Eilen julkistettiin Arjen tietoturva. Se on laskutavasta 26. tai 36. kirjani -- tai jotain siltä väliltä (riippuu siitä, miten esimerkiksi DOS-kirjojen ja tietosanakirjojen eri versiot lasketaan).
Kirjan aiheena ovat mm. salasanoihin, pankkikortteihin, älypuhelimiin, nettipalveluihin ja sosiaaliseen mediaan liittyvät tietoturva-asiat.
Joitakin kirjan teemoja:
Älypuhelin on nykyihmisen tutti
Älypuhelin on kuin tutti: se antaa turvaa ja lohtua käyttäjälleen. Itku pääsee, jos tutt... anteeksi puhelin otetaan pois tai se häviää. Olemme yhtä riippuvaisia älypuhelimista kuin vauvat tuteistaan.
Älypuhelin on suurin tietoturvariski
Puhelin säilöö kaikkein henkilökohtaisimmat tietomme: kontaktit, tapahtumat, muistiinpanot, digikuvat... myös yritysten luottamukselliset tiedot. Kaikki tallentuu epämääräiseen pilveen vieraaseen maahan, jonka nimeä emme edes tiedä. Sen jälkeen kun Nokia menetti asemansa, on pelattava amerikkalaisten ehdoilla. Nettipalvelut ja pilvet ovat heidän hallinnassaan. Tämän muutoksen syvyyttä ja merkitystä ei ole vielä ymmärretty sen paremmin henkilökohtaisella kuin yrityksenkään tasolla.
Kaikki, mitä tiedät salasanoista, on väärin (ainakin melkein)
Yleiset salasanaohjeet ovat ikivanhoja, eivätkä välttämättä pidä enää paikkaansa. Esimerkiksi ohje siitä, että pidempi salasana on aina parempi, oikoo mutkat suoriksi ja rasittaa käyttää turhaan. Niin ikään salasanan säännöllisestä vaihtamisesta saatava hyöty on marginaalinen. Ja mitä järkeä on keksiä pitkiä, vaikeita salasanoja etuoven suojaksi, jos takaovi on raollaan?
Tietoturva on maanpuolustusta
Nettisodan uhkat ovat aivan toisenlaisia kuin ne, joihin Suomi on viime talvisodasta lähtien valmistautunut. Puolustusvoimat on jo tiedostanut maailman muuttumisen, mutta poliitikoilta se näyttää vievän kauemmin.
Ethän halua desantiksi?
Mahdollinen nettihyökkäys käyttää apunaan tavallisten kotikäyttäjien koneita, jos niiden tietoturvasta ei ole huolehdittu. Kukaan ei halua desantiksi -- siksi kodin tietoturva kannattaa pistää kuntoon. Haittaohjelmat voivat hyödyntää tietokoneiden ja älypuhelinten lisäksi televisioita, digibokseja ja tulevaisuudessa myös autoja. Tietoturvan varmistamisesta tulee kansallinen tehtävä.
Mokailu kuuluu someen
Sosiaalinen media on inhimillisyyden ydintä. Siinä hyödynnetään tekniikan avulla kaikkea sitä, mikä tekee ihmisestä ihmisen: oma lauma, sen kanssa viestiminen ja siltä oppiminen, juoruilu ja tykkääminen. Valitettavasti myös mokailu on inhimillistä, eikä näitä kahta voi erottaa toisistaan. Siksi jokainen mokaa ennen pitkää sosiaalisessa mediassa, vaikka olisi kuinka kokenut someilija.
Minä vakooja
Halvasta älypuhelimesta saa sopivalla ohjelmalla monikäyttöisen vakoilulaitteen. Nettikaupasta (tai Helsingin Rautatieaseman tunnelista) saa ostaa vakoilukellon ja -kynän, jotka tallentavat ääntä ja kuvaa kenenkään huomaamatta. Parasta siis varoa sanojasi, vaikka olisitte kahden. Nykyään kaiken voi tallentaa ja kuka tahansa voi olla oman elämänsä jamesbond.
Google-historian hallinta omiin käsiin
Vielä jokin aika sitten monet yrittivät suojata henkilökohtaisia tietojaan joutumasta Googlen hakukoneeseen. Se peli on nyt menetetty. Google löytää meidät joka tapauksessa. Miksi siis taistella kehitystä vastaan -- eikö olisi parempi kääntää tilanne omaksi edukseen? Pitkä, myönteinen ja oikeita tietoja sisältävä Google-historia on jatkossa arvokasta luottamuspääomaa. Yksittäisiä sivuja voi väärentää, kokonaista nettihistoriaa ei. Ikävätkään asiat eivät välttämättä ole ongelma. Pahinta on se, jos Google ei löydä mitään.
Vielä näyte kotiin tulleesta Gigantin mainoslehdestä, joka kuvaa hyvin kehitystä: televisiotakin mainostetaan tuplaydinprosessorilla. Saakohan sen avulla näkyviin enemmän kanavia? Näyttävätkö ohjelmat paremmilta? Ei -- kyse on vain siitä, että televisiostakin on tullut tietokone.
 |
| Arjen tietoturva, Docendo 2012 |
Joitakin kirjan teemoja:
Älypuhelin on nykyihmisen tutti
Älypuhelin on kuin tutti: se antaa turvaa ja lohtua käyttäjälleen. Itku pääsee, jos tutt... anteeksi puhelin otetaan pois tai se häviää. Olemme yhtä riippuvaisia älypuhelimista kuin vauvat tuteistaan.
Älypuhelin on suurin tietoturvariski
Puhelin säilöö kaikkein henkilökohtaisimmat tietomme: kontaktit, tapahtumat, muistiinpanot, digikuvat... myös yritysten luottamukselliset tiedot. Kaikki tallentuu epämääräiseen pilveen vieraaseen maahan, jonka nimeä emme edes tiedä. Sen jälkeen kun Nokia menetti asemansa, on pelattava amerikkalaisten ehdoilla. Nettipalvelut ja pilvet ovat heidän hallinnassaan. Tämän muutoksen syvyyttä ja merkitystä ei ole vielä ymmärretty sen paremmin henkilökohtaisella kuin yrityksenkään tasolla.
Kaikki, mitä tiedät salasanoista, on väärin (ainakin melkein)
Yleiset salasanaohjeet ovat ikivanhoja, eivätkä välttämättä pidä enää paikkaansa. Esimerkiksi ohje siitä, että pidempi salasana on aina parempi, oikoo mutkat suoriksi ja rasittaa käyttää turhaan. Niin ikään salasanan säännöllisestä vaihtamisesta saatava hyöty on marginaalinen. Ja mitä järkeä on keksiä pitkiä, vaikeita salasanoja etuoven suojaksi, jos takaovi on raollaan?
Tietoturva on maanpuolustusta
Nettisodan uhkat ovat aivan toisenlaisia kuin ne, joihin Suomi on viime talvisodasta lähtien valmistautunut. Puolustusvoimat on jo tiedostanut maailman muuttumisen, mutta poliitikoilta se näyttää vievän kauemmin.
Ethän halua desantiksi?
Mahdollinen nettihyökkäys käyttää apunaan tavallisten kotikäyttäjien koneita, jos niiden tietoturvasta ei ole huolehdittu. Kukaan ei halua desantiksi -- siksi kodin tietoturva kannattaa pistää kuntoon. Haittaohjelmat voivat hyödyntää tietokoneiden ja älypuhelinten lisäksi televisioita, digibokseja ja tulevaisuudessa myös autoja. Tietoturvan varmistamisesta tulee kansallinen tehtävä.
Mokailu kuuluu someen
Sosiaalinen media on inhimillisyyden ydintä. Siinä hyödynnetään tekniikan avulla kaikkea sitä, mikä tekee ihmisestä ihmisen: oma lauma, sen kanssa viestiminen ja siltä oppiminen, juoruilu ja tykkääminen. Valitettavasti myös mokailu on inhimillistä, eikä näitä kahta voi erottaa toisistaan. Siksi jokainen mokaa ennen pitkää sosiaalisessa mediassa, vaikka olisi kuinka kokenut someilija.
Minä vakooja
Halvasta älypuhelimesta saa sopivalla ohjelmalla monikäyttöisen vakoilulaitteen. Nettikaupasta (tai Helsingin Rautatieaseman tunnelista) saa ostaa vakoilukellon ja -kynän, jotka tallentavat ääntä ja kuvaa kenenkään huomaamatta. Parasta siis varoa sanojasi, vaikka olisitte kahden. Nykyään kaiken voi tallentaa ja kuka tahansa voi olla oman elämänsä jamesbond.
Google-historian hallinta omiin käsiin
Vielä jokin aika sitten monet yrittivät suojata henkilökohtaisia tietojaan joutumasta Googlen hakukoneeseen. Se peli on nyt menetetty. Google löytää meidät joka tapauksessa. Miksi siis taistella kehitystä vastaan -- eikö olisi parempi kääntää tilanne omaksi edukseen? Pitkä, myönteinen ja oikeita tietoja sisältävä Google-historia on jatkossa arvokasta luottamuspääomaa. Yksittäisiä sivuja voi väärentää, kokonaista nettihistoriaa ei. Ikävätkään asiat eivät välttämättä ole ongelma. Pahinta on se, jos Google ei löydä mitään.
Vielä näyte kotiin tulleesta Gigantin mainoslehdestä, joka kuvaa hyvin kehitystä: televisiotakin mainostetaan tuplaydinprosessorilla. Saakohan sen avulla näkyviin enemmän kanavia? Näyttävätkö ohjelmat paremmilta? Ei -- kyse on vain siitä, että televisiostakin on tullut tietokone.
9 kommenttia:
Olemme yhtä riippuvaisia älypuhelimista kuin vauvat tuteistaan.
Hah, niin olette!
Tällä viikolla Kympinuutisten loppukevennyksessä näytettiin apinoita, jotka oli opetettu käyttämään taulutietokoneen kosketusnäyttöä. Olisikin absurdia jos apinoiden näytettäisiin "käyttävän" näppäimistöä - apinat kun eivät kovin pitkälle ymmärrä symboleja ja kieltä. Mutta lääppimisnäytön käytössä ei ole mitään ihmeellistä.
@ Nettiriippuvaisten aivot kutistuvat
;=)
@ Uusi Google-alusta ei näköjään suosikaan html-editoria, tässä linkki suorana:
http://yle.fi/uutiset/terveys_ja_hyvinvointi/2012/04/tutkimus_nettiriippuvaisten_aivot_kutistuvat_3421951.html
Onnnittelut kirjan valmistumisen ja julkaisun johdosta. Pitääpä lukea. Kirjasi antavat aina
uutta näkökulmaa asioihin, tässä teknisessä ja monimutkaisessa maailmassa.
Antaa ajattelemisen aihetta, eikös
se joku tietokonevalmistaja kehoittanut ajattelemaan?
Hannu: Nettiriippuvuus on kovin epäselvä käsite. Ei ole mielekästä luokitella jokaisen teknisen keksinnön käyttöä riippuvuudeksi, ainakaan käyttötuntien perusteella. Mutta joskus netin käyttö on hölmöä. Esim. tunnistan, että tämän blogin seuraaminen on minulle lähes turhaa. Mutta on helpompaa ottaa aina uusi "annos" Petterin maalaisjärjen kehittämistä houreista, kuin lopettaa lukemista. Poistin blogin juuri RSS-lukijastani. Kuitenkin yhteisön paine pakottaa seuraamaan tätäkin, kuten joskus yhteisö painostaa polttamaan.
@ Jari
Minä puolestani pidän Petterin blogia erittäin tervetulleena ja tervejärkisenä huippuasiantuntijan tietoiskuna ainakin meille alan maallikoille blogosfäärin tavanomaisen humpan vastakohtana. Minä en muuten ottanut kantaa uutiseen, ei pidä ampua viestintuojaa.
Onkohan kirjaa mahdollistaa ostaa e-kirjana?
Elävästä elämästä kertovat esimerkkitapaukset on kirjoitettu harmaalle taustalle ja laihalla fontilla. Lukeminen on hankalaa.
Ottaisitko tällaisen huomioon seuraavassa kirjassasi ja parantaisit luettavuutta.
Erinomainen kirja muuten!
Eero
Tämä oli mielenkiintoinen ja etenkin hauskalla tavalla kirjoitettu postaus. Ja todella ajankohtainen kysymys tämä tietoturva ja sosiaalinen media. Tiedätkö missä kirjaa myydään?
Lähetä kommentti