torstai 6. toukokuuta 2010

Hyvitysmaksun saisi jo unohtaa

Ehdin jo toivoa, että tekijänoikeusjärjestöissä olisi otettu lusikka kauniiseen käteen ja unohdettu vaatimukset hyvitysmaksun laajentamisesta matkapuhelimiin. Ilo oli ennenaikainen. Tänään lehdessä järjestöt valittavat, että koska maksun tuotot ovat romahtaneet, maksupohjaa pitää laajentaa.

Tuottojen romahtaminen ei ole yllätys. Ne nousivat huippuunsa muutama vuosi sitten, kun koteihin piti hankkia uutta tekniikkaa digisiirtymän vuoksi. Moni päätyi tallentavaan digiboksiin, mistä satoi euroja tekijänoikeusjärjestöjen laariin - ja täysin aiheettomasti. Television ajansiirto ei ole asia, jota pitäisi hyvittää kenellekään.

Itse poltettavien cd- ja dvd-aihioiden määrä lienee niin ikään laskussa, sillä musiikki kuunnellaan mp3-soittimista. Se vähä, mikä poltetaan levyille, on lähinnä digikuvien ym. aineiston varmuuskopioita. Siitäkään tekijänoikeusjärjestöt eivät olisi oikeutettuja perimään yhtään mitään.

Hyvitysmaksua voidaan periä vain lain sallimasta omatarvekopioinnista. Sillä ei voida hyvittää nettipiratismia. Se aiheuttaa tekijöille jotain, joskin vaikeasti mitattavia menetyksiä. Siihen tekijänoikeusoikeusjärjestöjenkin pitäisi puuttua, jos ne oikeasti ajaisivat tekijöiden etua.

Niitä näyttää kiinnostavan lähinnä vanhalla erioikeudella rahastaminen. Maksu halutaan niiltä, jotka eivät ole piraatteja.

Sitten se kaikkein mielenkiintoisin asia: jos matkapuhelimessa on musiikkia, pitäisikö siitä maksaa? Maksu voisi teoriassakin koskea vain laillisesta lähteestä eli omilta tai kaverin levyiltä kopioitua musiikkia. Kuinka monella on tällaista puhelimessaan? Erittäin harvalla.

Matkapuhelimen musiikki on joko piraattia tai yhä enenevässä määrin iTunesista tai Nokian musiikkipalvelusta ostettua. Ostettu musiikki, joka on alunperinkin TARKOITETTU kuunneltavaksi matkapuhelimella, ei voi olla hyvitysmaksun tarkoittamaa kopiointia. Jos ostan Nokian musiikkipuhelimen ja saan ladata siihen vuoden ajan niin paljon musiikkia kuin ehdin (Comes with music), mitään hyvitettävää ei ole. Puhelimessa oleva musiikki on alkuperäistä.

Asian pitäisi olla päivänselvä. Suoraan mobiililaitteeseen ostettava musiikki on sen verran uusi asia, ettei sitä vielä ollut tekijänoikeuslakia viimeksi uudistettaessa. Luulen, että tekijänoikeusjärjestöt tietävät asian hyvin, mutta haluavat silti kokeilla kepillä jäätä. Jos kännyköiden hintaan saisi sittenkin ujutettua pienen lisämaksun?

Ei onnistu. "Comes with levies" ei kerta kaikkiaan käy.

8 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Esimerkiksi Windows 7 Ultimate maksaa kaupassa 275 euroa. Sitten ihmiset jotka kopioivat sen netistä ilmaiseksi valittavat kun tyhjän dvd-levyn hinnassa on 60 senttiä liikaa.

Petteri Järvinen kirjoitti...

60 senttiä varsinkin tässä tapauksessa (laittoman ohjelmakopion tekemiseen) onkin liikaa.

Kyse on maksun oikeutuksesta, ei sen absoluuttisesta suuruudesta.

Anonyymi kirjoitti...

Ompa mukava nähdä kuinka Petteri ajaa piraattipuolueen asiaa, jonka aatteita hän on aikasemmin kritisoinut olkinukettamalla.

Tero Lehto kirjoitti...

Minä en ymmärrä ajatusta tästä "matkapuhelinten musiikista".

Kännykkähän kytketään kaapelilla tietokoneeseen (Mac, Windows tmv.) ja sieltä sitten kopioidaan musiikki mobiililaitteseen.

Prosessi on aivan sama riippumatta siitä, onko musiikki ostettu iTunesista tai Nokian musiikkikaupasta, ripattu CD-levyiltä tai kopioitu laittomasti netistä.

Todennäköisesti suurimmalla osalla kuluttajista digimusiikki on yhdistelmä eri lähteistä hankittua musiikkia.

Jotain yksittäisiä kappaleita on kenties ladattu mobiilisti musiikkikaupasta, mutta tuskin sentään suuria tiedostomääriä.

JoonasD6 kirjoitti...

Varsin mielenkiintoinen pointti tuon matkapuhelinmusiikin kanssa. Kannettavia musiikkisoittimia ja kännyköitä eipä voikaan pitää suoraan esimerkiksi CD:hin rinnastettavina tallennusmedioina... Hmm...

Sc kirjoitti...

Niin. Useimmat musiikit lienevätkin ladattu The Pirate Baystä ja vastaavista lähteistä. Eli eivät kuulu hyvitysmaksun (ent. kasettimaksun) piiriin. Lisäksi sortavat vapaampien lisenssien musiikkeja, sillä he eivät saa hyvitystä, mutta heidän musiikkinsa levyille kirjoittamisesta hyvitysmaksu pitää maksaa.

Kirjoitin itsekin viime keskiviikkona blogiini siitä, miten kaikki pelit mitä olen viime vuosina ostanut, ovat olleet sähköistä myyntiä. En ole ostanut tietokonepelejä fyysisillä medioilla lainkaan, vaan Steamistä ja muista sähköisistä palveluista (mm. pelit COD MW1, COD MW2, BF BC2, Warhammer). Osa näistä tarjoaa imagen joka on tarkoitus polttaa levylle. Jälleen huti hyvitysmaksulle.

On aika villi ajatus muutenkin, että maksu kompensoi tilannetta, jossa asiakas osta samaa teosta jokaiseen eri laitteeseen.

Tarvitsisin tälläkin hetkellä DVD-levyjä varmuuskopiointiin, mutta hyvitysmaksun aiheuttaman korkean hinnan vuoksi olen laiminlyönyt parin kohteen varmuuskopiointia jo pitkään. Muut kohteet olen varmuuskopioinut suoraan verkkoon (joka on suorastaan tuskaisen hidasta adsl yhteydellä). En edes tarvitsisi DVD:n koko kapasiteettia, vaan sen säilyvyyttä. DVD:llä data säilyy olennaisesti pidempään kuin CD:llä.

Ehkäpä minäkin alan tilaamaan vielä joskus Saksasta noita levyjä, Suomesta en suostu ostamaan, sillä varmuuskopiointini ei kuulu hyvitysmaksun piiriin.

Petteri hyvin pitkälti sanoi jo olennaisimmat tärkeydet hyvitysmaksuista, mutta tuossa vielä omakin kritisointini: http://palmulehto.blogit.uusisuomi.fi/2010/05/05/hyvitysmaksuista-kitistaan-jalleen/

Anonyymi kirjoitti...

Hankin aiemmin CD- ja DVD-aihioni saksalaisesta postimyyntiliikkeestä. Sittemmin ostin DVD-aihioni Verkkokaupan Tallinnan toimipisteestä. Viimeksi täydennystä tarvitessani huomasin heidän luopuneen palvelusta. Vaihtoehtoja tutkiessani huomasin, että hyvitysmaksullisten DVD-aihioden hinnalla saisin lähes kaksinkertaisen määrän toistaiseksi hyvitysmaksutonta ulkoista USB-kovalevytilaa (sisäinen olisi ollut vieläkin halvempaa).

Risteilin talvilomallani Rostockiiin ja takaisin Finnlinesillä. Nimestä huolimatta yhtiö on kuulemma italialaisessa omistuksessa ja laivat rekisteröity Ruotsiin. Hyvät kyydit ja eväät tarjosivat ja hintakin oli sesongin ulkopuolella kohdallaan. Hyvitysmaksun ansiosta sain pienellä vaivalla ylimääräisen satasen lisäedun. Ilman rahtia 200 Verbatimin DVD-aihioita maksaa Verkkokaupassa 207.80 ja saksalaisessa tavaratalossa 107.40. Saksalaisessa verkkokaupasta olisin toki saanut saman vieläkin edullisemmin (kotiinkannettuna 54.93).

Samalla sisukkuudella millä Wälläri aikoinaan uloslipututti suomalaisen kauppalaivaston, hyvitysmaksu tappaa tallennusmediakaupan
Suomenmaasta. Elämä on.

Harri Kivistö kirjoitti...

Hyvitysmaksu pitäisi ehdottomasti unohtaa. Samalla pitäisi jättää historiaan koko hölynpöly siitä että jotain merkittävää tapahtuu, kun kansalainen kopioi oman tietokoneensa kovalevyltä dataa omaan mobiililaitteeseensa. Minua hämmästyttää kuinka moni tietoteknisesti valveutunut keskustelija pitää tätä niin aiheellisena pointtina että näkee asialliseksi miettiä, onko kulloinkin välissä yksi tai useampi levy vai ei. This is madness!