Toimitusten väki vähenee tasaisesti samaa tahtia laskevien levikkien kanssa. Nyt huolestuttaa, kuka jatkossa toimii vallan vahtikoirana.
Ei ainakaan sosiaalinen media tai blogit. Ne käsittelevät median esiin nostamia aiheita, mutta tutkivan journalismin korvikkeeksi niistä ei ole. Otetaan vaikka Himaselta tilattu 700 000 euron selvitys. Kuka olisi tuonut asian julkisuuteen, ellei lehdistöä olisi ollut? Tai kuka olisi paljastanut Finnairin ja eläkeyhtiöiden asuntokaupat?
Kuinka paljon samanlaisia kauppoja tai kähmintöjä tapahtuu parhaillaan, joista emme tiedä mitään? Poliitikoille median kurjistuminen sopii hyvin -- eipähän kukaan kaivele heidän tekemisiään kuten ennen. Nettikeskusteluista ja sosiaalisen median valituksesta pääsee helposti eroon sulkemalla koneen.
Vähenevästä mediaväestä on tullut supersopuleita, jotka keskittyvät entistä harvempaan asiaan, mutta repivät niitä sitäkin innokkaammin. Julkisuuteen mahtuu vain yksi puheenaihe kerrallaan, eikä sen tarvitse olla edes tärkeä.
Eilen tuo puheenaihe oli presidentin syrjäytymistä vastustava kampanja. YLEn ohjelmista sekä illan A-Stream että Pressiklubi käsittelivät aihetta. YLEn tulisi välttää helppoja ratkaisuja ja etsiä puheenaiheita, jotka muuten uhkaavat jäädä pimentoon. Meuhkaaminen samoista päivän puheenaiheista kuin kaikki muutkin ei synnytä mitään uutta.
Juuri nyt joku toimittaja saisi perehtyä Viron IT-järjestelmään. Millaisen potilasjärjestelmän maa rakensi 10 miljoonalla? Onko se vertailukelpoinen Suomeen suunnitellun 450 miljoonan järjestelmän kanssa? Mistä erot johtuvat? Asiallinen juttu aiheesta voisi säästää Suomelle satoja miljoonia euroja.
Jos media ei asiaa selvitä, ei sitä tee kukaan muukaan. Mediasta on muutakin hyötyä kuin sen maksama arvonlisävero.
Nykytrendin jatkuessa vallankäyttö pakenee yhä kauemmas julkisuudelta. Päätökset palaavat vallan kammareihin, eikä meille kansalaisille jää kuin loputon netissä purnaaminen.
Ei ainakaan sosiaalinen media tai blogit. Ne käsittelevät median esiin nostamia aiheita, mutta tutkivan journalismin korvikkeeksi niistä ei ole. Otetaan vaikka Himaselta tilattu 700 000 euron selvitys. Kuka olisi tuonut asian julkisuuteen, ellei lehdistöä olisi ollut? Tai kuka olisi paljastanut Finnairin ja eläkeyhtiöiden asuntokaupat?
Kuinka paljon samanlaisia kauppoja tai kähmintöjä tapahtuu parhaillaan, joista emme tiedä mitään? Poliitikoille median kurjistuminen sopii hyvin -- eipähän kukaan kaivele heidän tekemisiään kuten ennen. Nettikeskusteluista ja sosiaalisen median valituksesta pääsee helposti eroon sulkemalla koneen.
Vähenevästä mediaväestä on tullut supersopuleita, jotka keskittyvät entistä harvempaan asiaan, mutta repivät niitä sitäkin innokkaammin. Julkisuuteen mahtuu vain yksi puheenaihe kerrallaan, eikä sen tarvitse olla edes tärkeä.
Eilen tuo puheenaihe oli presidentin syrjäytymistä vastustava kampanja. YLEn ohjelmista sekä illan A-Stream että Pressiklubi käsittelivät aihetta. YLEn tulisi välttää helppoja ratkaisuja ja etsiä puheenaiheita, jotka muuten uhkaavat jäädä pimentoon. Meuhkaaminen samoista päivän puheenaiheista kuin kaikki muutkin ei synnytä mitään uutta.
Juuri nyt joku toimittaja saisi perehtyä Viron IT-järjestelmään. Millaisen potilasjärjestelmän maa rakensi 10 miljoonalla? Onko se vertailukelpoinen Suomeen suunnitellun 450 miljoonan järjestelmän kanssa? Mistä erot johtuvat? Asiallinen juttu aiheesta voisi säästää Suomelle satoja miljoonia euroja.
Jos media ei asiaa selvitä, ei sitä tee kukaan muukaan. Mediasta on muutakin hyötyä kuin sen maksama arvonlisävero.
Nykytrendin jatkuessa vallankäyttö pakenee yhä kauemmas julkisuudelta. Päätökset palaavat vallan kammareihin, eikä meille kansalaisille jää kuin loputon netissä purnaaminen.
12 kommenttia:
JPolin tutkivat journalistit ovat ainakin valmiita korvaamaan Hesarin ja muut lehdet. Jos lehdet loppuvat ja niiden rahat siirtyvät JPolin käyttöön; kykenemme varmasti tekemään paljon parempaa journalismia kuin kaikki maailman lehdet yhteensä.
Edelleen mietityttä miksi ALV piti nostaa paperisessa versiossa, kun olisi tarvittu laskeminen e-lehdissä.
Ettei vain halkopinoilla ole jotain tekemistä asian kanssa.
No kuka? Tietysti BBC:n laatu-uutiset, ja CNN ofcourse. Unohtamatta Netflixin ja HBO:n laadukasta, ja mikä tärkeintä, NETIN kautta jaettua ajankohtaisohjelmistoa.
Millä luulet BBC:n tai CNN:n elävän pelkässä netissä?
Ulkomaisia toimijoita ei vähääkään kiinnosta Suomen asiat tai sisäiset kähminnät. Ne ovat kuitenkin meidän suomalaisten arjen kannalta niitä tärkeimpiä asioita.
CNN ja BBC raportoivat (vielä toistaiseksi) ansiokkaasti kansainvälisistä sodista ja luonnonkatastrofeista. Se hämärtää suomalaisenkin ajattelua. Alamme kuvitella, että toisella puolella maapalloa tapahtunut onnettomuus, rikos tai maanjäristys on tärkeämpi kuin kotimainen kähmintä, 700 000 strategiatilaus tai päättäjien hyvä veli -verkostot.
Sarkasmimittari ei sitten hälyttänyt?
Kyllä kirjoituksessa on paljon perää. Trendi on olemassa.
Pitää heti mainita että subjektiivisesti kyllä tuntuu, että laaduttomuudessa ei ole kyse vain uutisista ja asiapuolesta, vaan myös viihde- ja lastenohjelmien taso on huonontunut. Sitä on perusteltu tekijänoikeuksilla:
http://ls24.fi/mielipiteet/mielipidekirjoitukset/mielipidekirjoitus-viihde-elaa-viimeista-paivaa
...mutta tekijänoikeuksien ei pitäisi haitata tutkivaa journalismia, koska tekijänoikeus ei suojaa tietoa. Sitä paitsi eihän laatupitoisen fiktionkaan pääasia voi olla kuvallinen esitys. Jos niin on niin silloin ollaan jo unohdettu opettava tarina. Siis yhteinen tekijä piilee kai muualla kuin tekijänoikeuksissa?
Ehkä kyse on siitä että käytössämme olevat tekniset sisällöntuotantovälineet eivät ole tarkoitettu tuottamaan tarinaa ja todellisuuden käsitystä, vaan sen sijaan niillä käsitellään kuvaa ja ääntä. Kiinnostus on bittikarttagrafiikassa ja ääniaallon manipuloinnissa, eli liian matalalla tasolla.
Uusmedialta puuttuu uusi kirjapainotaito. Tarvittaisiin looginen käsitejärjestelmä, että voitaisiin ilmaista asioita abstraktisti.
Siis olisi fiksumpaa lisätä tuottavuutta kuin toimittajien (ja muiden sisällöntuottajien) määrää.
>Sarkasmimittari ei sitten hälyttänyt?
Ei, koska olen kuullut saman vastauksen ennenkin - ja ihan vakavissaan.
Jopa Kimmo Sasi kehotti epäsuorasti lukemaan Financial Timesia kotimaisten talouslehtien sijaan.
Selvästi Ylen ja Ilmatieteenlaitoksenkin tavoite ei ole tiedon välittäminen vaan niillä on oma hassu message.
Yle esim. lähettää täydeltä kaistalta meikattuja kasvoja. Kuinka paljon resursseja on kulunut esim. Prisma Studio -juontajan kosmetiikkaan.
Onko pressiklubin päätuote Ruben Stillerin vitsailu? En ole koskaan ymmärtänyt hänen vitsejään ohjelmassa.
Ilmatieteenlaitoksen tuotannosta iso osa on esitystapaa, joka on generoitua bittikarttagrafiikkaa. Tarvittaisiin hahmontunnistusta, että tuulikartan voisi muuttaa puhtaaksi dataksi. Mutta dataa on myös yksinkertaistettu koska esitystapa on niin kökkö. Ensi vuodeksi Ilmatieteenlaitos on luvannut puhtaampaa dataa, koska esim. itse olen sitä pyytänyt.
Minusta Ylen ajankohtaisohjelmissa on hyvin pieni koherenssi, eli uutiset eivät keskenään linkity toisiinsa. Eri alueilla puhutaan omaa kieltä, jonka erityisesti politiikot antavat toimittajille.
Jos Ylellä olisi jokin looginen käsitejärjestelmä jolla uutisia ja taustoja voisi edes hakea reunaehdoilla... Mutta kun ei, Ylen uutisiakin haetaan Googlella.
Vertaa kuinka miellyttävämpää on katsoa Big Brother 24/7:kaa, jossa kaikki tapahtumat menevät yksiin ilman ristiriitaa. Myös nettisivun uutisointi on virheetöntä. Ei mene pää sekaisin kuten Petterillä joka katsoo Ylen uutisia.
Minua ihmetyttää tämä usein käytetty sanonta "vallan vahtikoira". Jos minulla on vahtikoira, niin vahtiiko se minua vai minun intressejäni? Suomessa tuntuu, että media nimenomaan vahtii vallanpitäjien intressejä. Koska media on Suomessa kysynyt tiukkoja kysymyksiä päättäjiltä?
Osmo: Suomessa tuntuu, että media nimenomaan vahtii vallanpitäjien intressejä.
Niinpä. Olikohan niin, että viime viikon Puoli seitsemän ohjelmassa haastateltava otti esille sen, että Arhinmäki kannattaa arveluttavaa joukkuetta. Toimittajat keskeyttivät haastattelun siihen. No, joka tapauksessa Puoli seitsemän ja Uusi päivä ovat epäilyttäviä niiden pakkopositiivisen asenteen vuoksi. Mitään ei saa kritisoida koska ongelmia ei ole.
Ei ainakaan sosiaalinen media tai blogit. Ne käsittelevät median esiin nostamia aiheita, mutta tutkivan journalismin korvikkeeksi niistä ei ole.
Puhutko siis samasta sosiaalisesta mediasta, joka mm. kaivoi esiin Accenturen kaksoisroolin (ensin ostetaan ja sitten suositellaan samaa järjestelmää) terveydenhuollon IT-järjestelmähankkeessa, kaivoi "hillomiehen" epäilyttävät taustat esiin jne?
Lähetä kommentti