sunnuntai 22. elokuuta 2010

U2-Bisnes

U2:n kaksi keikkaa Helsingissä näkyivät mediassa kolmen päivän ajan. Eri kanavien tv-uutiset sekä sanomalehdet hehkuttivat loputtomasti yhden bändin esiintymistä: ensin lavan rakentamista, sitten konserttiin jonottajia ("konsertti oli parasta, mitä minulle on elämässäni tapahtunut" - tyttö Ruotsista) ja sitten tietenkin itse keikkaa. Vieläpä molempina iltoina. Hesari käytti kokonaisen sivun kertomalla minuutin tarkkuudella, mitä bändi teki ja missä se liikkui.

On vaikea ymmärtää, miksi yhden rock-yhtyeen Suomen-keikka on näin merkittävä uutistapahtuma.

Tv-uutisissa haastateltu kiertueen johtaja selitti suorasukaisesti syyn pyöreälle lavalle: katsojia mahtuu joka puolelle ja "it means more revenue for us". Niinpä. U2 on lähes pelkkää bisnestä.

Se pyrkii maksimoimaan näkyvyytensä ja tulonsa, kuten mikä tahansa yritys. Madonna, Iron Maiden, Rolling Stones, AC/DC ja tusina muuta bändiä on vieraillut hiljattain Suomessa luottaen siihen, että media hoitaa mainoskampanjan heidän puolestaan. Ja media on tehnyt työtä käskettyä kerta toisensa jälkeen. Kritiikittä.

U2 tapasi jopa Suomen pää- ja ulkoministerin. Pääministeri kertoi "tuntevansa U2:n musiikkia". Media oli tietenkin paikalla ja rouva itse kirjoitti tapaamisesta Facebookiin. Mutta kumpi lopulta tapasi kumman: U2 Kiviniemen vai Kiviniemi U2:n?

Jos jokin autovalmistaja esittelisi uusia tuotteitaan messuhallissa, saisiko se vastaavan kohtelun mediassa? Jutun jokaiseen uutislähetykseen, sivun kaikista sanomalehdistä - joka päivä? Ei varmasti. Saisiko se pääministerin istumaan autoonsa lehtikuvaajia varten ja kertomaan, että minäkin olen ajanut tämän merkkisellä autolla? Taatusti ei.

Kiertueet ovat miljardibisnestä, eikä siinä tietenkään ole mitään pahaa. U2 sai hyvät arvostelut ja Facebook-päivityksistä päätellen myös katsojat olivat tyytyväisiä. Mutta miksi olemme niin sokeita viihdeteollisuuden bisnekselle? Mikä tekee siitä paremman kuin vaikkapa autoteollisuus? Tai kännykkäteollisuus? Tai mikä tahansa muu bisnes?

Piraatit perustelevat levyjen kopiointia sillä, että levy-yhtiöt riistävät artisteja ja nämä saavat vain murto-osan levymyynnin tuotoista. Yksi syy megakonserttien lisääntymiseen (ja kiskurihintaisiin lippuihin) on juuri bändien halu taistella piraatteja vastaan ja pitää kiinni yksityisistä suihkukoneista ja kymmenien miljoonien vuosiansioista, joihin he ovat tottuneet. Mutta onko se yhtään oikeudenmukaisempaa tai kohtuullisempaa?

5 kommenttia:

jaska kirjoitti...

Hyvä tosiaan huomata, että keikkailu on bisnestä siinä kuin mikä tahansa muukin.

Jos tähänkin haluaa piratismin sotkea mukaan, niin täytyy huomioida se, että myös piraattikopiot bändin tuotannosta toimivat keikkamainoksina. Mikäli bändi perustaa bisneksensä suurelta osin keikkailulle, niin piratismista on vain hyötyä. (Toki on himan kyseenalaista onko piratismista juuri ikinä haittaa.)

Petteri Järvinen kirjoitti...

HS:n yleisönosastolla kerrotaan tänään 23.8.2010, miten U2:n talous kiertää hollantilaisen veroparatiisin kautta.

Yksityiskoneella Suomesta poistunut bändi kiertää maailmaa valtavan lavashow'n kanssa, jonka hiilidioksidipäästöt vastaavat 6500 tavallisen britin kulutusta.

Näistä lähtökohdista on vaikea esiintyä hyväntekijänä tai maailmanparantajana.

Petteri Järvinen kirjoitti...

Vielä linkki hiilipäästöihin: http://www.independent.co.uk/arts-entertainment/music/news/u2s-massive-carbon-footprint-called-into-question-1734827.html

Anonyymi kirjoitti...

Hyväntekeväisyydessä ongelma taitaa yleensä olla siinä että parhaimmillaan se on ruohonjuuritasolla, näkymättömissä. Jos kasvat liian "suureksi hyväntekijäksi", haitat kasvavat samassa suhteessa.

Anonyymi kirjoitti...

Nykyaikana aika suuri osa muusikoiden tuloista tulee keikkapalkkioista. Suurella kiertueella on suuret rahat liikkeellä ja siihen kuulunee myös suuri mainonta. Isoilla mammuttibändeillä julkisuus on jo sitä tasoa, että ns. viralliset mediatkin osallistuvat talkootyönä kyseiseen mainontaan. Toisaalta saimme lukea, että Helsinkiin saapui valtavasti rahaa U2 yleisön mukana, ja tämä raha jakaantui ympäri kaupunkia hotelleihin jne. Ihmiset saivat siis viihteensä, ympäristö sai rahansa ja bändi palkkionsa. Ehkä ihmisen elämä on edelleen niin tylsää kaiken puurtamisen keskellä, että rahakkaalle viihdeteollisuudelle on paikkansa.