Ydinvoima ja terroristit

Energiaprofessori väitti muutama päivä sitten, että terrori-iskun uhkasta ydinvoimalle on vaiettu.

Ilmeisesti toimittajan oma mielikuvitus oli lähtenyt juttua tehdessä lentoon, sillä varsinaisessa tekstissä professori Lund ei niinkään viittaa ydinvoiman uhkaan kuin sähkön katkeamisen aiheuttamiin ongelmiin. Ne ovat samat riippumatta siitä, millä tekniikalla energia tuotetaan.

Ydinvoimalat ovat tyypillisesti isoja, joten sähköntuotannon keskittyminen yhteen laitokseen on jo sinällään riski. Huoltovarmuuden kannalta olisi parempi hajauttaa tuotanto moneen pieneen voimalaan. Toisaalta käytännön syyt pakottavat sijoittamaan perinteiset voimalat kauaksi sieltä, missä sähköä tarvitaan. Pitkä siirtoketju on riski sinänsä.

Maailmalla on spekuloitu myös terroristien halulla iskeä suoraan ydinvoimalaan. Miten suuren ydinkatastrofin saisi aikaan varta vasten yrittämällä?

Tuskin kovin suurta. Vaikka miten yrittäisi, ydinvoimalaa ei saa räjähtämään ydinpommin tavoin. Pahin skenaario olisi jotain sellaista, mitä Fukushimassa tapahtui: jäähdytysjärjestelmän tahallinen sulkeminen ja siitä seuraava polttoaineen sulaminen. Terroristit voisivat ehkä pakottaa henkilökunnan tuhoamaan voimalan, mutta itse he eivät siihen pystyisi. Toisaalta tuhovaikutuksen alkaminen kestäisi niin pitkään, että poliisi tai armeija ehtisi sitä ennen rynnäköidä rakennukseen.

Aiheesta on muuten kirjoitettu suomenkielinen jännitysromaani: Sulevi Mannerin (nimimerkki) Isä, mitä tapahtui (1983). Sitä voi etsiä vaikka kirjastosta tai antikvariaatista kesälukemiseksi.

Ydinvoimalan tuhoaminen sisältä päin olisi epävarma ja mutkikas operaatio. Terroristit suosivat nopeita ja yksinkertaisia keinoja. Sellainen voisi olla lentokoneen ohjaaminen päin reaktorihallia. Valtaosa voimaloista on niin vanhoja, että ne tuskin kestäisivät nykyisten matkustajakoneiden iskua. Reaktorin ja sitä ympäröivän rakennuksen tuhoutuminen synnyttäisi vahingon, jonka seurauksia on vaikea arvioida.

Fukushiman tapahtumien jälkeen moni maa on lykännyt omia voimalasuunnitelmiaan tai ilmoittanut luopuvansa ydinvoimasta kokonaan (uusimpana tänään Sveitsi). Tietääkseni yksikään valtio ei ole vielä päättänyt, millä ydinvoiman jättämä aukko energiantuotantoon korvataan.

Omasta mielestäni Fukushima päinvastoin osoitti ydinvoiman turvallisuuden. Lähes pahin mahdollinen tapahtui (maanjäristys, tsunami, huonosti organistoitu toiminta katastrofin jälkeen) eikä silti kukaan edes kuollut (ainakaan säteilyyn). Maata ja vettä on saastunut, mutta todellisten ympäristövahinkojen laajuus selviää vasta ajan myötä.

Pahinta on se epätietoisuus, joka ydinvoimalaonnettomuuksiin liittyy. Säteily on näkymätöntä eikä kenelläkään ole omakohtaisia kokemuksia sen vaikutuksista. Kun jotain tapahtuu, olemme täysin asiantuntijoiden ja median antamien tietojen varassa. Ne taas voivat olla hyvinkin ristiriitaisia. Lopullinen totuus selviää vasta vuosien päästä. Epävarmuus ruokkii irrationaalisia pelkoja ja antaa polttoainetta tuomiopäivän julistajille.

Moni näyttää käyttävän tilaisuutta hyväkseen myös meillä Suomessa.