Norjassa paljastunut valetukiasemien tapaus kertoo urkkijoiden poikkeuksellisesta röyhkeydestä. Vaikka uutisointi onkin hieman epätarkkaa, tuntemattomat tahot ovat ilmeisesti onnistuneet perustamaan omia matkapuhelinten tukiasemia ja kaapanneet ihmisten puheluita niiden kautta salakuunteluun.
Tällaisessa urkinnassa ei ole varsinaisesti mitään uutta. Kirjoitin siitä jo 2010 ilmestyneessä kirjassani. Silloin käsityksenä oli, että salakuuntelua harrastaisivat viranomaiset tai ehkä järeän luokan rikolliset. Norjan tapauksessa on viitteitä kansalliseen vakoiluun, mikä tekee kuuntelusta poikkeuksellisen röyhkeää.
Valetukiasemia voi ostaa nettikaupoista, tosin hinnat liikkuvat kymmenissä tai jopa sadoissa tuhansissa euroissa. Usein sivulla mainitaan, että asiakkaiksi kelpaavat vain viranomaiset -- siis esimerkiksi poliisi. Tiedusteluvirastoilla on tietenkin omat, vielä kehittyneemmät laitteensa.
Puhelun kaappaaminen on helppoa, sillä matkapuhelin etsii voimakkaimman signaalin ja kytkeytyy sitä lähettävään tukiasemaan. Salakuuntelija voi murtaa puhelimen käyttämän gsm-salauksen tai komentaa puhelimen pudottamaan salauksen kokonaan pois käytöstä. Sen jälkeen liikenne välitetään oikean operaattorin verkkoon. Kyseessä on siis klassinen man-in-the-middle-hyökkäys, jota soittaja itse ei voi havaita.
Salakuuntelun tehokkuutta vähentää se, että puhelu vaihtaa tukiasemaa kesken puhelun, mikäli se löytää paremman signaalin tai jos kohde esimerkiksi kävelee puhuessaan. Jotta koko puhelu saataisiin talteen, valeasemia on oltava riittävän monta. Toinen vaihtoehto on asentaa tukiasema autoon ja seurata kohdetta riittävän lähellä.
Uutisten mukaan Oslosta oli löytynyt useita kiinteästi asennettuja valeasemia, mikä tekee tapauksesta poikkeuksellisen julkean. Yhtä ihmeelliseltä tuntuu se, ettei yksikään Norjan viranomaisista ole aiemmin tiennyt asiasta (tai ainakaan myönnä sitä).
Olisi helppo spekuloida kuka on kuuntelun tapana, mutta se on hyödytöntä ennen kuin asiasta saadaan lisätietoja. Kiinnostavaa on, että vähän aiemmin outoja tukiasemia löydettiin myös Yhdysvalloista. Emme tiedä, ovatko tukiasemat oman valtion, vieraan valtion, poliisin vai rosvojen asentamia. Kukaan ei tunnu tietävän mistään mitään. Tällainen epävarmuus on ennenkuulumatonta ja huolestuttavaa.
Jos valeasemia löytyy Oslosta, niitä todennäköisesti löytyy myös Helsingistä. Tähän saakka kukaan ei ilmeisesti ole tajunnut etsiä niitä. Mikäli kyseessä ovat vieraan vallan asentamat laitteet, asian tutkinta kuuluu Suojelupoliisille.
Kaikeksi onneksi valeasemat on helppo paljastaa, sillä mobiiliverkon asemat kertovat itsestään koko ajan. Tarvitaan vain skannausohjelma, joka raportoi löytämänsä asemat. Sellainen on esimerkiksi IMSI-Catcher Detector Androidille.
Taajuuksien käyttöä ja radiolähettimiä valvoo Suomessa Viestintävirasto. Sillä pitäisi myös olla tiedot operaattorien virallisista tukiasemista. Luvaton radiolähetin on laiton, joten valeasemien etsinnän pitäisi kuulua Viestintäviraston tehtäviin. Samalla tavalla virasto seuraa muutakin radiotaajuuksien käyttöä ja skannaa mm. laittomia ULA-lähettimiä.
Luulisi, että Suojelupoliisi olisi jo aiemmin neuvonut ViViä tarkkailemaan tukiasemia. Ellei, nyt on korkea aika herätä salakuuntelun röyhkeyteen ja lähettää mittausautot partioimaan kaupungille. Viranomaisten vastaukset ovat tyypillisen vältteleviä, mutta rivien välistä voi lukea, ettei salakuuntelu ehkä tullut aivan yllätyksenä. Jos niistä on tiedetty, miksei ketään ole varoitettu? Jos ei ole tiedetty, ovatko kaikki osapuolet olleet tehtäviensä tasalla?
Tällaisessa urkinnassa ei ole varsinaisesti mitään uutta. Kirjoitin siitä jo 2010 ilmestyneessä kirjassani. Silloin käsityksenä oli, että salakuuntelua harrastaisivat viranomaiset tai ehkä järeän luokan rikolliset. Norjan tapauksessa on viitteitä kansalliseen vakoiluun, mikä tekee kuuntelusta poikkeuksellisen röyhkeää.
Valetukiasemia voi ostaa nettikaupoista, tosin hinnat liikkuvat kymmenissä tai jopa sadoissa tuhansissa euroissa. Usein sivulla mainitaan, että asiakkaiksi kelpaavat vain viranomaiset -- siis esimerkiksi poliisi. Tiedusteluvirastoilla on tietenkin omat, vielä kehittyneemmät laitteensa.
Puhelun kaappaaminen on helppoa, sillä matkapuhelin etsii voimakkaimman signaalin ja kytkeytyy sitä lähettävään tukiasemaan. Salakuuntelija voi murtaa puhelimen käyttämän gsm-salauksen tai komentaa puhelimen pudottamaan salauksen kokonaan pois käytöstä. Sen jälkeen liikenne välitetään oikean operaattorin verkkoon. Kyseessä on siis klassinen man-in-the-middle-hyökkäys, jota soittaja itse ei voi havaita.
Salakuuntelun tehokkuutta vähentää se, että puhelu vaihtaa tukiasemaa kesken puhelun, mikäli se löytää paremman signaalin tai jos kohde esimerkiksi kävelee puhuessaan. Jotta koko puhelu saataisiin talteen, valeasemia on oltava riittävän monta. Toinen vaihtoehto on asentaa tukiasema autoon ja seurata kohdetta riittävän lähellä.
Uutisten mukaan Oslosta oli löytynyt useita kiinteästi asennettuja valeasemia, mikä tekee tapauksesta poikkeuksellisen julkean. Yhtä ihmeelliseltä tuntuu se, ettei yksikään Norjan viranomaisista ole aiemmin tiennyt asiasta (tai ainakaan myönnä sitä).
Olisi helppo spekuloida kuka on kuuntelun tapana, mutta se on hyödytöntä ennen kuin asiasta saadaan lisätietoja. Kiinnostavaa on, että vähän aiemmin outoja tukiasemia löydettiin myös Yhdysvalloista. Emme tiedä, ovatko tukiasemat oman valtion, vieraan valtion, poliisin vai rosvojen asentamia. Kukaan ei tunnu tietävän mistään mitään. Tällainen epävarmuus on ennenkuulumatonta ja huolestuttavaa.
Jos valeasemia löytyy Oslosta, niitä todennäköisesti löytyy myös Helsingistä. Tähän saakka kukaan ei ilmeisesti ole tajunnut etsiä niitä. Mikäli kyseessä ovat vieraan vallan asentamat laitteet, asian tutkinta kuuluu Suojelupoliisille.
Kaikeksi onneksi valeasemat on helppo paljastaa, sillä mobiiliverkon asemat kertovat itsestään koko ajan. Tarvitaan vain skannausohjelma, joka raportoi löytämänsä asemat. Sellainen on esimerkiksi IMSI-Catcher Detector Androidille.
Taajuuksien käyttöä ja radiolähettimiä valvoo Suomessa Viestintävirasto. Sillä pitäisi myös olla tiedot operaattorien virallisista tukiasemista. Luvaton radiolähetin on laiton, joten valeasemien etsinnän pitäisi kuulua Viestintäviraston tehtäviin. Samalla tavalla virasto seuraa muutakin radiotaajuuksien käyttöä ja skannaa mm. laittomia ULA-lähettimiä.
Luulisi, että Suojelupoliisi olisi jo aiemmin neuvonut ViViä tarkkailemaan tukiasemia. Ellei, nyt on korkea aika herätä salakuuntelun röyhkeyteen ja lähettää mittausautot partioimaan kaupungille. Viranomaisten vastaukset ovat tyypillisen vältteleviä, mutta rivien välistä voi lukea, ettei salakuuntelu ehkä tullut aivan yllätyksenä. Jos niistä on tiedetty, miksei ketään ole varoitettu? Jos ei ole tiedetty, ovatko kaikki osapuolet olleet tehtäviensä tasalla?