Greta Thunberg purjehtii parhaillaan Monacon prinssin veneellä Atlantin yli, koska haluaa välttää lentämistä. Nuoren tytön nousu ilmastonmuutoksen keulakuvaksi on herättänyt sekä ihastusta että ärsytystä, varsinkin meissä ns. setämiehissä.
Juuri sopivasti ilmestyi suomeksi kirja "Sydämen asioita - perhe ja planeetta kriisissä", jonka kirjoittajiksi on merkitty koko perhe, mutta joka käytännössä puhuu äidin äänellä.
Äiti Malena Ernman onkin melkoinen persoona: kansainvälisen uran tehnyt oopperalaulaja (mezzosopraano), joka edusti Ruotsia vuoden 2009 Euroviisuissa Moskovassa. Kappale La Voix oli mielestäni hyvä, vaikka jäikin häntäpäähän.
Äiti kertoo kärsineensä nuorena bulimiasta, aikuisena ADHD:stä, ja kertoo laulajanuran pelastaneen hänet. Greta-tyttärellä on diagnosoitu Aspergerin syndrooma, vakava syömishäiriö ja selektiivinen mutismi. Pikkusiskolla Beatalla on ADHD-piirteitä aspergerista, pakko-oireista ja uhmakkuushäiriöistä.
Kuvaukset nuoren Gretan ahdistuksesta ja anoreksiasta ovat pysäyttäviä. Tyttö uhkasi kuolla nälkään, kun mikään ei kelvannut. Terapian jälkeen perhe ryhtyi pitämään kirjaa tytön syömisestä. Banaaniin saattoi kulua 25 minuuttia, yhteen avokadoon ja 25 grammaan riisiä 30 minuuttia. Viiteen gnocchiin kului pahimmillaan 2 tuntia ja 10 minuuttia.
Äiti kauhistelee, miten paljon ruotsalaisilla tytöillä ja naisilla on psyykkisiä ongelmia ("huonoiten voivat tytöt ja nuoret naiset, joista 16 prosentilla on ollut jonkinlainen nuorisopsykiatrinen hoitokontakti"), ja miten huonosti ADHD:tä osataan diagnosoida. "Kuinka tyttö voisi sopia malleihin ja kriteereihin, jotka on laadittu pojille?", hän kysyy (s. 175).
Perheessä vain isä Svante tuntuu normaalilta, mutta hän on kirjassa sivuosassa. Isä toimii lähinnä perheen naisväen avustajana ja autonkuljettajana, sillä äidillä ei ole edes ajokorttia. (Tässä meidän miesten tulevaisuudenkuva, huh!).
Isä Svante on saanut nimensä Svante Arrheniuksesta (1859-1927), jolle hän on sukua. Arrhenius oli tunnettu kemisti, joka ensimmäisenä tutki kasvihuoneilmiötä ja hiilidoksidin vaikutusta. Voi siis sanoa, että Gretallakin on ilmastonmuutosasiat verenperintönä.
Kirja koostuu lyhyistä luvuista (kohtauksista, oopperatyyliin). Äiti kertoo havahtuneensa siihen, millaista elämää hän on ruotsalaisen yhteiskunnan luksuslapsena saanut viettää lentämällä mm. Tokioon yhtä konserttia varten.
Kohtaukset ovat kuin päiväkirjamerkintöjä, eikä niistä täysin selviä, miten Greta löysi pelastuksen ilmastomuutoksesta. Siihen paneutuminen auttoi hänet voittoon psyykkisistä ongelmista ja palautti mm. kyvyn puhua tuntemattomien ihmisten kanssa.
Gretan tie kuuluisuuteen alkoi 15-vuotiaana 20.8.2018, kun hän nousi tuntia normaalia aikaisemmin, tulosti sata lehtistä kirjoittamastaan 5303 merkkiä pitkästä tekstistä, ja lähti jakamaan niitä valtiopäivätalon lähelle. Hänen koululakkonsa oli alkanut. Isä oli taustalla katsomassa, että kaikki sujui hyvin.
Ohikulkijat alkoivat jakaa kuvaa ilmastolakkoon menneestä tytöstä Twitterissä. Yhtäkkiä hänen 20 instagram-seuraajansa määrä moninkertaistui ja tv-ryhmät ilmestyivät paikalle. Greta istuu kylttinsä kanssa liikkumatta suurta seinää vasten. Löydettyään kutsumuksensa Gretan vointi alkoi parantua. Äiti kirjoittaa suivaantuneensa niille, jotka vähättelevät lakkoa somessa: "Greta ei uhrannut neljää viittä helvetillistä vuotta elämästään hengenvaarallisten häiriöiden teeskentelyyn vain päästäkseen käynnistämään maailman ovelimman salajuonen". (s. 249).
Perheen suhteet saattoivat vähän nopeuttaa julkisuusprosessia. Edellisviikolla elokuvantekijä Peter Modestij sai kuulla lakkoajatuksesta, kun hän soitti äidille jatkaakseen keskustelua työn alla olevasta elokuvakäsikirjoituksesta. Perhe oli lukenut talvella käsikirjoituksen. Greta muistutti kovasti hänen tulevan kokoillan elokuvansa päähenkilöä (s. 237). Niinpä Peter sai erään tuotantoyhtiön kuvaamaan Gretan koululakkoa kahden päivän ajan.
Kirjassa vuorottelevat arkiset tapahtumat, tyttöjen sairaudet ja Malenan oma julistus ilmastonmuutoksen vastaisen taistelun kiireellisyydestä ja välttämättömyydestä. Joukossa on hyviä havaintoja ("tietämättömyys on uusi valuuttamme", "koskaan ei ole liian myöhäistä tehdä niin paljon kuin pystymme"), mutta jatkuva toistaminen tilanteen vaarallisuudesta alkaa tuntua puuduttavalta ja osa väitteistä kuulostaa oudolta, kuten:
"Luen, että lentäessä täytyy vetää ikkunan muoviverho alas lähdön ja laskeutumisen aikana, jotta säästettäisiin lentokoneen ilmastoimiseen kuluvaa polttoainetta." (s. 167)
"Hakkuiden jäljiltä sademetsät eivät enää pysty sitomaan hiilidioksidia vaan päästävät ilmoille valtavia määriä tätä ainetta, joka vähitellen myrkyttää ilmakehtän." (s. 101) Hiilidioksidi ei kuitenkaan ole myrkkyä, vaan elintärkeää kasveille.
Eniten ihmettelin väitettä jonka mukaan "Ruotsissa yleisradioyhtiö [ei] koske ilmastokysymykseen tikullakaan" (s. 225). Onko SVT tosiaan eri linjoilla kuin Yle, joka käsittelee ilmastonmuutosta joka päivä jossain ohjelmassaan? Eikö Malena oikeasti ollut kuullut ilmastonmuutoksesta nykyistä kohua aiemmin? Vai eikö hän välittänyt?
Tekstistä huomaa, että Malena on ympäri maailman lennettyään ja ruotsalaisuuden yltäkylläisyydestä nautittuaan kokenut herätyksen ja huomannut oman elämäntapansa kestämättömyyden. Oman -- ja etenkään muiden ruotsalaisten -- ylikulutuksen lopettaminen ei kuitenkaan ole helppoa. Ruotsalaiset lentävät shoppailemaan New Yorkiin ja talvilomalle Thaimaahan, koska heillä on siihen varaa.
Teksti on kirjoitettu kesän 2018 hellekauden aikaan, mikä Malenasta tuntuu tuhon alkusoitolta ("Kebnekaisella oli eilen 25 astetta lämmintä"). Tänä kesänä kirjan tunnelma olisi saattanut olla vähemmän dramaattinen.
Kirjan käännös on sujuvaa ja huolellista työtä, vain muutama sanavalinta pistää silmään (Tuhkimo-operetti? Hyveliputus).
Gretan purjevene vaatii miehistön, joka lentää Amerikkaan tuodakseen veneen takaisin. Isä on matkalla mukana, samoin dokumenttikuvaaja. Moni ajattelee, että tyttö on oikealla asialla, mutta muiden ohjattavissa. He muistavat oman nuoruutensa taistelut Neuvostoliiton puolesta tai ydinvoimaa vastaan. Idealismi ja ehdottomuus kuuluvat nuoruuteen, vähättely ja kyynisyys vanhuuteen.
Malena ei sanojaan säästele: "Kiehtova ilmiö on myös se, että he [ne, joilla on onni kuulua pieneen, valikoituneeseen etuoikeutettujen joukkoon] ovat onnistuneet saamaan puolelleen niin monia vihaisia, katkeria, alipalkattuja ja hyväksikäytettyjä valkoisia miehiä... jos vallitseva maailmanjärjestys tekee sinusta voittajan, haluat tietenkin puolustaa sitä mahdollisimman pitkälle." (s. 263)
Kyynisille setämiehille sopii lause kirjan sivulta 174: "Kun on tottunut olemaan etuoikeutettu, tasa-arvo tuntuu sorrolta".
Kirjan loppuun on koottu Gretan arvovaltaisilla foorumeilla pitämiä ilmastopuheita. Ne olisi kannattanut jättää pois, sillä puheet ovat melkein toistensa kopioita ja niissä toistuvat samat fraasit: nyt on kiire, ilmastonmuutos pitää pysäyttää, tulevaisuus on vaarassa. Greta on alarmisti par excellence, eikä hänellä ole tarjota aiheeseen mitään uutta ajatusta tai näkökulmaa. Gretan sanoman erottaa tuhansista samanlaisista vain se, että hän on 16-vuotias tyttö, joka on omistautunut täysin aiheeseen ja keksinyt koululakon. Häntä kuunnellaan vain siksi, että hän on... se maailmankuulu tyttö.
Lisäys 29.8.2019: Helsingin Sanomat osoittaa huonoa journalismia. Nuori kulttuuritoimittaja Arla Kanerva on tehnyt kirjan varjolla jutun, jossa kirja on sivuosassa. Juttu keskittyy Thunbergin purjehdusmatkaan ja häneen kohdistuneeseen epäasialliseen kritiikkiin. Kulttuuritoimittajan oma, myötäsukainen asenne Thunbergia kohtaan värittää juttua. Toimituksen olisi pitänyt puuttua asiaan. Kirja olisi ansainnut arvostelun kulttuurisivuille, tämä juttu olisi kuulunut ulkomaan tai ympäristön sivuille.
Lisäys 2.9.2019: Gretan purjehdustempauksen jälkeen on keskusteltu siitä, onko kaikki vain laskelmoitua julkisuudentavoittelua. Ei ole. Uskon, että Gretan ilmastohuoli on aitoa ja sisäsyntyistä. Vanhempien julkkisasema teki huolesta ilmiön ja tytöstä lapsitähden. Tavallinen Perus-Svensson olisi haettu kouluun pakolla ja ilmastolakkoa olisi pidetty lapsellisena hölmöilynä. Tässä suhteessa Greta sai erikoiskohtelun. Asia on hyvä ja julkisuus saa meidät kaikki pohtimaan co2-päästöjämme, mutta Gretalle itselleen tästä kaikesta voi tulla vielä ongelmia. Harva lapsitähti on pystynyt elämään normaalin elämän, eikä Gretan Asperger ainakaan helpota tilannetta.
Muokattu 6.9.2019
Juuri sopivasti ilmestyi suomeksi kirja "Sydämen asioita - perhe ja planeetta kriisissä", jonka kirjoittajiksi on merkitty koko perhe, mutta joka käytännössä puhuu äidin äänellä.
 |
| Sydämen asioita - perhe ja planeetta kriisissä. |
Äiti kertoo kärsineensä nuorena bulimiasta, aikuisena ADHD:stä, ja kertoo laulajanuran pelastaneen hänet. Greta-tyttärellä on diagnosoitu Aspergerin syndrooma, vakava syömishäiriö ja selektiivinen mutismi. Pikkusiskolla Beatalla on ADHD-piirteitä aspergerista, pakko-oireista ja uhmakkuushäiriöistä.
Kuvaukset nuoren Gretan ahdistuksesta ja anoreksiasta ovat pysäyttäviä. Tyttö uhkasi kuolla nälkään, kun mikään ei kelvannut. Terapian jälkeen perhe ryhtyi pitämään kirjaa tytön syömisestä. Banaaniin saattoi kulua 25 minuuttia, yhteen avokadoon ja 25 grammaan riisiä 30 minuuttia. Viiteen gnocchiin kului pahimmillaan 2 tuntia ja 10 minuuttia.
Äiti kauhistelee, miten paljon ruotsalaisilla tytöillä ja naisilla on psyykkisiä ongelmia ("huonoiten voivat tytöt ja nuoret naiset, joista 16 prosentilla on ollut jonkinlainen nuorisopsykiatrinen hoitokontakti"), ja miten huonosti ADHD:tä osataan diagnosoida. "Kuinka tyttö voisi sopia malleihin ja kriteereihin, jotka on laadittu pojille?", hän kysyy (s. 175).
Perheessä vain isä Svante tuntuu normaalilta, mutta hän on kirjassa sivuosassa. Isä toimii lähinnä perheen naisväen avustajana ja autonkuljettajana, sillä äidillä ei ole edes ajokorttia. (Tässä meidän miesten tulevaisuudenkuva, huh!).
Isä Svante on saanut nimensä Svante Arrheniuksesta (1859-1927), jolle hän on sukua. Arrhenius oli tunnettu kemisti, joka ensimmäisenä tutki kasvihuoneilmiötä ja hiilidoksidin vaikutusta. Voi siis sanoa, että Gretallakin on ilmastonmuutosasiat verenperintönä.
Kirja koostuu lyhyistä luvuista (kohtauksista, oopperatyyliin). Äiti kertoo havahtuneensa siihen, millaista elämää hän on ruotsalaisen yhteiskunnan luksuslapsena saanut viettää lentämällä mm. Tokioon yhtä konserttia varten.
Kohtaukset ovat kuin päiväkirjamerkintöjä, eikä niistä täysin selviä, miten Greta löysi pelastuksen ilmastomuutoksesta. Siihen paneutuminen auttoi hänet voittoon psyykkisistä ongelmista ja palautti mm. kyvyn puhua tuntemattomien ihmisten kanssa.
Gretan tie kuuluisuuteen alkoi 15-vuotiaana 20.8.2018, kun hän nousi tuntia normaalia aikaisemmin, tulosti sata lehtistä kirjoittamastaan 5303 merkkiä pitkästä tekstistä, ja lähti jakamaan niitä valtiopäivätalon lähelle. Hänen koululakkonsa oli alkanut. Isä oli taustalla katsomassa, että kaikki sujui hyvin.
Ohikulkijat alkoivat jakaa kuvaa ilmastolakkoon menneestä tytöstä Twitterissä. Yhtäkkiä hänen 20 instagram-seuraajansa määrä moninkertaistui ja tv-ryhmät ilmestyivät paikalle. Greta istuu kylttinsä kanssa liikkumatta suurta seinää vasten. Löydettyään kutsumuksensa Gretan vointi alkoi parantua. Äiti kirjoittaa suivaantuneensa niille, jotka vähättelevät lakkoa somessa: "Greta ei uhrannut neljää viittä helvetillistä vuotta elämästään hengenvaarallisten häiriöiden teeskentelyyn vain päästäkseen käynnistämään maailman ovelimman salajuonen". (s. 249).
Perheen suhteet saattoivat vähän nopeuttaa julkisuusprosessia. Edellisviikolla elokuvantekijä Peter Modestij sai kuulla lakkoajatuksesta, kun hän soitti äidille jatkaakseen keskustelua työn alla olevasta elokuvakäsikirjoituksesta. Perhe oli lukenut talvella käsikirjoituksen. Greta muistutti kovasti hänen tulevan kokoillan elokuvansa päähenkilöä (s. 237). Niinpä Peter sai erään tuotantoyhtiön kuvaamaan Gretan koululakkoa kahden päivän ajan.
Kirjassa vuorottelevat arkiset tapahtumat, tyttöjen sairaudet ja Malenan oma julistus ilmastonmuutoksen vastaisen taistelun kiireellisyydestä ja välttämättömyydestä. Joukossa on hyviä havaintoja ("tietämättömyys on uusi valuuttamme", "koskaan ei ole liian myöhäistä tehdä niin paljon kuin pystymme"), mutta jatkuva toistaminen tilanteen vaarallisuudesta alkaa tuntua puuduttavalta ja osa väitteistä kuulostaa oudolta, kuten:
"Luen, että lentäessä täytyy vetää ikkunan muoviverho alas lähdön ja laskeutumisen aikana, jotta säästettäisiin lentokoneen ilmastoimiseen kuluvaa polttoainetta." (s. 167)
"Hakkuiden jäljiltä sademetsät eivät enää pysty sitomaan hiilidioksidia vaan päästävät ilmoille valtavia määriä tätä ainetta, joka vähitellen myrkyttää ilmakehtän." (s. 101) Hiilidioksidi ei kuitenkaan ole myrkkyä, vaan elintärkeää kasveille.
Eniten ihmettelin väitettä jonka mukaan "Ruotsissa yleisradioyhtiö [ei] koske ilmastokysymykseen tikullakaan" (s. 225). Onko SVT tosiaan eri linjoilla kuin Yle, joka käsittelee ilmastonmuutosta joka päivä jossain ohjelmassaan? Eikö Malena oikeasti ollut kuullut ilmastonmuutoksesta nykyistä kohua aiemmin? Vai eikö hän välittänyt?
Tekstistä huomaa, että Malena on ympäri maailman lennettyään ja ruotsalaisuuden yltäkylläisyydestä nautittuaan kokenut herätyksen ja huomannut oman elämäntapansa kestämättömyyden. Oman -- ja etenkään muiden ruotsalaisten -- ylikulutuksen lopettaminen ei kuitenkaan ole helppoa. Ruotsalaiset lentävät shoppailemaan New Yorkiin ja talvilomalle Thaimaahan, koska heillä on siihen varaa.
Teksti on kirjoitettu kesän 2018 hellekauden aikaan, mikä Malenasta tuntuu tuhon alkusoitolta ("Kebnekaisella oli eilen 25 astetta lämmintä"). Tänä kesänä kirjan tunnelma olisi saattanut olla vähemmän dramaattinen.
Kirjan käännös on sujuvaa ja huolellista työtä, vain muutama sanavalinta pistää silmään (Tuhkimo-operetti? Hyveliputus).
Gretan purjevene vaatii miehistön, joka lentää Amerikkaan tuodakseen veneen takaisin. Isä on matkalla mukana, samoin dokumenttikuvaaja. Moni ajattelee, että tyttö on oikealla asialla, mutta muiden ohjattavissa. He muistavat oman nuoruutensa taistelut Neuvostoliiton puolesta tai ydinvoimaa vastaan. Idealismi ja ehdottomuus kuuluvat nuoruuteen, vähättely ja kyynisyys vanhuuteen.
Malena ei sanojaan säästele: "Kiehtova ilmiö on myös se, että he [ne, joilla on onni kuulua pieneen, valikoituneeseen etuoikeutettujen joukkoon] ovat onnistuneet saamaan puolelleen niin monia vihaisia, katkeria, alipalkattuja ja hyväksikäytettyjä valkoisia miehiä... jos vallitseva maailmanjärjestys tekee sinusta voittajan, haluat tietenkin puolustaa sitä mahdollisimman pitkälle." (s. 263)
Kyynisille setämiehille sopii lause kirjan sivulta 174: "Kun on tottunut olemaan etuoikeutettu, tasa-arvo tuntuu sorrolta".
Kirjan loppuun on koottu Gretan arvovaltaisilla foorumeilla pitämiä ilmastopuheita. Ne olisi kannattanut jättää pois, sillä puheet ovat melkein toistensa kopioita ja niissä toistuvat samat fraasit: nyt on kiire, ilmastonmuutos pitää pysäyttää, tulevaisuus on vaarassa. Greta on alarmisti par excellence, eikä hänellä ole tarjota aiheeseen mitään uutta ajatusta tai näkökulmaa. Gretan sanoman erottaa tuhansista samanlaisista vain se, että hän on 16-vuotias tyttö, joka on omistautunut täysin aiheeseen ja keksinyt koululakon. Häntä kuunnellaan vain siksi, että hän on... se maailmankuulu tyttö.
Lisäys 29.8.2019: Helsingin Sanomat osoittaa huonoa journalismia. Nuori kulttuuritoimittaja Arla Kanerva on tehnyt kirjan varjolla jutun, jossa kirja on sivuosassa. Juttu keskittyy Thunbergin purjehdusmatkaan ja häneen kohdistuneeseen epäasialliseen kritiikkiin. Kulttuuritoimittajan oma, myötäsukainen asenne Thunbergia kohtaan värittää juttua. Toimituksen olisi pitänyt puuttua asiaan. Kirja olisi ansainnut arvostelun kulttuurisivuille, tämä juttu olisi kuulunut ulkomaan tai ympäristön sivuille.
Lisäys 2.9.2019: Gretan purjehdustempauksen jälkeen on keskusteltu siitä, onko kaikki vain laskelmoitua julkisuudentavoittelua. Ei ole. Uskon, että Gretan ilmastohuoli on aitoa ja sisäsyntyistä. Vanhempien julkkisasema teki huolesta ilmiön ja tytöstä lapsitähden. Tavallinen Perus-Svensson olisi haettu kouluun pakolla ja ilmastolakkoa olisi pidetty lapsellisena hölmöilynä. Tässä suhteessa Greta sai erikoiskohtelun. Asia on hyvä ja julkisuus saa meidät kaikki pohtimaan co2-päästöjämme, mutta Gretalle itselleen tästä kaikesta voi tulla vielä ongelmia. Harva lapsitähti on pystynyt elämään normaalin elämän, eikä Gretan Asperger ainakaan helpota tilannetta.
Muokattu 6.9.2019
14 kommenttia:
Niin, tämä Greta omannee jotain ylimaallisia kykyjä. Hän kuulemma pystyy näkemään hiilidioksidin ilmassa; täysin läpinäkyvän kaasun, jonka pitoisuus on noin 0,04%. Me muut kuolevaiset näemme kyllä paljon tärkeämmän kasvihuonekaasun, vesihöyryn, varsinkin kun se muodostaa pilviä. Joo eikun oikeasti Greta kyllä vähän säälittää; lapsiparka, jota erinäiset hyväksikäyttäjät ja muut niljakkeet vievät kuin mätää kukkoa. Kuittailua tulee kyllä riittämään lopuksi ikää, kun tämä CO2 kupla jonain päivänä puhkeaa.
Tiedollisesti ottaen -- tarkoitan siis tiedollisen kognition kannalta -- anorektikon käpertyminen itsetuhoon on kuolemankultille omistautumista. Ja sellaisena siis yhteys "ilmastomuutoksessa" manifestoituvaan eskatologiseen maailmanloppuun on ihan samaa sukua.
Ei siis psykologisesti ottaen mikään ihme, että juuri "ilmastonmuutos" pelasti Gretan. Huomauttaa voisi siitä, että on se pelastanut erinäisiä muitakin "vihreään ajatteluun" ajautuneita. Voi jopa kysyä, mahtaisiko koko "vihreää aatetta" olla olemassakaan ellei maallistuneessa maailmassamme tarvittaisi myös kaiken huolettomuuden ja iloluontyoisuuden vastapainoa -- kuoleman uhkaa ja maailmanlopun ennustusta.
Onko ihmiskunta, mikään kulttuuri tai yhteisö, mikään aika koskaan elänyt ilman jotain tuhon uhkaa, ilman kaikkia lopulta tasapäistävää maailmanlopun mielikuvaa?
Mercedes-Benzin mainoslausetta lainatakseni: "maailma tarvitsee esikuvia".
Greta noudattaa ilmastokriisin torjunnan ohjeiden jokaista pykälää tarkalleen. Ja hänen täytyy, jottei hänen omilta puheiltaan menisi pohja. Ja se vetoaa ihmisiin. Tämä ei ole suinkaan vailla ennakkotapausta, vastaavat aatteelleen omistautuneet ihmiset ovat ennenkin olleet ihmisille roolimalleina joiden vaikutus on ollut jopa maailmanlaajuinen, vaikka vain harvat ovat edes yrittäneet seurata heidän äärimmäistä aatteen toteuttamistaan. Mahatma Gandhi olisi ehkä erinomaisin esimerkki.
Gandhille löytyi vastustajia joille oikeudenmukaisuus ei kelvannut. Gandhissa itsessään ei ollut vikaa osoitettavaksi, joten hänestä täytyi keksiä perättömiä tarinoita. Eikä niistäkään ollut apua kun väitteille ei ollut totuuspohjaa. Gretan jokainen twiitti saa läjän kommentteja joiden kirjoittajat muistuttavat miten Greta "lentää kertomassa ilmastonmuutoksesta" tai sitten kertovat perättömiä juttuja joiden mukaan Gretan vanhemmat "tahkoavat tyttärellään miljoonia" tai joiden mukaan Greta "väittää pystyvänsä näkemään hiilidioksidin ilmasta". Historia toistaa itseään.
Ei, en tarkoita että lettipäinen Greta Thunberg on kaljupäisen Mahatma Gandhin uudelleensyntymä. Tarkoitan että samalla tavalla kuin Gandhin äärimmäisyyteen viety toisten osaan asettautuminen vetosi ihmisiin ja sai heidät yrittämään toimia paremmin, myös Gretan äärimmäinen lentämisestä kieltäytyminen ja täysveganismi vetoaa ihmisiin ja saa heidät tekemään edes vähän ilmastokriisin torjumiseksi.
Ja tiedoksi sille porukalle joka täälläkin on jo aloittanut kommentointinsa: Greta ei ole "uhri" joka on "pakotettu" nykyiseen rooliinsa. Lykkyä tykö vaan kun yritätte pakottaa Asperger-nuoren tekemään mitään sellaista mitä hän ei halua tehdä. Ettekä pärjää enää pelkällä onnella jos aiotte pakottaa Asperger-nuoren pitämään puheen ihmisjoukolle silloin kun hän ei tahdo. (Ja haasteen edessä olette siinäkin jos yritätte estää häntä tekemästä jotain mitä hän on päättänyt tehdä.)
Esikuvia tarvitaan ja nuori tyttö on juuri sellainen, mitä media rakastaa. Ehkä setämiesten reaktioissa näkyvät heidän omat takinkääntönsä ja ihanteet, jotka he joutuivat keski-ikäistyessään pettämään, tai ihanteet pettivät heidät. Atlantin ylittäminen Monacon prinssin veneellä ei ehkä ollut ihan loppuun asti harkittu teko, mutta katsotaan miten paluumatka sujuu.
Kiinnostavaa nähdä, miten Gretan esimerkki vaikuttaa ruotsalaisiin. Onko ristiriita oman elintason ja Gretan ihannoinnin välillä niin suuri, että se vain lisää ihmisten (erityisesti nuorten naisten) ahdistusta, mutta ei kanavoidu teoiksi? Ja leviääkö esimerkin voima niihin maihin, missä maapallon tulevaisuus ratkaistaan.
Greta on pannut itsensä kovaan paikkaan. Kaikkia hänen tekojaan tullaan jatkossa arvioimaan ilmastonmuutoksen valossa. Jos hän joutuu jatkossa myöntymään vaikka lentämiseen, se voi kääntyä koko tavoitetta vastaan.
"Kappale La Voix oli mielestäni hyvä, vaikka jäikin häntäpäähän."
"Häntäpäähän" - sieltä on kaikki kipaleet ko. pippaloissa. ;-)
Itse keski-ikäisenä setämiehenä ihailen hänen päättäväisyyttään. mutta myöskin pidän sitä hassuna teini-ikäisen puuhasteluna.
Siitä isot pisteet että Greta edes yrittää toimia kuten opettaa. Samaa ei voi sanoa kovin monesta muusta "yhden asian ihmisestä". Suomestakin löytyy esimerkkejä: Vihreät poliitikot matkustavat lentokoneilla, vasemmistolaiset käyttävät harmaata työvoimaa, oikeistolaisten omat yritykset keräävät yhteiskunnan tukiaisia jne.
Gretan kaltainen esimerkki saattaa herättää ihmisiä edes yrittämään muuttaa kulutustottumuksiaan.
Samaan aikaan hänen toimintansa tuntuu olevan aika elitististä ja jopa hieman lapsenomaista. Hirveän moni ei pysty liftaamaan kyytiä Monacon prinssin purjeveneeseen jos haluaa reissata maailmalla.
Joka tapauksessa pidän Gretalle peukkuja, maailma tosiaan tarvitsee esikuvia. Kun yksi näyttää kunnolla mallia, niin ehkä muutkin edes pikkaisen ottavat siitä mallia.
Greta ei varmaan näe Monacon prinssin purjeveneessä mitään ihmeellistä, koska on äidin ansiosta koko ikänsä nauttinut etuoikeutettua elämää. Muuten yhdyn kovasti kommentteihisi.
Kirjassa kiinnitti huomiota perheen kaksi koiraa. Eivät ne kaupunkimaasturia vastaa, mutta ympäristökuormitusta kuitenkin.
Kukaan ei ole valmis elämään täysin kuten opettaa, ei edes Greta.
Mitä vikaa Tuhkimo-operetissa on terminä? Operetti on aivan oikea termi tietynlaiselle musiikkinäytelmälle, välimuoto oopperan ja teatterin välissä, omasta mielestäni musikaalia raskaampi.
En tiedä, onko siinä vikaa, siksi tekstissäni olikin kysymysmerkki. En ole koskaan kuullut Tuhkimo-operetista, mutta Rossinin La Cenerentola on yksi suosituimmista oopperoista. Varsinkin sen ensimmäinen puolisko on loistava.
"miten Greta löysi pelastuksen ilmastomuutoksesta"
Helpottaa empatiavajetta, samalla narsisti saa huomiota.
Nobelisti Svante Arrheniuksen äiti oli muuten omaa sukua Thunberg; liekö sattuma?
Luitko lainkaan kirjoitustani?
"Isä Svante on saanut nimensä Svante Arrheniuksesta (1859-1927), jolle hän on sukua."
Asperger ihmettelee: Miksi Greta matkusti purjeveneellä Atlantin yli? Jos Greta on todella Asperger, hän olisi laskenut, että lentäminen on ilmastoystävällisempää. Nyt purjeveneen miehistö lensi Amerikasta takaisin Eurooppaan ja toinen miehistö lensi tilalle. Lentomatkoja olisi tullut puolet vähemmän, jos Greta ja isä olisivat lentäneet menen tullen. Purjeveneily kuormitti siis ilmastoa kaksi kertaa enemmän, koska lentoja purjeveneen miehistöstä kertyi enemmän.
Muutenkin asperger-ihmisenä on vaikeaa ymmärtää, miten aistiyliherkkä asperger pystyy matkustamaan purjeveneessä. Ne ketkä tasitelevat arjessa aistiyliherkkyyden kanssa ymmärtävät, mistä puhun. Kun on vaikea löytää vaatteita, käydä suihkussa, leikata kynsiä, tarvitsee kuulosuojaimia jne.
Olen itsekin perehtynyt ilmastoon. Vain 4% hiilidioksidipäästöistä on ihmisen aiheuttamaa. Miksi Greta ei vaadi ilmastokokouksia nettiin? Eikö ole järkyttävää saastuttamista matkustella paikanpäälle?
Lähetä kommentti