Euroviisujen äänestys - mikään järjestelmä ei ole oikein

Suomi oli jo varma Euroviisujen voitosta, olihan Liekinheitin vedonlyöjien ylivoimainen suosikki ja Parkkosen & Lampeniuksen saama julkisuus huimaa. Yleensä vedonlyöjät tunnistavat hyvin kansan mielenliikkeet. Mutta kuka sitten äänestää kilpailun aikana onkin eri juttu.

Kansallisten juryjen jälkeen pistetilanne oli seuraava: 

Tuomariäänet.

Voitto oli Suomelta jo karannut, mutta sijoitus oli viides. Bulgaria oli yllättäen noussut selväksi ykköseksi, Australia ja Tanska jakoivat toisen tilan samalla pistemäärällä.

Yleisöäänet muuttivat kaiken:

Euroviisut 2026: lopulliset tulokset.

Israel teki ällistyttävän nousun kahdeksannelta sijalta kakkoseksi, samalla Suomi putosi kuudenneksi. Bulgarian äänivyöry oli vielä suurempi ja se nousi ylivoimaiseksi voittajaksi (516 pistettä vs. Israelin 343).

Voi ihmetellä, miksi Israel singahti yllättäen kakkoseksi yleisöäänillä. Kyse tuskin oli musiikista, mutta moni äänesti Israelia uskontonsa vuoksi tai protestina.

Mikään äänestystapa ei tunnu olevan oikea. Kansan ääniä voidaan manipuloida ja naapurimaat tunnetuisti äänestävät toisiaan. Kymmenen ääntä per katsoja on jo lähtökohtaisesti hölmö tilanne, eikä sitä voi mitenkään kontrolloida. Myös puhtaasti ammattilaisten valitsema voittaja herättäisi epäilyjä tuomaripelistä.

Kun kyse on musiikista ja makuasioista, mikään äänestysjärjestelmä ei anna aidosti oikeaa tulosta.

Mutta entä voittajan jo selvittyä? Kävin katsomassa kilpailun jälkeisenä päivänä Spotifystä kuuntelukertojen määrän. Olisi pitänyt toimia päivää aikaisemmin, näissä luvuissa oli mukana jo voittajan selvittyä tulleita kuuntelukertoja.

Italia ja Suomi erottuvat.

Italian kuuntelukertojen määrä oli omassa luokassaan, ilmeisesti kappale oli hyvin suosittu ainakin kotimaassaan. Myös Suomen kappaletta oli kuunneltu yli tuplasti enemmän kuin seuraavaa (Tanska).

Sivumennen sanoen pisti silmään, että Italian laulaja tarvitsi haastattelussa tulkin englantia varten. Pienen Suomen asukkailta tuntuu ihmeelliseltä, ettei suuren kielialueen suosittu artisti pärjää englannilla.

Aloin seurata kappaleiden suoratoistokertoja kolmen päivän ajan. Sitten tuli tauko ja valjastin työhön tekoälyn. Tänään on 8. päivä ja Bulgaria on voiton seurauksena kerännyt jo 18,1 miljoonaa kuuntelukertaa, Israel 10,2, Italia 31,1 ja Suomi 18,1 miljoonaa. Valitettavasti manuaalisesta seurannasta jäi puuttumaan muutama maa, joten niiden osalta tilasto alkaa vasta tekoälyn myötä 22.5.2026.

Kuuntelukerrat lähtötilanteen mukaan prosentteina.

Koska lähtötilanteet vaihtelivat niin paljon, absoluuttisten kuuntelumäärien vertailu ei ole mielekästä. Jos jokaisen maan kuuntelut ensimmäisenä päivänä skaalataan 100 prosenttiin, päivien mukaan saadaan seuraava grafiikka:

Kumulatiiviset kuuntelukerrat (ja tekoälyn virhe).

Bulgarian sininen käyrä on omaa luokkaansa ja kertoo Bangaranga-biisin aidosta suosiosta. Yllättäen kovasti kuuntelua lisäsi myös Ukraina. Sen kohdalla tekoäly on tehnyt virheen ja kuudennen päivän kuuntelukerrat ovat jopa pienempiä kuin kolmannen, mutta tämä virhe korjaantui seuraavissa päivissä. 

Matalat käyrät kertovat, että suosio oli hankittu lähinnä jo ennen kilpailua. Kahdeksannen päivän luvut: Bulgaria 417 %, Israel 166 %, Australia 184 %, Italia 115 %, Suomi 128 %, Tanska 156 %, Moldova 186 %, Ukraina 324 % ja Ranska 156 %. Romanian ja Kreikan luvut alkavat vasta 6. päivästä, joten ne eivät ole verrannollisia.

Jäädään kiinnostuneena odottamaan, miten äänestystä muutetaan ensi vuoden kilpailuihin. Mikään mittaustapa ei ole kiistaton eikä oikea.

Suomen Liekinheitin tilastojen valossa paalupaikalla illan Euroviisuihin

Suomella on tilastojen valossa todellinen paalupaikka lauantai-illan Euroviisuissa. Esiintymisvuoro on 17, mikä oli myös Lordin lähtönumero vuonna 2006, kun hän toi Suomelle toistaiseksi ainoan voiton. Eikä tässä vielä kaikki: tilastojen valossa juuri 17. esiintymisvuoro on kaikkein paras!

Yleisesti uskotaan, että Euroviisujen esiintymisvuorolla on vaikutusta sijoitukseen. Alkupään esitykset ehtivät jo unohtua kun kansa pääsee äänestämään. Viimeiset esitykset saavat siten enemmän huomiota, mikä johtaa tilastollisesti parempiin sijoituksiin.

Testasin asiaa käytännössä 13 vuotta sitten laskemalla korrelaation esiintymisvuoron ja sijoituksen välillä.  Päivitin tänään tilastot ja tulos on selvä: Euroviisut on keskimäärin voitettu numerolla 16,6 eli juuri sillä 17. vuorolla, jonka Parkkonen ja Lampenius tänä vuonna saivat. Kilpailijoita on yleensä 26, joten 17 on selvästi keskiarvon jälkipuolella.

Pienin voittava vuoro on ollut 9 (vuosina 2023 ja 2025), suurin 24 (2008, jolloin se toi toiseksi viimeinen esitys ja 2021, jolloin se oli kolmanneksi viimeisin).

Euroviisuvoittajien esiintymisnumero (vihreä) sekä Suomen edustajan numero (sininen).

Esiintymisjärjestyksen ja sijoituksen väliltä voi helposti laskea korrelaation. Jos ykkösenä esiintyvä tulisi aina ykköseksi ja viimeinen esiintyjä viimeiseksi, korrelaatio olisi +1,00. Jos ensimmäinen esiintyjä jäisi aina viimeiseksi ja viimeinen esiintyjä aina voittaisi, korrelaatio olisi -1,00. Ellei järjestyksellä olisi mitään merkitystä korrelaatio olisi 0,00. 

Tässä tapauksessa tulokset ovat tavallaan väärin päin, sillä suuremman esiintymisnumero ja paremman sijoituksen järjestys on käänteinen.

Selkein korrelaatio on vuoden 2008 tuloksissa, jossa lukema on -0,55 (voittaja esiintyi toiseksi viimeisenä). Toinen ääripää on vuosi 2024, jossa lukema on +0,13 (voittaja kuudenneksi viimeisellä vuorolla). Vuosien 2009, 2011, 2019 ja 2025 luvut ovat käytännössä nollia, jolloin esiintymisvuoro ei vaikuttanut sijoitukseen.

Silmämääräiseti näyttää siltä, että esiintymisvuoron merkitys on vähentynyt vuosien mittaan. Se voi johtua joko äänestyksen taktikoinnista tai ammattilaisraatien painoarvon muuttumisesta. Vuodesta 2024 lähtien yleisöäänestys on alkanut heti kilpailun alkaessa, mikä on entisestään vähentänyt esiintymisvuoron merkitystä.

Laskeva trendi kohti parempaa sijoitusta on selvä.

Toinen grafiikka tarkastelee sijoitusten keskiarvoja esiintymisvuoron mukaan. Huonoin paikka on ollut esiintyä toisena, siitä on keskimäärin päädytty sijalle 19. Parhaita vuoroja ovat 20 (keskimäärin 9,3), 11 (keskimäärin 9,7) ja 24 (keskimääräinen sijoitus 9,8). 

Vuorojen 25 ja 26 kohdalla näkyvä nousu on osittain tilastoharhaa, sillä dataa on muita sijoja vähemmän. Jos tarkastellaan vain kaikissa kilpailuissa olleita vuoroja 1-24, laskeva trendi kohti parempaa sijoitusta on yhä selvempi. Jätin vuoron 27 pois kokonaan, koska se oli käytössä vain vuonna 2015, kun Australia osallistui uutena maana sijoittuen kolmanneksi. Pelkän tilaston valossa se olisi selvästi paras vuoro, koska ainoa datapiste sijoittaisi sen arvoon 3,0. 

Joka tapauksessa Parkkonen & Lampenius lähtevät lauantain kilpailuun mainiolta paikalta. Onnea!

==================

Onni ei tässä tapauksessa riittänyt. Kuudes sija on hyvä, mutta jäi selvästi odotuksista. Monista hyvistä esityksistä hieman yllättäen voittajaksi nousi yleisöäänten turvin Bulgarian Bangaranga.

Israel tuli jälleen toiseksi suurella yleisöäänien määrällä, vaikka kappale ei ollut mitenkään erikoinen. Näyttää siltä, että Euroviisuista on tullut paikka osoittaa mieltä Israelin puolesta ja/tai kilpailun vähemmistöteemaa vastaan. Varsinkin somessa moni kertoi äänestävänsä Israelia periaatteen vuoksi ja ärsyttääkseen vihervasemmistolaista mediaa.

Oletan, että eri maiden juutalaiset äänestivät luonnollisesti Israelia. Tähän Euroviisujen vaalijärjestelmässä ei ole varauduttu. Tiedetään, että maat äänestävät usein naapuriaan tai samaa kielialuetta, mutta eri maita yhdistävä uskonto on eri asia. Mahtoiko kukaan EU-alueen juutalainen äänestää muuta kuin Israelia?

Tällä kertaa esiintymisjärjestyksellä ei ollut vaikutusta, korrelaatio on +0,10. Voittaja esiintyi vuorolla 12 ja viimeisenä esiintynyt Itävalta jäi toiseksi viimeiseksi. Kakkospaikan kirous piti kuitenkin pintansa: sen keskimääräinen sijoitus on vertailun huonoin. Nyt toisena esiintynyt Saksa jäi kolmanneksi viimeiseksi.

Maailman onnellisin kansa tuottaa synkkiä menestysbiisejä

Suomalaiset musiikintekijät ovat nykyään kansainvälistä tasoa. Viimeksi aamulla jäin kuuntelemaan radiossa soinutta Behmin uusinta "Syntymäpäivä!" -biisiä, joka on sanoitusta myöten mainio. Miksi ruotsalaiset musiikintekijät menestyvät maailmalla niin paljon suomalaisia paremmin?

Olisiko syynä suomalaisten biisien melankolia? Syntymäpäivän kertojana on nuori nainen, joka kokee epäonnistuneensa elämässä ja vanhemmat ovat samaa mieltä. Siskolla on jo kaksi lasta, itsellä ei edes suhdetta. Ja hauskan ironisesti biisi toteaa, ettei halua mennä kuuntelemaan Behmiä, koska "ei ne itkuvirret varmaan hyvääkään tee".

Toden totta, useimmat listabiisit liittyvät rakkauden loppumiseen tai lähtemiseen. Nyt Iskelmän listan kärkisijoilla ovat mm. mainiot "Viimeinen tanssi" ja "Viimeisiä sanoja". Parin vuoden takainen "Tässäkö tää oli" huvittaa ja miellyttää kuuntelussa vieläkin.

Muistamme kansainvälisesti menestyneen HIMin vuosituhannen alusta. "Join me in death" ja silleen. Ehkä maailmalla ei arvosteta tällaista vaan ihmetellään, miksi maailman onnellisin kansa tuottaa ja rakastaa alakuloista ja epäonnistujista kertovaa musiikkia.

Poikkeuksiakin on. En aluksi pitänyt Käärijän Cha-Cha-Chasta, mutta vaikka UMK:sta on jo yli vuosi, biisin viehätys on vain kasvanut. Sehän on aivan loistava! Lisäksi sanat kertovat ujouden voittamisesta ja kaksin käsin tarttumisesta. Lisää tällaista!

Tätä taustaa vasten Windows95man ja aluksi vitsiltä vaikuttanut No rules! alkaa tuntua hyvältä. Tänään ilmeisesti terapiasta voimia saaneena artisti ilmoitti sittenkin uskaltavansa lähteä Euroviisuihin. 

Jos hän olisi jänistänyt, mikä olisikaan ollut Suomen kakkosvaihtoehto: terapian jälkeen syntynyt Sara Siipolan "Oon paskana". Case in point.

Mieluummin "no rules" kuin "no points".

Lisäys: Unohdin kirjoituksesta hevimusiikin, missä Suomi on maailmankuulu niin laadun kuin bändien määränkin suhteen.