lauantai 11. elokuuta 2012

Canon 5Dm3 -kokemuksia

Olen nyt ehtinyt kuvata Canon 5Dm3 -kameralla runsaan kuukauden. Seuraavassa muutamia havaintoja.

Akkukesto on mainio. Kamera jaksaa akulla paljon pidempään kuin Canon 7D, vaikka molemmat käyttävät samaa akkua. USA-matkalla koko päivän kuvausten jälkeen kortilla oli 627 otosta, osa niistä 70-200 IS -putkella (jonka kuvanvakain kuluttaa akkua), ja silti varausta oli jäljellä yli 40 prosenttia. Hyvä suoritus.

Yhdellä latauksella saa otettua noin tuhat kuvaa.
Herkkä laukaisin. Laukaisinpainike on kovin herkkä. Vielä 1,5 kuukauden totuttelun jälkeenkin tulee helposti laukaistua kamera liian aikaisin. Sarjakuvausasennossa on vaikea saada otetuksi vain yhtä kuvaa, yleensä tulee kaksi. No, ehkä parempi näin päin.

Hiljainen suljinääni tervetullut. Hiljaisessa kuvausmoodissa sulkimen ääni on merkittävästi normaalia vaimeampi, mikä on tervetullut ominaisuus.

Kaksi muistikorttia voi tuottaa yllätyksen. Jos on kuvattu toiselle kortille ja se poistetaan kamerasta kuvien siirtämiseksi tietokoneelle (ja palautetaan takaisin kameraan), aktiivinen kortti vaihtuu automaattisesti. Olisi loogisempaa, että tallennus jatkuu samalle kortille, vaikka se olisi välillä hetkeksi poistettu. Lisäksi vaihtoehdoista puuttuu mahdollisuus tallentaa videot toiselle ja still-kuvat toiselle kortille.

Kohina on pieni pettymys. Kohinan suhteen 5Dm3 on pienoinen pettymys. Olettaisi, että reunattomat mikrolinssit ja kolme vuoden kehitystyö olisivat parantaneet kennon herkkyyttä, mutta kennon kohinataso on käytännössä sama kuin edeltävässä mallissa. Korkeiden ISO-tasojen jpeg-kuvat näyttävät aiempaa paremmilta, mutta kyse on kohinanpoistoalgoritmin parantumisesta.

Kohina käy ilmi seuraavasta nopeasti tehdystä vertailusta. Kuvasin vaaleaa seinää 5Dm2- ja 5Dm3-kameroilla eri ISO-arvoilla raw-kuvia ilman ohjelmallista kohinanpoistoa. Objektiivina oli 17-40 mm F4, jonka zoom-rengas pääsi hieman liikkumaan kameraa vaihdettaessa (17 vs. 19 mm). Tulokset eivät siten ole teknisen tarkkoja, mutta antavat käsityksen asiasta.
Raw-kuvien kohinoissa ei juuri ole eroa 5Dm2:n ja 5Dm3:n välillä. 
5Dm3:n kuvissa näkyy jopa enemmän kohinaa, mutta se johtuu kameran tavasta valottaa kuva tummemmaksi (lyhyempi valotusaika).

Erot 5Dm2:n ja 5Dm3:n kuvanlaadussa ovat minimaaliset. Vanhan 5Dm2:n saa nyt edullisesti, joten täyskennoista kaipaavalle harrastajalle se on mainio valinta.

Tarkennus toimii vihdoin. Vihdoinkin 5D:ssä on kunnollinen automaattitarkennus! Se on tuttu 7D:n käyttäjälle, uutta ovat vain tarkennusparametrien säätömahdollisuudet. Niillä voi vaikuttaa siihen, miten helposti kamera vaihtaa tarkennuspistettä ja miten herkästi se seuraa kohteen liikkumista. Tarkennuksessa riittää säädettävää ja opiskeltavaa pitkäksi aikaa.

Muutama kuva kohti juoksevasta koirasta 70-200 F2,8 II -objektiivilla osoittaa tarkennuksen toimivan mallikkaasti:

1/1250 s F4

1/1250 s F5

1/2500 F5
1/3200 F4

Rajaus edellisestä. Juoksevan koiran viiksikarvat ovat täysin teräviä.
Näitä kuvia ei 5Dm2:lla olisi saanut!

Tarkennuksen rajat tulevat vastaan 2x-telejatkeella, jonka tarkennus reunapisteillä ei välttämättä onnistu. Vähäkontrastisissa kohteissa keskimmäinenkin tarkennuspiste on vaikeuksissa.

Myös valotus toimii aiempaa paremmin, eikä yksittäinen kirkas kohta enää pimennä koko kuvaa.

HDR-kuvaus. Parhaimmillaan HDR auttaa tallentamaan kuvat, jotka muuten jäisivät joko yli- tai alivalottuneiksi. Olen saanut parhaat tulokset Art standard-asetuksella, mutta eri asetusten kokeileminen kannattaa. Kokeilunhalua hillitsee hieman se, että HDR-kuvissa suljin kuluu kolme kertaa tavallista nopeammin.

Esimerkiksi Tupolevin yliäänikoneen ohjaamo onnistui vaikeista valaistusolosuhteista huolimatta varsin hyvin HDR:n ansiosta:

Kameran sisäinen HDR-kuvaus yhdistää kolme eri tavoin valotettua otosta yhdeksi jpeg-kuvaksi.
Lisää 5Dm3:lla otettuja kuvia Saksan-matkalta on galleriassani.

GPS-lisäke on näppärä. Ostin kameraan gps-lisäkkeen, joka on hieman turhan iso ja estää salaman käytön. Muutoin lisäke toimii kuten pitääkin. Herkkyys on normaalia gps-tasoa ja yksi pieni sormiparisto (tai akku) riittää koko päivän kuvauksiin. Tarkempi analyysi lisäkkeestä myöhemmin.

Kuvien katselu. Katselu-painike toimii hitaasti, kamera ikään kuin "buuttaa" muutaman sekunnin. Tarkennuspisteen kohta zoomautuu pikselitasolle yhdellä painikkeella, mutta zoomaus sisään ja ulos tehdään pyörittämällä rullaa mikä tuntuu kömpelömmältä kuin entiset + ja - painikkeet. Ja LCD-näytön taustavalon voimakkuus käyttäytyy oudosti, joskus kuvat näkyvät liian pimeinä. Katselun lopettaminen ja uusi käynnistys palauttaa valoisuuden oikealle tasolle. LCD-näyttö itsessään on loistava: ensi kertaa kuvat näyttävä jopa paremmalta kameran omalla näytöllä kuin tietokoneella katsottuna!

46 kommenttia:

Joonas kirjoitti...

Kannattaa käyttää kinofilmiä, jos akkukesto häiritsee :D

Jukka Siukonen kirjoitti...

Mitähän ihmettä Petteri Järvinen on oikein tehnyt, kun kansanopiston kuvajournalismilinjan johtajan pallilta potkut saanut valokuvaaja Jore Puusa on ottanut herneen nenäänsä .

Uskoin jo Joren saavuttaneen rimanalituksen maailmanennätyksen aikaisemmilla kommenteillaan Petteri Järvisestä, mutta olin näköjään väärässä. Onneksi olkoon Jore, minkään aikaisemman kirjoituksesi alittaminen ei näköjään ole sinulle mahdotonta.

Jorea takavasemmalta komppaa nimimerkki Hukkakuva, Joren uskollinen aseenkannattaja Sancho Panza. "Pikkuisen epätarkka kritiikki kyllä. Miksei, että kerrottu millä obiskalla rajaamaton valokuva oli tehty? Tämä on olennainen asia siinä mielessä, että zoomiputkella vika on todellakin ensisijassa valokuvaajan taidossa. Ei osannut sommitella. Piste."

Näin siis mies, jonka omia sommittelun helmiä löytyy mm. täältä .

Timo Suvanto kirjoitti...
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
Timo Suvanto kirjoitti...

Niinpä näkyy, siis Jore ottaneen herneen nenäänsä. Huvittavaa, että Jore esiintyy kuvajournalismin opetuksen "täysinoppineena asiantuntijana", joka on omien sanojensa mukaan valmis haastamaan kenet vain ns. viivalle tekijänoikeusasioissa. Erityisesti allekirjoittaneen

No annetaan mahdollisuus haastaa. Jore on ottanut kuvakaappauksen Petterin blogista ja kertoo sen olevan "Kuvasitaatti kuvajournalismin opetusta varten". Saattaa ollakin, mutta kun tekijänoikeuslain mukaan kuvasitaatti tarkoittaa sitä, että julkistetusta taideteoksesta saa ottaa tekstiin liittyviä kuvia arvostelevaan tai tieteelliseen esitykseen. Opetustarkoitukseen ei voi ottaa kuvasitaatteja ilman tekijänoikeuksien haltijan lupaa. Arvostelevaan esitykseen saa ja sitähän Joren postaus on mitä suurimmassa määrin. Joren kuvasitaatti ei ole siis laiton, kuvasitaatin perustelut vain osoittavat, että tekijänoikeuslain perusasiat ovat Jorella vielä hakusessa. Pro osaa ammattinsa, harrastelija kuvittelee osaavansa. Pätee yhtä hyvin kuvajournalistiin kuin kuvajournalismin opettajaan.

Anonyymi kirjoitti...

Tekisi mieli sanoa Puusasta aika paljonkin ja ihan omalla nimellä… mutta ko. herran tapa räväkkä tapa ottaa ihmisiä silmätikuksi, ja keksiä tikusta asiaa, on johtanut siihen, että tyydyn tähän vihjailevaan lauseeseen.

Mutta asiasta: Petterille kiitokset postauksesta, auttoi tässä tuli pari seikkaa, jotka lisään check-listilleni seuraavan runkohankinnan yhteydessä.

hukkakuva kirjoitti...
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
Petteri Järvinen kirjoitti...

Jore Puusa on poistanut kommenttini blogistaan, joten en voi vastata hänelle siellä, missä kritiikki on esitetty. Muutama kommentti:

- kuten tekstistä käy ilmi, kaikki kuvat on otettu 70-200 -objektiivilla

- kuvat on otettu yksinomaan tarkennuksen testaamiseksi, ne eivät ole mitään taidekuvia

- viittaus käsintarkentamisen autuuteen on hölmö. Koirakuvat on otettu aukoilla 3,5-5, joka jättää syväterävyyden hyvin kapeaksi (ohueksi). Oletan, että aikoinaan urheilukuvaajat käyttivät pienempää aukkoa, jolloin tarkentaminenkin oli helpompaa. Lisäksi vanhoissa objektiiveissa oli kunnon tarkennusrengas ja kamerassa leikkoprisma sekä iso etsin. 5Dm3:n etsin on iso, mutta ei vielä lähelläkään vanhan mekaanisen Leican kokoa. Haluaisinpa nähdä, miten Jore käsintarkennuksella, nykobjektiiveilla ja 5Dm2:n pienemmällä etsimellä nappaa viiksenterävät kuvat kohti juoksevasta koirasta.

Timo Suvanto kirjoitti...

Muutama kommentti. Tarkentamiseen käytetty aukkoarvo ei vaikuta mitään, sillä tarkennushan tehdän aina suurimmalla aukolla. Etsinkuva on tällöin kirkkain ja tarkentaminen on muutenkin kuin kuvausaukolla tarkennettaessa. Mitä lyhyempi syväterävyys, sen helpompi on tarkentaa juuri haluttuun kohtaan. Muutenkaan telellä liikettä kuvattaessa muutaman aukkoarvon himmennys ei auta, jos tarkennus on pielessä. Siksi urheilukuvat telellä otetaan yleensä suurimmalla aukolla. Suljinaika saadaan lyhyeksi ja sillä tavalla liike-epäterävyys niin pieneksi kuin mahdollista.

Kuvasin aikoinaan paljon vinttikoirakilpailuja käsitarkenteisella objektiivilla. Ainoa toimivaksi havaitsemani tarkennustapa oli esitarkennus. Tarkennettiin johonkin kohtaan etukäteen ja laukaistiin, kun koira oli siinä kohtaa. Pienellä harjoittelulla oppi kyllä kuinka paljon piti ottaa laukaisuennakkoa, jotta koira oli juuri oikeassa kohtaa kameran lauetessa. Käytin 400 ISO tri-x filmiä, jonka yleensä vielä prässäsin 800:aan ISO:oon. Suljinajat olivat silloin 1/1000 ja 1/2000 sekunnin luokkaa, joilla vinttikoirienkin liike pysähtyi jo aika mukavasti.

Käsitarkennuksella ei millään pääse juoksevan kohteen jatkuvaan tarkentamiseen kuten nykyiset tietokonepohjaiset tarkennusmetodit tekevät. Tässä uudet nopeasti tarkentuvat objektiivit ja älykäs automaattinen tarkennus ovat aivan ylivoimaisia manuaaliseen tarkentamiseen. Jore Puusa voi olla eri mieltä, mutta voin lähteä tässä kenen tahansa kanssa ns. viivalle. Vinttikoirakilpailu ja minä käytän Canon EF 70-200mm f/2.8L IS II USM liikkettä ennakoivalla automaatilla ja vastustaja saa kuvata millä tahansa käsitarkenteisella objektiivilla. Voittaja on se, jolla on eniten tarkkoja kuvia.

Epäilen suuresti, että haasteen vastaanottajia löytyy. Vaikka panos olisi vain kaljat.

Anonyymi kirjoitti...

Kyllähän tuo "vanhalla tätä ei olisi saanut" kommentti särähti pahasti silmiin. Onhan noita kohti juoksevia koiria on kuvattu maailman sivu, ihan amatöörienkin toimesta. Kuinka helposti se on onnistunut, on eri sitten juttu.

Timo Suvanto kirjoitti...

Petteri vastatkoon omasta puolestaan. Minä tarkoitin omassa kommentissani tässä blogissa olevien juoksevan saukon kuvien tapaisia. Kun kameran tarkennus on tarpeeksi nopea, niin kohti juoksevasta nopeastakin otuksesta saadaan sarja kuvia, joista suurin osa on teräviä. Tämä ei ole käsin tarkentamalla mahdollista.


Jos joku väittää muuta, niin heittäköön todisteet kehään. Ihan peruspokkarilla tällainen liikkeen seuraava nopea tarkennus ei tietenkään onnistu, mutta rahalla saa Canonilla pääsee - kuten myös Nikonilla.

Timo Suvanto kirjoitti...

Blogin linkki unohtui. Katsokaa kuvasarjaa saukosta (otter).

http://www.andyrouse.co.uk/?link=blog

Jari Kähkönen kirjoitti...
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
Petteri Järvinen kirjoitti...

Kyllähän tuo "vanhalla tätä ei olisi saanut" kommentti särähti pahasti silmiin.

5Dm2:ta käyttäneet tietävät, että kameran tarkennusautomatiikka oli sen heikoin kohta. Tarkennuspisteitä oli vähän ja ne olivat lähellä keskustaa. Ilmeisesti Canon ei halunnut kameran kilpailevan ykkössarjansa kanssa. Asiaa testaamatta uskon, että harrastajamalli 40D tarkensi paremmin kuin 5Dm2.

Sitä vastoin 5Dm2:n kuvanlaatu, erottelukyky ja herkkyys olivat mainioita. Tästä syystä 5Dm2 oli erityisesti maisemakuvaajien suosiossa, ja siksi juuri automaattitarkennuksen parannukset kiinnostavat 5Dm3:ta harkitsevia.

Käsitarkennus nykyisillä objektiiveilla ja etsimillä liikkuvaan kohteeseen on käytännössä mahdotonta. Lisäksi zoomit ovat nykyään käännettävää tyyppiä, vanhoja pumppuzoomeja pystyi operoimaan helpommin.

Timo Suvannon kommentit ovat asiallisia ja paikkansapitäviä. Silti katson, että mitä suuremmalla aukolla kamera+objektiivi pystyy seuraamaan liikkuvaa kohdetta, sen parempi. Suuremmalla aukolla tarkennusvirheet näkyvät korostetusti.

Matti Äyräs kirjoitti...

Tämä ei ehkä ole ihan oikea foorumi Puusan blogissa olleiden päättömyyksien kommentointiin, mutta kun toisaalta juuri tätä Petteri Järvisen postausta on reposteltu Joren blogissa ja toisaalta kokemuksesta tiedän minun olevan Joren blogissa persona non grata, niin olkoot sitten tässä.

Kuten yllä kerrottiin niin, Jore on ottanut kuvaruutukaappauksen Petterin blogista ja laittanut sen omaan blogiinsa "Kuvasitaattina kuvajournalismin opetusta varten". Jorelta on tässäkin mennyt sitaatin puurot ja kopion vellit sekaisin. Kun työkseni käsittelen eurooppalaisia immateriaalioikeuksia, niin selvitettäköön tässä hieman sitaatin ja kopion välistä eroa.

Oppilaitoksilla on oikeus kopioida materiaalia oppilaille jaettavaksi, enintään 20 sivua julkaisua kohti. Tästä hyvästä valtio maksaa tekijöille Kopioston kautta korvauksia. Tämä oikeus koskee vain virallisia Kopioston kanssa sopimuksen tehneitä oppilaitoksia, ei esimerkiksi Jore Puusan privaatteja nettisivuja. Vaikka niillä kuinka sormi pystyssä oppia annettaisiin. Jos muiden materiaalia saisi ottaa omille sivuilleen vain sanomalla, että tämä on opetusta, niin kaikki sivuthan olisivat sen jälkeen opetusmateriaalia. Armeijassa oli sanonta, että ei vanha vittuile, vanha vain opettaa. Jorella taitaa olla toisin päin.

Sitaatti, myös kuvasitaatti, on eri juttu. Ilman tekijän lupaa saa ottaa sitaatteja tieteelliseen tai arvostelevaan esitykseen hyvän tavan mukaisesti. Jorella tosin on hyvät tavat olleet aina kateissa, mutta ei takerruta nyt siihen. Joren bloggaus on mitä suurimmassa määrin arvosteleva, joten hänellä on sen perusteella siteerausoikeus. Kuten siis Timo Suvanto yllä mainitseekin.

Muuten olen sitä mieltä, että Joren dosetissa eivät annostukset taida olla ihan kohdallaan. Sen verran infantiilia hänen meuhkaamisensa tuntuu juuri nyt olevan.

Matti Äyräs
Berliini

Petteri Järvinen kirjoitti...

Opetuskäyttöön kopiointi on tosiaan oma lukunsa, joskin Kopiosto on halunnut lisensioida sen nimissä myös nettisisältöjä.

Tekijänoikeuslaki tarkoittanee itse teoksen arvostelua. Joren arvostelu kohdistuu enemmänkin allekirjoittaneen henkilöön ja toimintaan, joten tekijänoikeuslakia ei niiltä osin voi soveltaa.

Journalismin opettajan luulisi tuntevan hyvät tavat, linkityksen (miksi Joren kirjoituksessa on kaapattu kuva, mutta ei linkkiä alkuperäiselle sivulle?) sekä vastineoikeuden. Yritin vastata Joren virheellisiin väitteisiin, mutta hän poisti kommenttini.

Tällainen toiminta on alan opettajaksi itseään tituleeraavalta henkilöltä ala-arvoista.

Kari P. Saarinen kirjoitti...

Tätä kohtaa en ymmärrä: "Vihdoinkin 5D:ssä on kunnollinen automaattitarkennus! Se on tuttu 7D:n käyttäjälle, uutta ovat vain tarkennusparametrien säätömahdollisuudet."

7D:ssä ON tarkennusparametrien säätömahdollisuudet. Onko 5Dm3:ssa jotenkin erilaiset (paremmat) säädöt näiltä osin?

Timo Suvanto kirjoitti...

Lehtikuvaaja emerita Jore Puusa kuittaili tätä Petterin postausta mm. seuraavasti: " Eihei, Pete minulla on nimittäin ollut syntymästä saakka vakiovarusteena vasemmassa kädessä kääntyvät sormet, jotka ovat aivojen kautta yhteydessä silmiin. Sormet asetetaan optiikan tarkennuskierälle ja sitä käännetään siinä tahdissa, kuin kohde lähdestyy. Syntyy jokaisella napsuttimen näpsäyksellä tarkka kuva sedästä, joka juoksee kohti kuvaajaa. Vaihtoehtoa ei olekaan -kun koko maailma niitä kuvia haluaa- eikä epäteräviä oikein voi antaa."

Varmaan näin on. Pron napsuttamana olympialaisten sisäkenttäkuvaajan tarkkoja kuvia sedistä on syntynyt liukuhihnalla. Olisi vain ihan kiva nähdä niitä, jotta voisi tehdä vertailuja Petterin amatööriräpsyihin. Puhetta ja pullistelua maailmaan kyllä mahtuu, mutta näyttöjen kanssa on elvistelijöitä onkin jo harvemmassa.

Päätin itsekin kokeilla oman Canonin Mark kakkosen ja sen ihan tavallisen kittizoomin 24-105 millisen kykyä tarkentaa lennossa. Pari ensimmäistä kuvasarjaa Vanhalta Lahdentieltä ja yksi lahden moottoritieltä, jossa autot ajoivat selvästi kovempaa - ainakin kovempaa kuin edellisen sarjan fillarin polkija.

Eivät siis valokuvauksen helmiä vaan pelkkiä teknisiä kokeiluja. Olisi mukava nähdä jonkun pron sormet manuaalisen objektiivin tarkennuskierällä ottamassa neljä kuvaa sekunnissa edes näin tarkkoja kuvia yli 100 km/h tunnissa läheltä ohi vilahtavasta kohteesta. Kuvasarjat alla olevissa osoitteissa. En ole raakannut hieman epätarkkoja välistä pois. Kyllä "vanhallakin" jotenkin pärjää, tämä huomautuksena Petterille.

http://www.nikkemedia.fi/timo/servo_koe/QuickWeb/servo_koe.htm

http://www.nikkemedia.fi/timo/servo_koe2/QuickWeb/servo_koe2.htm


Petteri Järvinen kirjoitti...

>7D:ssä ON tarkennusparametrien
>säätömahdollisuudet. Onko 5Dm3:ssa
>jotenkin erilaiset (paremmat) säädöt
>näiltä osin?

7D:ssä on C.Fn III-1 AI Servo tracking sensitivity sekä kaksi muuta tarkennukseen vaikuttavaa asetusta. 5Dm3:n asetukset näet täältä.

Anonyymi kirjoitti...

Vastaus Jukka Siukoselle,

Älähän taas vaihteeksi koeta vetää minua osalliseksi kiistaan, joka ei minuun mitään kuulu. Jos keskustelet minusta ja työstäni niin saat ainakin luvan pysyä tosiasioissa.

Lähdetäänkö liikkeelle siitä, että lopetat tuon nimittelyn, kun vallan mainiosti tiedät oikeankin nimeni. Koetatpa vain peitellä omaa osaamisesi ja sanavalmiutesi puutteita yrittämällä villitä somessa tavallista ilkkuvaa koirakuoroa kimppuuni. Vaan kun ei kulje niin ei kulje. Yhäkään.

Sitten siteeraat ilmeisesti tahallasi vinoon ja yrität antaa ymmärtää, että olen muka Petteri Järvistä jotenkin haukkunut vaikka keskustelin toisaalla näkemäni kuvasitaatin merkityksestä, synnystä ja edustavuudesta. Mitään oikeutettua perustetta sinulla ei ole ollut, kunhan nyt koetat rääpiä&rienata niinkuin parhaiten osaat. Eli et kovinkaan suuresti.

Sinetöit pilkan yrityksesi linkitykselläsi, joka johtaa SOMMITTELEMATTOMAAN toimintakuvaan tuomioistuimen eteisestä. Että semmoista osaamista, oletpa pätevä keskustelemaan sommittelusta kun et tuota vähää huomaa ilman kuvatekstiä. Portfolioni kun ei ole mikään yleisönäyttely, joten ei siellä sellaisia ole.

Mutta sitä se vain on kun kuvaa ammatikseen, keikka voi olla mitä on ja se hoidetaan kunnialla vaikka kohteet joskus venkoilevat ja piilottelevatkin. Ja kaiken tämän sinä vaivaudut tekemään vain siksi, että keskustelen valokuvauksesta jonkun kanssa, josta sinä et pidä. Mutta kun sinä et sitä(kään) määrää. Pistä tutti suuhusi, jos et uskalla haastaa riitaa suoraan Joren kanssa.

Jari Kähkönen

Petteri Järvinen kirjoitti...

Huomasin Bloggerin merkinneen roskapostiksi joitakin kommentteja, jotka palautin näkyviin.

Jokainen kirjoittaja vastaa itse mielipiteistään ja voi poistaa omia kommenttejaan, jos tulee toisiin ajatuksiin. Itse poistan vain selvästi alatyyliset palautteet.

Joni Hatanmaa kirjoitti...

Tässä on mahdollista hakea siviilikanteella Puusalta kohtuullista hyvistystä sata euroa kuvalta. Järvisen moraalisiakin oikeuksia voitaisiin katsoa loukatun, joten voidaan samalla vaatia korvausta kärsimyksestä.

Sata euroa kuvasta on tullut ainakin hovioikeudelta ratkaisussa HHO 2.12.2008, S 08/629, 3367.

Timo Suvanto kirjoitti...
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
Timo Suvanto kirjoitti...

Laissa sitaattioikeus on määritelty aika väljästi ja tulkinnanvaraisesti (lait yleensä tuppaavat olemaan, ei kai juristit nyt vahingossakaan erehdy kirjoittamaan selkeää lakitekstiä.)

Alan kirjallisuudessa näyttäisi olevan vallitseva tulkinta, että "Siteerattua teosta saa käyttää omien ajatustensa perustelemiseen, havainnollistamiseen tai siteerattujen ajatusten arvostelemiseen".

Arvostelevan esityksen ei siis tarvitse kohdistua siteerattuun tekstiin tai kuvaan, vaan sitä voidaan käyttää myös tekstin tai kuvan tekijän arvosteluun. Siinä mielessä Jorella on lain suoja takanaan.

Toisaalta julkisuuden henkilöillä, kuten Petterillä poliittisena henkilönä ja aktiivisena kirjailijana ja luennoitsijana on matalampi yksityisyyden suoja kuin ns. taviksilla. Joten en uskoisi kunnianloukkauksenkaan menevän oikeudessa lävitse. Tosin en usko Petterin sitä edes harkitsevan.

Kokonaan toinen juttu on sitten se, miten Joren luvalla sanoen infantiilit purkaukset kuvaavat Petteriä. Kumpaakaan en tunne henkilökohtaisesti, mutta väittäisin Joren kommenttien Petteristä kertovan paljon enemmän Joresta itsestään kuin Petteristä.

Joni Hatanmaa kirjoitti...

Lainaus Tekijänoikeusneuvoston lausunnosta 2002:16, s. 16:

"Tekijänoikeusneuvosto toteaa, että kokonaisen kuvan ottamiseen sitaattina TekijäL 22 §:n sitaattioikeutta koskevan säännöksen nojalla voidaan suhtautua pidättyvästi."

Ei ole itsestäänselvää, että sitaatti sopii Puusan puolustukseksi.

http://www.minedu.fi/export/sites/default/OPM/Tekijaenoikeus/tekijaenoikeusneuvosto/tekijaenoikeusneuvoston_lausunnot/2002/liitteet/tn200216.pdf

Petteri Järvinen kirjoitti...

Joten en uskoisi kunnianloukkauksenkaan menevän oikeudessa lävitse. Tosin en usko Petterin sitä edes harkitsevan.

En tietenkään. Sen sijaan vastineoikeudesta haluaisin pitää kiinni - on ikävää, että blogissa pidetään henkilöä loukkaavia perättömiä väitteitä ja kun henkilö yrittää vastata niihin, bloginpitäjä poistaa järjestelmällisesti kommentit.

Netin pelisääntöihin kuuluu myös linkittäminen alkuperäiselle lähteelle, josta lukija voi itse tarkistaa asian.

Näistä syistä Puusan kirjoitus on kouluesimerkki siitä, miten netissä ei ainakaan pidä toimia. Opetusta sekin.

Timo Suvanto kirjoitti...
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
Jari Kähkönen kirjoitti...
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
Jari Kähkönen kirjoitti...
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
Timo Suvanto kirjoitti...

Joni Hatamaan esimerkki irrallaan kontekstista antaa hieman vääristyneen kuvan kuvasitaatista. Tästä (toki tämäkin lyhennettynä) oli kyse tekijänoikeusneuvostolle osoitetussa tiedustelussa. Ensin kysymykset ja sitten vastaus kysymykseen 2.

"1) Voidaanko videoleikkeitä käyttää sitaatteina sekä havaintoesimerkkeinä ja kuinka pitkä tällaisen kirjallisen analyysin tueksi ja havainnollistamiseksi tarkoitettu leike voisi enintään olla, kun kyseessä on opetustarkoitukseen valmistettava materiaali?

2) Voidaanko videoleikkeestä leikattua yksittäistä kuvaa käyttää sitaattina ja havaintoesimerkkinä kirjallisen analyysin tueksi ja havainnollistamiseksi?

Tekijänoikeusneuvosto toteaa, että elokuvateoksen tai muun filmimateriaalin yksittäisiä kuvia suojataan yleensä valokuvina TekijäL 49 a §:n nojalla. TekijäL 49 a §:n mukaan valokuvaajalla on yksinomainen oikeus määrätä valokuvasta, muuttamattomana tai muutettuna, valmistamalla siitä kappaleita sekä näyttämällä sitä julkisesti. Jos elokuvaan tai muuhun filmimateriaaliin sisältyvä yksittäiskuva otetaan havaintoesimerkiksi www-sivuilla olevaan opetusmateriaaliin, kyseessä voidaan lähtökohtaisesti katsoa olevan kappaleen valmistaminen valokuvasta, joka kuuluu siis valokuvaajan TekijäL 49 a §:n mukaisen yksinoikeuden piiriin ja edellyttää valokuvaajan tai valokuvan oikeudenhaltijan lupaa.

Elokuvan tai muun filmimateriaalin yksittäiskuvan oikeudenhaltija määräytyy elokuvan valmistusolosuhteiden ja sopimustilanteen perusteella. Käytännössä elokuvan yksittäiskuvien käyttäminen edellyttää yleensä luvan pyytämistä elokuvan tai muun filmimateriaalin tuottajalta. Tekijänoikeusneuvosto toteaa, että kokonaisen kuvan ottamiseen sitaattina TekijäL 22 §:n sitaattioikeutta koskevan säännöksen nojalla voidaan suhtautua pidättyvästi. Sinänsä ei kuitenkaan ole estettä sille, että myös valokuvia (kokonainen valokuva) siteerattaisiin TekijäL 22 §:n nojalla.

Ratkaisu siitä, voidaanko jonkin elokuvan tai filmimateriaalin yksittäiskuvan siteeraaminen katsoa sitaattioikeuden sallituksi käyttämiseksi, tehdään aina tapauskohtaisesti harkiten. Tekijänoikeusneuvosto toteaa myös, että siteerattaessa julkisesti elokuvan tai muun filmimateriaalin yksittäiskuvia lähde on mainittava siinä laajuudessa ja sillä tavoin kuin hyvä tapa vaatii."

Sitaattioikeus liittyy ensisijaisesti arvostelevaan ja tieteelliseen esitykseen. Tällöinkin sitaatin ja tekstin välillä on oltava selkeä yhteys. Laissa ei puhuta mitään sitaatista opetustarkoitukseen, mitä Jore käyttää jatkuvasti perustelunaan. Monenlaisen oppimateriaalin tekijänä en ole koskaan käyttänyt kuvasitaattia, tieteellisen tekstin ja arvostelevan tekstin yhteydessä kyllä. Esim. kuvaa kirjasta kirjaa arvioidessani.

Tekijänoikeusneuvostosta on todettava, että se antaa vain suosituksia. Oikeuteen asti menneissä jutuissa vasta tulee oikeuden päätökset. Toki neuvoston lausunnot painavat siellä.

Timo Suvanto kirjoitti...

Petterille vielä.

Vastineoikeutta voidaan tarkastella sekä juridisesta että käytöstapojen näkövinkkelistä. Juridisesti vastineoikeutta ei ole tavanomaisessa mielipiteen vaihdossa, ei vaikka se olisi kaikkien nähtävissä netissä.

Alkeellisimpiin käytöstapoihin kuuluu, että myös toiselle annetaan suunvuoro, etenkin jos on omassaan arvostellut toista. On aika kuvaavaa, että Jore Puusa on täällä Petterin palstallakin kehunut oppineensa hyvät käytöstavat vanhemmiltaan. Minun on vaikea kuvitella millaista opetus on ollut, kun käytös on netissä nähdyn kaltaista.

Petteri Järvinen kirjoitti...

Kyse on myös siitä, onko aktiivisesti päivitettävä blogi lain tarkoittama verkkojulkaisu, jota lait koskevat.

Bloggaajat vetoavat mielellään lakiin, kun kyse on heidän oikeuksistaan (esim. lähdesuoja tai sananvapaus), mutta vastuiden kohdalla (esim. erotettava mainokset ja toimitettu aineisto) blogi onkin vain... "blogi".

Timo Suvanto kirjoitti...

Verkkojulkaisuista sanotaan:"Verkkojulkaisulla tarkoitetaan yhtenäiseksi laadittua verkkoviestien kokonaisuutta, jota on tarkoitus julkaista toistuvasti. Tyypillisiä verkkojulkaisuja ovat verkkolehdet.

Ns. verkkoportaalit tai tietoverkossa olevat reaaliaikaiset keskusteluryhmät eivät ole verkkojulkaisuja. Verkkojulkaisuja eivät yleensä ole myöskään yksityishenkilöiden, yritysten tai viranomaisten kotisivut. Myös niihin sovelletaan kuitenkin säännöksiä, joilla tarvittaessa turvataan rikos- ja vahingonkorvausvastuun toteutuminen tai joilla voidaan estää selvästi lainvastaisen aineiston levittäminen."

http://www.avoin.helsinki.fi/kurssit/viesaan/materiaali/luku1.html

Silti kaikki minkä laki sallii tai ei ehdottomasti kiellä, ei totisesti ole hyvää käytöstä.

Eiköhän omien oikeuksien ja ns. "oikeuden totetumisen" välillä oleva yhtäläisyysmerkki ole aika yleisinhimillistä. Tässa asiassa minulla ei ole suuria illuusioita.

Petteri Järvinen kirjoitti...

Jore Puusa jatkaa kirjoittelua blogissaan. Jottei jäisi väärää käsitystä korostan, että ne kommentit, jotka Jore aina poistaa blogistaan, on kirjoitettu omalla nimellä ja niissä on vain oikaistu Puusan tekstiin liittyviä virheitä. Ei tosiaan ihme, ettei verkkokirjoittelu edisty, kun bloginpitäjän asenne on tämä.

"Aukon koko ei vaikuta mitään tarkentamisen helppouteen." - nyt en ole ihan varma, ymmärtääkö Puusa tarkoituksella väärin, vai haluaako hän vain ärsyttää. Tietenkään aukon koko ei vaikuta itse tarkennukseen, mutta se vaikuttaa lopputulokseen. Mitä pienempi aukko, sitä helpompi on saada terävä kuva. Esim. 300-millisellä putkella 10 metrin päästä syväterävyys on 18 senttiä aukolla 2,8 mutta yli kaksinkertainen aukolla 5,6. Mitä pienempi aukko (isompi f-numero), sitä enemmän kuva antaa anteeksi ja sitä laajempi alue näkyy terävänä.

Puusan jostain arkistosta kaivama kuva on aikansa lapsi. Vuonna 1980 tuota varmaan pidettiin terävänä ja kuvaajaa kehuttiin ammattimieheksi, mutta nykyisellä digiajalla koululaisetkin saavat terävämpiä kuvia. Tuollainen lentäisi automaattisesti roskakoriin. Vaatimukset ovat muuttuneet tekniikan parantuessa. Tai sitten jotain on mennyt pieleen skannatessa. Ja eihän se värikuvien painotekniikkakaan ollut kovin kehittynyttä, nyt kuvia tarkastellaan pikseli kerrallaan isoilta näytöiltä, jolloin terävyysvaatimukset ovat ihan toista.

Vanhan kameraterminologian suhteen myönnän auliisti epäpätevyyteni ja virheeni.

Timo Suvanto kirjoitti...
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
Timo Suvanto kirjoitti...

Tässä täytyy kompata Jore Puusaa. Asiassa, ei siinä miten asia esitetään.

Kohde voi olla epäterävä kuvassa kolmesta syystä - erikseen tai yhdessä.

1. Tarkennus väärässä kohtaa
2. Kamera tärähtänyt
3. Kohde liikkunut

Käyttämällä pientä aukkoa voidaan hieman kompensoida väärällä etäisyydellä olevaa tarkennusta. Ei kovin paljon. Liian taakse tai eteen menneen tarkennuksen näkee varsinkin teleobjektiivilla otetussa kuvassa aika selvästi, vaikka aukko olisi pienikin. Kuva on taka- tai etutarkka. Syvätarkka aluehan ei ole "homogeeninen" terävyydeltään, vaan sumenee portaattomasti eteen- ja taaksepäin kuvassa mentäessä. Tarkennuksen on oltava kohdallaan, jotta tulos olisi priimaa.

Kuva voi olla kokonaisuudessa epäterävä, jos kamera on tärähtänyt. Vastaavasti kohde voi olla epäterävä, jos se liikkuu ja valotusaika on liian pitkä liikeenseen nähden.

Kumpaakin voidaan estää käyttämällä lyhyitä suljinaikoja, jotka taas edellyttävät suurta aukkoa. Joten tässä ollaan kuin harakka tervatulla sillalla. Kun aukkoa pienennetään, niin syväterävyys kasvaa, mutta niin tekee myös liike-epäterävyys ja mahdollisesti myös kameran tärähdykset. Siksi urheilun tilannekuvissa pääsääntöisesti käytetään niin suurta aukkoa kun objektiivi vain antaa myöden.

Petteri Järvinen kirjoitti...

Totta tämäkin. Kuvan terävyys on monitahoinen asia.

Väittely lähti liikkeelle kohti juoksevan koiran kuvista kirkkaassa valossa, minkä tarkoituksena oli kokeilla kameran ja objektiivin kykyä seurata lähestyvää kohdetta. Tässä tilanteessa syväterävyyden alueella (siis aukolla) on merkitystä -- etenkin kun koko koira mahtuu 30 sentin alueelle :-)

Urheilukuvauksessa tilanne voi olla toinen, mutta sielläkään maksimiaukkoa harvemmin tarvitaan liikkeen pysäyttämiseksi. Urheilukuvaajien kameroissa ISO-arvot yltävät ongelmitta 12800 asti. Filmiaikana oli tietysti toisin. Myös laji vaikuttaa -- esim. mäkihyppy on edelleen sieltä hankalimmasta päästä.

Petteri Järvinen kirjoitti...

Heh, nyt ollaan siirrytty ihan uudenlaiseen nettikeskusteluun: keskustelun osapuolet vastaavat toisilleen omissa blogeissaan, kun toinen keskustelija ei hyväksy vastauksia omaansa :-) Käy se näinkin, lukijoilla voi tosin olla hieman hankala seurata keskustelua kahden eri blogin kommenteista samanaikaisesti.

Siis vielä kerran: alkuperäiset kommenttini terävyydestä liittyivät ottamiini koirakuviin. Tietysti aukkoa pienentämällä suljinaika pitenee ja se voi olla ongelma urheilukuvauksessa. Oli ainakin silloin, kun ISO-arvo valittiin filmiä ladatessa. Kun pistää nykyiseen urheilukuvaajan kameraan ISO 6400 -asetuksen niin epäilen, ettei 2,8-aukkoa pysty edes käyttämään, koska suljinajat loppuvat kesken. Onpa kameroissa sellainenkin ihme kuin AUTO ISO, jolla kuvaaja voi valita haluamansa aukon ja suljinajan, ja antaa kameran hoitaa loput.

Urheilukuvia käytettiin ennen lähinnä lehdissä, joiden painojälki ei ollut kovin kummoista (eikä ole vieläkään). Painotekniikka antoi paljon anteeksi.

Nyt kuvia zoomaillaan pikselin tarkkuudella isoilta näytöiltä, jolloin esimerkiksi objektiivien piirtovaatimukset ovat nousseet ihan eri tasolle kuin ennen. Samalla on saatu huomata, että objektiiveissa on yksilöeroja, joihin ennen kukaan ei kiinnittänyt huomiota.

ja lopuksi neljän valkkarilasillisen jälkeen tajusin, ettei Järvinen käsittänyt, että minä Jore Puusa olen tuossa kuvassa kuvaamassa ja kuva on muistokuva Moskovasta. Oivalsin ja järkytyin täysin.

Ei kannata juoda sitä valkkaria noin paljon. Ymmärsin kyllä, että sinä olet kuvassa, et kuvan ottaja.

Sitä en vain ymmärrä, että jos kilpailun voittaja on osasuurennos jostain kuvan nurkasta, mitähän siitä isossa kuvassa on sitten ollutkaan?

Petteri Järvinen kirjoitti...

Nyt on vielä ihan pakko kysyä, onko Puusan mielestä hänen käyttämänsä kuva http://4.bp.blogspot.com/-pMrMU759Ku4/UDd2MfdlwGI/AAAAAAAAGII/Dj4q3NBmItw/s1600/ma%CC%88a%CC%88losissa.jpg huonosti skannattu vai jo alkuunsakin epäterävä? (eikä siinä ole edes liikettä)

Eikä kuva ole edes suorassa - mutta ehkä se on päässyt kääntymään skannauksen aikana.

Heikki Laitinen kirjoitti...

Uudenlainen keskustelu? No joo. Muistan vuosituhannen vaihteesta kun Puusa väitteli news-keskusteluryhmissä milloin mistäkin, mm. tietokoneiden grafiikkakorttien ominaisuuksista. Säännöllisesti kävi niin että Puusa loukkaantui ja ilmoitti ettei enää ota osaa keskusteluun. Ja säännöllisesti jonkin ajan kuluttua Puusa palasi takaisin.

Maailma on sen verran muuttunut, että nyt Puusa kirjoittaa omaan blogiinsa ja poistaa kaikki kommentit, joista ei pidä.

Puusan persoonaan ei saa kuulemma puuttua, ja se pitää sisällään myös hänen tekemisensä ja kirjoituksensa.

Kuvaan kuuluu myös se, että samat säännöt jotka hän asettaa muille, ei koske häntä itseään. Sen lienee jokainen huomannut, joka on hänen kirjoituksiaan seurannut.

Matti Äyräs kirjoitti...

Jore elää täysin omassa todellisuudessaan. Kaikkihan me sitä teemme, mutta Joren todellisuudessa tuntuu olevan harvinaisen vähän yhtymäkohtia useimpien muiden ihmisten todellisuuten, ei ainakaan minun todellisuuteeni.

Yksi Joren muutamasta harvasta pääteesistä, joita hän uskollisesti jaksaa toistaa, on se, että Petteri Järvinen (muutaman muun ala-arvoisen ihmisen tavoin) tekee jatkuvaa myyräntyötä ammattivalokuvauksen alasajamiseksi Suomessa. En vain ole nähnyt mitään konkreettista näyttöä tästä. Ellei sellaisiksi lueta sitä, että Petteri kirjoittaa myös valokuvauksesta (lähinnä kameroista) ja on kuulemma myynytkin omia kuviaan. Näinhän tekevät kymmenet muutkin amatöörikuvaajat tässä maassa. Mikä tekee nimenomaan Petteri Järvisestä ammattivalokuvauksen vihollisen numero yksi?

Myös minun vaatimaton peroonani on Joren persona non grata -listalla. Jore kun ei hyväksy häntä haukkuvia (= hänen mielipiteisiinsä kriittisesti suhtautuvia) kirjoituksia blogiinsa. Joten lienee turha odottaa Jorelta todellisia näyttöjä Petterin syyllisyydestä ammattivalokuvauksen alasajajana. Loogiset perustelut kun eivät ole ennenkään olleet Joren vahvinta ydinosaamisaluetta. Omien perustelemattomien mielipiteiden taukoamaton ja kovaääninen julistaminen ehdottomina totuuksina sitäkin enemmän.

Timo Suvanto kirjoitti...

Jore pitää hauskaa meidän tyhmien, kuten minun ja Petterin kustannuksella. Jotta hauskuus olisi molemminpuolista, järjestin pienen leikkimielisen kilpailun blogissani. Huumorimiehenä Jore tietenkin kuittaa tämän pikku kisan hersyvällä naurulla.

http://timosuvanto.blogspot.fi/2012/08/loyda-8-virhetta.html

Kannattaa osallistua. Hyvät palkinnot.

Anonyymi kirjoitti...

Jorelta löytyy kyllä huumorintajua kuin pienestä kylästä. Ainakin silloin, kun hän irvailee muille. Toisinpäin sitten harvemmin.

Anonyymi kirjoitti...

Jore on kertonut lopettavansa Petterin arvostelun. Kuka meitä sitten suojelee Petterin vääriltä valokuvatermeiltä ja muulta höpö höpöltä? Voi tätä murheen päivää.

T uisku kirjoitti...

Mulla olisi vain sellainen kysymys että minkä rotuinen tuo kaunis valkoinen koira on? Kiitos jos voit vastata :)

T uisku kirjoitti...

.

Petteri Järvinen kirjoitti...

Koira on jackrusselinterrieri. Yleensä niissä on mustaa ja ruskeaa, tämä on lähes kokonaan valkoinen.

Website Security Test