Youtube opetuksessa - missä ongelma?

Yksi tekijänoikeusaloitteen argumenteista oli halu sallia Youtube-videoiden käyttö luokassa. Tarkkaan ottaen aloitteen tekstissä ei sanottu ihan niin, mutta tällainen vaikutelma monelle jäi asiasta. Esimerkiksi Elina Lepomäki kirjoitti Uuden Suomen blogissaan, että tiukan tulkinnan mukaan opettaja rikkoo tekijänoikeuslakia näyttäessään videoita Youtubesta.

Olen yrittänyt selvittää perusteluita näin tiukalle tulkinnalle, mutta turhaan. Youtuben käyttämisestä opetuksessa ei ole tehty ongelmaa missään muualla kuin Suomessa. Muissa EU-maissa, joiden tekijänoikeuslait noudattavat samaa direktiiviä kuin omamme, käyttöä pidetään sallittuna. Ainoat ongelmat liittyvät koulujen palomuureihin, joissa Youtube on saatettu estää, sekä videon alle jätettyihin asiattomiin kommentteihin.

Youtube itse ei rajoita videoidensa käyttöä opetuksessa, pikemminkin päinvastoin. Miksi siis suomalaisten koulujen tai opettajien pitäisi tehdä niin?

Nähdäkseni suomalainen opettaja voi käyttää Youtube-videoita omassa työssään. Varmuuden vuoksi kannattaa katsoa video etukäteen ja lukea tekijän itsensä mahdollisesti asettamat käyttörajoitukset. Ja tietenkään ei pidä näyttää videoita, jotka rikkovat selvästi jonkun tekijänoikeuksia.

Mikä sitten on "selvästi" oikeuksia rikkovaa sisältöä? Sanoisin, että jos ei opettaja sitä itse tunnista, luvattomuus ei ole riittävän selvää. Lähtökohta on, että aineisto on Youtubessa laillisesti, eikä opettajan tarvitse tehdä kohtuutonta työtä oikeuksien selvittämiseksi. Normaalin maalaisjärjen, elämänkokemuksen ja opettajantoimesta kertyneen ammattitaidon pitää riittää.

Joten vaikka tekijänoikeusaloite ei mennytkään läpi, kannattaa hyödyntää Youtuben mainioita opetusvideoita. Niistä on iloa myös kokeisiin valmistautuvalle opiskelijalle. Tarjolla on mm. lukuisia matematiikkaan ja fysiikkaan liittyviä toisten opettajien omatekoisia videoita, joista voi olla paljon hyötyä.

Matematiikan opetusvideot ovat hyvä apu omatoimiseen harjoitteluun ennen kokeita.

Saako opettaja valvoa oppilaiden nettisurffailua?

Kysymys siitä, saako opettaja valvoa oppilaiden nettisurffausta oppituntien aikana, nousee säännöllisesti otsikoihin. Nyt asialla oli Maikkarin uutistoimitus, joka teki jutun aiheesta.

Päätin kirjoittaa aiheesta, sillä se kuvaa hyvin perusoikeuksien ja sähköisen viestinnän problematiikkaa. Samalla kun poliisi haluaa oikeuden tietomurtoihin, oppilaat vaativat täyttä yksityisyyttä surffaukseen. Tämän kauempana keskustelun ääripäät tuskin voisivat olla.

Kouluasia on yksinkertainen: opettaja saa valvoa tunnilla tapahtuvia asioita, se on suorastaan hänen velvollisuutensa. Tietokoneluokassa ollaan opiskelemassa opettajan johdolla, ei surffaamassa netissä eikä omia sähköposteja lukemassa

Pidin aikoinaan  pc-koulutuksia. Luokan opetusverkko oli mainio apuväline, koska sillä pystyi seuraamaan osallistujien toimintaa koneellaan ja neuvomaan tarvittaessa. Minkä tahansa työaseman kuvan pystyi siirtämään videotykille kaikkien katsottavaksi. Tässä ei ollut mitään epäselvää eikä erikoista -- tosin se tapahtui aikana, jolloin koneissa ei vielä ollut nettiyhteyksiä. Koneilla ei voinut tehdä muuta kuin annettuja harjoitustöitä.

Toinen syy kirjoitukseeni on se väärinkäsitys, joka Maikkarin uutiseen (ja etenkin asialle omistettuun nettisivuun koulu-urkinta.info) sisältyy. Opettaja voi seistä oppilaan selän takana ja nähdä kaiken, mitä ruudulla tapahtuu, eikä siinä ole mitään laitonta tai perusoikeuksia vaarantavaa. Asia ei muuksi muutu, vaikka opettajan silmät ovatkin opetusverkon monitorilla.

Sähköisen viestinnän tietosuojalain nojalla luottamuksellisia ovat vain surffauksesta kertyvät tunnistetiedot. Surffausta ei saa tarkkailla palomuurin lokeista eikä työaseman selainhistoriasta.

Vastaavasti matkapuhelimeen puhuminen kesken oppitunnin on kiellettyä. Jos oppilas kuitenkin puhuu kännykkään ja ympärillä olevat sen kuulevat, ei voi syyttää muita viestintäsalaisuuden loukkaamisesta. Opettajalla ei silti ole oikeutta urkkia kännykästä tunnistetietoja (numeroita, joihin on soitettu) eikä lukea tekstiviestejä.

Yksityisyyden ja julkisen rajaa on joskus vaikea hahmottaa, mutta arkijärjen käyttäminen auttaa.

Lähes jokainen koulu järjestää opiskelijoilleen mahdollisuuden surffata oppituntien ulkopuolella ja hoitaa silloin sähköposteja sekä muuta asiointeja. Näitä tilanteita opettaja ei tietenkään saa valvoa, koska ne eivät liity opetukseen. Liioin ei ole hyvin tapojen mukaista, että opettaja kertoo luokassa ääneen muiden oppilaiden nettikäytöstä.

Hyvin tapojen mukaista on lisäksi muistuttaa oppilaita siitä, että opetusverkon tai vastaavan teknisen järjestelyn kautta opettaja voi virtuaalisesti seistä kenen tahansa oppilaan selän takana oppitunnin aikana. Tämä kun ei välttämättä tule kaikille oppilaille mieleen.