa tai sitä voi rajoittaa. Syntyykö enää nykyisin korvattavaa vahinkoa?
Edelliseen vielä liittyen:
Mihin perustuu Leikolan ajatus, että laitevalmistaja, kuten vaikkapa tietokoneen valmistaja, hyötyy yksityisestä kopioinnista? Laitevalmistajille lienee samantekevää, mitä tietokoneella tehdään?
Sitäpaitsi en ymmärrä miksi kallis teknologia (esimerkiksi 500-700 euron tabletit, jossa on vähän tallennustilaa ja joita käytetään ensisijaisesti muuhun tarkoitukseen kuin yksityiseen kopiointin, eli web-selainta ja appeja ja muuta lisensioitua sisältöä) Leikolan ehdotuksen mukaan aiheuttaisi enemmän haittaa kuin halvempi teknologia kuten ulkoiset kiintolevyt (1000 Gt kiintolevyn saa hyvitysmaksuttomana parhaimmillaan 50 eurolla). Leikolan mallin mukaan tabletista maksettaisiin 5-7 euroa hyvitysmaksua kun sen sijaan ulkoisesta kiintolevystä vain 50 senttiä? Ei kovin oikeudenmukaista....
Joskus tuntuu, että suomalaiset ovat kovin puritaanista kansaa ja kaikki viihde nähdään syntinä. Jotkut sanovat, että Yleltä saisi tulla vain poliittisia tiedotteita ja asiaohjelmia, ei viihdettä. Joistakin kirjastossa ei saisi olla CD-levyjä. Varmaan moni poistaisi koko 1.4 luokan kirjoitakin.
Edellä vihjattiin taas, että hyvitysmaksu olisi hyvitys laittomasta kopioinnista. Näin ei ole. Tekijänoikeuksissa ei ole mitään luonnollista. Ne ovat puhtaan keinotekoisia ja vaihtelevat maittain. Edellä Anonyymin kanta vastasi suunnilleen USA:n lakeja. Suomessa oikeus yksityiseen kopiointiin on paljon laajempi.Britanniassa laki taas on tiukempi ja ostamiaankaan levyjä ei saa kopioida.
Leikolan ehdotus perustuu prosenttiosuuteen. Tämä on yksinkertainen ja selkeä tapa eikä se johda millekään medialle kohtuuttomiin maksuihin. Jos sitä lähdettäisiin kovin paljon muuttamaan, alkaisi taas sama valitus: mutta kun minä en kopioi. Totuus on, että Ihmisillä yleensä on useampia laitteita, jolloin ei hirveän mielekästä olla miettiä yksittäisen laitteen maksua.
Joskus tuntuu, että suomalaiset ovat kovin puritaanista kansaa ja kaikki viihde nähdään syntinä.
Ei kyse ole siitä, vaan kirjastojen (ja YLEn) tehtävästä muuttuvassa maailmassa. Molemmat laitokset on perustettu aikana, jolloin kaikenlaisesta sisällöstä oli niukkuutta. Nyt tilanne on päinvastoin, sen pitäisi näkyä myös em. instituutioiden toiminnassa. Kun kyse on verorahojen käytöstä, niiden käyttöä on syytäkin arvioida säännöllisesti uudelleen.
Hyvitysvero, joka kohdistuu samalla tavalla kaikkeen tallennukseen (ajansiirto, kotivideot, sallittu ja laiton kopiointi) ei on todellakin yleisvero, jota kerätään yhtä hyvin piratismista kuin sallitustakin kopioinnista. Jatkossa on turha enää perustella, että maksu liittyisi jollain tavalla sallittuun kopiointiin.
@Osmo: "Edellä vihjattiin taas, että hyvitysmaksu olisi hyvitys laittomasta kopioinnista. Näin ei ole. Tekijänoikeuksissa ei ole mitään luonnollista."
Tietysti tekijänoikeus ei ole luonnollinen. Mutta miksi tämä kumoa sen, että se olisi hyvitys laittoman kopioinnin aiheuttamasta haitasta. Leikolan sano se on nimenoman tämä (Tiivistelmä, ensimaine lause).
@Leikola: "Yksityisen kopioinnin hyvitysmaksulle esitetään järjestelmää, ns. kolmipistemallia, joka perustuu kopioinnin aiheuttaman haitan arviointiin (...)"
Yksityinen sen maksaa laitteita tai tallennusalustan ostaessa riippumatta siitä mihin hän ostamansa tulee käyttämään. Ajatusleikki voisi johtua myös siihen, että laiton kopiointi lisääntyy, koska jokainen on jo armahdettu anemaksunsa kautta.
@Petri:
Hyvitysvero, joka kohdistuu samalla tavalla kaikkeen tallennukseen (ajansiirto, kotivideot, sallittu ja laiton kopiointi) ei on todellakin yleisvero, jota kerätään yhtä hyvin piratismista kuin sallitustakin kopioinnista.
Juuri noin!
Ja tämän 'raippaveron' alttarille uhrataan syyttömyysolettaman. Joka ikinen maksa ennakkoon sakkoa koska oletamme, että hän tulee kopioimaan laittomasti.
Autoillekin voisi laitaa tämän perusteella ennakkosakot, koska oletamme että tulet ajat jossain vaiheessa ylinopeutta, pysäköit väärin tai ajat päin punaista.
Tämä 'yksityisen kopioinnin hyvitysmaksu'-nimisen veroluonteisen veronkannon tuotto siirtyy sitten monimutkaisen systeemin kautta yksityisille ja yleishyödyllisille yhdistyksille.
http://www.e-julkaisu.fi/teosto/vuosikertomus/2011/pdf/teosto_vsk_140312_lr_sivuittain.pdf (s. 22ff).
Miksi mediateolisuuta tukeva julkinen rahankeruu pitää piilottaa niin sotkuisen systeemin takaa. Aina kun tuotto laskee alle kipurajan etsitään uutta verotettava teknologiaa, kasetista ... pilviin. Minusta enemmän selkeys palvelisi myöskin tekijäkunta.
Hyvitysmaksua ei voi rinnastaa nopeussakkoihin juuri siitä syystä, että maksua voi kerätä vain laillisesta kopioinnista.
Leikolan ehdotuksen mukaan kollektiivikorvaukset siirrettäisiin valtion budjettiin, mikä on hyvä asia. On epäloogista rahoittaa kopioinnin haitan perusteella kerättävällä maksulla tekijänoikeudellisen yhdistyksen sisäistä toimintaa tai TTVK:n piraattijahtia.
@Petteri (sorry edel. lapsus)
Yksityisen kopioinnin hyvitysmaksulla hyvitetään tekijänoikeudella suojattujen teosten tekijöille ja muille oikeudenhaltijoille sitä, että teoksia ja muita suojattuja aineistoja kopioidaan yksityiseen käyttöön tekijänoikeuslaissa säädetyn rajoituksen nojalla.
Luin tämän selityksen kyllä. Mutta en voinut käsittää, että 5 400 000 vauvasta vaariin, josta osaa ei saa edes kasettinauhoituksen onnistumaan, aiheuttivat vuosittain laillisella kopioinnilla 15 515 000 (2007) - 6 523 000 (2011) arvoiset vahingot. Arvioitaanko laskussa myös laillisen kopioinnin hyödyt (esim. ilmainen PR)? Pilvimatematiikka koko homma!
Nyt koko rakennelma seisoo hiekalla ja ainoa validi perustelu on tosiaankin verotus.
Miksei sitten selkeä vero korvamerkattu suomalaisen kulttuurin ja kulttuuritekijöiden tukemiseen.
Saksanmaalta samaan aiheeseen:
Berthold Seliger, Urheberrecht: Schneiden wir den Kuchen neu an, der Freitag 10.05.2012.
http://www.iltalehti.fi/uutiset/2012053015641580_uu.shtml
Yle-maksun oheen vaaditaan kopiointimaksua
Keskiviikko 30.5.2012 klo 09.40 (päivitetty klo 09.40)
Nokia, Sanoma ja tekijänoikeusjärjestöt vaativat Yle-maksun ohessa kerättävää yksityisen kopioinnin maksua.
Lähetä kommentti