Yhdysvallat on asehistoriansa vanki

Asekulttuuri ja niiden helppo saatavuus on jenkkikulttuuria, eikä suurikaan joukkomurha muuta asenteita aserajoitusten kannalle.

Eurooppalaisten on vaikea ymmärtää jenkkien suhdetta aseisiin, koska kyse on perinteestä ja omasta historiasta. Yhdysvallat on luotu henkilökohtaisilla aseilla. Uudisraivaajat (joita nykyään kutsuisimme kai terroristeiksi) veivät maat paikallisilta asukkailta, ampuivat biisonit lähes sukupuuttoon ja koska kyse oli hurjapäistä sekä pikkurikollisista, tappelivat myös keskenään. Preeriat ja erämaat, joiden yli maahanmuuttajat vaelsivat, olivat armottomia paikkoja.

Niin ikään unohdamme, että metsästys on edelleen yleinen harrastus Yhdysvalloissa. Tässä suhteessa maa muistuttaa Suomea, vaikka tv-sarjoista välittyykin kuva urbaanista ja kaupungistuneesta kansasta.

Yleinen vastaväite on, ettei saatavuudella ole merkitystä, sillä pahikset saavat aina hankittua aseen. Guns don't kill people, people do ja niin edelleen. Tämä on tietenkin roskaa. Jos se pitäisi paikkansa, nykyisetkin aserajoitukset olisivat turhia.

Kuka uskoo, että jos aseita alettaisiin myydä Suomessa ruokakaupoissa, sillä ei olisi vaikutusta? Saatavuudella on merkitystä, sillä kaikki tappajiksi päätyvät eivät ole ammattirikollisia, vaan moni veriteko tehdään suutuspäissä, humalassa tai jopa vahingossa.

Yleinen väite on sekin, että aseita tarvitaan kodin puolustamiseen murtovarkailta. Jossain näin tilaston, jonka mukaan kotien vahingonlaukauksissa kuolee enemmän ihmisiä kuin varkaita. (Lisäys: v. 2012 tapahtui 548 vahinkoa ja 259 itsepuolustuksellista surmaa. Toisen uutisen mukaan aseistetut sivulliset estivät v. 2013 kokonaista kuusi rikosta).

Yhdysvalloissa eniten asekuolemia tapahtuu Alaskassa, missä aseita on ilmeisesti eniten väkilukuun suhteuttuna. Oletan, että kyse on aseiden määrästä eikä alaskalaisten poikkeuksellisesta väkivaltaisuudesta.

Vuonna 2014 USA:n tieliikenteessä kuoli 32 675 ihmistä. Vuonna 2015 aseilla tapettiin 12 223 ihmistä. Kun mukaan lasketaan vahingot, itsemurhat ja muut asekuolemat, uhrien määrä ylittää tieliikenteessä kuolleet.

Toisessa tilastossa näkyy myös Suomi (viimeinen graafi): meillä oli toiseksi eniten asekuolemia, joskin ne olivat lähinnä itsemurhia. Ei silti mikään mairitteleva hopeasija.

Liikenteen turvallisuus on parantunut tasaisesti 1960-luvulta lähtien, mutta asekuolemien määrä on pysynyt samana. Robottiautoja kehitetään, jotta nyt jo turvallinen liikenne saataisiin entistä turvallisemmaksi, mutta aseväkivaltaa pidetään pysyvänä ilmiönä, johon ei edes yritetä tosissaan puuttua.

Orlandon ampuja oli vartiointiliikkeen palveluksessa ja hänellä oli lupa aseisiinsa. Ei siis mitään laittomia, pimeiltä markkinoilta hankittuja. Toisaalta ex-vaimon mukaan mies oli väkivaltainen, uutisten mukaan hän kärsi myös mielenterveysongelmista.

Herää kysymys, eivätkö vartiointiliikkeet tämän paremmin tarkista henkilökuntansa taustoja? Ampuja oli vartioinut työnsä puolesta myös julkisia rakennuksia. Entä jos hän olisi toteuttanut iskunsa silloin?

Hesarin uutisen mukaan terroristiepäilty saa Yhdysvalloissa ostaa aseen. Samaan aikaan NSA haluaa seurata teletunnistetietoja kansallisen turvallisuuden nimissä. Ongelma ja sen ratkaisuyritykset eivät kohtaa millään tasolla, mikä jättää muutoin niin kyvykkäät amerikkalaiset täysin aseettomiksi (no pun intended) tilanteen edessä.

Aseen omistajalle ankara vastuu?

Suomalaisten suhtautuminen aseisiin on vanhaa perua, eikä esi-isiltä periytyvää metsästyskulttuuria saisi rajoittaa. Jos aseet keksittäisiin nyt, ne kiellettäisiin. Tutkanpaljastimetkin on kielletty, vaikka ovat paljon vähemmän vaarallisia.

Asekeskustelu on täynnä huonoja argumentteja, kuten "Jos ihminen haluaa tappaa, hän tekee sen vaikka puukolla". Hyvinkään surmaaja ei olisi pystynyt tekoonsa ilman aseita. Lisäksi teko ei ollut kovin suunnitelmallinen. Ampuma-aseen erikoispiirre on juuri siinä, että se tekee tappamisen aivan liian helpoksi. Hetken päähänpisto tai mielenkuohunta riittää.

"Aseen saa aina jostain, laillisen tai laittoman, joten aselain kiristykset ovat turhia." Jos aselaeilla ei olisi vaikutusta, ne voisi kumota. Olisiko Suomi turvallisempi, jos aseita saisi tavarataloista? Ei varmasti.

"Jos aseet kielletään, pitäisi kieltää myös autot ja veitset, koska niilläkin voi tappaa". Tämä on kaikkein hölmöin argumentti. Autoja ja veitsiä käytetään moneen muuhunkin tehtävään. Aseilla voi ainoastaan tappaa tai harjoitella sitä. Harjoitteluun riittäisi vaaraton ilma-ase, mutta harrastajat vaativat ruutia.

"Yhteiskunnan pitää tunnistaa mielenterveysongelmaiset ja laittaa heidät hoitoon". Yhteiskunnan tulisi tunnistaa sairaat ja tarjota hoitoa joka tapauksessa, ei siksi että heidän pelätään tarttuvan aseisiin. Vaikka jälkiviisaus on helppoa, ongelmatapauksia ei ole helppo tunnistaa etukäteen. Lähipiiri on uutisissa aina yhtä yllättynyt tapahtumista. Miten yhteiskunta voisi tunnistaa vaaralliset ihmiset, elleivät edes ystävät ja sukulaiset pysty siihen? Hyvinkään tapauksessa mikään ei viitannut vakaviin ongelmiin.

Omat argumenttini eivät ole välttämättä sen parempia kuin edellä luettelemani huonot argumentit. Jokainen joukkosurma -- joita on totisesti ollut liian monta viimeisten viiden vuoden aikana -- on erilainen. Mikään yksittäinen muutos ei olisi estänyt niitä kaikkia.

Aseiden saatavuuskaan ei yksinään selitä viimeaikaisia tapahtumia. Aiemmin aseita oli vielä enemmän, eikä niillä silti tehty järjettömiä sivullisten joukkosurmia. Jokin ympäristössä on muuttunut. Elokuvat, väkivaltakulttuuri ja tietokonepelit tulevat ensimmäisenä mieleen. Ajan henkeen kuuluu, ettei niistä mitään saa syyttää eikä ketään syyllistää. Ei ihme, ettei ongelmiin ikinä löydy ratkaisuja.

Kansainväliseen väkivaltaviihteeseen on vaikea puuttua, mutta aseille voisimme yhä tehdä jotain. Miksi esimerkiksi aseen omistamisella ei ole yläikärajaa? Iäkkäiden autoilijoiden ajokunto testataan säännöllisesti, mutta tarvetta kerran hankittuun haulikkoon ei ymmärtääkseni kyseenalaisteta koskaan. Tai miksi nuori saa tappaa aiemmin kuin sekstata? Onko tällainen muinaista perua oleva ikäjärjestys perusteltu 2010-luvulla?

Ainoa itselleni mieleen tuleva toimi on lisätä aseen omistajan vastuuta. Ei riitä, että aseet ovat lukitussa kaapissa jos muut tietävät, mistä avain löytyy. Aseen omistajalla pitäisi viime kädessä olla vastuu sen käytöstä, vaikka varsinainen ampuja olisi joku toinen. Autoista tutun haltijavastuun ulottaminen rikosoikeuteen olisi iso muutos nykyisiin oikeusperiaatteisiin, mutta ei ehkä ihan mahdoton ajatus.

Ns. ankaran vastuun periaate tarkoittaa sitä, että vastuu toteutuu olipa kyse sitten tahallisuudesta, huolimattomuudesta tai puhtaasta vahingosta. Esimerkiksi tietosuojalaki velvoittaa rekisterinpitäjää suojaamaan keräämänsä henkilötiedot niin hyvin, etteivät ne päädy vääriin käsiin huolimattomuuden tai edes tietomurron seurauksena. Jos joku murtautuu tiedostoihin, suojaus on ollut riittämätön ja rekisterinpitäjä voi itse joutua syytteeseen vaikka on samalla myös uhri.

Näin tiukka tulkinta panisi monen miettimään, hankkiako asetta lainkaan siitä seuraavan vastuun vuoksi. Luultavasti syntyisi myös palveluita, jotka myisivät aseiden turvallisia säilytystä kuten erilaiset kotivarastot nyt.

Tämä keino olisi auttanut Hyvinkään ja Oriveden tapauksiin, mutta ei tietenkään kaikkiin. Fakta on, että niin kauan kuin Suomi suhtautuu sallivasti aseisiin ja metsästykseen, tällaisia tapauksia tulee riittämään.

Helppoja ratkaisuja aseisiin ja autoihin

Jokainen toivoo, että vaikeisiin asioihin olisi helppoja ratkaisuja. Ja löytyyhän niitä, kun oikein etsitään.

Hallitus esittää autokouluun neljää lisäopetustuntia, jotka nostavat ajokortin hintaa 250 eurolla. Perusteluna on tietenkin liikenneturvallisuuden parantaminen. Selitys ontuu. Eivät nuoret sen vuoksi ylinopeutta ja kolareita aja, että heiltä puuttuisi osaamista. Kyse on pikemminkin asenteista ja muista vaikeasti ohjattavista motiiveista. Niihin ei vaikuteta ajotunteja lisäämällä.

Järeitä keinoja kyllä olisi: 80-lätkä takaisin, öinen ajokielto, tuplarangaistukset tai kortin ottaminen kuivumaan jo pienestä ylinopeudesta tai rattijuoppoudesta ensimmäisen vuoden aikana.

Kun itse kävin autokoulun, pimeän tai liukkaan kelin opetusta annettiin vain piirtoheittimellä. Auton tankkaamisesta ei koskaan mainittu sanallakaan eikä liioin kerrottu, että ajokortti täytyy aina olla mukana. Näin jälkikäteen em. asiat tuntuvat itsestäänselvyyksiltä, mutta kun aiempaa kokemusta kotoa ei ollut, muistan odottaneeni että niistä ainakin mainittaisiin. Ei mainittu.

Sen jälkeen autot ovat parantuneet, opetusvälineet vaihtuneet kalvoista tietokoneeseen ja opetuksen sisältö huomattavasti laajentunut. Jos tämä ei ole vaikuttanut toivotulla tavalla nuorten onnettomuuksien vähentymiseen, tokkopa sitä tekee neljä lisätuntiakaan.

Toinen deus ex machina oli aselain muutos, joka velvoittaa lääkärit ilmoittamaan mikäli havaitsee henkilön sopimattomaksi aselupaa varten. Kun historian painolastista johtuen aseiden saatavuutta ja käyttöä ei oikeasti haluta rajoittaa, joudutaan turvautumaan pikkunäppäriin ratkaisuihin.

Lakimuutos asettaa lääkärit kohtuuttomaan asemaan. Tavallisen lääkärin pitäisi lyhyen tapaamisen aikana arvioida, onko henkilö henkisesti riittävän tasapainoinen aseen käyttäjäksi. Tehtävä olisi vaikea psykologillekin, vaikka tällä olisi edessään henkilön täydellinen potilaskertomus. Yleislääkärillä ei ole tarvittavaa koulutusta, ei oikeita papereita eikä aikaa.

Muistettakoon, että paikallinen poliisi haastatteli Kauhajoen ampujaa päivää ennen surmatyötä. Vihjeistä ja epäilyistä huolimatta kokenut poliisimies ei pystynyt päättelemään, millaista hirmutekoa mies parhaillaan hautoi mielessään, vaikka Jokelan tapaus oli vielä tuoreessa muistissa. Jos lääkäri tekee vastaavan virheen, häntä itseään voidaan syyttää huolimattomuudesta tai ammattitaidottomuudesta.

Ehdotuksen puoltajat muistuttavat, että lääkäri tekee samanlaisen arvion ajokorttia varten, ja että sitäkin vastustettiin aikoinaan. On kuitenkin aivan eri asia mitata henkilön fyysistä suoriutumista kuin henkistä tilaa. Terveydenhoitajakin osaisi kartoittaa lääkityksen, mitata näkökyvyn ja arvioida ajokortin vaatimusten täyttymisen.

Toivottavasti lääkintöhallitus edes ohjeistaa lääkäreitä arvion tekemiseen. Kriteerien pitäisi olla julkisia, jotta ihmiset eivät turhaan lähde hakemaan lupaa. Olisiko esimerkiksi taipumus masennukseen tai väkivaltaiseen käytökseen riittävä syy luvan epäämiseen? Entä mielialalääkkeen käyttö? Muu lääkitys? Alkoholinkulutus? Harley-Davidson -moottoripyörä? Vai mikä?

Oman etunsa vuoksi lääkärien kannattaa kirjoittaa hullun paperit kaikille aselupaa hakeville.

"Aseet eivät tapa, ihmiset tappavat"

Ihmisiä emme voi kieltää, aseet voimme.

Mihin Suomessa tarvitaan käsiaseita?

Päivän traagiset tapahtumat pakottavat pohtimaan yhteiskunnallisia asioita. Vallalla on ajattelu, jonka mukaan kaiken pitää olla vapaata ja sallittua, eikä mihinkään saa puuttua.

Ainakin itselläni herää kysymys: mihin nyky-Suomessa tarvitaan käsiaseita? Jos kerran tutkanpaljastimet on lailla kielletty, miksi aseet ovat sallittuja?

Aina voi selitellä, että aseet eivät ole vaarallisia ja että vika on ihmisessä. Tänään 10 nuorta ihmistä maksoi tämän selityksen hengellään. Viime marraskuussa seitsemän.

Siksi kysyn uudelleen: mihin tässä maassa tarvitaan käsiaseita?

Käsiaseet pois!. Jos olet samaa mieltä, levitä sanaa eteenpäin.