Tietoturva: isketään takaisin

Vuoden 2023 ensimmäisellä puoliskolla suomalaiset menettivät verkkorikollisille 20 miljoonaa euroa. Summa on suuri, mutta ei näytä johtavan sen kummempiin toimenpiteisiin. Viranomaiset tyytyvät vain toistamaan tuttuja varoituksia tietoturvan tärkeydestä.

Verkko on ainoa paikka, jossa rikollisuutta pidetään melkeinpä luonnollisena. Siellä nyt vain sattuu olemaan huijareita, joten jokaisen täytyy itse huolehtia itsestään. 

Takavuosina raiskaajat pääsivät pienillä tuomioilla, ellei uhri vastustellut riittävästi. Uhrin katsottiin jopa provosoineen tekijää pukeutumalla tai käyttäytymällä kevytmielisesti.

Noista ajoista asenteet ovat onneksi muuttuneet, mutta verkkorikoksissa uhrien syyllistäminen jatkuu edelleen. Mitäs olit niin tyhmä ja hyväuskoinen? Mikset katsonut osoitetta tarkemmin? Mikset päivittänyt ohjelmaasi ajoissa?

Tietoturvassa on tapana kääntää kiltisti toinenkin poski. It-ala noudattaa Raamatun oppia paremmin kuin kirkko itse.

Posken kääntämisen taustalla on näkemys siitä, että taistelu kansainvälistä verkkorikollisuutta vastaan on toivotonta resurssien haaskausta. Sitä se voi ollakin, mutta kyse on myös asenteista.

Joitakin verkkohuijauksia voisi selvittää käyttämällä tavanomaiseen poliisityöhön kuuluvaa peitetoimintaa. Poliisi esittäisi helppoa uhria ja lähtisi mukaan huijaukseen.

Esimerkiksi sakkomaksua vaativat kiristäjät ilmoittavat jo ensimmäisessä vastauksessaan tilinumeron, johon rahat tulee maksaa. Tiedän, koska olen itse kokeillut. Tilinumeron perusteella pääsisi kiinni rahavirtoihin ja voisi ehkä jäljittää tekijät.

Kaikki tämä vaatisi tietenkin kansainvälistä yhteistyötä, mutta EU näyttää olevan kiinnostuneempi kansalaistensa henkilötietojen kuin heidän rahojensa suojaamisesta.

Entä jos me käyttäjät ryhtyisimme itse vastarintaan? Ehkä huijarien keskuudessa alkaisi kiertää sana, ettei fi-osoitteisiin kannata lähettää huijauksia, koska sieltä annetaan samalla mitalla takaisin.

Asia on juridisesti hankala, joten en rohkaise ketään rikkomaan lakia. Voin vain teoretisoida, miten se tapahtuisi.

Vastaanottaja voisi teeskennellä tyhmää ja työllistää huijaria väärillä vastauksilla ja hölmöillä kysymyksillä. Suureen massaan perustuvat huijaukset romahtavat, jos turhat yritykset vievät liikaa aikaa.

Erityisen tehokkaasti vastarinta puree Facebookissa. Olen vastannut moneen ”Voitko antaa matkapuhelinnumerosi?”-kyselyyn ja vedättänyt huijaria, kunnes tämä on tajunnut menneensä ansaan ja kiroten sulkenut yhteyden.

Oikeaa puhelinnumeroa ei kannata antaa huijarille, mutta sitä varten voi hankkia prepaid-liittymän. 

Lähes kaikki Facebook-huijarit ovat olleet Turkista. Eräs kertoi jopa onnistuneiden huijaustensa määrän ja taloudellisen tuoton, ennen kuin pisti linjan poikki. Güle güle – hyvästi!

Onneksi on positiivistakin kehitystä. Ulkomailta tulevat huijauspuhelut kiusasivat meitä vuosien ajan. Huijarit saivat asennettua etäkäyttöohjelman ja tyhjensivät uhrin tilit.

Operaattorit valittivat, etteivät voi ongelmalle mitään, sillä soitot tulevat nettipuheluina. Esto olisi vaatinut kansainvälistä yhteistyötä niin, että ketjun jokainen operaattori tarkistaisi välittämiensä tilaajatietojen aitouden.

Toukokuussa 2022 Traficom kuitenkin antoi määräyksen numero 28, joka velvoitti operaattorit estämään soittajan numeron väärentäminen. Lokakuun alusta 2023 esto alkoi koskea myös matkapuhelimia – ja kas, huijaussoitot loppuivat kuin veitsellä leikaten.

Traficomin uusin määräys kohdistuu tekstiviesteihin. Suurten toimijoiden on rekisteröitävä numeronsa ja tekstitunnuksensa, jotta huijausviestit eivät enää mene aitojen POSTI- ja VERO-viestien joukkoon.

Luulisi, että tämä yksinkertainen määräys on helppo toteuttaa, koska suuria toimijoita on vähän ja sms-viestien lähetys puheluita paremmin kotimaisten operaattorien kontrollissa.

Ainoa kysymys on, miksei näitä kahta asiaa tehty jo vuosia sitten. Miksi tyydyimme vain kääntämään poskea?

Julkaistu alun perin Tivi-lehden kolumnina marraskuussa 2023.

---

Muutama lisäys kolumnin alkuperäiseen tekstiin. Huijareita voi kiusata klikkaamalla tahallaan kalastelusivuja ja syöttämällä niihin aidon näköisiä verkkopankkitunnuksia. Itse pyrin myös vastaamaan kaikkiin Whatsapp-huijauksiin.

"Moi isä, mun puhelin meni rikki" - ihan varmaan...

Harmi kyllä tämäkään huijari ei enää reagoinut pari tuntia lähettämänsä viestin jälkeen. Olisi pitänyt ehtiä vastaamaan nopeammin, mutta olin videopalaverissa.

---

Kommentoin Iltalehdessä, että Vastaamon toimitusjohtajan olisi kannattanut suostua kiristäjän vaatimuksiin ja maksaa 360 000 euron lunnaat. Kantani herätti runsaasti pahaa verta it-ammattilaisissa, eikä ihme, sillä se on kaikkien turvaoppien vastaista.

Lähtökohtaisesti kiristäjän vaatimuksiin ei koskaan pidä suostua. Kiristäjä on rikollinen, jonka lupauksiin ei ole luottamista. Hän saattaa jatkossa vaatia lisää rahaa tai julkaista tiedot maksamisesta huolimatta. Jos kukaan ei maksaisi, kiristykset muuttuisivat kannattamattomiksi ja loppuisivat.

Suomessa vakuutusyhtiöt eivät sentään korvaa lunnasrahoja, koska vakuutusehdot kieltävät niiden käytön rikolliseen toimintaan. Ulkomailta tällaisiakin vakuutuksia voi hankkia, mutta niissä vakuutusmaksut ovat ihan toista luokkaa kuin kotimaisissa kybervakuutuksissa.

Kirjoituspöydän takana suhtautuminen kiristykseen on yksinkertaista ja helppoa. Elämä useinkaan ei ole. Tässä nimenomaisessa tapauksessa yli 30 000 uhrin näkökulma on helppo unohtaa vetoamalla yleiseen periaatteeseen. 

Vastaamon tapaus aiheutti tuhansille ihmisille valtavan henkisen vahingon. Seurauksena oli tiettävästi itsemurhia, ahdistusta ja vuosia jatkuvia identiteettivarkauksia. Lisäksi se rapautti laajemminkin uskoa mielenterveyspalveluihin. 

Voi ainakin pohtia mitä olisi tapahtunut, jos kiristäjlle olisi maksettu. Ehkä kiristäjä olisikin tyytynyt saamiinsa rahoihin? Mikä tahansa muu lopputulos olisi ollut uhrien kannalta parempi kuin se, mikä nyt tapahtui.

Kaikki tämä on tietenkin spekulointia. Kiristäjä olisi voinut rahat saatuaan vaatia Vastaamon uudelta omistajalta lisää rahaa tai ryhtyä kiristämään suoraan myös uhreja. Heidän kiristämisensä oli epätoivoinen temppu, sillä tuhansien uhrien kanssa asiointi on työlästä ja hankalaa, eikä tyypillisellä uhrilla edes ole varaa maksaa.

On selvää, ettei poliisi voi (juuri) koskaan neuvoa suostumaan kiristykseen. Sen on viran puolesta pakko vetää tiukkaa linjaa. Luultavasti tässä tapauksessa kaikki laskivat sen varaan, ettei kiristäjä toteuta uhkaustaan, mutta joutuivat yllättymään kiristäjän julmuudesta.

Mieleen tulee muutamia tapauksia, joissa suomalaisia on maailmalla kidnapattu ja sitten vapautettu lunnaita vastaan. Virallisesti Suomen valtio ei ole suostunut kiristykseen, mutta on luultavasti vaikuttanut kulisseissa.

Seppo Fränti ja Risto Vahanen kidnapattiin Sipadanin lomasaarella Malesiassa pääsiäisenä 2000. He viettivät vankeudessa 140 päivää. Sissit kuljettivat heidät Jolon saarelle Filippiineille, mistä he pääsivät vapaaksi syyskuussa. Ilmeisesti rahat tulivat Libyan Gaddafilta.

Atte ja Leila Kaleva kaapattiin joulukuussa 2012 Jemenissä. Atte Kaleva oli ääri-islamista väitöskirjaa tehnyt puolustusvoimien upseeri, mitä kaappaajat eivät onneksi tienneet. Puolustusvoimat oli yrittänyt estää Kalevan matkan, koska seutu tiedettiin vaaralliseksi. Puolen vuoden kuluttua Kalevan pariskunta vapautettiin ilmeisesti Omanin sultaanin maksettua kolmesta henkilöstä 15 miljoonan dollarin lunnaat. Yhden vapauden hinnaksi tuli siis viisi miljoonaa dollaria.

Fräntin, Vahasen ja Kalevan tapaukset erosivat Vastaamosta siinä, ettei psykiatripalveluita käyttäneillä uhreilla ollut aavistustakaan vaarasta eikä mitään osuutta tapahtumainkulkuun. Jälkikäteisessä arvioinnissa heidät on ohitettu kokonaan, koska potilaskertomukset ja henkilötiedot ovat niin arkaluonteisia.

Lunnassumma olisi ollut noin 10 euroa uhria kohti. Jos se olisi estänyt yhdenkin itsemurhan, olisiko kannattanut? Silti tätä vaihtoehtoa ei saisi edes ääneen mainita. It-rikoksissa uhrin asema on todellakin huono.

Kaksi tuntia aikaa kadota (kirja)

Menestyneistä elokuvakäsikirjoituksistaan tunnettu uusiseelantilainen Anthony McCarten on kirjoittanut kirjan Kaksi tuntia aikaa kadota, joka käsittelee teknistä valvontayhteiskuntaa (Docendo 2023). Kirja on erityisen ajankohtainen juuri nyt, kun EU on saanut valmiiksi tekoälysääntelyn asetuksen.

Kaksi tuntia aikaa kadota (Going Zero).

Kirja kertoo kokeesta, jonka valvontatekniikkaa kehittänyt yritys järjestää myydäkseen tietojärjestelmäänsä CIA:lle ja kansallisesta turvallisuudesta vastaaville virastoille. Eikö olisi hienoa, jos kuka tahansa vaaralliseksi epäilty henkilö voitaisiin paikantaa tekniikan avulla?

Todistaakseen järjestelmänsä tehon WorldShare värvää kymmenen henkilöä, joiden tehtävänä on kadota 30 vuorokaudeksi kaikesta valvonnasta. Viisi henkilöä on maallikoita, toiset viisi alan ammattilaisia, joiden luulisi osaavan huijata valvojia. Kokeen alkaessa heillä on kaksi tuntia aikaa "nollata" itsensä ja sotkea jäljet, jotta yrityksen sieppaustiimit eivät pysty löytämään heitä.

Osa kirjassa kuvatuista jäljitystavoista menee kirjallisen vapauden piikkiin. Salanimen turvin piileskelevä MaskIt-yhtiön johtaja jäljitetään yhden hänen soittolistansa biisin perusteella. Palkkionmetsästäjänä työskennellyt ammattilainen piiloutuu kodittomien joukkoon mutta jää kiinni siksi, että pidättäytyy ostamasta lempiherkkujaan paljastumisen pelossa. Reaaliaikainen pääsy kauppojen järjestelmiin paljastaa hänet. 

Nuoremman naisen kanssa pakoileva johtaja välttää luottokortin käyttöä, mutta saa naisystävältään niin paljon valituksia elämän ankeudesta, että on lähes hyvillään kun kiinniottotiimi nappaa heidät kahden viikon jälkeen. Heidän kohtalokseen koituu salakuunteleva Sony Bravia televisio.

Yksi kerrallaan Fuusiokokeen tiimit jäljittävät osallistujia, kunnes jäljellä on enää viimeinen. Hän on aluksi harmittomalta vaikuttanut nainen (tietenkin) Kaitlyn Day, joka on ammatiltaan kirjastonhoitaja. Hän pystyy piileskelemään muita kauemmin ja harhauttamaan niin sieppaustiimejä kuin valvontatekniikkaa. Mutta hänellä on omat salaisuutensa, jotka kirjan puolivälissä kääntävät juonen uuteen suuntaan.

Ihmiset valittavat, ettei heillä ole aikaa lukea kirjoja. Tätä kirjaa on vaikea jättää käsistään, kunhan tapahtumat pääsevät vauhtiin. Aikaa kyllä löytyy, kun vain teksti kiinnostaa tarpeeksi.

Ainoa miinus tulee kirjan lopusta, joka on hieman tavanomainen ja lattea edeltävien 350 sivun tykityksen jälkeen.

ChatGPT:n mielestä lääkäri on yhä mies - tekoälyn vinoumat näkyvät kuvista

Tarvitsin erääseen esitykseen kuvan lääkäristä keskustelemassa potilaan kanssa, niin että kädet ovat näkyvissä ja taustalla näkyy potilastietojärjestelmä. Annoin ChatGPT 4:n tehtäväksi piirtää kuvan ja tällainen siitä tuli:

Lääkärikuva, otto 1.

Kuvassa häiritsi vain se, että lääkäri on mies. Suomessa enemmistö valmistuvista lääkäreistä on naisia, ilmeisesti nykyään myös enemmistö virassa toimivista. Laajempi kuva näyttää, millaisen promptin ChatGPT oli itselleen kehittänyt:

Lääkärikuva 1 prompteineen.

Suomenkielinen ohjeeni oli vaihtunut muotoon A scene in a medical office with a Caucasian doctor wearing a white coat, listening attentively with their hands visible, as a patient describes their symptoms. In the background, there's a desk with a computer displaying an open patient information system. The setting is professional and the focus is on the interaction between the doctor and the patient.

Lihavoin em. tekstissä määrityksen lääkärin taustasta, jota omassa ohjeessani ei ollut. ChatGPT oli omin päin lisännyt kuvapyyntöön lääkärin etnisen taustan.

Pyysin uutta kuvaa ja tulos oli tällainen:

Lääkärikuva, otto 2.

Nyt kuvan taakse oli ilmestynyt määritys eteläaasialaisesta lääkäristä: A medical consultation scene with a doctor of South Asian descent wearing a white coat, standing and listening carefully to a patient explaining their symptoms. The background features a desk with a computer, where a patient information system is open. The environment is a professional medical office, highlighting the interaction between the doctor and the patient.

Muista kuvista poiketen ChatGPT oli lisännyt promptiin seisomisen ("standing and listening"), jota se ei kuitenkaan noudattanut. Ja lääkäri oli edelleen mies, joten kokeillaan kolmas kerta:

Lääkärikuva, otto 3.

Nyt lääkäri oli afrikkalaistaustainen: A medical office scene depicting a Black doctor in a white coat, sitting and attentively listening to a patient who is speaking about their symptoms. The background shows a desk with a computer displaying an open patient information system. The setting is a professional medical office, emphasizing the doctor-patient interaction.

Tämäkin lääkäri oli mies. Pyysin jälleen uuden kuvan:

Lääkärikuva, otto 4.

Nyt lääkäri oli hispaano: A scene in a medical consultation room where a Hispanic doctor is listening intently to a patient who is describing their symptoms. In the background, there's a computer on a desk, displaying an open patient information system. The focus is on the interaction between the doctor and the patient, in a professional medical office setting.

Lopulta pyysin suoraan naislääkäriä, ja tulihan se:

Lääkärikuva, otto 5.

Naisen siis saa pyytämällä. Ja jälleen uusi etninen tausta: A medical office scene with a female doctor of Middle-Eastern descent, attentively listening to a patient discussing their symptoms. In the background, a desk with a computer showing an open patient information system is visible. The setting emphasizes the professional interaction between the female doctor and the patient in a medical office.

Entä jos erikseen pyytää suomalaista lääkäriä? Varmuuden vuoksi esitin pyynnön englanniksi. Tässä tulos:

Lääkärikuva, otto 6.

Kuvauksessa suomalaisuus oli vaihdettu länsimaalaisuuteen: A scene in a Finnish medical office with a Caucasian doctor, attentively listening to a patient discussing their symptoms. In the background, a computer displaying a patient medical record is visible on a desk. The setting is professional and focuses on the interaction between the doctor and the patient in a medical office.

Jokainen voi itse arvioida, miten suomalaiselta lääkäri näyttää. Ainakin kovin nuorelta. 

Mutta palataan vielä siihen naislääkäriin. Hänen kätensä näyttävät oudoilta, sillä oikeassa kädessä on vain neljä sormea. Ehkä nainen päätti ryhtyä lääkäriksi juuri sen vuoksi, että hän on lapsena menettänyt yhden sormistaan? Tai oikeastaan alimmat sormet sulautuvat käsissä yhteen.

Lääkärin sormissa on jotain kummallista.

Myös stetoskooppi on erikoista mallia, koska siinä on koko matkalta kaksi rinnakkaista putkea. 

Näissä esimerkeissä tiivistyy monta keskeistä asiaa tekoälystä. Se tekee kulissien takana omia juttujaan (lisää etnisen taustatiedon), vahvistaa stereotypioita (lääkärit ovat miehiä) ja piirtää hyvältä näyttäviä kuvia, joiden tarkempi tutkiminen paljastaa kuitenkin virheitä yksityiskohdissa.

Arvaan, että ChatGPT lisää tarkoituksella vaihtuvan etnisyyden, jotta sen ei voida väittää suosivan länsimaalaisia henkilöitä. Tekijät ovat siis itsekin tunnistaneet etnisen vinouman ja korjanneet sitä keinotekoisesti, mutta sukupuolelle he eivät ole tehneet mitään. Pitäisi vielä kokeilla, koskeeko etnisen taustan diversiteetti kaikkia ammatteja vai onko kyse vain lääkäreistä.

Nämä rajoitukset ja yllätykset on hyvä pitää mielessä tekoälyä käyttäessään. Vastuu on aina ihmisellä. Tekoäly ei ota vastuuta mistään. 

Lisäys 22.2.2024: Samaa sarjaa Googlen tekoäly, joka piirsi toisen maailmansodan natseiksi etnisen taustan ja sukupuolen mukaan vaihtuvia henkilöitä. 

Tietävätkö nettijätit meistä liikaa - vai liian vähän?

"Amerikkalaiset nettijätit tietävät kaiken mitä teemme ja ajattelemme. Ne keräävät meistä tietoa somepalveluista ja seuraavat nettikäyttöämme. Kaikki rekisteröidään ja myydään mainostajille, jolloin yksityisyytemme on mennyttä."

Näin meitä varoitetaan, mutta asiassa on paljon spekulointia. Emme todellisuudessa tiedä, miten tarkkaan seuranta profiloi meitä. Googlen hakukone tuntuu arvaavan jo puolesta sanasta, mitä haemme, mutta nettisivuilla näkyvät mainokset eivät tunnu osuvan lainkaan.

Jos nettijätit tuntevat meidät niin hyvin, miksei tietoa käytetä markkinoinnissa paremmin? Miksi mainokset eivät näytä kiinnostavilta, vaan pikemminkin laahaavat kaukana toimintamme perässä?

Ehkä yksi selitys on valtavien datamassojen käsittelyn vaikeudessa. Miljardien datapisteiden analysointi mielekkääksi tiedoksi on edelleen äärimmäisen vaikeaa, oli tekoälyä tai ei. Luultavasti suuret yritykset eivät itsekään tiedä, mitä kaikella datalla tekisivät ja miten sitä voisi hyödyntää. Ihmisen elämä ja tarpeet ovat liian monimutkaisia tekoälyn kaavamaisuudelle.

Kerettiläisesti voisin väittää, että meistä kerätään liian vähän tietoa. Annan käytännön esimerkin.

Sunnuntai-iltana 12.11.2023 tarvitsin muuntajan vanhaan Asusin läppäriin (ei omani, mutta lähipiirissä). Googlasin aikani, mutta Suomesta ei tuntunut löytyvän juuri kyseistä mallia. Lopulta ihan oikea laturi löytyi Saksan Amazonista, mistä sen tilasin. Tilaus luvattiin toimittaa perjantaiksi ja kas - se putkahti työpaikan postilaatikkoon juuri ilmoitettuun aikaan. Logistiikka toimi siis loistavasti. 

Tänään, 28.11.2023 on kulunut yli kaksi viikkoa googlauksesta, ja silti samat perhanan muuntajat kummittelevat eri nettisivuilla - ihan Hesaria myöten.

Asus-laturien muuntajat kummittelevat yhä mainoksissa.

Tätä samaa olen katsellut jo kaksi viikkoa. Nettimainostajat katsovat peräpeiliin ja sielläkin heidän näkymänsä tuntuu lumisateen samentamalta. Pitäisi ymmärtää, ettei yli kaksi viikkoa vanhaa tuote-googlausta kannata enää käyttää mainosten valintaan. Asus-läppärimainokset sivupalkissa liittynevät samaan kohdennukseen.

Kehittyneessä valvonnassa mainostaja saisi tiedon, että tilasin jo laturin, eikä ole mitään järkeä mainostaa niitä edelleen (ei varsinkaan noita kaikkia malleja, kun hain vain tiettyä mallinumeroa). 

Selvyyden vuoksi sanottakoon, että tämä tulos on ihan peruslaitteistolla. Windows 11, siinä Chrome-selain, ei mainosten esto-ohjelmia tai poikkeuksellisia suoja-asetuksia.

Esimerkkini valossa näyttää siltä, että nettijätit eivät tiedä meistä edes tarpeeksi, vaan tykittävät mainoksiaan hehtaaripyssyllä peräpeiliin tähtäämällä. Onko se sitten osoitus yksityisyydestä, mene ja tiedä, mutta ainakaan tämän nähdessäni en ole huolissani nettiseurannasta.

Vasta kun kaikki minulle näkyvät mainokset alkavat osua liian hyvin muutan mieleni. Ja voihan olla, että yhtiöt vain hämäyksen vuoksi näyttävät epärelevantteja mainoksia, jotta eivät paljastuisi.

Kielimallien kissanpäivät ohi? Mediat suojaavat sisältöjään koulutuskäytöltä

Kielimallit saivat lentävän lähdön, koska netistä löytyi valtavasti korkealaatuista sisältöä niiden kouluttamiseen. Mediayhtiöt ovat sallineet hakukoneiden vierailut, koska ne tuovat kävijöitä sivuille, mutta eivät huomanneet sisältöjensä olevan arvokkaita myös tekoälyn näkökulmasta.

Googlen, Facebookin ja OpenAI:n robotit louhivat tekstejä ja kouluttavat niillä tekoälyä, joka sitten vastailee käyttäjille ilmaiseksi tai pientä maksua vastaan. Jatkossa tekoälystä tulee suurta bisnestä, mutta koulutusmateriaalin tuottajat eivätkä hyödy siitä mitään. Pikemminkin päinvastoin.

Mediayhtiöt ovat havahtuneet asiaan ja estäneet koulutusrobottien vierailut. Tämä tapahtuu vanhalla tekniikalla (robots.txt-tiedosto), jolla on aiemmin rajoitettu hakukoneiden indeksointia. Esimerkiksi Helsingin Sanomien sisällön käyttöä rajoittavat nykyisin seuraavat rivit:

User-Agent: *
Disallow: /promo/
Disallow: /sivulaskuri
Disallow: /api/
Disallow: /rest/
Allow: /api/paid-article/
User-agent: ChatGPT-user
Disallow: /
User-agent: CCBot
Disallow: /
User-agent: GPTBot
Disallow: /
User-agent: Google-Extended
Disallow: /
Sitemap: https://www.hs.fi/sitemap/html/hs/sitemapindex.xml
Sitemap: https://www.hs.fi/rss/custom/news-sitemap.xml

Google-Extended viittaa Googlen Bardiin; Googlen perinteistä hakukonetta ei ole estetty. ChatGPT-user estää plugin-laajennukset ja GPTBot tavallisen ChatGPT:n. Pisin löytämäni rimpsu oli Keskisuomalainen-lehdellä, joka on estänyt myös koulutusdataa palveluna myyvän Omgilibotin.

Pikaisen kokeilun perusteella sivustonsa käytön ovat estäneet Iltalehti, Helsingin Sanomat, Turun Sanomat, Keskisuomalainen, Aamulehti, Kauppalehti sekä Vauva.fi. Estoja ei ollut MTV Uutisilla, Ylellä eikä Suomi24-palvelussa. Viimeksi mainitussa on jopa teksti "All robots are welcome".

Eston vaikutus on helppo huomata, sillä ChatGPT ilmoittaa asiasta:

"En pysty avaamaan kyseistä uutisartikkelia, koska sen verkkosivusto estää..."

Yleensä eston huomaa vain epäsuorasti, kun ChatGPT ei osaa toteuttaa tehtävää, jonka pitäisi olla helppo, tai se antaa odotettua huonomman vastauksen.

Teknologiayhtiöt pääsivät jälleen yllättämään vanhat mediatalot. Ne hyödynsivät ilmaiseksi valtavan määrän korkeatasoista aineistoa. Jatkossa mediataloilla on oikeus vaatia maksua työnsä kaupallisesta hyödyntämisestä. Käsittääkseni maksuvelvollisuutta pohditaan lisättäväksi myös EU:n tekoälysääntelyyn. Aiemmin kielimallien kouluttajat ovat yllättäneet myös suomalaiset kirjakustantajat.

Jos sopimuksia ei synny, kielimallien kehittyminen lakkaa. Yhä suurempi osa nettiin päätyvästä materiaalista alkaa olla niiden itsensä tuottamaa, jolloin tekoäly kouluttaa itse itseään vanhalla tiedolla ja vanhoilla sanoilla. Se johtaa yleiseen laadun heikkenemiseen ja voi vahvistaa aineistossa olevia vinoumia.

Tekoälykehityksen ja käytön on oltava reilua ja eettistä koko elinkaaren ajan, koulutuksesta alkaen.

Lisäys 13.12.2023: Jatkossa mediat voivat saada korvausta aineistojensa koulutuskäytöstä.

Lisäys 28.12.2023: New York Times vaatii korvauksia aineistonsa opetuskäytöstä ja väittää ChatGPT:n ohittavan sen maksumuurin vastatessaan ajankohtaisiin kysymyksiin. https://www.hs.fi/talous/art-2000010083633.html  Jutun mukaan BBC, Reuters, CNN ja New York Times ovat estäneet sivujensa käytön uusiin tekoälyn koulutustarkoituksiin.

Lisäys 21.4.2024: Myös Yle on estänyt robottien vierailut. Rahalla varmaan ratkeaisi tämäkin.

Yle estää tekoälyn kouluttautumisen omalla sisällöllään.

Tekoälytalvi, kirjaimellisesti

Tekoälyn historiassa kehitysoptimismi on usein vaihtunut pettymykseen, kun tekniikka ei pystynytkään lunastamaan odotuksia. Erityisen ankara tekoälytalvi koettiin 80/90-lukujen vaihteessa, kun japanilaisten viidennen sukupolven tietokone -hanke oli epäonnistunut. Samoin oli käynyt asiantuntijajärjestelmille (expert system), joissa koneelle yritettiin siirtää lääkärin tai insinöörin osaamista. Konekäännöskin tuntui tuottavan vain huvittavia lauseita, joissa ei ollut mukana alkuperäisen tekstin ajatusta.

Tekoälytalvet tuntuvat kaukaisilta nykyisen tekoälyhuuman aikakaudella, mutta vähällä oli, ettemme eläisi juuri nyt sellaista. Helmikuussa 2020 VTT:n tutkimusprofessori arveli sellaisen olevan lähellä, ellemme muuta suuntaa.

Ilman generatiivista tekoälyä eläisimme luultavasti tällä hetkellä tekoälytalvea, joka olisi seurausta pettymyksestä robottiautojen hitaaseen kehittymiseen. Vajaat 10 vuotta sitten ennustettiin, että jo muutamassa vuodessa markkinoille tulisi itsestään ajavia autoja ja autonkuljettajien kouluttaminen kannattaisi lopettaa. Elon Musk lupasi jopa, että Tesla pystyisi ansaitsemaan hintansa takaisin toimimalla päivisin robottitaksina.

Vuonna 2018 Espoon Otaniemeen ilmestyi kyltti, joka varoitti liikkeellä olevista robottiautoista.

Varo - liikenteessä robottiautoja!

Otaniemessä kehitettiin robottiautojen tekniikkaa. Valmiita autoja ei kuitenkaan kuulunut myyntiin, joten kyltti sai rapistua. Tämän vuoden huhtikuussa otin tekoälykirjaani varten kuvan kyltistä, joka oli pahasti kärsinyt.

Robottiautoja... ehkä?

Kesäkuussa tunnettu teknologiakehittäjä Sensible 4 meni konkurssiin. Ehkä sen vuoksi kylttikin on nyt poistettu ja liikennemerkki on palannut vanhaan, robottiautoja edeltäneeseen tilaansa.

Talvi, mutta ei enää robottiautoja.

Tässä viimeisessä kuvassa se nyt on: tekoälytalvi mallia 2023 - mutta kuitenkin vain yhdellä tekoälyn monista sovellusalueista. Kestää vielä vuosia, ennen kuin robottiautot liikkuvat Suomen talvessa Otaniemeen asti, mutta monilla muilla rintamilla tekoäly jatkaa kehittymistään.

Mahdollisesti historia toistaa nytkin itseään ja ennen pitkää tulee uusi tekoälytalvi, kun odotukset tekoälyn kyvyistä osoittautuvat ylimitoitetuiksi.

OpenAI näyttää huonoa esimerkkiä tekoälyn vastuullisuudesta ja avoimuudesta

Perjantai-iltana 17.11.2023 kerrottiin, että OpenAI oli erottanut toimitusjohtaja Samuel Altmanin, joka on ollut yhtiön kasvot julkisuuteen ja myös yksi sen perustajista. Samalla hallituksen puheenjohtaja siirrettiin muihin tehtäviin, jolloin hänkin päätti erota. Myöhään lauantaina tilanne oli eskaloitunut sellaiseksi, että Altman olikin jo tekemässä paluuta ja koko hallitus vaihtumassa. Huhujen mukaan Microsoftin sana oli painanut yhtiön omaa kantaa enemmän.

Tällaiset käänteet herättäisivät epäluottamusta missä tahansa yhtiössä, mutta OpenAI ei ole tavallinen yhtiö. Se ei ole yhtiö ensinkään, vaan tekoälyn avoimuutta ja saatavuutta edistämään luotu säätiö, joka rahoitusta varten joutui kuitenkin yhtiöittämään osan toiminnastaan. Microsoft on rahoittanut kehitystyötä 12 miljardilla ja saanut etuoikeuden tekniikan käyttöön. Pörssilistautumisestakin on ollut puheita. Kyseessä ovat valtavat rahasummat, sekä nyt että varsinkin tulevaisuudessa.

Toiseksi OpenAI on kiistaton edelläkävijä tekoälytutkimuksessa. Juuri äskettäin se kertoi uusista ominaisuuksista, joiden suuri suosio pakotti yhtiön keskeyttämään uusien maksullisten käyttäjien rekisteröinnin. Vähän aiemmin väitettiin, että tekninen läpimurto olisi ensi kertaa yltänyt AGI-tasolle: tuottanut tekoälyn, joka pystyy oppimaan ihmisen tasoisesti useita erilaisia tehtäviä. Sam Altman kirjoitti 26.9.2023 Redditissä "AGI has been achieved internally". Vähän myöhemmin Altman perui kirjoituksensa ja väitti vain tuottaneensa meemin. Oikeasti hänen yhtiönsä ei ilmoittaisi AGI:sta Reddit-päivityksellä.

Pilailiko johtavan tekoäly-yhtiön toimitusjohtaja AGI-läpimurrolla?

Altmanin tapausta on ehditty verrata Applen perustajan Steve Jobsin kohtaloon. Jobs palkkasi kasvukivuista kärsineelle yhtiölleen toimitusjohtajan Pepsiltä vuonna 1983. John Sculley kuitenkin riitaantui Jobsin kanssa ja sai hallituksen puolelleen. Lopulta Jobsin täytyi vuonna 1985 erota omasta yhtiöstään. Sculleyn kaudella Applen ongelmat vain pahenivat ja lopulta 1997 Jobs kutsuttiin takaisin pelastamaan yhtiö tuholta, mikä sitten onnistuikin yli odotusten.

Apple oli kuitenkin vain yksi tietokonevalmistaja. OpenAI on jotain ihan muuta. Tekoäly-yhtiönä se on selvästi muita edellä ja sillä on tärkeä rooli ihmiskunnan tulevaisuuden arkkitehtina. 

Tekoälyn kehittäjiltä vaaditaan syystäkin avoimuutta ja eettisyyttä, onhan pelissä ihmiskunnan tulevaisuus. OpenAI:n sekoilut osoittavat, että kun miljardit pannaan peliin, juhlapuheiden arvot lentävät roskakoriin. Epäilemättä OpenAI:n ja Microsoftin välillä käydään nyt kiistaa siitä, miten nopeasti ja laajasti uusilla tuotteilla voidaan rahastaa ja kenelle rahat kuuluvat.

Tämä ei anna hyvää kuvaa alasta laajemminkaan. Toiminta ei ole yhtään sen avoimempaa kuin liiketoiminta yleensäkään ja arvojen sijaan työtä ohjaavat dollarit - silloinkin, kun väitetään täysin päinvastaista. Emme edes tiedä, kuka OpenAI:ssa oikeasti käyttää valtaa ja millainen sopimus yhtiöllä on Microsoftin kanssa. Sam Altman tuntuu itsekin puuhailevan monissa ulkopuolisissa projekteissa, vähän Elon Muskin tapaan. Eniten kummastusta on herättänyt Altmanin osallisuus Worldcoin-hankkeessa, jossa ihmisille luvataan kryptovaluuttaa vastineeksi heidän silmiensä iristen skannaamisesta. 

Uutinen Altmanin potkuilta kuulosti aluksi elokuvan juonelta. Juuri näin voisi olettaa käyvän, kun yhtiö huomaa tekoälynsä muuttuneen älykkääksi ja johto huomaa olevansa hankalassa tilanteessa. Pitäisikö tämä esitellä maailmalle vai pikemminkin piilottaa siltä? Miten superäly pidetään hallinnassa? Vai onko se jo karannut ja siksi käynnissä on syntipukkien etsintä ja rankaisu?

Elokuvat ovat elokuvia, todellisuudesta emme tiedä juuri mitään ja siksi voimme vain arvailla. Toivottavasti alkava viikko tuo lisäselvyyttä asioihin.