"Jos internet ja facebook olisivat olleet olemassa 1989 Tiananmenin aukion tapahtumien aikaan, Kiina saattaisi nykyään olla jo demokratia". Tällaisen arvelun näin netissä jokin aika sitten.
Pari viikkoa sitten Aamulehti kirjoitti otsikolla "Iranin sorrettu kansa ja usko demokratian ihmeelliseen voimaan", miten 26-vuotiaan iranilaisnaisen traagisesta kuolemasta kertova YouTube-video on vaikuttanut maailman mielipiteeseen. Uhrista tuli "Iranin sorretun kansan symboli".
Länsimaita arvostellaan usein ylimielisyydestä, eikä syyttä. On jokseenkin lapsellista uskoa, että Kiinasta, Venäjästä tai Iranista voisi tulla länsimaiden kaltainen demokratia, jos kansa vain saisi vapauden. "Vapaus" tai "demokratia" eivät ole taikasanoja, jotka hetkessä muuttavat tuhansien vuosien historian, kulttuurin ja poistavat ne paikalliset jännitteet, joista ongelmat syntyvät. Niiden ymmärtäminen vaatisi perehtymistä ja aikaa, jota nettikäyttäjillä ei ole. On helpompaa katsella YouTube-videoita ja liittyä maailmaa parantaviin Facebook-ryhmiin, ja jatkaa sen jälkeen surffausta muualle.
Internet on avannut uudenlaisen viestintäkanavan, joka ei kunnioita perinteisiä rajoja. Se yhdistää ihmisiä eri maissa, mutta erottaa heitä maan sisällä. Meidän on helppo samastua kiinalaisiin tai iranilaisiin nettikäyttäjiin ja nähdä heidän pyrkimyksensä koko maan tavoitteena. Mutta niin ei ole. Netissä maansa ongelmista raportoivat nuoret edustavat yhtä näkökulmaa, eivät koko kansaa. Nettikansan mielipide on kyllä näkyvä ja kovaääninen, ja käy hyvin yksiin länsimaisten käyttäjien odotusten kanssa, mutta se ei vielä tarkoita demokratiaa.
Voisin kuvitella, että mielenosoituksista huolimatta Iranissa suuri osa kansasta on aivan tyytyväisiä nykytilanteeseen ja pappisvaltaan. Länsimaat eivät tietenkään ole. Iranissa on juuri pidetty vaalit, joiden tulosta on saatettu peukaloida, mutta tuskin sentään kokonaan väärennetty. Muutama vuosikymmen sitten samainen kansa järjesti vallankumouksen ja teki maastaan nykyisenkaltaisen teokratian. Onko heistä nyt tullut "sorrettu kansa", joiden ainoa toivo demokratiasta on internetin varassa?
Aamulehden jutun viisaimmat kommentit antoikin sosiaalisen median tutkija Tuija Aalto:
- On vaikea sanoa, onko kyse muoti-ilmiöstä. Onko Iran vain mediaseksikäs aihe? Missä ovat Darfur-twitteröijät? Aalto kyselee.
- Vaikka ei aivan täysin ymmärrettäisi poliittisen konfliktin koko syvyyttä, ihmiset tuntevat, että tietokoneen ääressä istumisella on äkkiä merkitystä ja ollaan osa historiaa.
Niinpä. Iranin mielenosoituksissa kuoli toistakymmentä ihmistä. Muista uhreista tai heidän taustoistaan emme tiedä mitään. Kukaan ei ole edes kiinnostunut heistä. Olisiko Neda Agha-Soltanin kohtalo saanut yhtä paljon julkisuutta, jos hän olisi ollut vanha mies eikä nuori nainen?
Internetin uudet viestintävälineet eivät ole demokratiaa vaan mediapeliä. Ainoa ero on siinä, että ennen mediapeli oli maan virallisten johtajien yksinoikeus.
3 kommenttia:
"Muutama vuosikymmen sitten samainen kansa järjesti vallankumouksen ja teki maastaan nykyisenkaltaisen teokratian."
Ei, vaan yksi näkökulma muiden joukossa. (Vrt. esim. Satrapin Persepoliksen näkökulma.) Miksi puhut "kansasta" nettiväen vastapainona, aivan kuin he olisivat jostain syystä paljon homogeenisempaa joukkoa? Jostain syystä yksi näkökulma voitti, mutta siihen saattaa olla (ja todnäk on) monia muita syitä kuin se, että he olisivat olleet todellinen enemmistö. Kiinan kommunistit, Saddamin Irakin sunnit, kenen tahansa diktaattorin kannattajat...
Itse pääasiasta, eli demokratian levittämisen vaikeudesta ja mediapelistä olet luonnollisesti oikeassa.
Taustalla on ajatus, että "kansa" on maan rajojen sisäpuolella asuvien ihmisten joukko, jonka kollektiivinen tahto ilmenee vaalituloksena. On virheellistä ajatella, että netissä äänensä kuuluviin saava pieni vähemmistö edustaisi kaikkia ao. valtion kansalaisia. Toki "kansa" on epämääräinen käsite ja voidaan ymmärtää myös monella muulla tavalla.
Voisiko jopa sanoa, että maailman nettikäyttäjillä on enemmän yhteistä kuin ison valtion kansalaisilla keskenään?
Taustalla on ajatus, että "kansa" on maan rajojen sisäpuolella asuvien ihmisten joukko, jonka kollektiivinen tahto ilmenee vaalituloksena. On virheellistä ajatella, että netissä äänensä kuuluviin saava pieni vähemmistö edustaisi kaikkia ao. valtion kansalaisia.
Totta kai. Samalla lailla kun on virheellistä ajatella, että Iranin vallankumouksessa islamilaista valtiota ajaneet olisivat edustaneet kaikkia ko. valtion kansalaisia.
Et näin varsinaisesti väittänyt, mutta siinä missä huomioit nettiväen kohdalla väestönosan erityispiirteen joka erottaa heidät keskimääräisestä kansalaisesta, vallankumouksellisten kohdalla et näin tehnyt, mikä vaikutti minusta harhaanjohtavalta.
Mutta se tästä, olemme asiasta kuitenkin pääpiirtein samaa mieltä.
Voisiko jopa sanoa, että maailman nettikäyttäjillä on enemmän yhteistä kuin ison valtion kansalaisilla keskenään?
Ehkä poliittisesti aktiivisilla nettikäyttäjillä. Heidän sosioekonominen asemansa luultavasti vaihtelee suhteessa vähemmän, kuten myös mielipiteensä ilmaisunvapaudesta. Muut voivat käyttää nettiä tai olla käyttämättä, mutta vaikea kuvitella esim. nationalistien tai islamistien pyrkivän samalla lailla informaation levittämiseen.
Lähetä kommentti