Aloite tekijänoikeuslain muuttamisesta sai taakseen vaadittavat 50 000 nimeä ja etenee nyt eduskuntaan. Tämä on hieno osoitus siitä, miten netti voi edistää demokratian toteutumista ja parantaa kansalaisen vaikutusmahdollisuuksia.
Vähemmän hienoa oli sivistysvaliokunnan puheenjohtaja Raija Vahasalon kommentti, jossa hän epäili aloitteen läpimenon mahdollisuuksia, vaikkei ollut edes lukenut sitä. Miksi eduskunta hyväksyi lain kansalaisaloitteista, jos niillä ei ole tarkoituskaan vaikuttaa mihinkään?
Aloite on kieltämättä hankala. Se esittelee valmiit pykälät muutamiin nykyisen lain epäkohtiin. Eduskunta ei varmasti hyväksy ulkopuolisten kirjoittamia pykäliä sellaisenaan laeiksi. Allekirjoittajien toiveena onkin, että edustajat niiden ansiosta havahtuisivat lain ongelmiin ja korjaisivat samalla sen muutkin epäkohdat. Mutta jos eduskunta lähtee omin päin muuttamaan lakia, tuloksena voi yhtä hyvin olla lain kiristyminen kuin aloitteen tarkoittama lieventäminenkin. Varsinkin verkkopiratismin kohtelua on vaikea enää lieventää muutoin kuin sallimalla se kokonaan. Siihen eduskunnassa tuskin on valmiutta.
Ennuste on huono myös siksi, että tekijänoikeusasioista vastaavan Opetus- ja kulttuuriministeriön näytöt tällä alalla ovat vähäiset. Lakia on pitänyt uudistaa aina vuodesta 2006 lähtien, mutta ministeriö on saanut aikaan vain äänitteiden suoja-ajan pidentämisen 70 vuoteen (käsittämätöntä) ja Tekijänoikeuspolitiikka 2012 -muistion.
Ministeriö on myös tilannut kaksi hyvitysmaksun uudistusta pohjustavaa konsulttiselvitystä, mutta kumpikaan niistä ei ole johtanut mihinkään. Jos ministeriö ei pysty uudistamaan edes tekijänoikeuslain 26. pykälää (joka on vain yksi lain 73 pykälästä!), miten se pystyisi tekemään laille kaivatun kokonaisuudistuksen? Ja hyvitysmaksun uudistaminen on sentään kirjattu hallitusohjelman tavoitteeksi (samoin kuin tekijöiden aseman vahvistaminen).
Hyvitysmaksu on noin kuuden miljoonan euron asia ja sinänsä vähäpätöinen yksityiskohta. Sen epäoikeudenmukaisuus ja vanhanaikaisuus on kuitenkin yleisesti tiedossa. Tekijänoikeusaloite ei ehdota maksuun mitään muutosta, ei liioin keskustelua herättäneeseen operaattorien piraattiestoihin. Aloitteen puuhamiehenä tunnettu Ville Oksanen kertoo, että "siinä on listattuna noin kymmenen lain pahinta virhettä". Ilmeisesti hyvitysmaksu tai operaattoriestot eivät kuulu niihin?
Aloite on nyt hyväksytty, joten tästä eteenpäin sen kohtalo on kansanedustajien käsissä. Tekstiä ei voi enää muuttaa eikä täydentää. On kiinnostava nähdä, millaisen vastaanoton aloite saa eduskunnassa.
Parhaassa tapauksessa se panee vauhtia prosessiin, jonka piti käynnistyä jo ns. Lex Karpelan hyväksymisen myötä, kun vuoden 2005 eduskuntakäsittelyssä lakiin lisättiin viime hetkellä jatkoseurantaan velvoittava ponsi. Pahimmassa tapauksessa aloitteen varsin rohkeat ehdotukset herättävät torjuntareaktion, jonka jälkeen kukaan ei halua koskea itse lakiin.
Tärkeimmän tavoitteensa aloite on kuitenkin jo saavuttanut: tekijänoikeusasiat ovat pitkästä aikaa nousseet esiin mediassa ja julkiseen keskusteluun. Sillä voi pidemmän päälle olla suurempi vaikutus kuin aloitteen eduskuntakäsittelyllä.
Vähemmän hienoa oli sivistysvaliokunnan puheenjohtaja Raija Vahasalon kommentti, jossa hän epäili aloitteen läpimenon mahdollisuuksia, vaikkei ollut edes lukenut sitä. Miksi eduskunta hyväksyi lain kansalaisaloitteista, jos niillä ei ole tarkoituskaan vaikuttaa mihinkään?
Aloite on kieltämättä hankala. Se esittelee valmiit pykälät muutamiin nykyisen lain epäkohtiin. Eduskunta ei varmasti hyväksy ulkopuolisten kirjoittamia pykäliä sellaisenaan laeiksi. Allekirjoittajien toiveena onkin, että edustajat niiden ansiosta havahtuisivat lain ongelmiin ja korjaisivat samalla sen muutkin epäkohdat. Mutta jos eduskunta lähtee omin päin muuttamaan lakia, tuloksena voi yhtä hyvin olla lain kiristyminen kuin aloitteen tarkoittama lieventäminenkin. Varsinkin verkkopiratismin kohtelua on vaikea enää lieventää muutoin kuin sallimalla se kokonaan. Siihen eduskunnassa tuskin on valmiutta.
Ennuste on huono myös siksi, että tekijänoikeusasioista vastaavan Opetus- ja kulttuuriministeriön näytöt tällä alalla ovat vähäiset. Lakia on pitänyt uudistaa aina vuodesta 2006 lähtien, mutta ministeriö on saanut aikaan vain äänitteiden suoja-ajan pidentämisen 70 vuoteen (käsittämätöntä) ja Tekijänoikeuspolitiikka 2012 -muistion.
Ministeriö on myös tilannut kaksi hyvitysmaksun uudistusta pohjustavaa konsulttiselvitystä, mutta kumpikaan niistä ei ole johtanut mihinkään. Jos ministeriö ei pysty uudistamaan edes tekijänoikeuslain 26. pykälää (joka on vain yksi lain 73 pykälästä!), miten se pystyisi tekemään laille kaivatun kokonaisuudistuksen? Ja hyvitysmaksun uudistaminen on sentään kirjattu hallitusohjelman tavoitteeksi (samoin kuin tekijöiden aseman vahvistaminen).
Hyvitysmaksu on noin kuuden miljoonan euron asia ja sinänsä vähäpätöinen yksityiskohta. Sen epäoikeudenmukaisuus ja vanhanaikaisuus on kuitenkin yleisesti tiedossa. Tekijänoikeusaloite ei ehdota maksuun mitään muutosta, ei liioin keskustelua herättäneeseen operaattorien piraattiestoihin. Aloitteen puuhamiehenä tunnettu Ville Oksanen kertoo, että "siinä on listattuna noin kymmenen lain pahinta virhettä". Ilmeisesti hyvitysmaksu tai operaattoriestot eivät kuulu niihin?
Aloite on nyt hyväksytty, joten tästä eteenpäin sen kohtalo on kansanedustajien käsissä. Tekstiä ei voi enää muuttaa eikä täydentää. On kiinnostava nähdä, millaisen vastaanoton aloite saa eduskunnassa.
Parhaassa tapauksessa se panee vauhtia prosessiin, jonka piti käynnistyä jo ns. Lex Karpelan hyväksymisen myötä, kun vuoden 2005 eduskuntakäsittelyssä lakiin lisättiin viime hetkellä jatkoseurantaan velvoittava ponsi. Pahimmassa tapauksessa aloitteen varsin rohkeat ehdotukset herättävät torjuntareaktion, jonka jälkeen kukaan ei halua koskea itse lakiin.
Tärkeimmän tavoitteensa aloite on kuitenkin jo saavuttanut: tekijänoikeusasiat ovat pitkästä aikaa nousseet esiin mediassa ja julkiseen keskusteluun. Sillä voi pidemmän päälle olla suurempi vaikutus kuin aloitteen eduskuntakäsittelyllä.
16 kommenttia:
Suurin vaikutus saattaa tosiaan olla se että kansalaisen näkökulmakin tulee esille jatkossa, ei pelkästään etujärjestöjen.
Toivottavasti toimittajat pureutuisivat myös koulujen ongelmiin. Nyt on puhuttu lähinnä elokuva- ja musiikkipiratismista. Se, että Suomen koulujen toiminta tekijänoikeudellisesti on rinnastettu julkisiksi esityksiksi, on opetuksen tekijänoikeusongelmien alku ja juuri. Digilupa on pelkkä tekele, joka tulisi muutoksen myötä kuopata pikaisesti. Opettajana ja vanhempainyhdistysaktiivina en pidä tilanteesta laillisuuskasvatuksenkaan kannalta. Ei ole hyvä, jos luokassa opet joko viittaavat kintaalla tekijänoikeuksille, kiroavat toimimatonta lainsäädäntöä, manaavat typerää digilupa-sotkua tai valitellen toteavat, että materiaalia ei netistä voi ottaa vaikka Norjassa tms voi.
Toivon, mutta en usko.
Poliitikot ottavat yleensä huomioon ainoastaan isojen korporaatioiden toiveet, vaikka siitä kokonaisuutena olisi enenmmän haittaakin.
Varsinkin verkkopiratismin kohtelua on vaikea enää lieventää muutoin kuin sallimalla se kokonaan.
Aiemminkin kyselit, että mitä ovat nämä nykylain "ylilyönnit", joista aloitteessa puhutaan.
Onko mielestäsi kohtuullista, että epäiltäessä yhden levyn luvatonta levitystä (ilmeisesti vielä lyhyeltä ajalta) tehdään poliisin toimesta kotietsintä ja takavarikoidaan alaikäisen tietokone?
Kannattaa myös miettiä sitä, onko kohtuullista, että poliisin tarvitsee käyttää resursseja moiseen toimintaan. Varmaan tärkeämpääkin tekemistä olisi.
Tekijänoikeusaloite ei ehdota maksuun mitään muutosta, ei liioin keskustelua herättäneeseen operaattorien piraattiestoihin.
Ennakkosensuuri on tälläkin hetkellä kielletty perustuslaissa, en näe mitään syytä "kieltää samaa asiaa kahta kertaa" laissa. Pitäisi vaan saada oikeusasteet noudattamaan sitä...
Onko mielestäsi kohtuullista, että epäiltäessä yhden levyn luvatonta levitystä (ilmeisesti vielä lyhyeltä ajalta) tehdään poliisin toimesta kotietsintä ja takavarikoidaan alaikäisen tietokone?
Ei, se ei ole kohtuullista. Valitettavasti sama tilanne syntyy, kun poliisi tutkii esim. nimettömiä nettikirjoitteluja (törkeä kunnianloukkaus), hakkerointia tai nimetöntä kiihotusta kansanryhmää vastaan. Ainoa johtolanka on IP-osoite. Jotta asiasta saataisiin selvyys eikä syytöntä tuomittaisi, poliisi takavarikoi epäillyn koneen.
Takavarikko ei siis ole rangaistus, kuten moni näyttää kuvittelevan, vaan osa asian selvittelyä.
Jakamisen kestosta ei ole mitään tietoa, koska TTVK:lla ei ole oikeutta valvoa dataliikennettä eikä se testaa useampien levyjen lataamista. Ehkä kuitenkin parempi näin?
Kannattaa myös miettiä sitä, onko kohtuullista, että poliisin tarvitsee käyttää resursseja moiseen toimintaan. Varmaan tärkeämpääkin tekemistä olisi.
Jos piratismia halutaan valvoa, TTVK:n malli on yhteiskunnalle halvin, koska TTVK hankkii itse IP-osoitteet operaattorilta ja tarjoaa sopimusta. Vasta jos kirjeen saanut kiistää, tulee poliisitutkinta.
Mihin poliisin pitäisi käyttää aikansa, siitä on varmaan jokaisella oma näkemys. Ovatko netin törkeäksi epäillyt kunnianloukkaukset tai kansankiihotukset (jotka poliiti joutuu hoitamaan alusta loppuun) tärkeämpiä? Rangaistusasteikko on niissä sama (max. 2 v vankeutta), pakkokeinot myös.
Poliisin ei kai nykyää pitäisi takavarikoida koneita vaan ottaa niistä levykuvat.
Toisaalta ei ole reilua jos syyttömän koneet ovat takavarikossa kuukausia ja saat ne takaisin särkyneinä ja sisältö kadonneena. Poliisillahan ei ole tuollaisessa tilanteessakaan mitään korvausvelvollisuutta.
Samoin jos kotona on julkisia palvelimia, esim. sähköpostipalvelimia joilla tarjotaan yhteisötilaajan mukaisia palveluita. Voidaanko palvelin tällöin viedä? Olisi kiva saada lakia paremmin osaavilta kommenttia.
Yhteisötilaajan kokoahan ei ole laissa määritelty, joten 1 miehen toiminimi riittää.
No tämä nyt tälläistä akateemista pohdintaa.
Jos piratismia halutaan valvoa, TTVK:n malli on yhteiskunnalle halvin, koska TTVK hankkii itse IP-osoitteet operaattorilta ja tarjoaa sopimusta. Vasta jos kirjeen saanut kiistää, tulee poliisitutkinta.
Kun mahdollisuudet puuttua yksityisen ihmisen latailuun ovat käytännössä jotakuinkin olemattomat, nykytila johtaa ihmisten täysin sattumanvaraiseen kohteluun. On parempi tehdä toiminnasta, jota ei kuitenkaan voida tehokkaasti valvoa laillista, kuin suuresta osasta kansaa rikollisia.
Joko "lataamisesta" täytyy tehdä kokonaan tai ainakin de-facto-laillista tai sitten tekijänoikeuksien omistajille täytyy antaa nykyistäkin laajemmat valtuudet valvoa ihmisiä. Näistä kahdesta "laillistaminen" on minusta pienempi paha ja se palauttaisi kuluttajille kohtuuttomasti kavennettua oikeutta valmistaa teoksista kopioita yksityiseen käyttöön.
On helppo ajatella, että valtuuksien laajentaminen "ei koske minua, kun en kopioi". Tätäpä ei to-mafia voi mitenkään tietää, joten kuka tahansa voi joutua to-mafian valvonnan kohteeksi.
Muistanko väärin, että esim. Ranskassa kova kuri piraatteja vastaan vähensi kyllä piratismia... mutta levymyynti, sepä ei juuri vauhdittunut. Ei varsinkaan niin paljoa kuin piratismi väheni.
Jos piratismia halutaan valvoa, TTVK:n malli on yhteiskunnalle halvin
Ongelmana tässä on tietekin se, että TTVK Ry. valvoo ainoastaan jäsentensä oikeuksia (ei sillä, että haluaisin heidän haastavan ketään oikeuteen oman levyn kopioinnista)
Tilalle tarvittaisiin mielummin joku puolueeton taho. Parempi toki ilman mitään tahoa. Nykyiselläänhän TTVK Ry. tuo vaan huonoa mainosta koko musiikkialalle.
Ei, se ei ole kohtuullista. Valitettavasti sama tilanne syntyy, kun poliisi tutkii esim. nimettömiä nettikirjoitteluja (törkeä kunnianloukkaus), hakkerointia tai nimetöntä kiihotusta kansanryhmää vastaan. Ainoa johtolanka on IP-osoite. Jotta asiasta saataisiin selvyys eikä syytöntä tuomittaisi, poliisi takavarikoi epäillyn koneen.
Tarkoitin lähinnä, onko mielestäni kohtuullista käyttää em. voimakeinoja noin pienen rikoksen tutkinnassa. Eri juttu jos olisi giga/teratolkulla tavaraa jaossa, mutta kun tässä tapauksessa oli yksi ainoa CD-levy (joka muutenkin oli jo luvattomasti saatavilla), ja jaossa syytettyjen henkilöiden toimesta erittäin lyhyen ajan.
Jotta asiasta saataisiin selvyys eikä syytöntä tuomittaisi, poliisi takavarikoi epäillyn koneen.
Takavarikko ei siis ole rangaistus, kuten moni näyttää kuvittelevan, vaan osa asian selvittelyä.
Ulkomaanelävät ovat aikain saatossa kertoneet ettei suinkaan ole poikkeuksellista että vähemmän täydellisillä poliisivoimilla on ollut tapana toteuttaa moisia "tutkintakeinoja" käytännössä rangaistuksenomaisesti, tai että semmoinen vaikutus niillä on.
Esimerkiksi jos minulta jollain epämääräisellä perusteella takavarikoitaisiin läppäri ennaltatuntemattomaksi ajaksi ja palautettaisin "tutkittuna" mahdollisesti huomattavasti heikommassa hapessa kuin ennen takavarikkoa, niin en todellakaan kehtaisi väittää sitä asialliseksi tutkinnaksi. Vähätuloisella opiskelijalla ei ole liiemmälti käyttövaroja korvaavien kalujen hankkimiseen, mutta nykym-Suomessa henkilökohtainen internet-tietokone -kombo on välttämätön niin opiskeluiden, sosiaalisen elämän, pankki- ym talous - & virallisten asioiden hoidon ja yleisen arkipäivän elämisen kannalta.
Minä mielummin luovuttaisin nykyisen asuntoni poliisin umpiteipatuksi 24/7-eristysalueeksi ennalta määrittelemättömäksi ajaksi kuin läppärini.
Jos asiat järkevästi ja kansalaisoikeuksia kunnioittavasti hoidettaisiin, niin poliisi ottaisi minun nähdessäni (tai etujani puolustavan asiantuntijan, jos en sattuisi olemaan tarpeeksi nörtti) levykuvat omistamistani tallennusmedioista.
onko mielestäni kohtuullista käyttää em. voimakeinoja noin pienen rikoksen tutkinnassa. Eri juttu jos olisi giga/teratolkulla tavaraa jaossa, mutta kun tässä tapauksessa oli yksi ainoa CD-levy
TTVK tekee vain pistokokeita, se ei voi seurata verkkoliikennettä eikä siten tietää, miten laajaa levitys ei. IP-osoitteen perusteella se ei liioin voi tietää, onko kyse aikuisesta vai lapsesta.
Emme vieläkään tiedä, mitä todellisuudessa tapahtui. Jos tyttö ei osannut ladata piraattiohjelmaa koneeseensa, hän tuskin osasi myöskään sammuttaa sitä levyn ladattuaan. Takavarikon tarkoituksena oli selvittää asia.
Ulkomaanelävät ovat aikain saatossa kertoneet ettei suinkaan ole poikkeuksellista että vähemmän täydellisillä poliisivoimilla on ollut tapana toteuttaa moisia "tutkintakeinoja" käytännössä rangaistuksenomaisesti, tai että semmoinen vaikutus niillä on.
Sitten kyseessä on pakkokeinoihin liittyvä ongelma, joka ei mitenkään liity tekijänoikeuksiin.
Kyllä lakia voidaan korjata monella tapaa ilman, että laillistettaisiin piratismi. Nykylain sallimat kohtuuttomat hyvitykset tulisi poistaa. Koko hyvityksen käsitteenkin voisi poistaa. Normaali tapa ehkäistä rikoksia on rangaistukset, eli sakot. Tekijänoikeusasioissa sakot ovat täysin sivuosassa ja hyvitykset ovat todellinen rangaistus. On saivartelua sanoa, ettei takavarikko ole rangaistus. Tietokoneen takavarikoiminen aiheuttaa merkittävää haittaa ja vaarantaa yksityisyyden.
Liikenne tapaa 250 ihmistä vuodessa. Nettipiratismi ei yhtään. Miksi jälkimmäiseen suhtaudutaan vakavammin kuin liikennerikoksiin?
Nykylain sallimat kohtuuttomat hyvitykset tulisi poistaa.
Olen samaa mieltä: pitäisi määritellä, mikä on realistinen hinta luvattomasti jaetusta elokuvasta tai levystä.
On saivartelua sanoa, ettei takavarikko ole rangaistus. Tietokoneen takavarikoiminen aiheuttaa merkittävää haittaa ja vaarantaa yksityisyyden.
Takavarikosta luopuminen vaarantaisi syytetyn oikeusturvan. Haluaisitko itse joutua oikeuteen siitä, että joku lataa lapsipornoa wlan-verkkosi kautta tai ujuttaa sinulle haittaohjelman, jonka kautta murtautuu toiseen yritykseen?
Liikenne tapaa 250 ihmistä vuodessa. Nettipiratismi ei yhtään. Miksi jälkimmäiseen suhtaudutaan vakavammin kuin liikennerikoksiin?
Piraattien lataaminen ei ole rikos ollenkaan. Piraattien levittäminen on yhtä vakava rikos kuin törkeä kunnianloukkaus tai kiihottaminen kansanryhmää vastaan.
Takavarikosta luopuminen vaarantaisi syytetyn oikeusturvan. Haluaisitko itse joutua oikeuteen siitä, että joku lataa lapsipornoa wlan-verkkosi kautta tai ujuttaa sinulle haittaohjelman, jonka kautta murtautuu toiseen yritykseen?
Kaikki ovat varmaan sitä mieltä, että toisin kuin "yhden, jo jaossa olleen levyn jakaminen" on huomattavasti pienempi rikos, kuin kumpikaan kommentista mainitsemistasi.
Lisäksi, käsittääkseni syytetty voi myös itse tarjota koneensa tutkittavaksi, vaikka poliisilla ei (rikosnimikkeen perusteella) olisi oikeutta vaatia sitä. Mainitsemissasi tapauksissa kannattanee menetellä näin.
Nykylain sallimat kohtuuttomat hyvitykset tulisi poistaa.
Olen samaa mieltä: pitäisi määritellä, mikä on realistinen hinta luvattomasti jaetusta elokuvasta tai levystä.
Varsin tapauskohtaista on.
Olisiko sitten 5000000 Euroa/elokuva ennen ensi-iltaa tai 50000 Euroa luvaton jaettu musiikkikappale.
YouTubesta osaan heti bongata 3 suomalaista biisiä, jotka olisivat pelkkänä Spotify-toistona tuottaneet 50000 Euroa ja Teoston tekijäkorvaukset (säveältäjä, sanoittaja, sovittaja ja nuotinkustantaja) päälle.
YouTubesta osaan heti bongata 3 suomalaista biisiä, jotka olisivat pelkkänä Spotify-toistona tuottaneet 50000 Euroa ja Teoston tekijäkorvaukset (säveältäjä, sanoittaja, sovittaja ja nuotinkustantaja) päälle.
Kuten "Chisugate" osoitti, tekijänoikeuksia hallinnoivia tahoja ei kiinnosta puuttua tuota kautta tapahtuvaan luvattomaan levitykseen. Aika tekopyhää, että youtubessa annetaan olla, ja sitten uhkaillaan satunnaista bittorrent-käyttäjää oikeusjutulla...
Lähetä kommentti