Kävellen kymppikerhoon

Kävely on helppoa hyötyliikuntaa ja siten tarpeellista meille kaikille, jotka istumme valtaosan työpäivästä tietokoneen ääressä. Olen havainnut aktiivisuusrannekkeen mainioksi motivaattoriksi ja testannut niitä useampia, mm. Fitbitin Surgen ja TomTom Sparkin. Välttämättä ei tarvita edes erillistä laitetta, sillä perusohjelman saa toimimaan pelkässä älypuhelimessa.

Päivittäin pitäisi kävellä vähintään 10 000 askelta, jotta pääsee kymppikerhoon. Kesällä tavoitteen saavuttaminen on helppoa, mutta näin talvella ja erityisesti loskan keskellä vaaditaan pientä kikkailua. Ostoskeskuksen parkkihallissa jätän auton yleensä kauaksi sisäänkäynnistä, jolloin pääsen kävelemään mahdollisimman pitkään sisätiloissa. Jos tavoitteesta uupuu paljon, kävelen myös ostoskeskuksen sisällä ja vaikka kerroksia ympäri.

Kumma kyllä, useimmat muut toimivat juuri päinvastoin. He haluavat autonsa mahdollisimman lähelle sisäänkäyntiä, kilpailevat vapautuvista paikoista hampaat irvessä ja antavat autonsa käydä tyhjäkäynnillä sisätiloissa, vaikka vähän kauempana hallissa olisi runsaasti tilaa.

Miksi jonottaa lähelle ovea kun voi kävellä?

Jonotuksen ymmärtäisi, jos mukana olisi lapsia tai painavia ostoksia, mutta yleensä asiakkaat ovat tavallisia aikuisia ja ostoskärry auttaisi kantamisessa.

Tilaisuuksia kävelyyn on kaikkialla. Esimerkiksi vaihtaessani junaa Pasilassa kävelen toisen kerroksen käytävällä. Jokainen kierros on noin 160 askelta, joten kymmenen kierrosta lisää saldoa jo 1600 askeleella. Aikakin kuluu mukavammin kuin kovalla penkillä istuen. Lentokentän pyöreän parkkihallin ulkokehän sisäreuna on 320 askelta. Siinäkin on hyvä pyörähtää muutama kierros pitkän lennon jälkeen, jos tavoitteesta puuttuu askelia.

Toimistopäivinä tavoite voi mennä niin tiukoille, että viimeiset sadat askeleet pitää ottaa olohuonetta ympäri kiertäen. Kuulin, että joku muukin tekee samoin : -) "Sitä saat, mitä mittaat" -periaate pitää paikkansa. Jos mittaat askelia, saat askelia. Ja fiksuimmat askelmittarit seuraavat myös nukkumista, sykettä, porrasten nousua ym.

Joka päivä voi olla porraspäivä.

Portaita voi käydä nousemassa vaikka kerran tunnissa, vaikka todellista tarvetta ei olisikaan. Liian pitkä istuminen paikoillaan on haitallista, eikä edes raskas liikunta riitä korvaamaan pitkiä istumajaksoja. Säännöllisesti toistuva huomaamaton liikunta on parasta.

Näillä eväillä olen pysynyt kymppikerhossa talven pakkasista ja loskakeleistä huolimatta.

Kuluva päivä 16.2. on jo voiton puolella sekin (6300 askelta ja 48 kerrosta)

Syksyllä askelmäärät pysyvät korkeina luonnostaan:

Kaunis syksy ja raikas ilma houkuttelevat kävelemään vaikka työmatkoja

Ja kun data on kerran kerätty, sitä voi hyödyntää monella tavalla, esimerkiksi lataamalla se Exceliin omia analyysejä varten.

Vielä yksi vinkki: Fitbitin rannekkeet tuntuvat olevan muita armeliaampia - ne laskevat askeleiksi sellaisetkin liikkeet, joita muut eivät huomioi. Fitbitillä kymppikerhoon pääsy saattaa olla muita helpompaa, mikä välttämättä ole hyvä asia. Askelmittaus on aina suhteellista eikä absoluuttista, sillä askeleella ei ole virallista määritelmää.

Laiskat britit ajavat välttääkseen 20 minuutin kävelyn (Daily Mail 2.5.2016).

Tietoturvauutiset tekevät kärpäsestä härkäsen

Tietoturva on tärkeä aihe, jota kenenkään ei ole varaa ottaa kevyesti. Mutta tietoturva on tänään paljon muutakin -- se on bisnes ja uutisaihe, jossa pelolla on oma roolinsa.

Media uutisoi kärkkäästi eksoottisia tietoturvauhkia, koska ne ruokkivat mielikuvitusta ja keräävät hyvin klikkejä. Näkyvyys on tärkeää myös tutkijoille, sillä se helpottaa rahoituksen saamista ja palkkaneuvotteluja. Pelko myy niin tuotteita kuin tutkijoitakin.

Jos mediaan olisi luottaminen, netti olisi romahtanut jo vuosia sitten. Juuri niinhän suomalainen tietoliikenneprofessori ennusti kymmenkunta vuotta sitten ja media tarttui hanakasti ennusteeseen. Professori antoi vuonna 2004 netille kaksi vuotta elinaikaa. Nyt on kulunut jo yksitoista, ja vieläkin netti on pystyssä. Ainakin yleensä, pieniä katkoja lukuunottamatta. Riskit, turva-aukot ja yleisen huolimattomuuden tietäen on hämmästyttävää, että melkein kaikki toimii normaalisti.

Viime vuosina on peloteltu autojen tietoturvapuutteilla. Aluksi julkisuutta saaneissa uutisissa jätettiin mainitsematta muuan oleellinen tieto: "hakkeri" istui auton sisällä ja oli kytkenyt läppärinsä suoraan tietoliikenneväylään. Ei ihme, että hän pystyi vaikuttamaan auton toimintoihin.

Sittemmin autojen tietotekniikka on kehittynyt ja aitojakin haavoittuvuuksia on löytynyt. Kohu-uutisista huolimatta auto on tietoturvan näkökulmasta yksi turvallisimmista paikoista. Tivi julkaisi eilen poikkeuksellisen uutisen, joka vähätteli autojen tietoturvauhkien vaarallisuutta.

Selvää on, että älypuhelimen yhdistyessä autoon (Android Auto ja Applen CarPlay) riski kasvavat, joten ne pitää ottaa vakavasti. Turva-aukkojen vaarallisuutta kuitenkin vähentää se, että niitä on vaikea hyödyntää kaupallisesti tai muutenkaan järkevästi. Hakkerien mielenkiinto kohdistuu ensi sijassa nettiliikenteeseen, ei autojen suistamiseen ojaan tai valojen vilkutteluun. Autojen häirintä kiinnostaa korkeintaan häiriintyneitä, pilailijoita tai ehkä tulevia terroristeja. Mutta heillekin on tuottoisampia kohteita kuin käydä yksittäisten autojen kimppuun.

Viime viikon uutinen kertoi, miten aktiivisuusranneke voisi saada lenkkipolulla viruksen ja tartuttaa haittaohjelman kotikoneeseen tietojen synkronoinnin yhteydessä. Totuus on tarua tylsempi, kuten tietoturvauutisissa usein muutenkin.

Fitbitin hallintaohjelmasta on myös universaali Windows 10 -versio.

Vaikka tietoturvatutkija onnistui tallentamaan 17 tavua dataa Fitbit-rannekkeen muistiin ja lukemaan sen takaisin, kyse on nimenomaan datasta. Haittaohjelma edellyttäisi, että ranneke saataisiin suorittamaan data koodina, ja silloin 17 tavua olisi liian vähän toimivaa ohjelmaa varten. Lisäksi pitäisi keksiä tapa, jolla sama data tietokoneelle siirrettynä saataisiin suoritettavaksi koodiksi. Uhka on siis vähintäänkin teoreettinen. Tämän selvittyä Tivi julkaisi aiheesta toisen uutisen.

"Haavoittuvuuden" esitelleen hakkeritar Axelle Apvrillen kalvot aiheesta ovat osoitteessa http://2015.hack.lu/archive/2015/fitbit-hacklu-slides.pdf ja niissä on kiinnostavaa tietoa rannekkeen kiihtyvyysanturien mittauksista sekä rannekkeen ja tietokoneen välisestä tiedonsiirrosta. Sivulla 18 on näppärä ajatus lukita tietokone automaattisesti kun Bluetooth-yhteys rannekkeeseen katkeaa. Idea ei ole aivan uusi, mutta sen yhdistäminen aktiisivuusrannekkeeseen nähdäkseni on.

Aktiivisuusrannekkeiden tietoturvaan kannattaa kiinnittää huomiota, varsinkin jos niillä kerättyä dataa aletaan käyttää vakuutusten hinnoitteluun. Silloin hakkerointiin syntyy taloudellinen kannustin. Niin ikään pilveen kerääntyvät syke-, liikunta- ja unitiedot voivat olla kaupallisesti haluttuja.