Silmiini osui sattumalta television "Huippumalli haussa" -sarja. Tällä kertaa mallitytöt olivat hieman tavallisesta poikkeavia, sillä heistä jokaisella oli jokin vamma. Yksi istui rullatuolissa, toiselta oli amputoitu osa kädestä ja niin edelleen.
Sarjaan voi suhtautua kahdella eri tavalla. On hienoa, että myös vammautuneet nuoret naiset pääsevät kilpailemaan keskenään ja tavoittelemaan mallinuraa. Toisaalta voi paheksua sarjan levittämää stereotyyppistä käsitystä, jonka mukaan vammaistenkin pitää kilpailla kauneudesta keskenään. Olisiko yksikätiselle mallille oikeasti töitä, vai onko ohjelma vain julmaa viihdettä katsojille?
Itse en halunnut enkä suoraan sanoen pystynyt katsomaan ohjelmaa alkua pidemmälle. Oli pakko sulkea televisio.
Eniten hämmästyin sitä, että sarjaa esitettiin Ylen ykköskanavalla. Eilisen esityksen ohjelmatiedot kertovat näin:
Erilainen huippumalli haussa
Jännitys tihenee mallikisassa. Viisi fyysisesti vammaista nuorta naista astuu peräkkäin catwalkille. Tuomareiden on vaikea päättää, kuka joukosta putoaa. Osa 3/6.
Ohjelma löytyy myös Ylen Areenasta.
Kun on kyse tavallisista mallitytöistä, ohjelma on kaupallista roskaa, mutta kun kyse on vammaisten kauneuskilpailuista, siitä tuleekin julkista palvelua. Näinkö yksinkertaista on julkisen palvelun logiikka?
Riittääkö vammaisten mukana olo tekemään mistä tahansa ohjelmasta julkista palvelua?
8 kommenttia:
Ihminen haluaa luopua 'oppimisesta'. Nimittäin kasvontunnistustaitohan on jo vastasyntyneellä. Kun kaikki yhä monimutkaisempaa, niin ainoa 'pysyvä' asia maailmassa on kasvot. Eli enemmän ihmetyttäisi jos vammaiset ei olisi kiinnostuneet näistä alkeellisesta kasvopeleistä.
Vaimmaisillakin on oikeus olla olemassa ja näkyä mediassa.
Vaikka suljitkin tellarisi, niin siitä huolimatta jotkut heitä katsoivat.
Ja miksi suljit telkkarisi, eihän vammaisuus niin paha asia voi olla, että noin primitiivisesti reagoidaan.
Heititkö pähkinöitä suuhusi suljettuasi telkkarin.
Luonnollisesti vammaisilla on oikeus näkyä mediassa. Kyse on vain siitä, tapahtuuko se heidän omilla ehdoillaan vai tehdäänkö heillä tosi-tv-bisnestä.
Muuttaako se, että päähenkilöt ovat vammaisia, kaupallisen roskan (mitä tosi-tv:t yleisesti ovat) julkiseksi palveluksi?
Petteri!
Annettakoon kaikille ihmisille elämyksiä ja mahdollisuuksia loistaa.
Ei voi olla vain terveiden oikeus kilpailuihin ja kauneuteen.
Siis näin:
Jos tavalliset ihmiset loistavat, se on kaupallista hömppää.
Kun vammaiset tekevät samoin, kyse on julkisesta palvelusta.
"Riittääkö vammaisten mukana olo tekemään mistä tahansa ohjelmasta julkista palvelua?"
Tämä on hyvä kysymys, johon kukaan kommentoijista ei näköjään pystynyt ottamaan kantaa.
Näkisin, että julkisrahoitteeseen palveluun tulisi kuulua vain sellaiset ohjelmat, jotka eivät kaupallisella puolella menesty (siksi että niiden avulla ei voi tehdä liiketoimintaa). Miksi turhaan käyttää YLE:n budjettia johonkin sellaiseen, mikä toimii kaupallisellakin puolella? Näin myös vältettäisiin ristiriidat kaupallisten yhtiöiden kanssa, kun tarjotaan vain sellaista, mikä ei kilpaile heidän tarjontansa kanssa.
Toisena kriteerinä voisi olla, että julkisrahoitteinen ohjelmatarjonta tulisi silti suunnata mahdollisimman laajalle yleisölle. Nämä kaksi kriteeriä ovat keskenään erisuuntaisia, joiden balanssia pitää ohjelmavalinnoissa punnita.
Julkisessa palvelussa tulisi mielestäni myös nousta esiin kansaa valistava ja asenteita muuttava tavoite (esim. ilmaston muutoksen vastainen taistelu tai terveellisten elämäntapojen edistäminen), koska näillä on koko kansakunnan mittakaavassa positiivia vaikutuksia. Vammaisten mukanaolo ei toki muuta ohjelmaa julkiseksi palveluksi, mutta ainakin tässä tapauksessa ehkä haetaan jonkinlaista asenteita muokkaavaa vaikutusta.
Btw. BBC:n tuotantona tämä esimerkkiohjelma on briteissä katsottu julkiseksi palveluksi, joten sitä on ehkäpä sillä perusteella helpompi täälläkin pitää sellaisena.
Ensi viikon jaksossa: erilaiset huippumallit alastonkuvissa.
Muista katsoa 10.5.2009 klo 18:20 Ylen ykkösellä!
Todellinen julkisen palvelun kruunu.
Pakko kommentoida Ylen mediamaksua.
Miten viihteen näyttämiseen voidaan vaatia pakkomaksua?
Ylen sisältö tulisi määritellä pakkomaksun osalta.
Jotkut ovat törkeyksiä. Ainakin viihdemaailman osalta. Teräsbetonin musiikkivideokin, aiemmissa Euroviisuissa, on kauhea.
(Ylen tehtävänä on näyttää sitä, myös nettiin. Youtubeenkin.)
Saati sitten, esim. YleX:
"Vitutuksen synonyymi"
"Kiroilu edistää kieltä"
Yle, Alueelliset:
"Strippaaminen vaatii pokkaa"
YleX:
"Jeesus on satuolento"
Myös Kirsi Virtanen, Ylen toimittaja, tuottaa vastaavaa Ylen normaaleille radiokanaville. Jos ei uskokaan Jeesukseen, niin tarvitseeko toisen uskoa parjata? Antaisivat uskovien olla rauhassa, eivätkä tekisi tuollaista jumalattomien julistustyötä, joka on suorastaan lähetystyön irvikuva (käännytetään ateistiksi). Siinä kristinuskoa pilkataankin. Toki sellaistakin voi tehdä, mutta tarvitseeko sellaista kattaa pakkomaksulla?
Yle TV1:
Erilaiset huippumallit alastonkuvissa.
TV1 10.5.2009.
Törkyä.
Kyllähän siellä hyvääkin on. Mutta viihteen ei yleensäkään tulisi kuulua pakkomaksun piiriin.
Lähetä kommentti