Ransom_man kertoo Kivimäen hakkerihistorian, ja se on karmea

Tor-verkon syvissä vesissä uinut ja niistä raportoinut toimittaja Aarno Malin on tehnyt kirjan Aleksanteri Kivimäestä ja tämän hakkeriurasta. Kirja päättyy Vastaamon oikeudenkäyntiin käräjäoikeudessa ja epäilyihin vielä uusista kansainvälisistä rikoksista. Vastaamon tapaus menee hovioikeuteen ja todennäköisesti Kivimäki jatkaa nettirikoksilla rahoitettua luksuselämäänsä heti, kun vapautuu vankilasta.

Ransom_man: Vastaamon tapaus ja Aleksanteri Kivimäen hakkerihistoria.

Malin on tehnyt ison työn selvitellessään Kivimäen poikkeuksellista hakkeriuraa, joka alkoi jo nuorena. Ensimmäinen tuomio tuli 15-vuotiaana tuhansista tietomurroista. Tai no, eihän se mikään oikea tuomio ollut. Ehdollisena nuorelle henkilölle määrätty vankeustuomio ei tuntunut miltään, eikä ilmeisesti vaikuttanut mihinkään, koska Kivimäki jatkoi puuhiaan entiseen malliin.

Malinin kirja kuvaa havainnollisesti, miten Kivimäen nuorena tekemät verkkorötökset olivat raakaa kiusantekoa ja häiriköintiä, joiden uhrit olivat usein Yhdysvalloissa. Tällaisena kuvaus on puistattava kertomus digiajan vaaroista. Tekijä voi olla tuhansien kilometrien päässä, ja ainakin Suomesta tehtynä lain kouran ulottumattomissa. 

Toistuvista törkeistä tempuista huolimatta Kivimäen saamat rangaistukset olivat mitättömän pieniä, mitä Yhdysvalloissa sijainneet uhrit syystäkin ihmettelivät. Osa jutuista kuivui eri syistä kasaan. Kivimäki pääsi niistä kuin koira veräjästä. Vastaamon runsaan kuuden vuoden tuomio on ensimmäinen, joka oikeasti tuntuu - ja siitäkin Kivimäki istuu vain puolet, koska on lain edessä "ensikertalainen". 

Malinin kirja kuvaa kiinnostavasti tekoja ja niiden selvittelyä. Todennäköisesti mukana eivät ole läheskään kaikki Kivimäen tempaukset, sillä kirjoittaja on pitäytynyt vain tapauksissa, joista on riittävän vahvaa näyttöä. Huvittavana yksityiskohtana mainitaan Antti Kurittu, joka kuulusteli nuorta Kivimäkeä poliisina, ja oli Vastaamon tietomurron jälkeen selvittämässä digitaalisia jälkiä siirryttyään Nixun palvelukseen. Piirit ovat pienet.

Itselle jää vaikutelma, että KRP arvasi heti Vastaamon tietomurtajan henkilöllisyyden, mutta esitti tutkinnallisista syistä tietämätöntä. Näytön kerääminen vei oman aikansa, samoin väärillä passeilla liikkuneen Kivimäen pidättäminen.

Kirja auttaa ymmärtämään ristiriitaa, joka itseäni on aina kummastuttanut: miksi Kivimäki alkoi kiristää Vastaamoa ja tökerösti myös sen asiakkaita, vaikka hänellä oli varaa luksuselämään, ykkösluokan hotelleihin, bisnesluokan lentoihin ja kalliisiin autoihin. Kivimäen tapaiselle tekijälle kaikki on vain loputonta pilaa, eikä uhrien tuntemuksilla ole mitään merkitystä.

Vastaamon oikeudenkäynti käsittelevä luku ei sisällä juurikaan uutta sellaiselle, joka on seurannut tapahtumia mediasta. Kirjan loppupuoli herättää vahvan epäilyn Kivimäen kytkeytymisestä pimeän verkon huumekauppojen huijaukseen, josta hän mahdollisesti ansaitsi miljoonien eurojen arvosta kryptovaluuttaa.

Ransom_man on pelottava muistutus siitä, millaisen voiman digiaika vapauttaa nuorille, joilla ei ole normaaleja sosiaalisia pidäkkeitä. Toivottavasti myös lainsäätäjät ottavat kirjasta opikseen. Verkkorikollisuus ei ole nuorten puuhastelua vaan tekoja, jotka voivat pilata ihmisen elämän, eivätkä rangaistukset kiinni saaduille tekijöille ole missään suhteessa aiheutettuun vahinkoon.

Aarno Malin: Ransom_man, Vastaamon tapaus ja Aleksanteri Kivimäen hakkerihistoria, Atena-kustannus, 176 sivua, 31,90 euroa. Kustantajan sivu.