maanantai 6. huhtikuuta 2009

Norjan malli houkuttelee

Olin toissa viikolla sähköisen viestinnän tietosuojaa käsittelevässä seminaarissa. Muutaman viikon päästä on seuraava tilaisuus. Aihe kiinnostaa varsinkin yrityksiä, sillä vuoden alun nettikohun herättämä epätietoisuus ei ole vieläkään hälvennyt.

Osallistuin myös lauantaina Mediapäivien paneelikeskusteluun Lex Nokiasta. Vihreiden edustaja Jyrki Kasvi moitti lakia tulkinnanvaraiseksi ja vaikeaselkoiseksi. Sen soveltaminen työpaikoilla ei tule olemaan helppoa. Tästä olen Kasvin kanssa samaa mieltä. Jo seminaarissa esitettyjen lukuisten kysymysten valossa voi päätellä, että pykälien tulkinnasta herää epätietoisuutta. Pahimmassa tapauksessa tulkintariitoja ratkotaan jotain päivänä oikeussalissa.

Tuntuu siltä, että Suomi sortui asiassa omaan näppäryyteensä. Työntekijän oikeuksia turvaamaan luotiin niin monimutkainen konstruktio (alkaen automaattisesta järjestelmästä, jonka tehtävänä on havaita poikkeamia viestinnässä), ettei laista enää sen jälkeen saatu mitenkään yksinkertaista ja selkeää.

Norjan malli olisi ollut paljon houkuttelevampi. Siellä tuli maaliskuun alussa voimaan sähköisen viestinnän tietosuojalain uudistus, jonka nojalla työnantaja saa tietyin edellytyksin lukea työntekijöiden sähköposteja (huom: siis sisältöjä, ei pelkkiä tunnistetietoja) ja tutkia työnantajalta saatuja elektronisia laitteita (tarkoittanee kännyköitä viesteineen ja tunnistetietoineen). Tämä edellyttää, että viestien selvittäminen on "yrityksen toiminnan kannalta välttämätöntä" tai että on perusteltua syytä epäillä työntekijän rikkoneen työsuhteen etuja vakavalla tavalla tai käyttäneen sähköpostia tavalla, joka riittää irtisanomisperusteeksi. Lukumahdollisuudesta on kerrottava työntekijälle etukäteen ja tietosuojavaltuutettu valvoo toimintaa. Mikäli työntekijän havaitaan syyllistyneen rikkeeseen, työnantajan harkintaan jää, tekeekö se tapauksesta ilmoituksen poliisille.

Tämän lain tulkitsemiseen ei tarvita koko päivän seminaareja! Selkeä ja yksinkertainen periaate on kaikkien osapuolten kannalta hyvä asia.

Jostain syystä Norjassa ei noussut kohua laista (voisiko se olla "Lex Statoil"?), vaikka työnantaja saa siinä paljon enemmän oikeuksia kuin Suomessa. Käsittääkseni Norja on länsimainen oikeusvaltio ja sielläkin sananvapaus on taattu perustuslaissa.

Vaikka viittaan lakiin "Norjan mallina", sama periaate on voimassa monissa muissakin maissa. Intressipunninta tunnetaan Ruotsissakin. Vain Suomessa tietosuoja on käytännössä ehdoton.

Suomen tarkoitus oli hyvä, mutta lopputulos saattoi johtaa ojasta allikkoon. Laki, jota työntekijät pelkäävät ja jota yritykset eivät uskalla ottaa käyttöön sen kustannusten ja raskaiden menettelyjen vuoksi, ei hyödytä loppujen lopuksi ketään.

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Suomessa on jo pitkään aikaan ollut näköalattomuutta lakia laatiessa, 200 edustajaa päättämässä, jos sattuneet jäämään paikalleen paikallaolonapin painamisen jälkeen sekä lukuisat virkamiehet valmistelun takana. Ja suurin osa jättää käyttämättä tervettä maalaisjärkeä. Voisihan silloin joku tavallinen tallaaja ymmärtää mistä on kyse. Voisivat jopa perätä oikeuksiaan ja vaatia edustajilta vastuuta päätöksistään.

Ja saadaan samalla muutama lakimies vuoden aikana takuutyöllistettyä, ettei kortistoon tarvitse heittäytyä.

Mutta suurin syy taitaa olla se, ettei ne 200 itsekään ymmärrä mitä tulee hyväksyttyä, kaikki kun on valmiiksi pureskeltu valiokunnissa ja muissa kabineteissa ennen hyväksymistä. Ja mahtaneeko ne edes lukea niitä papereita ennen hyväksymistä, mitä yleensäkään tulee hyväksyttyä. Sen verran sammakkoja on päässyt eduskunnassa läpi viime vuosina.

Anonyymi kirjoitti...

Eiköhän laiton tilanne ennen ollut parempi, että työantaja niin rohjestessaan luki kaikki meilit mitä firmasta lähti ja tuli - tai ainakin luettutti ne jollain taholla.

Nyt tyhminkin yritysvakooja tietää, että parempi on välttää yrityksen käyttöönsä antamia laitteita mihinkään kommunikointiin. Ja tietää varmasti senkin, että yritysvakoojaehdokkaan omiakin laitteita "kuunnellaan".

Että pelolla ja epäilyillä Suomea on ennenkin viety eteenpäin. Turhaa vaiko sitten ei tällainen toiminta. Mutta silmukka kirstyi kommunikoinnin ympärillä.

Kuinkahan paperikirjeet ovat säilyttäneet tässä hulabaloossa koskemattomuutensa.