Piilaakson piraatit

Helmikuussa 2001 katsoin tv-elokuvan Pirates of Silicon Valley, jota on Suomessa esitetty nimellä Piilaakson pioneerit. Se kertoo mikrotietokoneen syntyhistoriasta eli tapahtumista vuosina 1975-1985: Bill Gates perusti Microsoftin, Steve Jobs ja Wozniak Applen. Aluksi yhteistyötä tehneiden yhtiön välille syntyi riita graafisesta käyttöliittymästä, joka johti vuosien oikeudenkäynteihin.

Jobsin muistoa kunnioittaakseni katsoin elokuvan nyt uudelleen. Koska elokuva valmistui jo vuonna 1999, sen käsittelemät asiat olivat tuolloin tuoreessa muistissa. Tekijät eivät voineet aavistaa, että pian alkavalla 2000-luvulla Apple vielä ohittaisi Microsoftin, tai että toinen päähenkilöistä kuolisi ennenaikaisesti.

Ja silti elokuvasta välittyy juuri sellainen Steve Jobs, jonka maailma oppi 2000-luvulla tuntemaan: hippi, itsevarma, röyhkeä ja alaisiaan kohtaan säälimätön. Otetaan vaikka tämä kohta, jossa Jobs esittelee (ilmeisesti vuonna 1983) Macintosh-koneen prototyyppiä:

"Taide, tiede ja uskonto kaikki käärittynä yhteen" voisi kuvata Mac-ajattelua vielä tänäänkin. Elokuvassa Bill Gates näytetään härskinä bisnesmiehenä; Jobs on ihmisenä mahdoton, mutta haluaa tuotteidensa olevan taidetta ja kulttuuria. Hauskassa kohtauksessa vierailulle tuleva Gates seurueineen ihmettelee Applen pääkonttorin aulassa näytteille asetettua moottoripyörää ja flyygeliä.

Elokuvan suomenkielinen nimi kuvaa päähenkilöitä (pioneerit), mutta alkuperäinen nimi viittaa graafiseen käyttöliittymään, jonka molemmat varastivat Xeroxin tutkimuskeskuksesta. Jobs varasti sen ensin Applelle ja Gates myöhemmin Applelta Microsoftille. Kun Jobs väittää Gatesin pettäneen heidän yhteistyönsä Windows-julkistuksen myötä, Gates antaa samalla mitalla takaisin: "Xerox, joka jätti aina ulko-oven auki... Hiivit sinne varastaaksesi TV:n. Kun pääset sinne huomaatkin, että minä ehdin ensin. Minä sain saaliin, Steve!"

Elokuvassa on joitakin epätarkkuuksia (kuten se, ettei Gates joukkoineen mennyt tyrkyttämään silloin vielä olematonta käyttöjärjestelmäänsä IBM:lle, tai se, että Gates näki graafisen käyttöliittymän vasta Lisa-koneen tultua markkinoille), mutta tarinaa on ymmärrettävästi pitänyt yksinkertaistaa elokuvasovitusta varten. Henkilöitä ja tapahtumien kulkua se kuvastaa mainiosti. Gatesin klassiset piirteet ovat mukana: kiinnostus pokeriin, hikitahrat, etätreffit elokuviin, ylinopeussakot ja isot silmälasit.

Gatesin, Ballmerin, Jobsin ja Wozniakin esittäjät ovat vanhempia kuin esikuvansa, mutta muutoin roolitus on onnistunut täydellisesti. Mainio näyttelijätyö välittää elävän kuvan tapahtumista, joihin juuri nyt sekoittuu myös suurta haikeutta. Edes mikrotietokoneala ei voi olla ikuisesti nuori. Ne, jotka tuolloin olivat mukana tekemässä vallankumousta, alkavat itse olla eläkeiässä. Laitteena mikrotietokoneet joutuvat syrjään älypuhelinten ja pilvipalveluiden tieltä. Vallankumous syö aina lapsensa.

iTunes, iPod, iPad ja erityisesti iPhone nostivat Applen menestykseen, joka lopulta ylitti Microsoftin. Ja juuri menestyksen huipulla Jobsin oma aika täyttyi. Kuva, jonka 12 vuotta sitten valmistunut elokuva maalaa Jobsista, piti paikkansa loppuun asti. Jos jotakin, Jobs oli uskollinen ja rehellinen omalle linjalleen. Se ei muuttunut hänen elämänsä aikana piiruakaan, kulkipa tie sitten myötä- tai vastamäkeen.

Valitettavasti elokuva päättyy vuoteen 1985, jolloin Jobs täytti 30 vuotta ja sai potkut Applelta. Lopputeksteissä hypätään elokuuhun 1997, jolloin Jobs on palannut takaisin yhtiöön ja kertoo MacWorldin yleisölle sopimuksesta Microsoftin kanssa. Taustalla valkokankaalla hymyilevä Bill Gates on kuin Mac-mainoksen isoveli 13 vuotta aiemmin:

Elokuva päättyy siihen, mihin Applen menestystarinakin näytti päättyvän. Mutta todellisuudessa Applen nousu oli -- ällistyttävää kyllä -- vasta alkamassa. Toivottavasti siitä tehdään joskus oma elokuvansa.

Itse asiassa on outoa, ettei kahdesta maailman rikkaimpiin kuuluvista miehistä ole tehty muita elokuvia. Poliitikot ja öljypohatat ovat antaneet innoituksen lukuisiin elokuviin ja tv-sarjoihin, kuten juuri nyt Suomenkin televisiossa pyörivä Kennedyt. Piilaakson pioneerit osoittaa, että nörttien vallankumous olisi paljon poliittisia kähmintöjä kiinnostavampi aihe.