Ruotsia vastaan on tänään hyökätty rajusti netissä. Röyhkeät tekijät mainostavat operaatiotaan etukäteen Youtube-videolla ja nöyryyttävät sen jälkeen maan viranomaisia. Tämä ei ole enää harmitonta pilaa vaan pikemminkin digitaalista terrorismia.
Ylen uutisen mukaan hyökkäys olisi kosto siitä, että viranomaiset takavarikoivat jokin aika sitten erään piraattisaitin palvelimia. Hyökkääjät, samoin kuin monet piraatit, näkevät että tekninen osaaminen antaa heille oikeuden rikkoa lakia ja toteuttaa oma tahtonsa. Samanlaiseen valtaan ovat uskoneet aiemmin terroristit ja diktaattorit.
Web-sivujen kaataminen ei ehkä ole kovin vaarallista, mutta sillä on pohjimmiltaan sama tavoite kuin terrorismilla: lietsoa epävarmuutta ja todistaa omaa valtaa. Palvelunestohyökkäys on kuin lannoitteista tehty pommi julkisella paikalla -- ase, joka on harrastajankin saatavissa.
Käyttäisivätkö nettiterroristit järeämpiä aseita jos pystyisivät -- pysäyttäisivät rahaliikenteen tai sulkisivat sähköverkon tehokkailla viruksilla? Hyvin mahdollista. Ja hyvin pelottavaa. Siksi yhteiskunnan on löydettävä keinot myös nettiterroristeja vastaan.
Maikkarin uutisessa motiiviksi arvellaan tukea Assangelle. Tuki on korkeintaan symbolista; anonyymi ryhmä lähettää kuitenkin varoituksen muille maille, jotta nämä eivät jatkossa toimisi Ruotsin tavoin. Nimetön ja näkymätön ryhmä haluaa siis sanella, miten valtioiden pitää toimia. Eikö tämä ole ristiriidassa sen kanssa, miksi Wikileaks aikoinaan perustettiin?
Assangen oma suhde sananvapauteen ja avoimuuteen on vähintäänkin ristiriitainen. Sananvapauden ritari yritti estää Britanniassa Wikileaks: Secrets and Lies -dokumentin esittämisen, koska siinä on pätkä, jossa hän tanssii islantilaisessa yökerhossa. Assangen mukaan ko. video loukkasi hänen yksityisyydensuojaansa. Assange on myös valittanut Britannian PCC:lle (Press Complaint Commission, vastaa Suomen julkisen sanan neuvostoa) 45 artikkelista, joissa on hänen mielestään virheellistä tai epäoikeudenmukaista tietoa. Kaikki valitukset on hylätty.
Digiterroristit ovat yhtä väärässä kuin reaalimaailman edeltäjänsä. Ei-demokraattisin keinoin hankittu valta ei ole mikään perustelu ottaa oikeutta omiin käsiinsä.
Ylen uutisen mukaan hyökkäys olisi kosto siitä, että viranomaiset takavarikoivat jokin aika sitten erään piraattisaitin palvelimia. Hyökkääjät, samoin kuin monet piraatit, näkevät että tekninen osaaminen antaa heille oikeuden rikkoa lakia ja toteuttaa oma tahtonsa. Samanlaiseen valtaan ovat uskoneet aiemmin terroristit ja diktaattorit.
Web-sivujen kaataminen ei ehkä ole kovin vaarallista, mutta sillä on pohjimmiltaan sama tavoite kuin terrorismilla: lietsoa epävarmuutta ja todistaa omaa valtaa. Palvelunestohyökkäys on kuin lannoitteista tehty pommi julkisella paikalla -- ase, joka on harrastajankin saatavissa.
Käyttäisivätkö nettiterroristit järeämpiä aseita jos pystyisivät -- pysäyttäisivät rahaliikenteen tai sulkisivat sähköverkon tehokkailla viruksilla? Hyvin mahdollista. Ja hyvin pelottavaa. Siksi yhteiskunnan on löydettävä keinot myös nettiterroristeja vastaan.
Maikkarin uutisessa motiiviksi arvellaan tukea Assangelle. Tuki on korkeintaan symbolista; anonyymi ryhmä lähettää kuitenkin varoituksen muille maille, jotta nämä eivät jatkossa toimisi Ruotsin tavoin. Nimetön ja näkymätön ryhmä haluaa siis sanella, miten valtioiden pitää toimia. Eikö tämä ole ristiriidassa sen kanssa, miksi Wikileaks aikoinaan perustettiin?
Assangen oma suhde sananvapauteen ja avoimuuteen on vähintäänkin ristiriitainen. Sananvapauden ritari yritti estää Britanniassa Wikileaks: Secrets and Lies -dokumentin esittämisen, koska siinä on pätkä, jossa hän tanssii islantilaisessa yökerhossa. Assangen mukaan ko. video loukkasi hänen yksityisyydensuojaansa. Assange on myös valittanut Britannian PCC:lle (Press Complaint Commission, vastaa Suomen julkisen sanan neuvostoa) 45 artikkelista, joissa on hänen mielestään virheellistä tai epäoikeudenmukaista tietoa. Kaikki valitukset on hylätty.
Digiterroristit ovat yhtä väärässä kuin reaalimaailman edeltäjänsä. Ei-demokraattisin keinoin hankittu valta ei ole mikään perustelu ottaa oikeutta omiin käsiinsä.