SSD-levy voi olla ansa

Uh, tämä on kovin noloa. Ensi kertaa olen menettänyt suuren joukon digikuvia levyn hajottua kesken matkan.

Pari vuotta sitten vaihdoin vanhan Lenovo-kannettavani kiintolevyn tilalle Kingstonin 128 Gt SSD-levyn. Se sai vanhankin koneen toimimaan mukavan nopeasti ja pidensi akun kestoa.

Hajonnut Kingstonin V-sarjan levy oli halpamalli parin vuoden takaa. 

Kesällä olin ulkomailla ja siirsin digikameran kuvat joka ilta kannettavan levylle. Aiemmilla matkoilla olin siirtänyt kuvat vielä levyltä usb-tikuille, mutta isojen raw-kuvien kirjoittaminen oli niin hidasta, että tällä kertaa päätin luopua ylimääräisestä varmistuksesta.

Kuten arvata saattaa, se oli virhe. Viimeisenä iltana (tietenkin!) siirtäessäni kuvia muistikortilta kannettavaan kone pysähtyi, eikä enää löytänyt koko asemaa. SSD-levy oli kuollut.

Onneksi paluulento oli vasta seuraavana iltapäivänä, joten ehdin vielä aamupäivällä ottaa osan kadonneista kuvista uudelleen. Osan pystyi palauttamaan kameran muistikortilta. Silti satoja kuvia hävisi pysyvästi. Työtiedostojen kopiot olivat pilvessä, joten vahinko rajoittui vain kuviin.

SSD-levyjen mainoksissa korostetaan vain levyn nopeutta. Jos kestävyydestä ylipäätään mainitaan jotain, lukema liittyy kirjoituskertojen määrään. Niiden kuluttua umpeen levylle ei voi enää kirjoittaa, mutta tiedostot voi silti lukea. Pikku juttu.

Tunnetun valmistajan levy kesti runsaat kaksi vuotta kevyessä käytössä (kannettava on vain matkakäyttöä varten, oikeat työt teen pöytäkoneilla). Lenovon aiempi, kolme vuotta palvellut perinteinen kiintolevy on yhä kunnossa. Tässä tapauksessa mekaaninen levy oli siis kestävämpi kuin SSD-levy.

SSD-levyt eivät ole ikuisia. Runsas vuosi sitten OCZ sai paljon kielteistä julkisuutta levyjensä nopeasta hajoamisesta. Ilmeisesti ohjauselektroniikka pettää ennen kuin flash-piirien elinikä tulee täyteen, mutta tästä käyttöiästä valmistajat eivät puhu mitään.

Kun SSD-levy hajoaa, tietojen pelastaminen voi olla hyvin vaikeaa. Keväällä Norman-Ibas kertoi edistyneensä tiedonpelastuksessa, mutta levyillä käytetyt ohjaus- ja muistipiiriratkaisut saattavat olla mallikohtaisia, mikä vaatii paljon enemmän työtä kuin tietojen pelastaminen hajonneilta mekaanisilta levyiltä.

Mekaanisen kiintolevyn hajoamista voi usein ennakoida sen päästämistä epätavallisista äänistä tai lukuvirheistä. SSD-levy ei oireile, joten tuho tulee yllätyksenä. Ainoa oire, minkä itse havaitsin, oli levyn hidastuminen -- mutta oletin sen olevan tyypillistä Windowsin hidastumista käytön ja levyn täyttymisen myötä.

Levyn kuntoa voi seurata SMART-parametreista, mutta SSD-levyjen tapa raportoida näitä tietoja vaihtelee. Kyseinen Kingstonin levy ei kertonut mitään sellaisia lukuja, joista levyn kuntoa olisi voinut tarkkailla. Tässä suhteessa pöytäkoneeni HyperX-levy on paljon parempi, sillä valmistajan oma apuohjelma kertoo ainakin muistipiirien kulumisen:

Kingston 240 Gt HyperX-levy raportoi SMART-tietoja, joista voi seurata levyn kulumista.

Mahdollinen elektroniikan hajoaminen tullee tässäkin tapauksessa täytenä yllätyksenä.

Mikä pahinta, matkakoneiden levyt on usein salattu Bitlockerilla, mikä tekee tiedostojen pelastamisen käytännössä mahdottomaksi.

Siksi SSD-levy, jonka odotetaan olevan lähes ikuinen, voi olla todellinen tiedostojen ansa. Oma levyni on vielä valmistajalla tutkittavana, joten lopullinen syy hajoamiseen tai Amerikan valokuvien kohtalo selviää ehkä myöhemmin. Lisään tiedot tämän kirjoituksen loppuun.

Joka tapauksesa vanha viisaus pätee aina: varmistukset kuntoon! Ja erityisesti, jos kyse on kannettavan koneen SSD-levystä.

Kiintolevy voi kestää yli 15 vuotta

Kun kiintolevy hajoaa, käyttäjä on pulassa. Harvalla varmistukset ovat täysin ajan tasalla. Mutta kuinka kauan kiintolevy voi kestää?

Joitakin vuosia sitten levyjen laatu heikentyi. Oikein käytettynä (ei kolhuja, riittävä jäähdytys ym.) asemat kestivät muutaman viikon tarkkuudella sen kolme vuotta, minkä takuuaika kattoi. Nyt markkinoilla on enää kaksi valmistajaa ja vaikka kapasiteetit ovat kasvaneet huimasti, mekaaninen kestävyys tuntuu yllättäen parantuneen. Omassa käytössä on useita levyjä, joiden käyttöikä on jo ylittänyt takuun.

Yhdessä koneessa levyt ovat kestäneet lähes 15 vuotta. Kyse on Pentium 200 -koneesta, jonka ostin 6.8.1997. Koneessa oli alunperin kaksi kahden gigatavun Seagatea (ST32132A), mutta vaihdoin 6.11.1997 niistä toisen isompaan kuuden gigatavun malliin (ST36422A).

Valmistajan tuotesivujen mukaan molempien asemien laskettu käyttöikä (service life) on viisi vuotta. Asemat eivät onneksi itse tiedä sitä, sillä ne ovat pyörineet yhtä muuttoa ja paria sähkökatkosta lukuunottamatta tauotta lähes 15 vuoden ajan! Levyissä ei liioin ole ollut sammutusautomatiikkaa, vaan ne ovat todellakin pyörineet koko ajan.

Windows 98 SE potkii vielä, vaikka levyä on eheytetty viimeksi 4196 vuorokautta sitten eli marraskuussa 2000:

Levyjen SMART-tuki on lähinnä nimellinen, joten diagnostiikkaohjelmat eivät pysty kertomaan luotettavasti levyjen kunnosta. Näyttävät kuitenkin toimivan hyvin eivätkä pidä ylimääräisiä ääniä.

Mitä tästä sitten voi päätellä? Ainakin sen, että vanhat parin gigatavun levyt voivat olla todella kestäviä. Jatkuva käyttö ilman sammutuksia todennäköisesti jopa pidentää levyn elinikää. Toisaalta levyt ja käyttöolosuhteet ovat niin yksilöllisiä, ettei parin levyn kohtalosta voi tehdä laajempia johtopäätöksiä.

Levyteknologian kehittyminen on ollut ällistyttävää. Ostin äskettäin uuden aseman, joka on fyysisesti saman kokoinen kuin kahden gigan asema 15 vuotta sitten, mutta sen kapasiteetti on 1500-kertainen. Jos kyse olisi prosessorin nopeutumisesta, kasvu ei olisi mitenkään poikkeuksellista -- mutta tässä on kyse fysikaalisista ilmiöistä kuten hienomekaniikasta ja magnetismista.

Kolmen teratavun aseman hinta oli 170 euroa. Olisin yllättynyt, jos se kestäisi 15 vuotta.