lauantai 27. maaliskuuta 2010

Vessan seinän puolustus

Filosofi Pekka Himanen vertasi nettikeskusteluja vessan seinään Helsingin Sanomissa 25.3.2010. "Mä en lue ollenkaan nettikeskusteluita. En anna sille painoarvoa", hän sanoi lehden Nyt-liitteen haastattelussa.

Vessan seinä -vertaus ei ole uusi. Esitin sen Tietokone-lehden kolumnissa joulukuussa 2002. Silloin oli käynnissä ajankohtainen keskustelu verkkojulkaisujen sananvapauden rajoista. Taustalla oli Myyrmannin räjäytys lokakuussa ja Kotikemia-foorumi, jolla räjähdealan harrastajat olivat vaihtaneet tietoja keskenään. Jo tuolloin nettikeskusteluja haluttiin rajoittaa, vaikka harva edes tiesi, mistä on kyse. Muistan, miten vähintään joka toinen minulle soittanut toimittaja ensin kysyi, mitä ne nettifoorumit oikein olivat.

Nyt 7,5 vuotta myöhemmin on toisin. Tuntuu kuin koko Suomi osallistuisi nettifoorumeilla väittelyyn, haukkumiseen ja alatyyliseen kirjoitteluun. Vessan seinä on suurempi kuin koskaan, ja monella tuntuu olevan aidosti hätä.

Kirjoittajien määrä on moninkertaistunut, mutta nettikeskustelujen taso ei ole juurikaan noussut. Suuri osa kirjoituksista on yksinkertaisesti hölmöjä. Joissakin tekijä on kaikesta päätellen ollut iloisessa humalassa ja joukkoon mahtuu myös selkeitä mielenterveyspotilaita.

Ja edelleen lähes kaikki haluavat kirjoittaa nimettöminä. Nekin, joilla on fiksuja ajatuksia, eivät halua nimeään näkyviin. Se on mielestäni outoa. Olen itse pyrkinyt esiintymään omalla nimelläni aina, kun sen peittämiseen ei ole ollut erityistä syytä.

Nimettömyys ei ole suomalainen erikoispiirre, vaikka joku niin Hesarin kolumnissa väittikin pitäen sitä osoituksena suomalaisten väkivaltaisesta kulttuurista ja heikosta itsetunnosta. Pikainen vierailu BBC:n keskustelupalstalla osoitti, että sielläkin ylivoimainen enemmistö kirjoittaa nimimerkillä. Ja briteillä on sentään pitkä perinne yleisönosastokirjoituksista, joiden tärkein motiivi oli saada oma nimi näkymään lehdessä.

Itseäni eivät niinkään häiritse hölmöt ja alatyyliset viestit, ne jokainen pystyy suodattamaan omissa aivoissaan. Pahempia ovat viestit, jotka näyttävät aivan asiallisilta, mutta joiden faktat ovat pielessä. Mitä varmempi mielipide, sitä hatarammat tiedot. Nettifoorumeilla julistetaan ehdottomana totuutena asioita, jotka ovat ykskantaan virheellisiä.

Toivoisi, että kirjoittajat viitsisivät edes vähän paneutua asiaan, jota ovat kommentoimassa. Mutta ehkä se on liikaa vaadittu.

En silti väheksyisi vessan seiniä. Valtaosa viesteistä on hyödyttömiä, mutta jokaisessa keskustelussa on myös kultahippuja. Ne saavat ymmärtämään, ettei oma mielipide sittenkään ole ainoa oikea ja osoittavat, miten monimutkaisia pienetkin asiat saattavat olla.

Vessan seinä on tärkeä myös siksi, että se kertoo suuren yleisön tunnoista. Ei ehkä edustavasti eikä tieteellisesti, mutta ainakin rehellisesti ja kaunistelematta. Ajatellaan vaikka parjattua maahanmuuttokeskustelua. Olisiko valtamedia ikinä rohjennut tarttua maahanmuuton ongelmiin oma-aloitteisesti? Olisiko teema noussut mitenkään esiin, ellei kansan tyytymättömyys olisi purkautunut nettifoorumien kautta? Olisiko ministeri ikinä myöntänyt, että Suomen sosiaaliedut voivat olla ylimitoitettuja ja että maassa pitää käyttäytyä maan tavalla?

Tai YLE-maksu. Miten on mahdollista, ettei kaavaillun YLE-maksun kritiikki kantautunut ajoissa kansanedustajien korviin? Eikö kukaan siellä lukenut saamiaan sähköposteja tai seurannut nettifoorumien keskusteluja aiheesta? Miten YLE-maksun kaatuminen saattoi tulla kenellekään poliitikolle yllätyksenä?

On vaarallista, jos päättäjät tai filosofit kuvittelevat olevansa rahvaan yläpuolella ja keskustelevat asiasta vain keskenään. Kannattaa välillä käydä vessassa ja pitää siellä silmät auki.

Myös Himanen tuli yön nukuttuaan toisiin ajatuksiin. Hän jätti Helsingin Sanomien keskustelualueelle viestin, jossa kertoi tulleensa väärin ymmärretyksi haastattelussa. Himanen piti nettikeskusteluja arvokkaina, pois lukien nimettömät ja epäasialliset kirjoitukset.

Ei hullummin vessan seinälle!

10 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Sitä ei vaan koskaan tiedä, milloin jokin omalla nimellä nettiin painettu mielipide kääntyy itseä vastaan. Kuka esimerkiksi osaa sanoa varmasti missä organisaatiossa on töissä 5 vuoden kuluttua? Se mielipide minkä antoi jostain yrityksestä tai tuotteesta vuosia sitten saattaakin palata kummittelemaan.

En muutenkaan erityisemmin halua jättää nimeäni nettiin missään yhteydessä. Kun sitä jatkaa riittävän pitkään, kohta on omalle nimelle satojen osumien Google-arkisto josta pystyy tekemään henkilöstä tarkan profiilin.

Ja eikö olekin niin, että jos googlaat jonkun henkilön nimen ja saat hänestä satoja tai tuhansia osumia mielipidepalstoilla, niin sitä pidät sitä henkilöä jotenkin tärähtäneenä tai vähintäänkin luultavasti hankalana? Ei tuollainen mielleyhtymä ole sekään houkutteleva.

On kiva keskustella netissä palstoilla ja jättää kommentteja blogeihin, mutta ei se niin kivaa ole että itsensä haluaisi altistaa em. asioille. Itse en kylläkään edes käy noilla Hesarin yms. palstoilla joissa signaali/kohinasuhde on liian huono. Omia foorumeitani ovat erikoisfoorumit ja valikoidut blogit.

Timo Ylikännö kirjoitti...

Olen melko ehdottomasti nimen kannalla, ellei sen esittämättä jättämiseen ole erityisen painavaa syytä. Punnitun ja kaikin puolin järkevän viestin ei pitäisi kaikkien todennäköisyyksien mukaan kääntyä kirjoittajaansa vastaan.

Toinen asia mitä nettikirjoitteluun kaipaan on kirjoitusten ja keskustelujen kunnioittaminen. Ei pitäisi olla liikaa vaadittu, että ennen oman viestin kirjoittamista lukisi koko keskustelun läpi ja pohtisi hieman tuoko oma kirjoitus siihen enää mitään lisää. Jotta oman mielipiteen ilmaisusta voitaisiin siirtyä keskusteluun, vaatisi kirjoittajilta viitseliäisyyttä palata samaan keskusteluun uudestaan ja vastata mahdollisiin vastauksiin. Muuten kirjoittelu vastaa lähinnä huutelua torilla.
Ja kuten kirjoitat, ei faktojenkaan tarkistamisesta haittaa olisi.

Valitettavasti näissä toiveissa on aivan liikaa vaivaa isoimmalle osalle kirjoittajia, joten keskustelujen taso pysynee jatkossakin melko alhaisena...

Timo Suvanto kirjoitti...

Pieni sivukommentti. Olin osallisena Hesarissa taannoin olleessa pikku keskustelussa heliumpallon käyttäytymisestä kiihdyttävässä autossa. Siitä saa käsityksen klikkaamalla nimeäni, ja lukemalla blogissa olevan artikkelin "Järjenvastaiseen suuntaan".
Professori Enqvistin lipsahdukseen tuli 40 vastinetta, jotka olivat
1. Pääosin asiallisia sekä sisällöltään että tyyliltään (poikkeuksia siis oli molemmissa kategorioissa)
2. Omalla nimellä kirjoitettuja.
3. Kaikki miehiltä.
Hesarissa ollut laatimani juttu (http://www.hs.fi/kotimaa/artikkeli/Heliumpallon+liike+aiheutti+vastausvy%C3%B6ryn+HSn+tiedetoimitukseen/1135254430183) sai aikaan nettikeskustelun, jonka keskeisiä piirteitä oli
1. Suurin osa kommenteista oli aiheesta aivan pielessä.
2. Kaikki kommentit tulivat nimimerkin takaa.

Mitä tästä voi päätellä? Minulla on siitä oma käsitys, mutta jos joku halu esittää oman näkemyksensä puhtaalta pöydältä, niin siitä vain ensin. Kerron itse omani myöhemmin.

Teemu kirjoitti...

Usenetin news-keskustelualueilla käytiin kovatasoistakin keskustelua vielä 1990-luvun puolivälissä. Mutta suurten massojen vyöryttyä nettiin, nyysseistä tuli kaatopaikka.

Petteri Järvinen kirjoitti...

Sattuipa hauskasti: tämän sunnuntain Hesarissa on pitkä juttu nettikeskusteluista.

Jostain syystä omalla nimellä esiintyminen tuntuu olevan perinteiselle medialle kynnyskysymys. Nettimaailmassa nimettömyys on niin arkipäiväistä, että siihen on totuttu. Toki siitä on haittansa, mutta myös etunsa.

Tässä muutamia hyviä kommentteja Hesarin nettikeskusteluista:

----
Kaupan kassalla on nimilappu rinnassa, samoin itselläni silloin kun edustan yritystäni ammatillisissa yhteyksissä. Enhän pidä kadulla tai kapakassakaan nimilappua rinnassani. Miksi pitäisin nettikeskustelussa?
----
Hesarin keskustelupalstan laadukkaimmat kirjoitukset tulevat nimimerkkikirjoittajilta. Todennäköisesti juuri siksi, ettei heidän tarvitse esiintyä omalla nimellään.
----
JSN:n ent.puheenjohtaja Hyvärinen monta kertaa esim. tv:n ajankohtaisohjelmissa hoki: "Pitäisi saada tietää, keitä näitten nimimerkkien takana oikeen on."

Hyvärisenhän pitäisi olla sananvapauden puolustaja eli mistä moinen paatos ?
----
Olen ainoa henkilö Suomessa, jolla on tämä nimi. Nimelläni löytyy netistä hetkessä naamakuva, tiedot työpaikasta ym. Satun myös kuulumaan seksuaaliseen vähemmistöön ja toisinaan mielelläni kommentoin asiaan liittyviä keskusteluja Hesarissa ja muualla.
----

Ja koska kaikki em. kirjoittajat olivat anonyymejä, kukaan ei voi tulla vaatimaan tekijänoikeuttaan viesteihin (joskin tuo menee muutenkin sitaattioikeuden piiriin :-). Nimestä voi siis joskus olla hyötyä.

Anonyymi kirjoitti...

Monesti varsinkin jyrkempien mielipiteiden esittäjät, jotka esiintyvät "omalla nimellä" ovat Jari tai Mika Järvisiä tai Niemisiä tms. Onhan toki niitä nimiä paljon, mutta hassua kuinka monesti tuon nimisellä henkilöllä on jyrkkiä mielipiteitä.

Tahtoo sanoa, että vaikka henkilö esiintyisi kirjoituksessa omalla nimellään, niin emme voi tietää onko se salanimi. Tällä huijataan uskottavuutta. Anonyyminä esiintyminen voi joskus olla siis rehdimpää.

bulbasaur kirjoitti...

Ehkä eniten keskustelua Internetissä ja tosielämässä erottaa seurausten puuttuminen; se, että keskusteluun voi postata anonyymisti messiaanisia julistuksia varmana oikeassaolostaan — ja liueta paikalta. (Tämä voi olla hyvää terapiaa, mutta viimekädessä se ruokkii omahyväisyyttä.)

Oikeassa elämässä kärkkäiden mielipiteiden esittämisestä joutuu paremmin "vastuuseen": keskustelukumppaneiden vastaväitteitä ei voi ohittaa.

(Lähde.)

bulbasaur kirjoitti...

Siteerattu anonyymi: JSN:n ent.puheenjohtaja Hyvärinen monta kertaa esim. tv:n ajankohtaisohjelmissa hoki: "Pitäisi saada tietää, keitä näitten nimimerkkien takana oikeen on."

Hyvärisenhän pitäisi olla sananvapauden puolustaja eli mistä moinen paatos ?


Se, että anonyymius olisi olennainen osa sananvapautta, on kirjoittajan oma, ei-universaalisti hyväksytty kanta.

Vielä vähemmän universaalisti hyväksytty kanta lienee, ettei edes viranomaisilla tulisi olla kykyä jäljittää viestin kirjoittajaa, mikäli viestin sisältö katsotaan rikolliseksi. Tällaisen kannan puolustaminen "sananvapauteen" vedoten on puhdasta keppihevostelua.

The Interweb kirjoitti...

Olen itse pyrkinyt esiintymään omalla nimelläni aina, kun sen peittämiseen ei ole ollut erityistä syytä.

Järviselle omalla nimellä esiintyminen on luonnollinen osa hänen elinkeinoaan ja Petteri Järvinen Oy:n myynnin edistämistä. Yksityisissä yrityksissä työskentelevät joutuvat miettimään aina erikseen millainen vaikutus omalla kirjoituksella on töissä. Moni ei halua ottaa turhaan tätä riskiä.

Omalla nimellä kirjoittamista pidetään jostakin syystä laadun takeena, vaikka henkilöllisyyttä ei käytännössä koskaan tarkasteta. Jos nimellä kirjoittamista vaadittaisiin, alkaisivat ihmiset kirjoitella toistensa nimillä. Sehän vasta olisikin ikävää.

Palvelun pitäjä siivotkoon oman palstansa juuri niin kuin parhaaksi näkee. Kirjoittajat äänestävät jaloillaan.

Petteri Järvinen kirjoitti...

Järviselle omalla nimellä esiintyminen on luonnollinen osa hänen elinkeinoaan

Totta toinen puoli, mutta esim. Hesarin laajassa jutussa kerrottiin nimimerkin takana kirjoittavasta eläkeläisestä. Hänen ei ainakaan tarvinnut pelätä työnantajan reaktioita.

Monille Wikipedian toimittajalle, bloggaajalle ja koodarille verkossa saatu näkyvyys on ainoa palkka, joka työstä tulee. Respektin lisäksi siitä voi olla jonain päivänä hyötyä esim. työnhaussa. Kummastelen, ettei asiallisia ja hyviä mielipiteitä arvioida samalla tavalla.

Website Security Test