Yleisradion rahoitusta pohtinut työryhmä päätyi juuri sellaiseen lopputulokseen, kuin mitä entisistä yleläisistä ja poliitikoista koostuvalta joukolta saattoi odottaa: kaikki jatkuu oikeastaan ennallaan, minkään ei tarvitse muuttua. Julkisen palvelun roolia ei muka nettiaikana tarvitse määritellä, 1990-luvun alussa määritelty laki on edelleen voimassa. Yleisradion riippumattomuutta korostetaan muka sillä, että hallintoneuvoston roolia vahvistetaan. Kansalaisten maksutaakka muka laskee, kun maksupohja laajenee yrityksiin ja niihinkin kotitalouksiin (lähinnä nuorten), joissa ei oikeasti ole televisiota.
Muka-uudistus herättää monia kysymyksiä. Ehkä niihin saadaan vastauksia, kun ehdotusta aletaan käsitellä eduskunnassa. Aihe tuottanee kansanedustajille vielä enemmän palautetta kuin Lex Nokia. Suorastaan ihmetyttää, miten poliittisesti valittu toimikunta onnistui saamaan aikaan yksimielisen ehdotuksen. Silloinhan myös kansan selvän enemmistön pitäisi olla ehdotuksen takana. Kohta nähdään onko.
Itseäni huolestuttaa ajatus siitä, että tv-maailmasta tuttu roolijako laajennetaan sellaisenaan nettimaailmaan. Kaikki lähtee oletuksesta, että Yle tekee sisältöä nettiin samalla julkisen palvelun periaatteella kuin televisioonkin. Asia ei ole ihan näin suoraviivainen: se julkinen palvelu, jota Yle on tv-puolella ansiokkaasti toteuttanut, on netissä sisäänrakennettuna. Mitä muuta netti on kuin julkista palvelua? Media, jossa kansalaiset tuottavat sisältöä toisilleen. Media, jossa olemattomien jakelukustannusten vuoksi myös pienryhmät saavat äänensä kuuluviin. Netissä yleisöksi riittää yksikin vastaanottaja. Siihen ei edes Ylen julkinen palvelu pysty.
Televisiossa työnjako toimii, koska tilaa on kaikille toimijoille: julkiselle palvelulle, mainoskanaville ja maksukanaville. Nettimaailma on erilainen. Todennäköisesti yksikään suomalainen sisältöpalvelu ei toimi taloudellisesti omillaan, vaan kaikki tuottavat tappioita. Vain lakisääteisen maksun varassa toimivalla Ylellä on mahdollisuus tuottaa nettiin sisältöä ilman tulovaatimuksia.
Vähän kärjistäen voi sanoa, että netti on pakottanut kaupallisetkin toimijat osaksi julkista palvelua. Uutiset ja sisältö on jaettava ilmaiseksi, sisältöä houkuteltava käyttäjiltä itseltään ("osallistu keskusteluun, anna palautetta, lähetä videoita"). Perinteiset bisnemallit eivät enää toimi.
Onko ammattimainen, suomenkielinen netin sisältötuotanto jatkossa Ylen yksinoikeus? Sitäkö "mediamaksuna" markkinoitu 175 euroa vuodessa lopulta tarkoittaa?
12 kommenttia:
Työryhmän esittämiin ongelmiin löytyy kyllä ratkaisunsa:
esim. netti-TV tunnukset (salasana) ja paljon pienempi radio- tai uutismaksu.
Yhdellä nettitunnuksella voisi olla maksimissaan esimerkiksi kaksi yhtäaikaista katsojaa netissä. Sellaisen mahdollinen väärinkäyttäminen olisi jo aika vähäistä.
TV-luvan laiminlyömisongelmasta:
Ellei nykyinen jo käytössäoleva systeemi käy, niin TV-lupa-asia on pakko ratkaista maksukortilla, joka on ainut oikeudenmukainen ratkaisu TV:n suhteen.
YLE-vero olisi pitänyt tuoda esiin jo ennen juuri mennyttä digiboksirumbaa! Haloo! Ja nyt olisi sitten taas uusi rumba edessä. YLE-veron ehdottajat ovat yksinkertaisesti myöhässä asiansa kanssa, joten turha "porista" nyt enää.
Laitetaan kymmenen vuoden, parinkymmenen vuoden, tms. siirtymäaika, jolloin digiboksit voidaan vaihtaa maksukortillisiksi.
TV/netti-TV pitäisi olla vapaaehtoinen!
"Kansalaisten maksutaakka muka laskee, kun maksupohja laajenee yrityksiin ja niihinkin kotitalouksiin (lähinnä nuorten), joissa ei oikeasti ole televisiota."
Tästäkin "televisiottomasta" porukasta melkoinen siivu seuraa Yleä netistä tai radiosta tai digitv-sovittimella. Uudessa ehdotuksessa on hyvää se, että pummit saadaan maksajien joukkoon.
Kommenttia työryhmälle yms.
Ei kai ylen tuotantoa tarvitse tukea kuin joltakin välttämättömältä osalta: esim. radio- / uutismaksulla?
Se olisi hyvin pieni maksu.
Muusta tuotannosta saisi maksaa se, joka haluaa sitä katsoa.
___
Eikös tällainen yle-vero ole myös kilpailun estämistä?
Saisiko valtiollinen YLE turvata oman bisneksensä jättiverolla, josta mikään muu bisnes ei voi kuin haaveilla?
Kaikkein pahiten tämä iskee köyhimpiin.
Hyvin epäoikeudenmukainen verotusmalli.
Teemu: Tästäkin "televisiottomasta" porukasta melkoinen siivu seuraa Yleä netistä tai radiosta tai digitv-sovittimella. Uudessa ehdotuksessa on hyvää se, että pummit saadaan maksajien joukkoon.Hmm, joo. Ennen kaikkea YLE:n maksupohja saadaan laajennettua kaikkiin niihin, jotka EIVÄT firman palveluja käytä, tai käyttävät niitä äärimmäisen vähän.
Mitä internettiin tulee, niin YLE:n osuus sen tarjonnasta on ehkä triljoonasosan luokkaa, mutta silti tämä mukamas kelpaa oikeutukseksi mediaveron nimellä kulkevalle rahastukselle. Olisi paljon reilumpaa maksaa palveluiden todellisesta käytöstä, eikä pelkästä teoreettisesta mahdollisuudesta käyttää näitä palveluja.
Mutta mikäli jälkimmäiselle tielle lähdetään, niin tehdään tämä sitten kunnon pahkasikatyyliin. Jokainen ajokortin omistava kansalainen maksakoon parinkymmenen euron rangaistumaksun valtiolle niistä ylinopeuksista joita teoriassa ajoivat, jokainen täysi-ikäinen kansalainen maksakoon hyvityksen ALKO:lle niistä viinoista jotka he teoriassa jättivät ostamatta jne.
En tiedä kumpia on enemmän - lupapinnareita vai aidosti ilman televisiota eläviä. Varmaa on, että molempia on paljon enemmän kuin vaikka 10 vuotta sitten.
Yle on tuottanut materiaalia nettiin jo vuosikaudet, joten sisällön suhteen mitään uutta ei ole tapahtumassa tämän uudistuksen seurauksena. Netin liiketoimintamalleista ei tosiaan kenelläkään ole mitään visiota, joten sinänsä ihan järkevää jatkaa nykymalliin poistaen epäkohtia. (ehkä opittiin digitv-sotkusta ettei hosumalla hyvä heilu) Uudistukseksi tätä lienee kuitenkin turha sanoa...
Tähän asti TV-lupaa on perusteltu sillä että samanlainen maksu on useimmissa Länsi-Euroopan maissa. Miten se nyt yhtäkkiä juuri Suomessa on "aikansa elänyt"?
Olisiko todellinen syy siinä että digisiirtymä vei Yleltä n 80 000 luvanmaksajaa. Katoa pahensi Ylen keksimä laiton keskusboksikielto sekä analogisen kaapelijakelun lopettaminen jolle kukaan ei vieläkään ole keksinyt perusteluja.
Ruotsin TV:llä oli avarakatseisemmat jakelulinjaukset ja siellä luvanmaksajien määrä on noussut eikä ole tarvis kehitellä pakollisia mediamaksuja.
Eikö Yle pitäisi enemminkin laittaa vastuuseen virheellisistä päätöksistä, eikä luoda ympäröivän maailman realiteeteista riippumattomia tuloautomaatteja? Muuten olen kyllä budjettirahoituksen kannalla.
Tässä hiukan lainaa Wikipediasta:
"Digita myytiin, jotta saatiin varoja television ja radion digitalisointiin. Kaikkiaan YLE sai Digitan myynnistä n. 300 miljoonaa euroa.
Tilikaudella 2006 - 2007 Digita teki voittoa 61 miljoonaa euroa, joka on noin 50% liikevaihdosta. Digitan liikevaihdosta noin puolet tulee YLE:ltä."
Eli YLE myi lähetysverkostonsa ranskalaiselle firmalle, joka nappaa sijoitetulle pääomalle vaatimattoman 20% tuoton. Hyvä Suomi!
Digitan luvuissa taisi olla poikkeuksellisen pitkä tilikausi, siksi voitto on ollut tavallista suurempi. Lisäksi Digita on investoinut 450- ja mobiili-tv-verkon rakentamiseen, molemmat lienevät raskaasti tappiolla. Yle tai kotimaiset operaattorit eivät olisi näihin hankkeisiin lähteneet.
Kokonaisuutena Digita on kuitenkin ollut hyvä bisnes - Suomen yhtiö kai konsernin parhaita (ellei paras) maayhtiö. Jatkossa tilanne voi muuttua, jos Suomeen tosiaan saadaan koko maan kattava 100 megabitin laajakaista ja tv-kuvaa aletaan välittää sen kautta.
Kyseessä on tasaveroakin epäoikeudenmukaisempi veromalli, regressiivinen vero:
mitä pienemmät tulot, sitä suuremman osuuden tuloistasi maksat Ylelle.
Aamulehti arvioi, että TV:ttömiä olisi 500 000. Aamulehden mukaan n. 18 000 olisi jättänyt luvatta TV-maksun maksamatta. Luku voi ehkä olla oikeasti yli 100 000:kin. En tiedä miten Aamulehti oli 18 000:een päätynyt.
Jokatapauksessa omasta tahdostaan TV:ttömiä on satojatuhansia. Ja syvän laman aikana moni voisi tahtoa jättää Ylen ison mediamaksun maksamatta, kun rahat voivat olla hyvinkin tiukoilla.
Sisältöä rajaamaan.
Lähetä kommentti