USA otti D-aseet käyttöön

Marraskuun 16. päivän iltana 1988 olin mukana radion keskusteluohjelmassa, jonka aiheena olivat tietokonevirukset. Paria viikkoa aikaisemmin amerikkalainen opiskelija oli pelästyttänyt koko madollaan, joka halvaannutti puolet silloisen internetin unix-palvelimista. Jos vastaava tapahtuisi tänään, koko maailma pysähtyisi.

Minun ja toimittajan lisäksi studiossa olivat silloinen tietosuojavaltuutettu Anna-Riitta Wallin, Sara Heinämaa sekä kaksi lääketieteen edustajaa. Tämän päivän silmin katsottuna varsin erikoinen kokoonpano, mutta tietokonevirukset olivat tuolloin vielä outoja ja eksoottisia.

Tapahtuma jäi mieleeni siksi, että mainitsin virukset potentiaalisena sodankäynnin välineenä. Kutsuin niitä D-aseiksi aiempien ABC-aseiden tapaan (atomic, biologic, chemical).

Enää ei tarvitse spekuloida. Jokainen tietokoneenkäyttäjä on törmännyt viruksiin ja D-aseista on tullut totta. Yhdysvallat ja Israel ovat jo vuosien ajan käyneet digitaalista sissisotaa Irania vastaan ja vakoilleet Lähi-idän maita kehittyneillä haittaohjelmilla.

Yhdysvallat on avannut Pandoran lippaan digitaalisella sodanjulistuksellaan. Ottamalla ensimmäisenä käyttöön D-aseet se antaa esimerkin, jota muutkin valtiot tulevat seuraamaan. Ilmankos Suomikin ilmoitti jo viime syksynä verkkopuolustuksen uudesta strategiasta, johon sisältyy myös omien haittaohjelmien kirjoittaminen ja netissä hyökkääminen. Turvallisuusuhkat ovat muuttumassa tavalla, joka saa keskustelun varuskuntien säilyttämisestä näyttämään kovin vanhanaikaiselta.

Sotilaallisen toiminnan laajeneminen uudelle alueelle on aina huono uutinen. Iranin ydinohjelman sabotointi tuntuu varsin vähäpätöiseltä syyltä näin isolle linjamuutokselle. Parhaassakin tapauksessa virus onnistuu lykkäämään hanketta vain muutamalla vuodella. Digitaalisen sodankäynnin lähtölaukauksen vaikutukset voivat olla peruuttamattomia ja pitkävaikutteisia, kuten ABC-aseissa on nähty.

Ehkä Yhdysvalloissa ajatellaan, että on vain ajan kysymys milloin kaikki valtiot ryhtyvät nettihyökkäyksiin, ja siksi sen kannattaa toimia ensimmäisenä. Tai ehkä Kiina on jo tehnyt omat siirtonsa, jotka eivät vain ole paljastuneet julkisuuteen. Jo vuonna 2001 epäiltiin, että Kiinalla olisi ollut jotain osuutta Nimda- eli Code Red -madon syntyyn.

USAn liike on kuitenkin vaarallinen, sillä D-aseissa länsimaat ja erityisesti Yhdysvallat itse on hyvin haavoittuvia. Virusten kehittäminen ei vaadi samanlaisia taloudellisia resursseja kuin ABC-aseiden tai kauko-ohjattavien lennokkien. Hyökkäämällä itse ensimmäisenä siitä tulee legitiimi kohde monille muille valtioille ja ääriryhmille. Mitä kehittyneempi valtio, sitä suurempi vaara. Iranissa mato voi lamaannuttaa ydintehtaan, mutta lännessä koko kansantalouden.

D-aseet on otettu esiin, eikä tästä seuraa mitään hyvää. Onhan oma palomuurisi päällä?

Ps. Mahtaisiko jostain Ylen arkistosta löytyä tuo vanha viruskeskustelu? YLE oli sen suhteen todellakin aikaansa edellä.

Ei meillä mitään virusta ole

Syyskuussa huomasin erään kotimaisen sivuston jakavan haittaohjelmaa, joka pujahtaa koneelle päivittämättömän Javan kautta. Ongelmana oli, että sivu kuului yhdistykselle, eikä siltä löytynyt yhteystietoja. Web-hostingin operaattori näkyi traceroutilla, joten lähetin sähköpostilla ilmoituksen heille.

Seurasin tilannetta, mutta mitään ei tapahtunut. Kun pari viikkoa oli kulunut, mittani oli täynnä. Miten on mahdollista, että suomalaisen yhdistyksen www-sivu saa levittää virusta kaikessa rauhassa kenenkään puuttumatta asiaan? Ja Suomessa nettisivujen turvallisuus on sentään parempi kuin useimmissa muissa maissa!

Lopulta laitoin asiasta viestin paikallisen sanomalehden palautelomakkeen kautta. Ja johan alkoi tapahtua. Ilmeisesti toimittaja oli ottanut yhteyttä yhdistykseen, sillä sivusto otettiin alas ja sen paikalle ilmestyi teksti, joka kertoi ylläpitotoimien olevan kesken. Viikonlopun jälkeen sivu oli taas puhdas ja toimi normaalisti.

Ko. yhdistyksen hallituksen edustaja sanoi lehden haastattelussa, että sivuilla oli ollut jokin häiriö, jonka eräät tietoturvaohjelmat olivat virheellisesti tulkinneet virukseksi, ja että ongelma oli nyt korjattu.

Kriisiviestinnän ensimmäinen sääntö: kun vahinko on tapahtunut, älä yritä kiistää sitä julkisuudessa. Se vain pahentaa tilannetta. Mikä tahansa sivusto voi joutua viruksen uhriksi, eikä vahinko enää kieltämällä parane.

Loppu hyvin, kaikki hyvin. Kiistämisestä olisi voinut tehdä isommankin numeron. Se olisi lisännyt mainevahinkoa, mutta ei olisi enää hyödyttänyt ketään.

Mitä tästä opimme? Jos oman koneen päivitykset eivät ole ajan tasalla, haittaohjelman voi saada kotimaiselta, täysin viattomalta www-sivulta. Lisäksi sen, että tiedonkulku sivun ylläpitäjälle voi olla yllättävän kankeaa, vaikka kaikki osapuolet olisivat suomalaisia. Ei siis ihme, että ulkomaiset palvelimet saavat levittää haittaohjelmia hyvinkin pitkään.